sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Upeata, ihanaa vuodenvaihdetta - toki myös hyvästijättöjen aika.




Hyvästi vanha vuosi, hyvästi Niiskuneiti.
Tervetuloa uusi vuosi -uteliaana odotan mitä kaikkea tapahtuukaan!
Ensin vuodenvaihde - Niiskusta taidan kirjoittaa vallan pienen muistelman - olen nyt vasta alkanut tajuta miten tärkeä se on ollut - ei pelkästään poni ja ratsastuskoulun työntekijä, vaan koko perheen kaveri ja mukanakulkija mitä moninaisimmissa asioissa - niin puutarhaponina, kärrynvetäjänä, kärsivällisyyden koettelijana, esteratsuna, näyttelyponina, emätammana kahdeksalle varsalle, ja vieläpä monen lapsen halinallenakin! Yllättäen uusiutunut kaviokuume oli se lopullinen tekijä joka vaati ratkaisun - eutanasia on onneksi eläimille sallittu ja jopa suositeltavaa! Lepää rauhassa koti-Järvelän mailla, oman tarhan vieressä ja laukkaile sitten kavereiden kanssa niillä vihreämmillä mailla!

-Kuvassa kahden sukupolven kasvattanut "perintöponi" niin isän kuin kahden pojan kanssa. Kolmas nuorimies ei valitettavasti ehtinyt vielä ratsaille vaikka jo Niiskun kerran tapasikin.


"SUOMI 100-vuotta" on minulle kyllä juhlanaihe, ja vaikka en  ilotulituksista eläinten ja rahantuhlauksen takia juuri välitä, oli tämä vuodenvaihde hieman erikoisempi ja jostain luettuani että Helsinki järjestäisi vallan mahtavat pippalot ilotulituksineen, oli hyvä syy unohtaa surra ponia ja katsoa eteenpäin!

Pakko tähän väliin mainita sellainenkin poliittinen asia, että perussuomalaiset nuoret ovat vallan mauttoman videonpätkän sivuillaan julkaisseet - ruotsinkielenopiskelua vastaan. Mutta kun siinä vaippavauvaksi riisuttu Sebastian Tynkkynen ryömii ruoskijoiden alta tuomiokirkon rappusia ylös taustalla kuuluvan "Isä-meidän"- rukouksen muunneltuja sanoja kuunnellen, niin ollaan kyllä jopa hirtehishuumorista kaukana. Kirkon taholta on paheksuntaa tullutukin, ja syystä! Populismia kai siinä tavoitellaan, mutta hyvin kyseenalaisin keinoin. Sanavapaus tulkitaan niin eri tavoin ja tämä ystävämme netti aukaisee ehkä liiankin helposti portteja joka suuntaan.

https://www.facebook.com/perussuomalaiset.nuoret/photos/a.475582029118807.113621.133551219988558/1460784757265191/?type=1&theater

Vähemmistökielen edustajana en voi kun voivotella - jos mikään muu kouluaine ei ole "pakko" kuin ruotsi, niin heikoilla ollaan! Tasaisin väliajoin tuo kieliriita maassamme kytee, en ottaisi muuten kantaa koko asiaan, mutta kun sattuu olemaan opetukseni pääaine... Oma kehitystyöni viime talven erityisopettajaopinnoista kytkeytyi hyvin kieltenopettajien täydennyskoulutuksen lopputyöhöni, ja väitän että jopa amiksen 16-18 ruotsintunnin aikana voidaan saada positiivista asennetta esiinkaivettua myös niiltä vitosen oppilailta, jotka toden totta, kolme vuotta opiskeltuaan, eivät välttämättä osaa ennestään yhtään mitään! On vain mentävä tarpeeksi matalalle ja helppotajuiselle asteelle ja kerrattava, kerrattava ja jälleen kerrattava aivan perusasioita ja siihen sitten varovasti liittää hieman ammattisanastoa. -  Jotain vikaa on silloin jo ollut opetuksessakin jos kolmessa vuodessa on saatu kaikki se uteliaisuus tapettua ruotsinkieltä kohtaan, mitä seiskaluokkalaisilla luonnostaan on! Toki asenteet tulevat pitkälti kotoota, mutta eikös se niin ole että "ne asiat jotka pitää hoitaa, ne hoidetaan ja muuten ollaan kuin Ellun kanat"?.Toivottavasti asiaan saadaan parannusta nyt kun opiskelu alkaa jo kuudennelta luokalta ja oppilaat ovat ennen pahinta murrosikää vielä muovattavissa helpommin?

No niin, joululomahan nyt on joten kouluasiat olkoon ja takaisin Helsinkiin! Mäntsälän maantieteellinen sijainti, kuten myös Hyvinkää josta kaverini Riitta on kotoisin, ei ole parhain mahdollinen öisiä juna- tai bussimatkoja ajatellen. Muistelimme viime vuodenvaihteen taksijonoja ja juoppojunia ja tulimme siihen tulokseen että olemattomasta "huvirahastosta" maksettu hotelliyöpyminen ehkä olisi tällä kertaa yhden ilotulituksen arvoinen?
Voin suositella muillekin - etenkin jos seuraa tarjoussivustoilta hintoja tai on jonkin hotelliketjun kanta-asiakas, voi pitkämatkalainenkin joskus päästä nauttimaan hyvinnukutusta yöstä ja herätä valmiiseen aamiaispöytään - joko saunan ja uinnin kautta tai joissakin paikoissa kuntosalia hyödyntäen. Nyt oli liikkeellä paljon lapsiperheitä ja turistejakin, Hesperiana muistamani nykyinen Scandic oli täyteenbuukattu mutta minkäänalaista häiriötä tai malua ei missään ollut!
Ennen hotelliinbuukkausta oli kuitenkin kulttuurin vuoro- KIASMA oli auki klo 19 ja siellä kiinnosti lähinnä Meeri Koutaniemen (-87) yhdessä Arman Alizadin (-71)kanssa toteuttama valokuvanäyttely oman elämänsä voittajista - haastavaa ja mielenkiintoista; jatkuu 28.2. asti

 Miten jatkaa elämäänsä kun aviomies on nukkuvan vaimonsa ja kahden tyttärensä päälle heittänyt happoa, tai miten elää silpottuna tyttönä avioliittoa odottaen ympärileikkauksen jälkeen? Mitä iloa elämään löytyy burmalaisen pakolaisen päivätyöstä kaatopaikkaa tonkien Thaimaassa? Kantaaottavia ja upeita kuvia !                        - Paljon enemmmän mitä Kiasman toinen näyttely antoi-
Beirutissa 1952 syntynyt nykyään Britanniassa asuva Mona Hatoumin


tilateokset tai kantaaottavat videoinstallaatiot eivät meitä kumpaakaan katsojaa mitenkään sytyttäneet. Ok, kantaaottavaa taidetta oli Koutaniemen valokuvatkin, mutta taiteen tekeminen etsimällä jos jonkinlaisista arkipäiväisistä asioista/ tavaroista merkitystä ja vertauskuvallisuutta ikäviin tositapahtumiin tuntui joidenkin teosten kohdalla kovin haetulta ja keinotekoiselta. Saapa nähdä mitä ensi kevään ARS 2017 tuo tullessaan - usein ollut " jokaiselle jotain "- kyllä modernissa taiteessa ihan kauniita ja mukavalla tavalla puhuttavia teoksia löytyy!

 "Light sentence" on tämän työn  nmi, jossa hehkulamppu liikkuu johtonsa varressa hitaasti  ylös-alas . Tämä työ on ollut aiemmin esille muistaakseni ARS-95 -näyttelyssä, joten minulle tuttu. Tosin en vieläkään älynnyt sen taiteellisuutta... Minkki- tai kanahäkeiltä nuo näytti, mutta ei tämä taiteilija kuitenkaan elinsuojeluun ota kantaa.
-Riitan taideteokselle käännetty                                                                                                               selkä ehkä kertooo parhaiten hänen mielipiteensä teoksesta nimeltä "Undercurrent".
  

Forumissa sijaitseva ravintola Kaarna oli hyvän palvelun kera miellyttävä kokemus, ja tsekattuamme kuoharin kera sisään hotelliin, oli vuorossa Opperan "Lepakko" Straussin sävelin.Kadun yli piti sentän mennä. Tosin Mannerheimintie suljettiin liikenteeltä yli kilometrin verran juhlinnan takia - hieno asia sekin! Olen "Lepakon"  kerran nähnyt, Lahdessa liki 20 vuotta sitten, ja ainoa mitä siitä muistin oli "hauska". Operetti on toki oopperan kevyempi versio, ja tässä oli puheosuuksissa panostettu huumoriin ja jopa hieman farssiin - ihan kivaa yhteiskuntakritiikkiä. Naiset lauloivat hienosti, etenkin Rosalinden roolissa Miina-Liisa Värelä ja Adelena Hanna Rantala. Kolmetuntinen tauon kera kului rattoisasti ja jostain syystä on kansallisoopperan rakennus ja ilmapiiri aina viehättäneet minua vaikken mikään musiiikkiasiantuntija olekaan! Oppilaitakin olen sinne kerran raahannut - "taide & kulttuuri"-kurssilaisia; osa jopa piti Mozartin huiliunsoittajasta! Kyllä "taidetta ja sirkushuvia"pitää olla kaikkien saatavilla ja kokeiltavana - kukin päättäköön sitten itse mistä tykkää! Parhaassa tapauksessa alle 20-vuotias, opiskelija, työtön tai varusmies saa lipun saman illan esitykseen 15:a  eurolla!

No, vaikka lippu olisi edullinen, niin väliaikatarjoilu sitten maksaa.... Toki uudenvuodenaattona satsattiin aitoon samppanjaan !
Ilta oli harvinaisen lämmin ja kuitenkin sateeton - musiikkia ja toimintaa tuntui olevan tarjolla jokapuolella kun kävelimme oopperalta hotellin kautta takaisin Kiasmaa ja Forumia kohti. En tiedä olinko jäänyt jostain tarkemmasta etukäteisinfosta paitsi, mutta iloinen yllätys oli toki kuulla uudelle kansalaistorille rakennetulta lavalta niin Remu Aaltosen rummutusta, Michael Monroeta, Robinia ja Samuli Edelmannia - vaikka sitten ainakin osittain play-backina niin näkösällä kuitenkin!
Positiivista oli kaikesta väentungoksesta huolimatta se ihmisten iloisuus ja änkyräkänniläisten puuttuminen joukosta! Helsinki oli tarjonnut parastaan ja käsittääkseni onnistui!
Vaikka yleensä olen ilotulitusta vastaan. oli tämä kaupungin tarjoama ja tarkkaan suunniteltu juttu suoratsaan loistava ! Olisiko tässä ideaa jatkossakin - kansalaiset voisivat halutessaan maksaa kunnille/kaupungille tai muulle järjestäjätaholle jotta saataisiin kaikille hienot valojuhla kello 00 ja pikkupaukuttelijat jäisivät pois?  Minä ainakin voisin osallistua tällaiseen!



Väenpaljoutta kansalaistorilla

Seuraavana aamuna oli mukava pulahtaa uima-altaaseen ja saunoa jonka jälkeen myöhäisaamiainen - olisiko vallan ollut brunssi - klo 10  jälkeen maistui mainiosti ja kierros Ateneumin Modigliani- näyttelyyn pääsi vauhtiin puoliltapäivin. Museokorttia muuten suosittelen - tulee käytyä paljon useammin kun kuvittelee "säästävänsä" joka kerta!
Italialaisen, nuorena kuolleen Amedeo Modiglianin näyttely jatkuu 5.2. saakka joten sinne ehtii. Ja kävin toki taas läpi vanhat tutut suomalaiset kansallisaarteemme joiden uudet sijoituspaikat hieman hämmentävät. Edelfeltin kuningatar Blankalle soisin näyttävämmän paikan; on näes niitä suosikkejani...
Modigliani on siis se herra, joka kuvataiteessa aloitti kaulan ja kasvojen venyttämistekniikan - osa teoksista aivan loistavia! Hän on osannut vangita tauluihinsa ihmisten psyyken ja luonteen aivan erinomaisella  tavalla ! Julmaa oli kuulla auditoriossa elämäntarinansa yksityiskohtia ja nimenomaan sen, että hänen muusansa oli sulhonsa kuoltua heittäytynyt kerrostalon viidennestä kerroksesta kuolemaan - liki täysaikainen sikiö kohdussaan. Pariskunnalta jäi kuitenkin kaksivuotias tytär jonka taidemesenaatin vaimo sitten kasvatti. Muutenkin taiteilija eli ainaisessa rahapulassa ja sairasteli paljon - tuberkuloosi hänet sitten vei monen muun ongelman lisäksi. mainittakoon kaverin polttaneen hasista, mikä ei kuitenkaan ihan tavallista tuolloin ollut taiteilijapiireissäkään , vaikka viinankulutus taas tavallista olikin.


Junalla takaisin koti-Mäntsälään ja kuopus asemalla vastassa - oli juuri herännyt mutta ajokuntoinen; kello oli jo yli kolmen iltapäivällä.Mukava vuodenvaihde oli nuorillakin ollut!
Jotta ei liikaa olisi pelkkää kulttuuria nautittu, kävin vielä ratsastamassa Grixiellä - vallan kentällä työskennellen kannuksetkin jalassa. Ehkä tästä tuleekin ratsastus- ja kulttuurivuosi?

Vaikka välillä tuntuu niin vaikealta lähteä ja se kotisohvalla makaaminen on niin paljon halvempaakin, on paljon antoisampaa katsella maailmaa ja nähdä ihmisiä - aina oppii jotain uutta!
Ja hyvistä ystävistä on pidettävä huolta - muutakin kuin Facebookin kautta!!!

PS! Taidan jakaa tännekin linkin ruotsalaiskoulusta joka kieltänyt kännykät...

http://fi.newsner.com/ruotsalaiskoulussa-taysi-kannykkakielto-teinien-puhelimet-lukitaan-kaappiin

Modiglianon voisi sekoittaa TaunoPaloon!




"Rida rida ranka; hästen heter Blanka" .Lempitauluni ei pääse oikeuksiinsa seinällä muiden joukossa... 



IHANAA UUTTA VUOTTA KAIKILLE - saa kommentoida!
Kaikista pahoista uutisista huolimatta - nyt Istanbul - eläkäämme toivossa ja tässä hetkessä - uteliaina siitä mitä huominen tuo tullessaan - voi se tuoda jotain hauskaakin kun näemme asiat niin!
Niiskuun palaan vielä, ensin olin liian itkuinen, nyt pitää etsiä kuvia. Hassua että pienellä ponilla on ollut niin iso merkitys satojen ja jälleen satojen hevosteni joukossa!