"Esteet on tehty ylitettäväksi" ja "mukavuusalueelta on päästävä pois" on muutama tuollainen kulunut sanonta, mutta onhan niissä jotain perääkin.
-Yllättävän kevyesti liikkui kauha, vallan sormilla säätäen (joku tehostin niissä on?) , mutta puikkoja oli molemmin puolin ja liikkuvuus valtava...Monen yrityksen jälkeen sain nostettua hieman hiekkaa ja siirrettyä sitä parikymmentä senttiä sivuun! Onneksi minun kanssani oli rauhallinen, fiksu nuorimies joka osasi vanhaa tätiäkin opastaa taidossa, jota itsekin vasta oli päässyt muutaman kuukauden verran koulussa opiskelemaan!
Pitkään olin jo katsellut kun opiskelijat vuoron perään kokeilivat kolmea koekäytössä ollutta konetta, ja minut suorastaan ylipuhuttiin nousemaan itse kaivinkoneeseen- ehdoksi se, että sain valita sen pienimmän!
Messujen edustaja oli isomman koneen kimpussa, joten työskentelin täysin opiskelijani ohjeiden mukaan- mikä hauska tilanne, mutta niin aito! Ja luulenpa että molemmat oppivat!
Tästä tuli sitten tämä ajatus taas avata näitä ajatuksia, kun syyslukukausi on lähtenyt vauhtiin myös lähiopetuksen puolella.
Olin jo kuvitellut olevani toivottoman vanha ja kalkkiutunut ja mietin vieläkö v 2013 saatu aivotärähdys verenvuotoineen ja muistin- sekä tasapaino-ongelmineen vaivaa ja pahenee, kunnes sain muutamalta talon "vanhalta" opettajalta kuulla että ongelmia on muillakin, ei se Studenta- ja Pinjasysteemi ihan moitteetta toimi heilläkään. Lohduttavaa. Tekniikka on hyvä - kun se toimii. Mutta jos kehitys kehittyy, niin onko se itsetarkoitus? Meiltä opettajilta menee aikaa mitä ihmeellisimpien tietotekniikkaohjelmien opettelussa- pelkästään läsnäolojen ja tunnin aiheen kirjaamisessa, nettitehtävien tarkastamisessa ja nettioppilaiden kirjaamisess, puhumattakaan siitä, että kurssin lopussa on ne arvosanat kirjattava, mutta huom, ei sinne "lopulliseen" systeemiin, vaan väliaikaisesti-ikään kuin "muistiin" jos vaikka ope vaihtuu .Ja muista tallentaa. Niin ja se lopullinen tallennus vielä.
 |
| ...sadetta piilossa.... oli kahvi- ja hodaritarjoilukin! |
 |
| Kauhaan mahtuu 8m3 |
 |
| Tässä nämä kokeiltavat koneet |
Ymmärrän hyvin näiden nuorten opiskelijoiden turhautumisen näihin YTO-aineisiin, kun nimenomaan amikseen ovat hakeutuneet niistä päästääkseen! Uusien oppilaiden suhteen kyseessä on vielä "Corona-ikäluokka" joka on joutunut netin ääressä tehtäviä ratkomaan kuka mitenkin yksin -koulusta ja jopa opettajista riippuen. Tuntuu siltä, että joissakin suhteissa nettiopetus yhä jatkuu- kun on saatu nettiin laitettua ne itseopiskeltavat kurssit, mitä sillä opettajalla enää tehdään?
Mutta entä työelämä? Moniko amiksen käynyt tekee sellaisia töitä, missä kontaktit tapahtuvat pelkästään netin kautta? Moniko istuu takamuksellaan koneen ääressä koko päivän-paitsi ehkä datanomit? Koulussa kolme oppituntia yhtä ja samaa ytoa, usein koneen ääressä itsenäisesti tehden, sitten ruokis ja sama tahti jatkuu- iltapäivällä ehkä matikkaa jos aamulla on ollut äikkää? Jaksotus toki siten, että käsittääkseni "yto-päiviä" on keskim. kaksi viikossa ja loput on sitä omaa alaa, -tavallaan hyvä asia koska sitten suurin osa näistä pakollisista aineista on hoidettu jo ensimmäisen vuoden aikana.
Motivoitunut, opiskelusta innostunut ja ilman oppimisvaikeuksia koulua käyvä nuori saattaa hyvin systeemiin sulautuakin, mutta entä ne, joilla on jo peruskoulusta tuliaisina motivaation puutetta ja vaikeuksia vaikkapa matikassa tai kielissä? Amikseen tullessaan ovat kuvitelleet pääsevänsä käytännön oppiin eikä mihinkään nettimaailmaan?! Kieli ei taivu, kirjaimet eivät ota hahmottuakseen, kaikki tekstit ovat liian pitkiä luettavaksi, matikassa kerto- ja jakolaskut menevät sekaisin...
Se, mikä minun mielestäni hyvinkin auttaa opiskelijaa motivoitumaan, on se tilanne, että koetaan käytännössä mihin kieliä, äikkää, matikkaa, fysiikkaa jne tarvitaan, ja siihen tällainen messuilla käynti on ollut aivan oivallista! Ainakin konemessujen koneet jotka tulevat ulkomailta, tuovat tullessaan huoltoon ja käyttöön liittyvää sanastoa, ja kaupankäynti ulkomaille vaikka puun viennissä, vaatii sitä kielitaitoa. Ja on sanomattakin selvää, että jos asiakkaana on vanhempi ruotsinkielinen henkilö, jonka suomenkieli ei ole mainittava, on turha yrittää englanniksi. Paremmat kaupat saa aikaiseksi vaikka sitten hieman puutteellisella ruotsilla!
Nyt kun kaupankäynti Venäjälle- sattuneesta syystä- on tyrehtynyt ennalta arvioimattomaksi ajaksi, on hyvä katsella länteen - Ruotsi siinä lähinnä. Sitäpaitsi tanskalaiset ja norjalaisetkin ymmärtävät yllättävän hyvin meidän "muumiruotsia" -vaikka etenkin tanskalaisilta mieluummin pyydämme keskustelun englanniksi.
Keinot on monet, olen joskus viettänyt aikaa rakennustyömaallakin ja muistan hyvin jotkut patoruuvit eikun -levyt jotka ruuvattiin talon perustuksiin, ja näitä sitten väännettiin myös enkuksi ja ruotsiksi. Ja mielikuvituksellehan ei katto riitä, kun mietitään eri keinoja asioiden havainnollistamiseen - käytimme Susua (luvatta...) eläinpuolen opiskelijoiden kanssa koiran rakenneopissa, ja vanha Fasu oli aikanaan mukana OMNIAssa kirjastokoiran tehtävissä.
Itse olen ollut oopperan näyttämöllä - en kuitenkaan esiintymässä, vaan erehdyin ovesta etsiessäni ryhmääni. Luulen että silloinen porukka muistaa oopperatalon ja oopperan ikuisesti- ja ihan hyvällä?!
