Mäntsälän yrityskehitys- miksei markkinointiakin, sitten Pohjoismaista yhteistyötä

 Tunnin aamukaffeilla mentiin Heikki Nuutisen johdolla läpi yllättävän paljon kaupallistamiseen liittyviä asioita, ja sain tässä ideoita vallan seuratoimintaakin ajatellen- 

*Firman NIMI on se joka ensiksi mielletään/muistetaan (tmi Iran talli...)

*Kohderyhmän oltava näkyvästi esillä  ja erotuttava

*Arvot on jokaisen yrityksen tavaramerkkinä nykyään

*"Brand purpose" eli tarkoitus -ellet itse määritä, asiakkaat määritetään ja maine kasvaa, entä kunnia?

*henkilökohtaistaminen- esim kaurahiutaleilla tuo vaalea Elovena-tyttö, jolla niin vahva oma brändi hemnkilöhahmona ettei sitä juuri voi muuttaa- on yritetty

*Brändillä voi myös olla tarina, kuten PONSSEN Vidgren kutsui vanhaa, ontuvaa koiraa sillä imellä, ja tarina alkoi siitä...Tässä oli hyvä tapa murtaa jää!

*Sosiaalisen median käyttö on jo vaikeampaa- on päätettävä mitä kanavia käyttää, eikä yrittää tuppautua kaikkialle.(=kohderyhmä osattava huomioida)

*Markkinointistrategia (=liiketoimintastrategia) sisältävät yrityksen visuaalisen ilmeen ja logon, sekä siihen yhteyteen voidaan kehitellä hyvä slogan:

esim "Niemi muuttaa kaiken"  (=muuttoliike)

PERUSTAVA -  tekee raudoitus- ja betonialustöitä -eli talojen perustuksia....

Mikä on brändilupaus- saako asiakas mitä tulee hakemaan, ja tietääkö asiakas mitä hakee?

Ja vielä visuaalisuudesta- ellei markkinointi ja siihen liittyvä ulkonäkö ole kunnossa- asiakas kysyy helposti - onko sitten mikään muukaan?

Tässä oli pähkinänkuoressa paljon ajattelemisen arvoista asiaa, myös seuratoimintaan ja ylipäänsä tunnetuksi tekemisen saralla - jos halutaan sitä positiivista julkisuutta.

Kovassa kilpailussa hyvä myös tehdä hieman "teollisuusvakoilua" eli googlata mikä on kilpailijan näkysvyys esim juuri netissä.

Muutama hyvä muistiinjäävä brändiesimerkki:

Michelin (renkaat)

Susijengi (urheilu) 

Pasi Kuikka  (baja-majat)

Reissumies  (ruisleipä)

"The other danish guy" (miesten kalsarimerkki- ja huom hei  suomalainen!!!!)

*Jätä itsestäsi positiivinen jälki- miten vaikka myydyn ja lähetetyn tavaran "kylkiäisenä" pieni lappu jossa käsinkirjoitettu teksti "mukavaa päivänjatkoa, toivottavasti olette tyytyväinen ostokseenne" tms

...........................

https://www.finsve.se/nyheter/naringslivet-star-for-dynamiken

Mäntsälästä siirtyminen Sipoon Nikkilään ja finsk-svenska handelskammarenin tilaisuuteen, jossa käsiteltiin paljon nykytilannetta kaupan kannalta Venäjän "toimenpiteiden" myötä muuttuneeseen Eurooppaan.Osallistujat olivat kovin iäkkään oloisia, tosin kävi ilmi että kun sipoolaiset olivat isäntinä, siinä oli paljon sellaista perinnejuhlan tuntua ja meininkiä samalla.

Peräti kaksi politikkoa oli kutsuttuina puhujiksi, Hjallis Harkimo aloitti ja puhui lämpimästi kielitaidon merkityksestä -muunkin kuin englannin. Ruotsi (10%+), Saksa ja USA (yht 11%) tuttuina kauppapartnereina pitää säilyttää, mutta myös uusia kumppaneita on löydyttävä, koska Venäjä. Ruotsin kauppaa on mahdollista vielä lisätä, ja Norja voisi olla hyvä kauppakumppani- ylipäänsä Pohjoismaissa löytyy yhtenäisyyttä ja luotettavuutta- miksi mennä merta edemmäksi kalaan? Ruotsinkieli on vahvoilla kaikissa Pohjoismaissa, ja jopa 70%vientiyrityksistä aloittaa kaupankäynnin lähinaapurimme kanssa. Heillä on myös "terveysintoilua" meneillään ja he haluavat terveellisiä tuotteita- ainakin kun on ruoasta kyse.-Kuitenkin on muistettava, että vaikka ruotsalaiset näennäisesti ovat hyvin kulttuuritaustoiltaan kaltaisiamme, he ovat sitä jatkuvassa konsensuksessa elävää ihmislajia. Hauska esimerkki oli kun kysytään kellonaikaa ruotsalaiselta - "ja-a, vad tycker du att klockan är " saattaa olla vastauksena... Ruotsia voidaan myös käyttää välikätenä ja ovien avaajana kun halutaan lähteä vielä laajemmille markkinoille- he osaavat sen "small talkin" mikä meiltä puuttuu! Pohjoismaisten keskinäiset työmarkkinat ovat myös joustavat ja nyt jo NATO on hyvä esimerkki yhteistyöstä. -Kysyinkin Hjallikselta miten eduskunnassa suhtaudutaan Perussuomalaisten ja Riikka Purran ulostuloihin liittyen ruotsin osaamiseen- hän oli sitä mieltä ettei "haukkuva koira pure" vaan juttua riittää, tuskin tekoja. Mutta toki on valmis lobbaamaan ruotsinkielen puolesta -hänen äidinkielensä. Politikkona piti myös mainita SOTE- 21 aluetta on Hjalliksen mielestä liikaa- ja pikkukuntiakin voisi liittää lisää isompiin- 320 voisi hänen mielestään pudottaa lähemmäs sataan. Työllisyyspolitiikasta sen verran, että työttömyysturvalle olisi keksittävä jotain järkiratkaisuja ettei kotona oleminen enää kannattaisi. -EUn vaatimus metsien 30% palauttamisesta   alkuperäisiksi ei saa Hjallikselta kannatusta. Hän huomautti että Ruotsi sanoi EI heti kättelyssä. 

Eniten odotin Ellen J Eftestölin (alunperin norjalainen) puheenvuoroa, koska hänen aiheensa nimenomaan käsitteli maittemme kulttuurieroja ja siihen miten suhtautua tähän kaupankäynnissä ja elinkeinoelämän puitteissa.

Toki juristin näkökulma painottui enemmän lakien tulkintaan ja yhtenäisyyteen, ja tässä onkin pohjoismainen yhteistyö poikaa ollut jo kymmenien vuosien ajan. Elinkeinoelämään liittyviä, vapaaehtoisuuteen perustuvia yhtenäisiä lakeja on 1980-90 luvuilla tehtailtu paljon. Eroavaisuuksia mm lakien tulkinnoissa on toki - esim mitä tulee COVID19-sopimuksiin, niin jokainen Pohjoismaa on toiminut hieman eri tavalla. Suomessa myös tulkitaan lakeja (ja muutakin byrokratiaa) kovin kirjaimellisesti, kun taas esim Islannissa on kovin "laissez- faire" -mentaliteetti tulkintojen suhteen. Eikä myöskään Norjassa olla kovin tarkkoja "ei se ole niin nokonnuukaa" . Sama koskee itse retoriikkaa:

suomalaiset sanoo ruoasta että "menettelee, tai ihan ok" kun taas muissa Pohjoismaissa todetaan että ruoka on "jättegott".

Suomalainen myös selkeästi ilmoittaa olevansa eri mieltä jostain asiasta, kun taas Ruotsissa ja Norjassa käännetään asia tosin päin kysymällä "no mitä mieltä sinä sitten olet?"

Kuvassa fi-sve handelskammarens tj Kjell Skoglund ja osa yleisöä, jota oli nelisenkymmentä

-Ja vielä mitä tulee smalltalkiin - norjalaisille ei pidä puhua Saksasta ja suomalaisethan inhoavat ryssiä... Historia näes.

On myös muistettava että "Nordkalotten" tekee valtavaa omaa yhteistyötä Pohjoisessa yli rajojen, ja Tornion-Haaparannan alueilla tulee työvoimantarve kasvamaan lähivuosina valtavasti.

Pohjoismaiden tasa-arvo ja yhteistyöministeri Thomas Blomqvist oli juuri niin positiivinen kun muistin aiemmista tilaisuuksista- liputti pohjoismaiselle yhteistyölle ja tasa-arvolle nyt vielä NATON kautta. Suoraan kysymykseen siitä, pitääkö Suomen liittyä yksin kun Turkki jarruttelee Ruotsia, hän vastasi samaa, mitä pääministerimme Marin nyt paria viikkoa myöhemmin vastasi:  yhdessä mennään!

Kjell Skogkund, Ellen J Eftestöl ja Thomas Blomqvista vastailivat lopussa vielä yleisön kysymyksiin 

-Tekniikan pettäessä-mikrofonit alkoivat kamalan surinan . avustajatkaan eivät saaneet koneita toimimaan, mutta onneksi kokeneet puhujat pärjäsivät ilman slidejaan! 

Pohjolasta ja pohjoismaisesta yhteistyöstä voidaan jo puhua "tavaramerkkinä" ja siihen liitettiin myös Christel Liljeström, joka edustaa Pohjola-Norden ( https://pohjola-norden.fi/suomeksi/tietoa_meista/)

järjestöä, kertoi että esim Nordjobb- kesätyönhaku ei ulotu Suomeen tulijoihin, vaan meiltä lähtee vuosittain n 200 muihin Pohjoismaihin (nyt pandemian jälkeen eri Pohjoismaissa nordjobbareita ehkä yht. 750) mutta muualta Suomeen tulijoita on vain kymmenkunta. Eli Suomi on yhä tuntematon jopa Pohjoismaiden kartalla- liekö tämä oudon kielemme syynä? Muualla Pohjoismaissa pärjää ruotsilla/tanskalla/norjalla kohtuullisesti vaikkei englantia osaisikaan, mutta entä Suomi?

Olisiko kuitenkin paikallaan painottaa sitä pakkoruotsia vaikka sitten pohjoismaisen yhteistyön myötä?

Taas kuulin Tvssä pääministerimme puhuvan englantia Ruotsin uuden pääministerin kanssa... Häpeän hänen puolestaan, vaikka toki voisin kuvitella että perfektionisti -Sanna ei avaa suutaan ellei kaikki sanat ole ihan oikein ja järjestyksessä....

Lopputulemana todettiin että Pohjoismaat ovat

*vihreitä (-kirjaimellisesti-metsä!!)

*kilpailukykyisiä

*sosiaalisesti kestäviä = ts tasa-arvo, kulttuuri ja hyvinvointi toteutuvat meillä yhtäläisesti

Olen näissä tilaisuuksisa käynyt aiemminkin, ja aina on ollut hyviä puhujia ja mielenkiintoisia esitelmiä, joten ihmettelen ettei nuorempaa sukupolvea näkynyt juuri. Syytä olisi.

ELÄMÄN MERKITYKSELLISYYS - ei pelkkä onni. Arto O.Salosen luennolta napattua

 Syysloma menee taas lähes hevostelun merkeissä osaltani, mutta kun jo kuukausi sitten bongasin Lahden kesäyliopiston järjestämän Arto O Salosen luennon tartuin heti tilaisuuteen- nyt jo professoriksi edennyt kestävän kehityksen asiantuntija on minulle jo aiemmista tilaisuuksista tuttu- mm Treen YO.n  kestävän kehityksen kursseilta jokunen vuosi sitten.

Nyt oli mukava saada taas uusia näkökulmia aiheeseen koronan ja Ukrainan sodan jälkeisinä aikoina- Salonen myönsi, että kaikessa pahudeessaankin on jotain hyvää myös saatu aikaiseksi.

Tilaisuuden nimi oli "sivistyksellä kohti hyvää tulevaisuutta" oli mielestäni -nimenomaan Salosen kohjdalla- hieman harhaanjohtava. Kyseessä ei todellakaan ollut mikään pelkällä koulusivistyksellä saatava tulevaisuus, vaan pikemminkin nk "sydämen sivistys" - asia josta lopussa kysyinkin. Eräänä teemana oli tietenkin tulevaisuuden näkymät globaalisti kestävän kehityksen nimissä, ja jo siinä on tekemistä- lohduttavalta kuulosti Salosen maininta siitä, että ihminen on luotu ratkomaan ongelmia, ja sivistys on apuna tässä tehtävässä kun yritämme löytää tiemme YLIKULUTUKSESTA KOHTUULLISUUTEEN.

Se, ettei tilasiuudesta tullut mitään syyllistävää saarnaa, on Salosen itsensä ansiota- kaikista maailman ongelmista huolimatta meillä on siis toivoa!

ONGELMIA toki löytyy- "vanhat" jutut kuten sodat, köyhyys ja kulkutaudit ovat nykymaailmassa saaneet kaverikseen ilmastonmuutoksen, monimuotoisuuden köyhtymisen ja luonnonvarojen hupenemisen - kaikki ihmisen aiheuttamia. Kyseessä on oikeastaan maailmaa kohdannut kuudes sukupuutto-aalto (vrt jääkaudet yms) mutta ensimmäinen lajissaan joka on ihmisen aiheuttama.

Salonen puhui paljon yhteisöllisyydestä, tai mitä tulee länsimaailmaan, pikemmin sen katoamisesta.

Mikäli haluamme yhdessä jatkaa, pitäisi todellisuus hahmottaa verkostona johon kuulumme pienenä osasena.

Se, mikä on oma arvonäkökulmamme hyvinvoinnista, on tärkeä tekijä tulevaisuudessa- arvostammeko aineetonta hyvää vai koostuuko maailmamme pelkästään kulutuksesta ja aineellisesta hyvinvoinnista?

Hyvä "STOP" merkintä tälle syksylle on jo ollut valtakunnallisesti syyskuinen sähkönkulutuksen pieneneminen 13%- asia jota olin itsekin myhäillyt ; miten pienestä tämä onkaan kiinni- pelkästään valojen turha päälläpitäminen on ilmeisesti seikka mihin ihmiset nyt kiinnittävät huomiota- ylenpalttisesta suihkuttelusta puhumattakaan! 

Yhtenä esimerkkinä turhasta liikakulutuksesta Salonen esitteli Coca-cola-purkin valmistuksen australialaisesta raaka-aineesta alkaen siihen pisteeseen että tölkit Briteissä täytetään juomalla- puoli maailmaa on sitä ennen kierretty ja työvaiheita ollut tuhansia...

Olen kaikessa viime viikkoisessa hosumisessani onnistunut varsinaiset muistiinpanot hukkaamaan, mutta näitä slideja laitoin näkyville missä niitä ajatuksia löytyy- se miten Salonen vielä tekstiään väritti ja sai kuulijat pauloihinsa ja hiljaa nyökyttelemään, oli ihan uskomatonta. Asioista voidaan pujhua yksinkertaisestikin, vaikka, kuten hän itse sanoi, mikään ei ole ihan niin helppoa kun miltä joskus vaikuttaa. 

"Rauhaa pitäisi rakentaa joka päivä" eikä pelkästään jollain rauhanmarsseilla tai poliittisissa vaalimainoksissa. Tässä pitkälti eväitä tulevaan- jos kiinnostuit, laitan muutaman nettiosoitteen vielä alle:

https://artosalonen.com/

https://hidastaelamaa.fi/author/arto-o-salonen/

Kolmen kuullun luennon jälkeen olen melko vakuuttunut-siitä, että Salonen on noussut paljon kunnioittamani Pentti Linkolan saappaisiin. Tai ehkä hänen kesäkenkiin- ne saappaat ovat kyllä liian suuret ja radikaalit...

 Matin&Tepon mukaan "vauhti kiihtyy" eikä meinaa mukana pysyä! Yritän viime viikkojen tapahtumat laittaa tärkeysjärjestykseen, mutta kun sekin vie aikaa ja muistiinpanot pitäisi saada samalla puhtaiksikirjoitettua.

*Viimeisenä työpäivänä ennen syyslomaa finsk-svenska handelskammaren tarjosi talouden näkymiä ja kaupankäyntiä enemmän länteen- nuo pari pikku juttua tuolla itänaapurissa kun estävät...Mielenkiintoista kuultavaa ja hyviä puhujia

*Samana aamuna jo Mäntsälän yrityskehitys aamukahvitti markkinointiteemalla 

*Mäntsälän retken syystalkoot veti mukavasti porukkaa lauantaina, mutta sitten ehdin vielä Järvenpään Ainoon hurraamaan Gawainin voittoa Jone satulassa parhaiden nuorten parissa 125cm-tasolla!

*Sunnuntaina kisat jatkui, ja ilo oli korkealla vaikka nyt oli tyytyminen 3. sijaan -ilman pudotusta olisi taas tullut voitto! Oikeat nappulat ovat Illin pojalla Gawainiin löytyneet! Pientä huolta tuottaa muutaman uuden omistajan löytyminen- kaikki eivät haluakaan jatkaa vaikka paras kuski saatu osaomistajaksi ja satulaan! 

*Kimito sön-mån i alla hast igen, men Susu sai nukkua minun vieressäni kun olin patjalla lattialla alakerrassa. Onnellinen koira .Koiran edesottamuksista jo kirjoitin - paitsi nyt voi äkkiä lisätä maragariininsyönnin, pahvin pilkkomisesta puhumattakaan! MITÄÄN ei voi enää jättää mihinkään minne takajaloillaan kävelevä koira yltää!!

*Tiistaina Lahdessa Arto O Salosen luennolla, josta minulla kooste ja kuvia. Olen professoria kuullut ennenkin, ja arvostan hänessä rohkeutta sanoa huonojakin asioita kuitenkin kääntäen loppuratkaisun valoisaksi! Siitä lisää kunhan ehdin!!

-KAisa och Susu kommer litet bättre överens än i somras, då Kajsa upproriskt gömde sig  under huset...

*Keskiviikko "kotipäivä" ja piti blogia kirjoittaa ja muutakin- sain sentään tehtyä läksyt liittyen Turun YO:n "suullisen kielitaidon arviointi"-kurssiin! Aki ja pojat vierailulle, kyllä koira nautti kun sain temmeltää kolmen tenavan kansssa! Ja yllättäen elokuviin illalla Emilin kanssa- Super Marsu olikin kotimainen ja ihan mukava lastenelokuva- ei mitään kauheata väkivaltaa mitä kaikissa jenkkijutuissa tuppaa olemaan! Ja kiitokset KEUDAlle kun e-passilla sai hankittua elokuvalippuja enemmänkin- jos nyt tulisi käytyä useammin? Syksyn salillakäynnit on entinen työnantaja Porvoon kaupunki kustantanut vastaavasti- ihan olen tyytyväinen tällaisiin ison työnantajan tarjoamiin etuihin! 

*Torstaina Helsinkiin jäähalliin valmentajatapaamiseen, ihan hyviä alustuksia ja keskustelua eri lajien alue- ja liittovalmennusten nykytilasta. Ja sai nähdä tuttuja, ihanaa! 

*Kiasmassa pohjoiseen liittyvä taidenäyttely (Säreistöniemeä ja Kalevi Palsaa jäin kaipaamaan,,,)- kiva kun AnnaMaria houkutteli minut sinne, käymisen arvoinen. Syötiin synttärikakkuakin samalla!

*Perjantaina  tunnin koiralenkki heti aamun valjettua- Tom kävi päivällä, mutta Susulla oikea uhmaikä meneillään- kun selkänsä kääntää niin pahanteossa! Sitten kouluvalmennusta Rusalla -siitäkin tulossa kooste, mutta alas -eteen ja ennenkaikkea ETEENPÄIN oli Rien van der Schaftin vahva sanoma tässä kahden ratsukon koosteessa. Kirjoitan senkin vielä "auki" vaikka kuulemisen kanssa oli ongelmia- mikki/äänentoisto puuroutui, ja mun tajunta ei vaan niellyt kaikkea, jouduin kysymäänkin välillä. 

*Sitten taas HIHSiin- tuomarin näkökulmasta  piti koulutusmielessä seurata GP:tä jossa 8 ratsukkoa, ja sain bongattua itselleni Ponihaan toisesta omistajasta sihteerin -kiitos!  Riitan kanssa käytiin syömässä ja kenkäostoksilla, mutta sen verran oli ollut jo aamusta täyspäivä että jätettiin viimeiset esteluokat väliin. 

Ihanaa kun kolmen vuoden täyssulku ohi- vaikkei juuri mitään tarvitse -paitsi ne jodpurkengät- niin pelkästään kulkeminen messualueella ja ihmisten moikkaaminen oli ihanaa!

-Tähän väliin tuli mieleen- onneksi Illit saivat ne kaksi kisahevosta, jotka eivät jatkaneet HIHSiin, tuttavan kyydissä kotiin eivätkä jääneet Jäkeen- minähän jo tyhmyyksissäni olin tarjoutunut Gawainia liikuttamaan useamman päivän tarvittaessa... 

-Eikä ollut ainoattakaan valmennustuntia- kumma kun tuskin kukaan nauttii kotivalmennuksesta tänä lokakuisena viikkona??

-En taida tietää että vuorokaudessa on vain 24h???

*Lauantai-aamusta tehtiin kunnon koiralenkkikin (ihanat naapurit hoitivat taas Susun päivälenkit ja ruokinnat-aivan uskomaton apu!)ja kävin salilla, ennen Helsinkiin matkaamista- tosin äitiä moikaten ja kahvit hörpäten matkalla. Näppärää on jättää auto ilmaiseen parkkiin Puistolan asemalle ja junailla sen muutaman aseman verran Pasilaan, josta kivenheitto (tai kaksi ratikkapysäkin väliä-kun oli se lippu ...)jäähallille. Lauantaina pelkkänä turistina, syömään Lilon kanssa- saatiin hyvää palvelua ja jälkiruoat ilmiaseksi kun valitin Skagen voileivän koosta (kahdesta vaihtoehdosta- alku-tai pääruoka, minulle vahingossa tuotiin se pienempi annos, ja kun pyysin vaihtaa pääruoaksi, kipattiin voileipä isolle lautaselle ja lisättiin kurkkusiivu!!!! ) Muuten jäähallin yläkerran ravintolassa hyvä ruoka+palvelu!

* Sitten tuli puhelinsoitto - "Hei, tulin tänne saunalle, meillä alkaa vuokraus kymmenen minuutin kuluttua, mutta täällä on ovet lukossa eikä piipustakaan nouse savua...?" 

Olin täydellisesti unohtanut delegoida eteenpäin jo yli kuukausi sitten varatun saunavuoron- minulle tulee varauskyselyt Mäntsälän retken ihanasta puulämmitteisestä rantsasaunasta, ja meitä on "rinki" jonka kanssa sovimme aina lämmitykset ja sulkeimiset siivoamisineen. 

Tässä se nyt sitten oli- kun tarpeeksi tohottaa ja hosuu ja yrittää kaikkeen ehtiä, joku juttu aina unohtuu! Pystyin vain kilpailun melskeessä neuvomaan muutaman puhelinnumeron josta kysyä, ellei nyt vallan lämmittäjää, niin ainakin avainta. Onneksi kyseessä oli tuttu kaveri joka osasi toimia ja tämä miesporukka oli noin tunnin sisään päässyt lauteille ja vielä kotaan makkaraa paistamaan! Mutta voi miten noloa!!!!

HIHSin pääluokan loputtua klo 20 jälkeen, hakeuduin sitten bussilla Pasilaan josta junalla Puistolaan ja autolla kotiin. Koiruliini ilahtui kun puoli kymmeneltä vielä lähdettiin autoilemaan- sauna piti siistiä ja lukita- jälkilöylyjäkään ei enää riittänyt, mutta lämmintä vettä oli millä peseytä kun kuitenkin oli pakko vähän pulahtaa... +8 on järvivesi nyt.

ei noussut savu lauantaina, ei...

*Sunnuntaisen lipun kun sain vielä aamulla kaupitettua eteenpäin, jäin ihan hyvällä omatunnolla kotisohvalle estekisoja katselemaan; toki ennen sitä oli jo Areenasta katsonut ja arvostellut GP -kurin jonka puramme koulutuomarijoukolla maanantai-iltana.- Ai niin, enpä olisi HIHSiin oikein ehtinytkään- klo 07 herätyksen jälkeen- pissa&kakat + aamuruoka- se TÄRKEÄ labbiksen elämässä- ajattelin hieman oikaista sänkyyn aamulehtien pariin, ja seuraavan kerran kun havahduin oli klo jo yli 10!!

Ehkä aamu-unet tuli tarpeeseen?

Tähän loppuun voisin vielä laittaa lukemattomat määrät eri sananlaskuja tyyliin " juosten kustu" tai "hosumalla ei tule lasta eikä paskaa " mutta todettakoot sekin, ettei kuusikymppinen ehdi eikä jaksa yhtä paljon kuin pari-kolmekymppiset - tämä vaan on faktaa!

Ja nämä alimmat kuvat tässä järven rannalta- ne ovat niitä, jotka rauhoittavat ja auttavat jaksamaan.

Huomenna alkaa työviikko onneksi tyky-päivällä Sipoon korvessa - sitten jos tiistaina jo olisi niitä opiskelijoiden nettisuorituksia tarkastelemassa ... (peevelin nettiopetus, tai siis -kurssit. Niistäkin pitää jossain vaiheessa kirjoittaa lisää- koronan toi tullessaan sekä hyviä että huonoja uudistuksia!)

Se siitä syyslomasta- kiva mennä töihin "lepäämään"!

Syksyä, lomaa, liikkumista- ja vähän kissankustakin!

 Katsoin, että viimeisin Susu-postaus liki kolmen viikon takaa, mutta onhan tässä jo ehtinyt tapahtuakin- viimeksi viisi minuuttia sitten kun Ninja selkäni takana kusi sänkyyn- juuri eilen vaihdetuille lakanoille...

Siis kissaongelma ensin- Nöpön poismenoa asetti tämän nuoremman, aran kissapedon ikävään asemaan kun ei koiralta suojaaavaa "vanhaa tätiä" enää ollutkaan. Sitten jo yksivuotiaana todetut virtsatieongelmat- virtsakiviä kerännee?- eivät oloa paranna tiettyinä päivinä, joten mitä muuta kissaneito keksisikään kun protestoida pissaamalla eläinrääkkääjän sänkyyn? Hieman on syksyn myötä edistytty, osaavat jopa haistella toisiaan rauhassa välillä, mutta Ninja on yhä sitä mieltä että koiran voisi "poistaa" ja nauttii olostaan yksin kun se vaan on mahdollista. Vihdoin lienee tajunnut senkin, että Nöpön paikka yöllä vieressäni sängyssä on vapaa, ja nukkuu kehräten tyynyn vieressä, mutta sekään ei näköjään estä kusemasta päivällä protestiksi... (Mainittakoon, että oma astia pidetään puhtaana aina)

Ja kissan onnea on tietenkin sekin, ettei koiralla ole pääsyä pöydille- on mukavaa avittaa mammaa noissa kirjoitustehtävissä tietokoneella...

No, jos vielä annan tilaisuuden, vaikka välillä tuntuu että tietty piikki helpottaisi monen tyypin oloa ja elämää. Jo oikein kylmästi ajatellaan- noita kissojahan riittää- ihan fiksuja ja terveitäkin.

Mutta hei, Susustahan minun tässä blogissa pitää kirjoittaa- aikamoinen riiviö tosin sekin. Se ei enää kuseskele juuri sisälle, eikä paskokaan. Paitsi Tomin luona Kakella ollessaan, minkä taas viime perjantai todisti. Itselläni oli ohjelmaa aamukahdeksasta ilta yhteentoista niin en kehdannut naapureita koko päiväksi vaivata, niin Susu matkasi Metsämattilantielle Sääksjärvelle - ihan mielellään kun on iso talo ja pääsee pihallekin vapaana. Talon kissat- Nöpön fiksuja sukulaisia- komentavat ja lukevat kissalakia kun jo aiemmin tunsivat Fasun- mutta yhteisolo siellä tuntuu toimivan. Kovasti annoin ohjeita kakkakäynneistä ja nappuloiden tarpeellisesta liottamisesta, mutta tällä kertaa ei mennyt kuin Strömsössä- sekä paskat että oksennukset matolla. Ja tekstiviesti että "saa hakea heti kun ehtii" eli puoli kahdeltatoista iltamyöhään kurvailin vielä koiranhakuun. Ja sain oksennukset myös omalle matolle- makuuhuoneen karvalankaiselle ihanuudelle. Meillä makkari on kielletty paikka, mutta ilmeisesti hätä ei lukenut lakia ja heräsin siihen kun todistusaineistoa  hätäisesti yritettiin nuollla pois... Joten, pennun ollessa kyseessä, muista aina turvottaa nappularuoka huolellisesti. Ja pitäisi vissiin aika tarkkaan siivota lattiatkin ennenkuin koira ne luuttuaa, kaikista pensaista ja mielenkiintoisista muista piha-aarteista puhumattakaan...

No, jotain pennulle pitää anteeksikin antaa, ja välit 

toimivat taas- ihan ystävällisesti oli Tomin sylissäkin eilen kun tämä kävi syömässä. Ja kuvasta päätellen heräsi epäilys että Sääksjärvellä saa oleskella, no, ellei sängyssä, niin ainakin makuuhuoneessa.  Maassa maan tavat.

Perjantaina Susu pääsi myös tutustumaan "kaupunkiasuntoon" viettäessään pari tuntia Kain luona Järvenpäässä, itse ollessani Ainon kisoissa seuraamassa Gawainin menestystä Jone Illin alla. Kerrostalon rappuset- kiviset kierreportaat-olivat sen verran pelottavat, että ylöspäin piti kantaa, mutta alaspäin onnistui sitten askelma kerrallaan. Ensi kerralla jo ehkä ylöspäin myös?

Päivät ovat hurjasti lyhenteyneet- kuten myös aamulenkki joka usein käydään pimeässä- mutta liikkua täytyy, se on jo pennun kehitykselle edellytys.KAtrinrannassa osaa olla verannalla nätisti kiinni emännän saunoessa, ja kaikkia uimareita pitää tietemkin vahtia etteivät pääse hukkumaan! Näin teki Fasulin! Talkoot viime lauantaina olikin jännä juttu - vähän nuo moottor isahan ja klapikoneen äänet ensin pelotti, mutta kun piha oli täynnä väkeä, niin hauskaahan tuo oli. Puunkantajana toimiminen ei ihan luonnistanut - vain yksi klapi tuli toimitettua saunalle asti. Koneen tiellä  ja onnettomuuksia peläten laitettiin koiru kolme kertaa kiinni ja tuli todistettua sekin, ettei pyykkinaru kestä koiran -nyt jo aikuisia- hampaita.  Mutta hauskaa oli, meillä ihmisilläkin, ja se on pääasia!

Viime viikkoina on myös tavattu taas Almaa ja Teriä, ja sunnuntaina jatkettiin automatkaa Järvenpäästä Kemiöön, jossa Kaisa ensin otti minut iloisesti bvastaan- tuntuu yhä toivovan että minulla olisi vanha, tuttu Fasu mukanani, ja pettymys suuri kun autosta ponnahti pikkutouhukkainen!

Päivän aikana tuli jovaroitusmerkit tutuiksi, niin vakavammilta vammoilta säästyttiin, ja pientä tutustumista tehtiin jo positiivisimmissa merkeissä- talon alle ei KAisan sentään tarvinnut ryömiä, minkä kesällä teki! Ja yksi yhteinen kävelykin onnistui, mutta sitten näköalalenkille Eknäsiin ei KAisa lähtenyt- säälittiin vanhaa koiraa siinä. Mutta Susu nautti; loput kuvat ovat sieltä.

Pientä kyyräilyä, mutta mahtuvat sentään samaan kuvaan!

utanför Östergård, Påvalsby

Luontopolku johtaa kallioisen vuoren huipulle, nära Eknäs campingområde

Kaukana siintää Paraisten kalkkitorneja 

Gun höll i Susu medan jag klättrade opp i tornet. Fina vyer!

vesi (ja metsä!) on Susun elementti...

Henri Ruosteen klinikka- på svenska. Så det blir ju då "Henrik den Rostige"?

Har skrivit blogg sedan studierna i specialpedagogik 2015-16, och nästan alltid på finska- ok, det var för studierna jag började blogga, men svenska är faktiskt mitt modersmål. Hade äran att fungera som Husis skribent för ridsport i några år också, men då huvudredaktören byttes och den nya kom från finska Iltalehti, blev det ingen ridsport mer. Behövs inte. Men nu vet jag att pressen var på plats i Järvenpää Aino idag- Mia Lahtinen åtminstone (HU) satt på läktaren ovanför mig och skrev så blocket höll på att falla.Så på finska finns text att få, så jag skriver åt alla svenskspråkiga som vill läsa om dressyr, varsågoda!

Varför- jo säkeert för att Henri gav mycket att skriva om. Visst, han representerar hästhandlare, -det är det han lever på, men, till all lycka i en sådan priskategori att han knappast här i Finland är på kundjakt. Blev personligen nöjd att få väga även denna vinkling - kolla vad jag skrivit om Helgstrands i augusti- och se ett hurudant dilemma denna handel ger - när är sporten i första hand om man ska leva på handel? Det intressanta är kvaliteten och individualiteten i affärerna- Henri vill alltid själv provrida de hästar han erbjuds, och tänka över hur mycket arbete = tid en häst behöver, kontra hur mycket dess värde kan stiga. Och så medgav han visst, att inte alla hans hästaffärer varit kloka, men då man ser tiden an, kan även en först till synes hopplös affär ändra med tiden. Tid. Ett begrepp det inte finns för mycket av i hästvärlden. Där har Henri gjort ett val- han har sin familj och det är mer nöjesgivande att tex sparka fotboll på bakgården med sonen än vistas en hel dag på någon tävlingsplats med hästar som ännu kanske inte är färdiga för sitt tävlande på en viss nivå? -Där är killen nog, som de flesta dressyrryttare, en perfektionist. Hans beridare, spanska Gonzales, som visade upp två yngre hästar på morgonen, tävlar inte ens (om jag förstod rätt), men önskar någongång ännu representera Spanien i internationella tävlingar...Killen är ju "bara" 28 än och har jobbat hos Henri i tre år om jag rätt minns, rider alla de unga och de äldre är uppdelade så att Henri rider 6-7 hästar dagligen och Gonzales oftast 8-10. Henri vill inte sitta upp på noviser- rena självbevarelsedriften då han inte ens har vanan inne- har någångång i tiden ridit in en treåring och "det var den första och sista" . Helt ok, att göra dylika val, själv har jag ju aldrig ens haft en riktigt "färdig" häst utan man börjar med det råmaterial som råkar bli fött...Och jag som aldrig tävlat i högre än msv /130cm klasser, kan väl hålla mig till yngre hästar. Gawain och Gareth blev visserligen dom sista jag red in.-Siiri Kyrö jobbar själv med sina, och nu har hon sin första upp i GP- jättefint och strongt gjort! Då jag kollar igenom mina anteckningar, hittar jag några viktiga återkommande ord/uttryck: som; "Lek med galoppen" "Sitsen och vikthjälperna är av betydelse" "på hästens villkor på nya platser" "Skritten är viktig- håll den lösgjord utan att överrida" "Lättheten i arbetet måste hittas" "man får och bör göra misstag- det lär man sig av" "skit i småfel och gå vidare" "Du ska lära hästen, fast den lär nog dig också" "Ha just så skyndsamt som hästen är med om" "Ta dig tid" "Hästen ska reagera på dina hjälper" - med de unga inte så exakt hur, men något ska hända.Detaljerna kommer med tiden. "Ridandet ska vara lätt- hästen utför röreleserna- inte ryttaren" Man ser ibland jättejobbigt piafferande ryttare....;) "Lugn framför allt" (sa han som hade eld i håret) Spända, nervösa och skrämda hästar blir inte bättre av att de tvingas in på spår eller "farliga hörn" -ta den tid hästen behöver. Den är ett bytesdjur och de högreaktiva dressyrhästarna ofta också ängsliga av sig "Reaktivitet" är en egenskap på gott och ont - en dressyrhäst måste kunna svara omedelbart på hjälperna och både samla och förlänga med bara en antydan ditåt, men den ska kunna totalt lita på ryttaren och inte se omkring sig alltförmycket. "koncentrationsförmåga" hos både häst och ryttare är otroligt viktigt. Ännu några ord om hästarna- har satt dom i den ordning dom uppträtt med då 5-åringen (e Desperados) först med Gonzales- som Henri för trygghetens skull ledde in i mangen och obs- med hanskar på händerna. Inga onödiga risker här!

I början ingen skillnad om nosen ställvis bakom lodplan- bara hästen rör sig rund genom ryggen och funkar. Sedan då man mer samlar, coh framdelen höjer sig, ja då kommer nosen naturligt på lodplanet.Tempoväxlingar på unga i galoppen,inte ännu ökade gångarter men nog medel.Ofta korta pauser för att hinna dra andan, men sedan tekniskt även byten och förvänd galopp no problem.Även omväxlande markarbete, och tom ta ut hästen på jobb två gånger om dagen- kanske just markarbete i tio-femton minuter den andra gången? Sexåringen red Gonzales till följande, den var inte så maffig, spänstig och hög fram som den yngre, men en verklig "arbetskvarn " som malde på allt som bads. Här hjälpte Henri till en par gånger från marken med några steg piaff, och poänterade att man inter ska be för mycket /för länge någonsin - bara hästen reagerar för hjälperna och bjuder "något" får man vara nöjd till att börja ,ed. Denna unga erbjöd visserligen nog riktig piaff...

Henri visade själv en "helt vanlig " 9-åring som han nästan av ägarna blivit påtvingad att ta, och som först efter två veckors ridning börjat visa vad han går för - när han blev litet "het pågröten" började det hända, ramen förkortades säkert en meter, övergångarna blev mjuka och smidiga och hästen lystrade på minsta hjälper. -Här ligger ideén, säger Henri, om någon inte lyssnar, ska man inte ge kraftigare hjälper, utan tydligare. En lat häst ska få vara ifred genast då den svarar framåt ens litet ditåt, då en het häst måste ha "lugnande skänklar" omkring sig hela tiden. Tekniskt började denna Sndro Hit-son jobba ypperligt- Macha Colliander, som gav dressyrdomarsynpunkter under kursens gång tillsammans med MArko, seriebytena var värda nior.

Efter lunch- med hemska köer- kom Henri tillbaka med en så känslig 12-åring att de höll ett tryggt ca 2m avstånd från publikens långsida i närmare en halvtimme. Då var det prat om att ge tid och inte tvinga hästar som är skygga av naturen. Den lär ha startat med sin förra ägare inter -men utan nämnvärda resultat- säkert just tack vare denna skygghet. Mycket kvalitet, spänningen lossade litet, hjälp av tex galoppslutor längs kort diagonal och byte på spåret- bortåt från publiken.

Sist men inte minst var Rossetti, som jag sett Henri tävla med någonstans, och plockade fram Yles video från EM 2019, var hästen kokade över i Freestylen efter att gjort ett superprogram i GP Special. Av någon orsak gillar jag Rossetti bättre än hans etta Contestro; men tänk att ha två hästar på denna nivå! Hans skritt imponerar- visst kan någon kritisera det höga steget- bak tom litet tuppspatt-aktigt, men jag gillar energin i trampet! Vi fick även se en fullständig piruett t.v. och en "litet sämre" th (9) samt passage-piaf-passage övergångar för nior de med. https://yle.fi/urheilu/3-10937035 - EM Rotterdam 2019 där den unga Rossetti kokade över. Gör inte ridandet mer komplicerat än vad som behovs- Hästen ska kunna samla sig och bära sig själv,utan att ryttaren "överrider"- så enkelt är det! När han ser sig om efter nya hästar, inverkar inte släkt eller ens det förflutna på köpet om hästen är reaktiv och känns bra. Om sadlar - enklast är bäst här också, men Passier Träns på de unga, men efter 7år tävlas de på kandar- bvarför skulle man hemma ha något annat? Och tills sist men inte minst - köpemannens ord o m dyra hästar: " De betalda pengarna försvinner ju ingenstans, de bara byter ägare" Precis som hästarna. Tack, Henri, det var en intressant klinik!