NÄYTTELY NO 2 - nyt jo 2p
Aika rientää -minun pitimän heti näyttelyn jälkeen päivittää, mutta aina se vaan jää...
Nyt muutamia huomioita syksyn alkamisesta - sienestämässä on käyty enemmän kun koskaan aiemmin, Ninnin kanssa leikitty ja tuomarointi vienyt eri paikkoihin - viimeksi Tampereelle ja Kangasalaan.
Kuukausi ennen näyttelyä tarvittiin eläinlääkäriä- pikaisesti katsottuna kuvittelin että kyseessä oli jonkun risun tms tekemä tulehtunut haava, mutta hotspottihan tuo vaivasi- kuuma ja kostea kesä ja iho kurttuisena hautomassa auringossa- oikean korvan alapuolelle poskeen ilmestyi tuo haavauma joka hoidettiin antibiootein ja kortisonilla parissa viikossa kuntoon. Lasku oli ihan reipas- en saanut äkkiseltäänaikaa muuta kuin Evidensiaan- ja vakuutusyhtiöhän on tällaisia tapauksia varten. En ole vielä korvausta hakenut- omavastuun jälkeen (200€ ) palautusta tullossa vajaa kolmekymppiä....
Näyttelypäivä oli onneksi lämmin ja suht aurinkoinen- sadetta tuli vasta kotiinlähtömme aikoihin joten kakkos palkintokin kestettiin kun ei tarvinnut kastua. Ja labbiksia ja jälleen kerran labbiksia- Susun luokassa nuorille oli 17 , joista 10 palkittiin ykkösellä ja loput, Susu mukaanlukien, sai kakkosen.
Ihan kivat kommentit, ja maininta hyvästä luonteesta etenkin lämmitti! Kyllä me vielä uudestaan voidaan mennä!
Nimiä en voittajista muista- nehän näkyy Kennelliiton sivuilta- mutta kun KAIKILLA oli joku hieno naru-kuristus-lenkki-panta niin pakkohan meidänkin oli sellainen ostaa- 8€ tuli sijoitettua tällaiseen koristukseen.
Ullan kanssa tehtiin treffit kun hän asuu Lahdessa, ja oli ihan mukava kuluttaa odotusaikaa jutellessa- en minä todellakaan ole niin innostunut näyttelyistä että olisin seurannut tuloksia tai muiden koirien arvosteluja.
Fasua olin jo onnistuneesti käyttänyt "koulukoirana" ja nyt testattiin Susuakin usemman kerran kun vein seiskaluokkalaisia luontokävelylle kirkon taakse pelloille ja metsäpoluille, Susu mukana ja ne jotka halusivat, saivat taluttaa. Hienosti toimi!
Kuvia otin muutaman, mutten ole muistanut kysyä lupaa julkaisuun, joten olkoot myöhempään kertaan- jo kävi ajatus siitä, että hankittaisiin se "koulukoira" -kurssitus! Luonteen puolesta parempi vaihtoehto taitaa olla kun mitkään näyttelyt! Ja varmasti koirallekin mieluisampi!
-Oppivainen Susu ainakin on, kunhan joku jaksaa opettaa- minä en, mutta Tomilta tuo näkyy sujuvan!
Aina pitäisi olla jotain puuhaa- kävi vähän kuten osasin pelätäkin- yksinolo turhauttaa kovasti! Henkareita saan taas ostaa lisää, ja kissankuppejakin on palasteltu, jostain kaupan pakkauksista puhumattakaan! Ruokaöljy on ollut keittiö työtasolla ja leivät leipäkorissa, mutta jokin "pitkänhuiskea kiemurtelija" on niitä sieltä poistanut joten MITÄÄN ei voi enää edes pöytätasolle jättää!
Eräänä kiireisenä kouluaamuna unohtui vasta avattu Oltermanni (=1kg) samaiselle pöytätasolle margariinipaketi jämän kanssa. Ja taisipa olla muutama medvurstin viipalekin....
Seuraavana aamuna sitten maha kuralla, ja iltapäivällä oli "löysät" vastassa -onneksi lattialla maton vieressä- kun tulin koulusta.
Labbiksista on muuten sanottu, että niiltä puuttuu se geeni mikä syönnin jälkeen aiheuttaa kylläisyyden tunteen.....
Sienimetsän lisäksi ollaan marjasskin käyty ja mustikat maistuu, myös puolukoita testailtu. Kumma syksy kun niitä mustikoita vieläkin riittää, ovat toki jo melko vetisiä mutta ihan syötäviä ainakin jogurtin kanssa!
Hevosmaailmaa on sikäli laajennettu, että kun olen käynyt Esmalla Loviisassa tunteja pitämässä, on Susu päässyt mukaan ja tutustunut talon koiriin ja myös possuun ja pupuun hevosten lisäksi- aidan takaa ensinmainittuihin!
Tampereen kisoissa osasi olla jopa vieraan tuomarin takapenkillä, kun oma tuttu auto, ja sitten KAngasalla hotellissa yötä. Ehdittiin Runebergin jäljissä kulkea "harjulla ylimmällä" ja seurata luontopolkuakin liki kymmenen kilometriä. Nyt kun emäntäkin on taas kunnossa, tulee lenkkeiltyä säännöllisesti 10, jopa 12 km joinakin päivinä!
Katrinrannassa käydään useita kertoja viikossa, ja naapurin Ninnin kanssa treffataan melkein päivittäin- luulisin että Susun mielestä elämä on aika hauskaa!?
Ja niin on minunkin- jollekin juuri kehuin kuinka hyvää ja "terveellistä" seuraa koira on- pakollisten lenkkienkin takia- ja saman iltapäivänä kotiintullessani sain ensin siivota koiran ripulit olohuoneesta, ja kun se oli valmista, kuulin kissan oksennusääniä keittiöstä....Onneksi niitä tarhansa rikkovia ja naapuriin karkaavia hevosia ei enää ole!!!!😂
