Kaivoin rekisteripaperit esille kun hämärästi muistin että joskus huhtikuun puolessavälissä pentu täyttää vuoden... Ja niinhän se on, 11.4. on Susu eli "Tiny Tempresses Allowed to be Free" syntymäpäivä. Arvatkaa vaan oliko kakkua tai edes vastaanottoa?
Hyvä kun omien poikien synttärit muistaa, ja muiden läheisten!
Mutta toki- iloa on tämä pentu taloon tuonut, ja paljon toimintaa!
Olen puhelimestani löytänyt- Danin neuvojen jälkeen useamman kerrankin- askelmittarin jonka tavoite näkyisi olevan 9000ask/pv eli n 7km, -harvoin jää toteutumatta. Paitsi tuo hiihtäminen- mielenkiintoista kun Onkimaan Isojärveä kiertänyt latu ei ollutkaan kun 4km vaikka kyläyhdistyksen sivuilla mainittiin 8km...Ja minulta menee välillä tunti kun taivallan 3km...Suuntaanäyttäviä kilometrejä siis, mutta päivittäin niitä kertyy ja on tainnut hieman oma elopainokin vähentyä kun olen jaksanut käydä suht säännöllisesti salillakin kolmisen kertaa viikossa.
Koronakoirien suhteen on paljon puhuttu "eroahdistuksesta"- kun koira on ehtinyt tottua siihen että isäntäväki majailee kotona, on sen jo aikuiseen ikään ehtineenä ollut vaikea tottua olemaan yksin. No, meillä vallitsee pikemminkin "ero-onni"-joskus tuntuu siltä että Susu oikein odottaa minun lähtevän töihin- ajat hieman vaihtelevat lukujärjestyksen mukaan- ja jos joudun kääntymään takaisin jonkin unohduksen takia, koira ei tasan tarkkaan enää ole pedissään eteisessä minne sen olin jättänyt. Hyvässä lykyssä jo parissa minuutissa on keittiöstä saatu tiskipöydältä alas jotain mielenkiintoista... Juustohöylät, veitset, kissankupit, tiskiharja- ja oi, jos ruokaa on unohtunut jollekin tasolle- margariinipakettikin ilmeisesti alentaa koiran kolesterolia. Kissalle talvella syöttämäni kalliit virtsakiviä sulattavat erikoisnappulat maistuivat puolen pussillisen verran, joten nyt on enneltaehkäisty kolesteroliarvot ja virtsakivien suhteen!
Lenkkeilystä vielä- tänä aamuna mentiin taas nk Karjalaisten lenkki- mun mittakaavassa reilut 6km, askelmittari taisi ehdottaa 5km..- ja tytöt osasivat alkutouhujen jälkeen kulkea jopa vierivieressä ihan rauhassa! Aikaa kului sen 1½ tuntia.
Jotenkin aivan liikuttavaa katsoa kuinka tulevat niin hyvin toimeen!
Eilen kun käytiin koirapuistossa yhdessä, siellä oli Susun jo pari kertaa lenkillä kohtaama Max, ja hauska oli näitten touhuja seurata- Max, 6kk, heittätyi vallan jätkäksi välillä ja melkein riepotti Ninniä- joka pisti hanttiin eikä ollut moksiskaan- kun taas Susu nolona kääntyi pois ja arveli ettei noin raju leikki ihan kivaa ollutkaan.
Kyllä, luonteiden kirjoa näkyy näissä koiraleikeissä tosiaan!
Pääsiäisenä tehtiin pitkäperjantaina Ullan seurassa Saaren Haukankierros ja tavattiin matkalla ukkometso. Meitä jo vastaantulijat osasivat varóittaa kun olivat kuulemma polulta joutuneet väistämään ja melkein karkuun juosta, eikä varoitus ollut turha. Itse jo harmistelin kun kuljin kännykän kamera laukaisuvalmiina eikä mitään pitkään aikaan näkynyt, ennenkun kuulin "nokansäkätystä" vasemmalta noin 50m päästä jossa kukko meitä tarkkaili. Tuumasin jäädä valokuvaamaan, mutta siinä kohtaa oli korkea pehmeä hanki joten pettyneenä jatkettiin matkaa,. Kuinka ollakaan, pian kuului taas ääntä- nyt takanamme- ja sieltähän se kukko tulla kipitti siivet levällään... Susu, joka aluksi kai kuvitteli kyseessä olleeen tumma iso fasaani, oli kovasti ensin menossa, mutta hetken kuluttua tajusi ettei tuo lintu häntä pelännytkään...
Tietenkin olisin halunut saada sellaisia "vuoden luontokuva" -otoksia kun metsoa hyökkää minun kimppuun siivet levällään, mutta Ulla kiirehti jo eteenpäin, ja aloin miettimään koiran kohtaloa- matalemmallahan sen silmät oli mitä minun jos ajatellaan nokkimista...
Joten "eespäin sanoi mummo lumessa," ja ihan reippaasti siinä laitettiin jalkaa toisen eteen puolisen kilometriä ennenkun ilmeisesti olimme päässeet reviirin rajalle ja metsoherra antoi meidän mennä!
Aikamoinen kokemus, ja juteltuani monen muun kanssa, emme olleet ainoita- Haukankierros risteää ilmeisesti tämän herran soidinaluetta!
 |
| *Pirunpeltoa |
*kahvitauolla- lapsille ei tarjoiltu. noh, jokunen leivänpala sentään.
Pääsiäinen kokonaisuudessaan tarjosi mukavaa ulkoilusäätä, ja sitä toteutettiin päivittäin- kunto noussee kohisten molemmilla- ehkä Naisten kymppi sittenkin sujuu osittain juosten tänä vuonna? Sääli ettei sinne voi ottaa koiraa mukaan!
Toisena pääsiäispäivänä oli poikia lounaalla Kimin tyttöystävää myöten, ja koira leikki seurakoiraa sataprosenttisesti- etenkin Akin poikien kanssa. Kissakin oli yllättävän seurallinen ja minulla taas huono omatunto - onko kaikki sen huonokäytös ollutkin kipuja ja tuskaa eikä luonnevikaa? No, kyllä se vielä muistaa miten purraan ja saattaa jopa kesken silittelyn "hyökätä" käteen kiinni. Itsepä olen sen opettanut - sen ollessa nuorempi väännettiin oikein "leikkitappelua" kun ensin suojasin käteni hanskaan tai peiton sisään...
Tästä on nyt kiva jatkaa jo lähes aikuisen koiran kanssa; rauhallisempiakin hetkiä löytyy! Ja ehkä tuo tuhoaminenkin vähitellen loppuu- äsken teatterista tullessani huomasin että ainoastaan kukkasipulit oli pöydältä alas revitty ja pakkaus aukaistu- lie ollut paha pettymys kun eivät olleetkaan syöntikelpoisia!
Näissä mietteissä päättelen tätä blogia Susun osuudelta- palaan ehkä asialle taas jos jotain erikoisempaa sattuu!
Muuten jatkan bloggaamista jälleen oppimisen eli kurssien ja koulutuksen parissa sekä -tietenkin- hevosiin liittyvissä asioissa!
Ihanaa kevättä ja kesää, kiitos kun olet lukenut - palaillaan!
