lauantai 30. joulukuuta 2017

Uutta oppimaan- ehdin sittenkin vaikka vuoden viimeinen päivä jo häämöttää...


Tämä on oikeastaan aika hassua ja hölmöä, mutta kun luin oman blogini esittelyn uusiksi jossa mainitaan sana OPPIMINEN niin uskallan tämänkin kertoa:
Olen aivan itse virkannut "pääliinan" eli kaulaliinan jonka saa viritettyä myös pään ympärille kuten minulla usein on tapana. Tämän kalulapäähine suojaa myös korvia kun sen saa mahtumaan kypärän alle.

Käyttöä testattiin äsken koiralenkillä- toimii!
levennetty yläosa peittää hyvin pään ja alahaarakkeet saa kiedottua kaulan ympärille ja solmittua niskaan.
Mikään myyntihitti tämä tekeleeni ei tosiaankaan ole, sen verran kuhmurainen ja epämääräistä silmukointia olen saanut aikaiseksi, mutta itse olen tosityytyväinen - en ole juuri omien kouluaikojen jälkeen muuta käsitöitä tehnyt kun sukkia parsinut ja jokusen napin ommellut!
Tässä astuu esille MOTIVAATIO tai pikemmin sen puute - olin kakarana sen verran hätähousu että kun kaikki piti saada valmiiksi heti eikä huomenna niin mitkään ompelujutut eivät vain olleet minua verten.(jostain syystä kärsivällisyys kuitenkin riitti esim piirtämiseen- täyskymppi koulussa aina) Sitäpaitsi - olihan minulla äiti, ja on yhä, joka vieläkin on taitava niin käsistään kuin ompelukoneenkin ääressä! Hänelle omat pojatkin ovat osanneet viedä rikkoontuneet vaatteensa..
Tämä yllättäen herännyt motivaatio oli oikeastaan kaupan ALE myynnin tulos: Ohimennen kaupassa katselin ALE-koria jossa ah niin ihanan väriset lankakerät suorastaan huusivat ostajan perään! Koska en mitään tiedä tai tajua langan hinnoista, tuo 2€ kuulosti vallan kohtuulliselta ja ostin kerän. -Nyt jo viisastuneena voin kertoa että niitä keriä piti sitten vielä hakea kaksi lisää...


Seuraava ongelma olikin sitten se koukku jolla jotain väsätä-. ja mitä?
Äidilläni oli siihenkin ratkaisu kun poikettiin hänen luonaan kylässä Tapaninpäivänä- sain aivan itse valita työvälineen tulevaa tekelettäni varten ja päädyin koukkuun jossa lukee 6,00 ja nyt vasta katsoin että lankakerässäkin on teksti 10.
Olisikohan siis koukun pitänyt olla vielä isompi?-no hyvin tuokin toimi!

Hassuinta tässä jutussa onkin se, kuinka itse opettajana valitan että nuoriso haluaa aina "kaiken -minulle -nyt-ja-heti" - niin en itsekään ole yhtään tuon fiksumpi- joulun ja uudenvuodenväli on mennyt vallan virkatessa ja TV:tä toisella silmällä katsoessa! Tänään sain ensimmäisen työni päätökseen Kaurismäen "Tulitikkutehtaan tytön"- säestyksellä. ja tuli siis jo koekäytettyäkin koiralenkillä! -Jännä juttu tämä motivaatioksi, tai välillä jopa inspiraatioksi kutsuttu tunne - se toimii!





Onkohan vielä näinkin, että kun jotkut konditionaliksen -isi- jutut painaa päälle kuten oikeastaan minun pitäISI opiskella netin käyttöä ja soveltaa ruotsin tehtäviä socratekseen tai quizlettiin tai-mikä-ikinä-olikaan- jota en osaa kunnolla käyttää, -niin aina löytyy mielenkiintoisempaa tekemistä? Siivoaminenkin on sellaista puuhaa, jonka mieluusti jättää tuonnemmaksi...                                                                    Omilta kouluaikojen käsityötunneilta en paljoa muista koska yleensä minut ajettiin luokasta ulos- taisin olla liian nenäkäs ja vähän kyseenalaistaa eri tehtäviä. Lapasenkin kudoin vahingossa tositiukaksi. ja kun opettaja siitä huomautti, tein siitä toisesta niin löysän tahallani että se oli varmaan kaksi numeroa toista suurempi.. Niitäkän lapasia ei koskaan tullut käytettyä.
Muu käsityötaito on käsittänyt lähinnä nahkatöitä, ja vaikkei nekään koskaan mitään kauniita ole olleet, niin jokin kestävyys lie ollut pikilangassakin aikanaan kun minulla yhä on käytössä itsetekemäni sivuohjat vuodelta 1977!

Muutakin pientä ja hauskaa tässä joulun alla on päässyt tapahtumaan - yhtä nuorukaista on ratsastajaan totuteltu jo useampaan otteeseen, ja itselleni tuli ensimmäistä kertaa elämässäni ikävä ajatus omasta painostani nuoren hevosen selässä - ei reilua! Joten laihdutukseen, mars - hyvä on näitä lupauksia tässä uudenvuoden alla antaa, mutta fakta vaan on, että liikkua täytyy enemmän tai lopettaa syöminen! "Entisessä elämässäni "oli kieltämättä se hyvä puoli, että kalorit tuli samantien kulutettua ihan vaan hyötyliikunnalla! Nyt on varta vasten mietittävä miten paljon ja koska liikkuu! Vaikka avantouinnin SM häämöttää jo helmikuun alussa, ei se jäinen 25m vielä ihan täydestä kuntokuurista käy! Tässä haastetta kaikille - ei pelkkää laihduttamista, vaan myös sitä liikuntaa- mikä laji kenellekin sitten sopii!

Tänä vuonna satsasin  aineettomiin lahjoihin - siinä vielä se hyvä puoli, että parhaimmassa tapauksessa pääsee itsekin nauttimaan kulttuurista! Torstaina olimme pikkumiesten kanssa ensimmäistä kertaa Kansallisteatterissa- Tippukivitapaus oli lasten mieleen ja hyvien arvostelujen perusteella sen olin valinnutkin. No, katsoihan sitä, mutta odotan itse kyllä enemmän Ryhmiksen "muodonmuutokselta" joka luvassa helmikuun alussa poikien kanssa ja sitten Svenskanin "en man som heter Ove"- äidin seurassa!






Junamatka Helsinkiin teatteriin- käynti myös Stockmannilla ja etenkin katsoimme  sen jouluikkunan ja leluosastolta löytyi "limaa" moneen tarpeeseen...
En ollutkaan muistanut miten kaunis katto on Kansallisteatterisssa (niin oli loppuunmyyty että jouduimme tyytymään 2. parven paikkoihin,mutta ilo irt siitäkin kun näimme "lentävän tukaanin" läheltä...) ja pojat ihailivat rakennusta jo ulkoapäin ja ihmettelivät että "tohon linnaanko me mennään?"
Ihana reissu!

Koko joulunseutu ei tietenkään ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista- kuten ei elämä yleensäkään- mutta kun opettelee näkemään niitä iloisia asioita ja arvostaa pieniäkin ilonpilkahduksia on tämä täällä taivaltaminen niin paljon mukavempaa!  Ja vähän lapsellinen saa olla, eikö vaan ???


Joten - hyvää UUUTTA VUOTTA kaikille - tavataan taas uusissa merkeissä vuonna 2018!
ja kiitos kun jaksoitte lukea- se inspiroi lisää! Parhaillaan teitä lukijoita on ollut 1200!

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Joulurauha- kaiken hosumisen jälkeen. kuvakollaasi ja jokunen ruokajuttu...


Ensimmäistä kertaa elämässäni olen nyt syksyn verran toteuttanut töissä ajoitusta "8-16" lisäten siihen päivittäin reilut kaksi tuntia työmatkaa- huhu -huh.
Hatunnosto kaikille niille, joilla tämän lisäksi on perhettä hoidettavanaan, lapset päivittäin  hoitoon vietävä ja haettava, kaupat käytävä ja perhe ruokittava!
Minulla ollut ihan riittävästi kissoissa ja koirassa hoidettavaa ja muistettavaa - hevoset sentään nauttivat täyshoidosta ja pärjäävät vaikken päivittäin käykään!

 En kuitenkaan kaipaa entistä ympäripäiväistäkään työtä - muistelen välillä lähes kauhulla niitä päiviä jolloin saatoin aloittaa kuuden jälkeen tunnin työrupeamalla aamulla tallissa, sitten suihkun kautta kouluun, iltapäivällä kauppojen kautta kotiin ja tallihommiin, ehkä ratsastamaankin kun noita nuoria koulutettavia kasvoi, perheelle ruokaa ja sitten tunninpitoon ja iltatalli, lapset nukkumaan ja joskus 21 jälkeen vielä seuraavien tuntien valmistelua tai kokeiden korjaamisia...
Aikaansa kutakin!

Uusille urille on ollut tosi kiinnostavaa suunnata työelämässäkin, ja muitakin uusia asioita olen oppinut kuten kuusen valinnan metsästä ja poikkisahaamisen. Tuli mieleen, enpä ole kuusta itse kotiin auton takakontissa koskaan tainnut raahata- niitä kuusitöitä varten on ollut mies tai/ja pojat!
Lumityöt, autonhuolto, puidenpilkkominen ja sisälle tuominen ja ruohonleikkuu ovat myös olleet niitä asioita, joita en juuri ole joutunut tekemään. Eikä nyt ole kyseessä mitään "miestentyöt/naistentyöt"-ajattelua, vaan käytännön sanelemia juttuja.
Sekä #metoo- kampanja että nämä ahdistelujutut eduskuntaa myöten ovat paisuneet hieman liian suuriksi. Miesparat, kohta ei normaaleja treffejäkään voi kysellä kun jo ruvetaan huutamaan ahdistelusta! Mietin sitäkin, että ne jotka nyt uskaltavat suunsa avata ovat niitä, jotka kuitenkin ovat uskaltaneet sanoa "ei-kiitos" ehdotteluille - entä se suuri määrä naisia/tyttöjä jotka sitten ovat joko vastentahtoaan nöyryytettyinä tai omanedun tavoittelun nimissä suostuneet erilaisiin ehdotuksiin? He tuskin täällä ovat suureen ääneen kampanjoimassa?

äh, olkoot nyt on siis joulu ja mieli iloinen; laittelen tähän muutaman kuvan kaikesta häsellyksestä josta en ole eroon päässyt, mutta minkä jälkeen on ihana rauhoittua TV:n ääreen tai kirjan pariin. Tai lähteä ratsastamaan ihan vaan harrastuuksen nimissä ja keleistä nauttien  nyt näyttää ihan hyvältä- toivottavasti koko joulun!


Piparkakkuja, joulutorttuja ja pikkuleipiä teimme eilen, joulusiivouksen viimeistely osui vielä tälle aamupäivälle, nyt on jo porkkanalaatikotkin uunissa ja odottelen että pääsisimme poikien kanssa saunomaan ja viettämään joulua - jos oikein hyvin käy ja herään aamulla aikaisin, voisi tieni viedä vaikka joulukirkkoon?


-Vanha piparkakkureseptini on todella monimutkainen, mutta tulos on kyllä viimeisen päälle. Aiemmin tein tuplana, nyt riitti tämä vakioannos. Joskus on piparkakkutaloa tehty, mutta sen verran hataria rakennelmia ovat olleet etten ole enää vuosiin yrittänyt. Se tehkööt. joka taitaa ja tykkää!

Apulaisia sain sitten varsinaiseen leipomiseen- tästä tuli se joulun tuoksu ja tunnelma!




Lanttulaatikosta älysin luopua ehkä viitisen vuotta sitten - ei sitä kukaan syönyt ja itsekin vain maistoin, koira ja kanat tykkäsivät. -Kananmunia pyrin ostamaan tuottajilta tai jos kaupasta, aina niitä vapaina kulkevien mieluiten luomutipujen munia. Kanoja minulla tosiaan on ikävä välillä! 



Joululaatikoita on tullut tehtyä itse - näitä porkkanalaatikoitakin kahdella eri reseptillä kun en osaa päättää kumpi on parempi. Ja perunalaatikko - sen pitää olla imelletty, joten aloitin sen tekemisen eilen. Aina vähän jännittää miten se onnistuu!?




imelletty perunaloota -tottakai!


Tällaisiin tunnelmiin täältä Mäntsälästä - mieli rauhaisana joulua varten, ei kiirettä ja hyvä tahto päällä maan! Pienistä hyvistä asioista se joulukin muodostuu- ne pitää vaan oppia näkemään!
Lopuksi vielä kuvia Espoon kirkosta missä omnialaisten jouluhartaus torstaina - hieno tunnelma ja mukavan lyhyt ja musiikkipainoitteinen tilaisuus! 



Omnian kuoro solisteineen hieno!

HYVÄÄ JOULUA- GOD JUL!



maanantai 4. joulukuuta 2017

Sveriges ambassad i Helsingfors- snyggt, litet pompöst men ack så trevligt-på svenskt vis!





"Tee mitä tykkäät" sanoo OMNIA, nykyinen työnantajankikin. Ja minähän teen. Kun on tarpeeksi utelias saa aina kaikesta uudesta jotain irti - nyt vuorossa Ruotsin lähetystö ja seminaari jossa professori Jarmo Lainio Tukholman yliopistosta kertoi ruotsinsuomalaisten tämänhetkisestä tilanteesta Ruotsissa ja siihen liittyviin tulevaisuudenhahmotelmiin. Tästä kumpusi mielenkiintoinen paneelikeskustelu ja lopulta kuulimme Ruotsinsuomalaisen nuorisoliiton terveiset ja pääsimme vielä nauttimaan ihanasta buffeesta lähetystön upeissa tiloissa.
Lainio on tehnyt tutkimustaan maaliskuusta lähtien Ruotsin valtion toimesta-EU:lta tullut näpäytys jo useamman kerran huonosti hoidetusta oman äidinkielen / vanhempien kielen opetuksesta, ja asiaa oli siis tutkittava ja nyt oli se päivä jolloin myös parannusehdotuksia lyötiin pöytään.
Ruotsinsuomalaisia on maassa tällä hetkellä- laskutavasta riippuen - 700.000-800.000 mutta he eivät kaikki suinkaan enää puhu suomea äidinkielenään. Kielenopetuksen tarvetta on sikäli kovin vaikea tilastoida, ettei kouluissa pyydetä mitään tarkkoja tietoja kotikielestä, eivätkä vanhemmat suomenkieltä välttämättä edes mainitse jos lapset osaavat hyvin ruotsia ja pärjäävät koulussa. Tutkimuksen perusteella vahvimmat ruotsinsuomalaiset kaupungit ovat Eskilstuna, Västerås, Södertälje, Haparanda ja Tukholma.
Hauskana yksityiskohtana suurlähettiläs Anders Ahnlid, joka meidät toivotti tervetulleiksi ja sittemmin isännöi illallista, kertoi oman mummonsa olevan Naantalista kotoisin ja kuinka ilolla muisteltiin Suomessa vietettyjä kesäaikoja- kielestä mitään ymmärtämättä.

ambassadör Anders Ahnlid var kvällens värd

Ruotsin 290 kunnasta alle sata tarjoaa "äidinkielenomaista" suomenopetusta, mutta siitä ei välttämättä tiedoteta kovin hanakasti, ja tasaryhmien muodostaminen on vaikeaa, puhumattakaan opettajan löytymisestä. Tarjolla keskimäärin 40min  viikossa- koulupäiän jälkeen.
Nyt tehdyn tutkimuksen pohjalta Lainion esitys on lisätä kielenopetusta kolmeen viikkotuntiin aina ylä-asteelle ja lukioon asti, jotta siitä olisi oikeasti hyötyä. Opetus ei myöskään saisi venyä pitkälle iltaan, vaan mahdollisuus jättää osa ruotsi äidinkielenä- tunneista pois olisi selvitettävä. -Viime kädessä poliittiset päätökset ja valtion budjetti on se, minkä varassa liikutaan, mutta tässä olisi ainakin hyvä alku.



Paneelikeskustelussa sivuttiin tätä aihetta, ja oman lisänsä ja ajatuksia toivat panelistit, joista Venla Odenbalk Sverigefinska ungdomsförbundetista suoraan myönsi ettei edes osaa puhua suomea kunnolla. Tästä virisikin keskustelu siitä, onko ruotsinsuomalaisen "tavaramerkki" tämä kielitaito, mutta tultiin siihen tulokseen ettei välttämättä, kunhan halu oppia jotain löytyy. Ja sitä suomalaista sisua - sitä täytyy olla!
Todella mielenkiintoisia pointteja puolin ja toisin- Suomessa verrattavissa maahanmuuttajiin ja heidän kielitaitoonsa sekä suomenkielen oppimiseen ja integrointiin - on ehkä osattava hyödyntää kaikista kulttuureista itselle sopivimmat osat ja muodostettava siitä oma identieteetti!


_Paneelikeskustelussa mukana (vas) kansanedustaja Nina Lundström, kulttuurituottaja Lina Puranen, nuorisoliiton toiminnanjohtaja Venla Odenbalk ja prof. Jarmo Lainio- kaikki suomalaisilla sukujuurilla.



Lopuksi vielä Venla Odenbalk ja Alice Kylander kertoivat Sverigefinska ungdomsförbundet´´in toiminnasta jonka tuloksena haastattelujen pohjalta tehty kirja kiersi nähtävänä- ihan mielenkiintoisia ja hyvinkin erilaisia ihmistarinoita! Koska kyseessä on hanke, on sen toiminnan jatkuminen täydellä teholla vielä epävarmaa, mutta tulokset ovat olleet hyviä joten tämänhetkinen tilanne on hallinnassa.





Meille vieraille oli tarjolla ihana buffe-illallinen jossa kalaruoat ja lriistalihapullat sekä eri kasvisvaihtoehdot todella kruuunasivat illan - paljon uutta tietoa, ajatuksia ja ideoita pähkäiltäväksi - oli vallan kannattava reissu.
Ja aina se tylsän pänttäämisen voittaa, osittain työajallehan tällainen menee, mutta kun pitäisi tuota kestävää kehitystäkin opiskella ja Turun YO:n kieltenopejen verkkokurssin suunnittelu on vielä ihan alkutekijöissään..
Tämä syksy olisi kyllä vaatinut vähän lisää tunteja vuorokauteen- jospa jouluna saisi hieman hellittää?
vilken fin-fin servis! Tekopparna hade jag gärna tagit hem!


Mopoja rassaillen Pyhtäällä nuorisotoimintaa- mielenkiintoista päätöksentekoa kunnalla






Tämä nuorten (miesten) mopoilu ja niiden rassailu ja tuunaaminen Pyhtään kunnassa on saanut paljon julkisuutta mm Yleltä viime aikoina- linkitän tähän tapahtumasarjan kulun.

Pyhtäälle perustettu nuorten mopotalli on kerännyt kehuja ympäri maata, sillä se on pitänyt nuoret poissa pahanteosta. Nyt kunta on päättänyt lopettaa yhteistyön mopotallia ylläpitävän yhdistyksen kanssa.






Nuorisotoiminta
https://yle.fi/uutiset/3-9958979

Sattuipa tässä eilen, jouluvalojen etsinnän ja asentamisen (ja nilkan rikkomisen!) yhteydessä, putoamaan laatikollinen vanhoja valokuvia lattialle. Niitä selvittäessä ja takaisin laatikkoon tunkiessa, mikäs sen mukavempaa kun muistojen läpi kahlaaminen. Kyseessä siis "irto"paperikuvia, osa laadultaan niin huonoja etten albumiin huolinut, tai niin irrallisia kokonaisuuksiin kuulumatomia etttä sen takia maanneet laatikon pohjilla. Kuulostaako tutulta vai olenko ainoa lajissani jolla "epämääräisiä" valokuvia jossain tallessa?
Löytyi kourallinen kuvia Mäntsälän ratsastajien "nuorisotoiminnasta" aivan 1990-luvun alusta, laman kynnyksellä. Yhä paikoillaan seisova Liljendalin tilan vanha punainen mökki oli innostuneen nuorisojoukon käytössä- joukossa muutamia poikiakin- ja kun heille annettiin vapaat kädet, tapahtui!
Vanha tupa haluttiin kunnostaa talkoilla, ja kerjäämällä saivat nuoret sitten maalejakin - en raaskinut asiaan puuttua- itsepähän tiloissa oleskelivat- mutta lahjoitetuilla "jämämaaleilla" maalaten tulos oli melkoinen: Mintunvihreä lattia ja marjapuuronväriset seinät!
Näistä maalamistapahtumista en kuvia löytänyt, mutta muistan elävästi itse talkoot!
En tiedä mikä on tilanne tänä päivänä, kaiken "järjestäytyneen ja maksullisen" toiminnan keskellä, mutta tuolloin nuoret tosiaan vetivät heppakerhoja, osallistuivat eri talkoisiin ja hoitivat hevosia- kaikki yhdessä.


Heinäkuormia purettiin yhdessä, eräänä kesänä tehtiin itse puolelta hehtaarilta seiväskuivattua heinääkin, ja paljon tuli tehtyä myös tosi sponttaanisti kun vaan syy keksittiin ja porukkaa oli paikalla.

Sitten joku rohkeni tulla kysymään saisivatko nuoret yöpyä tallilla, siis tuvassa joka kesäisin oli leirikäytössä. Vietettäisiin iltaa ja pidettäisiin hauskaa.
Toki mietin hetken, halusin itse olla kotona silloin (asuin samassa pihapiirissä viereisessä talossa) jotta pelkästään tieto "yllätystarkastuksen" mahdollisuudesta oli olemassa, mutta mitään syytä kieltää en keksinyt - siitä vaan, kunhan juomat pysyvät 0-prosentissa eikä alueella saanut tupakoida- nuuskaamista ei kukaan Suomessa siihen aikaan vielä ollut keksinyt.
Kun sitten josku 22-23 aikoihin koputin ja kävin moikkaamassa, kaikki sujui hyvin - jopa porukan sillä hetkellä ainoa poika oli tyytyväisen oloinen (tuskin osallistunut tänäänkään mihinkään "metoo-kampanjaan..."?) ja minullekin tarjottiin limua. Yhtä paikalle myöhemmin illasta tullutta neitokaista yritettiin piilotella "väsymyksen" takia- näinhän mistä oli kyse- mutten löytänyt tässäkään vaiheessa mitään syytä soitella vanhemmille tms sillä asiat olivat hallinnassa.

 -ala kuvassa näkyy tuvan seinä vielä vanhassa maalissa, voitte kuvitella nuo seinät marjapuuronpunaisiksi??



Porukkaa kokoontui milloin sisälle, milloin ulos- aina jotain tapahtui jossain. ja jopa läksyjä luettiin tallilla!

Nuorille on tärkeää että heihin luotetaan, mutta että heille asetetaan tutut ja turvalliset rajat (- ope voi koska tahansa kopuuttaa oveen - on siis oltava kunnolla!) -turha byrokratia pois!
Ja kun itse päästään tekemään ja ottamaan vastuuta - mikäs sen parempi! ei niille itsemaalatuille seinille kenellekään tullut mieleen mitään sotkea tai piirtää ja siivoaminenkin toimi melko hyvin - joskus riitti että päänsä tuvan oviaukolla näytti niin jo alkoi luuta lakaisemaan!

Myönnän toki että usein "aika kultaa muistot" mutta jos nyt joku entisistä nuorista ja tallilakävijöistä haluaisivat minua oikaista - tehkää se vaikka tämän palstan lopussa!
Itse kuitenkin -nuorempana varsinkin- melko tiukkapipoisena tätinä pidettynä opettajana on mielessäni säilynyt vain hyviä muistoja tästä tallinuorisosta jotka kasvattivat yhteisöllisyyttä ja sosiaalisia taitoja kun heille tarjottiin paikka, josta he itse hyvin pitkälle olivat vastuussa!

Toivon että myös tilanne Pyhtäällä , ja toki muuallakin Suomessa jos paikkoja vaan löytyy- ratkeaa nuorille parhalla tavalla. Kyllä se nuuskakin pois huulesta otetaan kun siit nätisti sanotaan.... Eikä kukaan fiksu niitä piristysjuomia kittaa -johan sen sanoo järkikin!

-tällainenkin kuva löytyi - on noita kenttiä tullut lanattua hevosvoiminkin! Ja äkeestä kotikonstein tehdyllä lanalla!