Ehkä ihan hyvä että kyseesä oli oriit- tammaa en ehkä olisi raaskinut myydä ja tämä toivoton rahanmeno ja jossittelu olisi yhä jatkunut...
Tosi on, että vieraalla hevosen pito tulee kalliiksi, ja se mitä myös kaipasin on se oma talli jossa pelataan just omilla säännöillä ja opitaan tuntemaan ne omat eläimet ihan hännäntyveä myöten! Olkoonkin etten kuulu mihinkään innokkaiden "hoitajien" joukkoon ja harjaaminen ym kaunistaminen on lähinnä terveyskontrollia päivittäin, mutta kaikki se muu- ruokinta, tarhaan vienti ja haku, ratsastaminen omilla mailla juuri kun itselle sattuu sopimaan....
Myönnetään suoraan - ei minusta edes olisi "hevosharrastustädiksi"- kun tätä hommaa on niin kauan tehnyt työnään, on siitä jo harrastushaaveet aikaa sitten karsiutuneet! Mutta ikävä on, toki, ja onneksi tehtiin nyt 5-vuotiaasta "Kaaposta" (=Gawain I; i Stenograph) kimppahevonen jossa minulla yhä pieni enemmistö eli 30% osuus vaikka vähän vielä voisin myydäkin... Olen läheltä seurannut pojan kehitystä Norilon Juhon kanssa, viime vuonna 4-vuotiskauden paras tulos oli jaettu 2. sija noviisissa joten ihan asiallinen alkun kaverilla! Välillä, etenkin jos Juholla muita kiireitä, käyn ratsaillakin ja "katsastan tilanteen"- minun aloittamani tuon koulutus kolmivuotisakudelta on; toki kiitos muutamille tytöille (Maikin Pia ja Siirin Sara) jotka ensin "koeistuivat" pojan liinan päässä että itse sitten kömpelönä vanhuksena uskalsin kiivetä selkään!
Huomasin reilu vuosia sitten aloittaneeni pohdinnan nuorten hevosten koulutuksesta yleensä, ja tähän voitaneen nyt palata koska jatkoa ei enää tule....
Garetha ja Gawain jäivät molemmat siis viimeisiksi "diplomitöikseni" kasvattajan ja kouluttajan uralla ja molempiin olen tosityytyväinen. Gareth pääsi nuoren (16v) Lucian ratsuksi ponikauden jälkeen ja koska he asuvat ja treenavat Lilolla Espoon Evitskogissa, heitä tulen myös seuraamaan. Nuorta en olisi nuorelle tosiaankaan myynyt ellei olisi hyvä tuttu valmentaja taustalla- tack Lilo att du finns där!
Olen heitä lähinnä sileällä auttanut melkein viikottain, ja Pantsulle ovat näyttäytyneet ja nyt olivat myös uuden liittovalmentajan Ad..bla-bla-hollantilaisen katsastuksessa helmikuussa ja saivat hyvät arviot!
Tyytyväiisä ollaan ja toivotaan että pysyvät terveinä!
-ja nyt on vielä pakko myöntää, että kokeilin perjantaina vähän hypätäkin - minä kun en ole onnettomuuteni 2013 jälkeen hypännyt lainkaan (äh, paitsi Galahadilla ihan vähän 4- vuotiskaudella ennen myyntiä, yhdet kisat) ja hei, se oli niin kivaa! Ja hevonen toimi esteillä oikein mukavasti, lyhensi pyydettäessä, kuunteli ja keskittyi. Hyvää työtä on Juho tehnyt!
Syy, miksi alunperin tehtiin kimppa, oli oikeastaan Larsenin Pekan, joka nähtyään varsa-hyppy-kuvan- innostui ja soitti oitis minulle. Koska itse havittelin siitosoritta- nyt saa nauraa- idea oli minusta hyvä ja ryhdyimme kasaamaan porukkaa mikä ei ihan hirven helpoksi osoittautunutkaan, mutta liikkeelle pääsimme jo puolivuotissyksynä vieroituksen yhteydessä kun kaveri siirtyi pihattoon Kyröille Orimattilan Mallusjoelle.
Kaapon kasvu ja kehittäminen on aika lailla noudattanut samaa kaavaa kun varsoillani yleensä, PAITSI ajolleopetuksen olen katsonut liian hankalaksi teettää vieraalla ja apuvoimia muualta hankkien.Ohjasajoon Hockun opastuksella poika on kuitenkin päässyt totuttautumaan- yleissivistystä siis riittää! Irtohypitykset- Kyvyt-esiin-tilaisuudet mukaanlukien tuli hoidettua, ja kun varsanäyttelyssä tuli hyvä kakkonen eli 38pistettä jäin leikkimään ajatuksella näyttää kaveri oripäivillä. Röntgenkuvaus irtopalojen varalta tehtiin kaksivuotisjoulukuussa, ja pienet irtopalat takavuohisissa poistettiin maaliskuussa Tampereella Houtun toimesta. Patellassa näkyi röntgenissä jokin pieni, mahdollisesti loukkaantumisesta (_potku laitumella?)johtuva jälki kuitenkin poisti mahdollisuuden näyttää oripäivillä. Mikä oli hassua, että sen sijaan että oltaisin esim kuvattu lisää, niin Hippos lähetti ne pari -keväällä-jo vanhaa-kuvaa- Ranskaan asti tutkittavaksi, ja sitten he "unohtivat" ilmoittaa päätöksestään olla sitä hyväksymättä. Oripäivät siis tuli ja meni, munat roikkui mukana elokuuhun asti jolloin ne laidunkauden jälkeen poistettiin.
No, se siitä oriista- olin kyllä jo keväällä toipilasaikana todennut pojan olevan melkoinen macho, joten ehkä tässä tapauksessa kisahevosen elämä ilman niitä palleroita on lugnimpi kaikkiaan!?
Hieno tilaisuus heillä oli tutustua olosuhteisiin kun Juholla oli Kaapo mukanaan vetäesessään hyppyleiriä Ypäjällä heinä-elokuun vaihteessa- pojat pääsivät kirmaamaan derbykentälle ja Haimin Kari katsoi heidän maastoestetouhujaan ja hankki vetohevosen - aivan ihana mahdollisuus ja niin itseluottamusta ja laukkaa kasvattavaa nuorelle! -Muistan itse eräänä vuonna kun näitä nelivuotiata oli pari kappaletta- Bessie ja Pasha taisivat olla- niin lähdimme isolla joukolla Laaksolle jossa silloin vielä löytyi niin banketti kuin kuivahauta ja oikea vesihauta. Luotettava Tosca mukana vetohevosena ja niin nuo kaikki systeemit testattiin ilman ongelmia!
-Alla linkki missä Kaapo hyppää maastoestettä Ypäjällä.
https://photos.app.goo.gl/xmQrKU1Fkgu2Ar546
Noviisisarjassa (100cm) tuli yksi este alas, Kaapo pääsi yllättämään Juhon ryhtyessään kesken radan tuijottamaan aitaan kiinnitettyä mainosta, mutta kaikkiaan meno oli mutkatonta ja reipasta. Laatukilpailu syksyllä oli toisena tavoitteena, mutta se ei tällä kertaa mennyt ihan suunnitelmien mukaan - hieman lohdutti kuitenkin 6. sija FWB-hevosten joukossa ja palkintorahaakin 85euroa!
Joulukussa rokotus ja kuukauden huili - kesälläkin sai pari viikkoa laidunvapaata, vaikkei minnekään oriporukkaan enää tuonikäistä ruunaa kesken kisakauden laitettu.
Nelivuotiaalle kisoja taisi tulla ihan normisti eli startteja reilu kymmenen ; suurin osa puhtaita ratoja ja siistejä suorituksia.
Tämä on itselläni aina ollut kaikessa valmennuksessa ja ratsastuksessa tärkeää-tavoitteiden asettelu ja suunnitelmallisuus! Kunnon kohottaminen pala kerrallaan ja kilpailupaikat ja -luokat valittu järkevästi. Paljon puhutuista ja parjatuista kentän pohjista en ole koskaan erityisemmin tällä tasolla ollut huolissani- on eri asia tuleeko hevonen alas 150 cm okserilta tai 1m pikkupystyltä joustavalle hyväpohjaiselle alustalle tai tilapäisesti kovemmalle tai epätasaiselle pohjalle!
Ja jopa tutkimustuloksiin viitaten - hevosten on opittava liikkumaan kaikenlaisilla alustoilla - se jos mikä, vahvistaa niiden jalkoja! Maastossa ollaan muuten myös aina ratsastettu useamman kerran viikossa- sielläkin voi tehdä työtä!
Matkustaminen ja kilpailupää on niitä asioita, mitä hevoselle voidaan kehittää- tässä yksi syy miksi jo varsat olen raahannut niin kyvyt -esiin-tilaisuuksiin kuin näyttelyihin - niitä tulee käsiteltyä ja totuteltua tulevaisuuden kisoja ajatellen. Ja väittäusin että kasvattamani hevoset ovat kaikki olleet hyvätapaisia ja jopa hyvähermoisia- viimeksi tunnustus Vermon eräältä eläinlääkäriltä joka teki yli kolmen tunnin ostotarkastuksen Garethille - kympin luonne ja käsiteltävyys!
Tässä sadekuva viime kesältä- poika näyttää isolta mutta kuvakulmasta taitaa johtua- taitaa olla vajaat 165cm mutta kantaa itse kaikki sentit kiloineen :).
Tästä tosiaan toivoin tammaa, mutta tuli mikä tuli ja tyytyväinen olen ollut - herkempi ja nöyrempi kun isoveli Gawain- sekä hyvässä että pahassa; herkkyyttä osoittanee mun oma töppäys viime kesänä kun ratsaillenousun yhteydessä menin tuolin kanssa nurin... Piti aloittaa harjoitukset ihan alusta uudelleen- pojalla, joka jo kolmivuotiskeväänä oli päästänyt ratsaille pitkin ohjin ilman mitään apua hiljaa seisten... Vaikka sanotaan että "virheistä oppii ja niitä pitää tehdä" mutta ei sentään tällaisia!
No, kaikkiaan tämän kaverin kanssa on ollut kiva työskennellä- toinen esimerkkim otettakoon Treen klinikalta josta olin sitä hakemassa ruunauksen jälkeen - varalta pari ylimääräistä päivää siellä hoidossa, viereisessä ravitallissa ollaksemme täsmällisiä. No, olin soittanut kysyäkseni koska paras hakea että talli olisi vielä auki, ja puhuiva että kunhan ennen 17. Ei siinä mitään, olin ajoissa ja ihmettelin hieman kahden miehen "vastaanottokomiteaa" joista toinen heti ampaisi karsinaan tunkemaan pumpuleja pojan korviin. Ihmettelin mistä on kysymys ja kerroin ettei minulla ole tapana korvia tukkia ellei ole eritistä syytä siihen. No, päästiin riimussa pihalle ja ukot valmiina lastaamaan, ja yllättyivät kun ainoa pyyntöni oli sulkea puomi hevosen takana. Laitoin pojan autoon ja tein lähtöä - ukkelit jäivät pihalle silmiään pyörittelemään kun sanoin etten pidä huonosti lastattavista hevosista....
Sen verran totta tarinassa, että lastausongelmat syntyy luottamuksenpuutteesta - jos hevonen voi siihen omaan ihmiseen luottaa eikä sille ole ikäviä kokemuksia tarjoiltu (_huomioitava esim peräkopilla ajettaessa h-i-t-a-a-s-t-i pikkuteillä) niin miksikä se ei menisi autoon? Hevonen on luonteeltaan nöyrä ja seuraa johtajaa. Ihmisen on sitten vaan se johtajan asema näytettävä, eikä tähän mitään väkivaltaa tarvita - ainostaan itsestäänselvyyksiä.
Ja pelätä ei vaan saa - jos pelkäät, älä käsittele hevosia.
Näin monen vuoden jälkeen kehtaan ehkä senkin myöntää, että meitä oli pari likkaa jotka Savijärvellä 70-luvun alussa salaa "kesytimme ja koulutimme" Rolfin Tanskasta tuomat, laitumilta lassotut welc mountain-ponit- kärsivällisesti vangitsimme ne karsinassa, laitoimme riimun naruineen ja toinen kiipesi selkään kun toinen talutti karsinaa ympäri (olivat isoissa pihaton tapaisissa) Kypärät taisimme laittaa ihan varalta päähän, mutta pelätty ei eikä myöskään koskaan mitään tapahtunut. (En suosittele)
Vähän vastaavaa teki omat pojat kuka milloinkin - haukkujen kera kuvasin Kimiä kerran kun hän toi pyörän päällä kahta oritta kentälle taluttaen yksi kummallakin puolella...(Laitan kuvan jos sen jostain löydän - aikaa on varmaan 6-7 vuotta sitten)
Tähän loppuun vielä muutama estekuva pikkupojan vesimattohypystä - näin olen niitä kaikkia vähän kerrallaan totuttanut. Eikä juuri kieltoja radalla tule, kun asiat rakennetaan askel kerrallaan!
Nyt on omalta osaltani rakennelmat tehty- valmennan toki yhä, ja saatan satunnaisesti ratsastaakin, mutta se varsinainen työ on nyt jo osaltani tehty.
 |
| Maastoon - heti kun vaan hallinta toimii. kaverin kanssa, mutta Gareth toimi alusta pitäen yksinkin. valtava luottamus. |
Iitu Hurskaisen kanssa hypeltiin muutamia kertoja helmi-maaliskuussa Ruohojärvellä ja hyvin poika toimi! Neljävuotiaalla kokeiltiin jopa pientä 60-70cm rataa, joten kehityksen aikataulut pelittää ja nyt "koronatauko" tekee ihan hyvää ja Lucia ehtii tulla pojan kanssa sinuiksi - varmaan pääsevät kisaamaan -jos karanteenit sallii - jo heinä-elokuussa. Ja vaikka olisi välillä kuukauden laiskana laitumellakin , ei haittaa kun perusta on kunnossa!
GARETHIIN lopetan hevosenomistajaurani (GAWAINIA en tähän laske kun se on meidän kimppa!!) mutta monikaan ei taida tietää että ensimmäinen hevoseni oli ravuri ; Ypäjältä Huttusen Iikalta ostettu RISTE jolla innostuin ajamaan jääravejakin. Sen verran levoton olin nuorena, että puoli vuotta maltoin silloin hevosenomistajuutta kokeilla ja ratsun tavoille opettaa, mutta möin kesällä pois kun ensin olin sitä jo yrittänyt parikin kertaa astuttaa tuloksetta. Vuosi taisi olla 1978-79
Komea tamma, maaliskuussa sain itsekin hurjan rusketuksen kun treenasin Keurusselän jäällä kevätauringon paisteessa. Kotona toimi hyvin, mutta pirulainen kun laukkasi aina kisoissa; tosin ei hylättäväksi saakka.
En muista aikoja tai sijoituksia, mutta se jäi mieleen kun yksi ukko tuli mulle selittämään että "tuon tamman mie tunnen, se ol Huttusella, en edes rahasta istuisi sen kärryille, sen verran hullu on!" Vähän oli orpo tunne tämän jälkeen ajaa esittelyyn ja starttiin, muttei meille mitään älytöntä koskaan käynyt. Ja tulipa opittua ajamaan kaikenlaisia hevosia- ei niitä nuoria ihan ilman omia taitoja ole ajoonopetettu- lapsesta lähtien olen myös ajanut!
Laukka maistui ja oli melko pyöreätä ja matkaavoittavaa.... Risten möin omalle oppilaalle joka oli tunneilla käydessään siihen tykästynyt ja pärjäsi ratsain hyvin.
Tämän meni nyt vallan nostalgia sepustukseksi, mutta eräänlainen virstanpylväs ja tilinpäätös tästä nyt tuli , en ole blogia kovin aktiivisesti enää kirjoitellut, mutta tästä aiheesta löytyy lisää ammennettavaa jos kiinnostaa- saa vinkata!
Hevoset vaan ovat kuuluneet elämääni lähes aina.
