maanantai 26. joulukuuta 2022

Tapaninpäivän ajelun sijaan kunnon koiralenkki!

 Koirun ensimmäinen joulu pian vietetty- vielä häämöttää kunnon lenkki jotta sitten pääsen rauhassa "mummolaan"eli  äitini kanssa syömään tapaninjouluillallista. Koiran kun pitäisi pari-kolme tuntia  nukkua tai ainakin olla tekemättä pahaa!

Keksin tuossa ennen joulua lumentulon myötä hyvän tavan väsyttää pentua lyhyemmälläkin lenkillä- eikun lumipalloja heittelemään raskaaseen syvään nuoskalumihankeen! Tosin siinä kävi helposti niin, että tämä heittotaidoton emäntä väsyi ennen koiraa, ja leikki loppui siihen. Kotona kuitenkin uni on maistunut näiden reissujen jälkeen!
Viime viikon sulat kelit vähän pelästyttivät, mutta onneksi juuri jouluaattona alkoi pakastaa- vähän sen jälkeen kun uutta liukkautta estänyt lumisade oli alkanut!
Ihana joulukeli saatiin, ja nyt varsin mukava hankikanto -kokeilin itsekin suksillä kävelyä puolisen tuntia kun ladut oli ajettu kirkkopellolle. Kunhan oma kunto kestää, täytyy tehdä uusia suunnitelmia miten liikuttaa koira ja sitten erikseen jaksaa itse vielä hiihtää?? Kun niitä tunteja vuorokaudessa ei ole kun se24, ja oma kunto influensan jälkeen on yhä kyseenalainen.
Koirapuistossa on nyt käyty jo useamman kerran, ja ihan kivoihin kavereihin siellä tutustuttu. Eräs helppo tapa sekin saada pentu väsymään itse liikaa rehkimättä kun sen päästää leikkimään ja juoksemaan jonkun yhtä innokkaan kanssa! Vielä ei ainakaan ole huonja kokemuksia kasaantunut- ainoan kerran kun  menimme "kolmanneksi pyöräksi" kahden kaverusten väliin, olivat leikit niin seksahtavia ja  outoja, että pian siirrryimme toiselle puolelle aitausta jonne ilmaantui ISO labbis. Yi 40-kiloinen leikattu  uros osasi  pikkupennun kanssa kuitenkin hienosti telmiä -heillä kotonakin pienempi pentu- ja Susun 27 kiloa olivat "ilmaa vaan"!
Parisen viikkoa ehdin tehdä töitäkin lähinnä etänä kotoa käsin, ja nyt tuntuu jo siltä että muutaman tunnin poissoloa aiheuttaa vaikka mitä ongelmia- eroahdistukseen en usko, mutta tekemisen puutteeseen kyllä! 
Joulupyhnä ollut sen verran touhua, että ehkä tämä tästä- nuorisoa meillä aattona, ja sitten vielä myöhään illalla Akille iltapalan viettoon- otin Susun pitkästä aikaa mukaan Topin harmiksi, mutta haukkumisen, räksytyksen ja näykkimisen jälkeen molemmat rauhoittuvat ja Topi saattoi kotimatkallekin. Samaa kuviota kokeiltiin eilen, mutta koska talossa oli myös lattoialla aikaa viettävä vauva, piti koiran kokeilla kiinnioloa- ja sekin onnistui etenkin kun pikkupojat sen kanssa välillä seurustelivat. Onni-kissa ilmoitti ettei leiki koiranpentujen kanssa, ja katsos, Susu uskoi! (Ehkä sukulaisside Nöpöön vaikutti näkymättömänä?)


Lueskelin huvikseni viimekesäsiä blogitekstejä . en edes muistanut että oma nukkuminen olisi jotenkin ollut hankalaa pennun kanssa, tai kaikkea sitä touhua mitä sen kanssa piti tehdä! Äkkiä ihmismuisti unohtaa!
Siinä olen kyllä huono, etten "leikitä" koiraa, enkä ole tainnut koskaan omia lapsiakaan "leikittänyt" - mitä nyt jotain muistipelejä ja myöhemmin Afrikantähteä pelaillut. Ei vaan ole ollut aikaa tai edes kiinnostusta.
Viimeksi imuroidessani keräsin kaikki Susun "lelut" sen omaan nukkumapesään, ja huhu sitä tavaran määrää!! Eipä ole aiemmilla koirilla juuri yhtä tai  kahta lelua enempää ole ollut!
Mistään koiran varsinaisesta kouluttamisestakaan ei ole ollut edes puhetta- Fasu taidettiin opettaa hihnassa kävelemään vasta yli yksivuotiaan kun sen oli ensimmäiseen näyttelyyn ilmoittanut. Ja oppi se sen silloinkin!
Sama koski Soffia, mutta sen muistan kun niitä pentuja oli niin paljon, että niitä totutettiin ehkä viisi-kuusi kerrallaan kulkemaan hihnassa jo pieninä, pojista lähinnä Aki taisi olla apuna. Jos löydän, voisin nyt joululomalla katsella vanhoja koirakuvia ja laitella tännekin.Ihan hauskoja koiria on meillä aina ollut!



Joulu"lahjansa" Susu sai jo ennen joulua kun kauan kyttäämäni koiranpetialennuksia löytyi Tokmannilta- 30€ raaskin isommasta pedistä maksaa ja vähän jännitin että kelpaako. _Kyllä kelpaa- vaihtelevasti.Välillä nukutaan pedissä, välillä ulkopuolella, mutta ainakin pehmeä makuualusta on tarjolla! Kim toimitti vielä aattona kunnon luun lahjaksi, joten kyllä koiran kelpaa! 





Lähiviikkoina muuten selvinnee, mikä on Ninja-kissan kohtalo; viimeisenä keinona virtsakivien hoidossa nyt jotain liuottavaa ruokaa, johon se ei ole koskenutkaan.Pissanäytteesä ilmeni pieniä virtsakiviä taas vaikka jo yli vuoden syönyt pelkkää "urinary"- kissanruokaa.- Koirasta aiheutuva stressi selvästi vähentynyt- ne haistelevatkin välillä ja Ninja saattaa kävellä (nukkuvan) koiran ylikin, mutta virtsassa jatkuvasti verta, pissallakäynti joskus hankalaa ja ylimääräisiä pieni tiputteluja sattuu milloin minnekin - seuraavaksi täytyy sohva laittaa vaihtoon... Kyllähän näihin eläimiin kiintyy, tähänkin, vaikkei se niitä ihan mukavimpia kissoja ole, mutta silti. Nukkuu viressäni kun vihdoin ymmärsi että Nöpön paikka on vapaa.


*Joulukuusenhakumatka oli Susulle ensimmäinen - itse olin vähän pettynyt ettei muita tullut mukaan kun aina on Fafan metsästä eli vanhalta kotipaikalta kuuset porukalla haettu. 
No, kävi se näinkin, en ole kuusen suhteen turhan kranttu kun se verannalle pöydän päälle mahtuu valoineen, niin se riittää!

*Joulupäivän kävely tehtiin Kain kanssa, ja Susu sai taas päästellä metsässä hetkittäin vapaana. Kyllä koirien kuuluu maalla asua:Ainakin tällaisten hieman isompien.

*Uusi vuosi tarkoitus vastaanottaa Riitan koirien kera Hyvinkäällä- ja ilman mitään paukuttelua! Tosin yksikään aiemmista koirista ei ole poikien pientä paukuttelua pelännyt, mutta tämä tuntuisi olevan suht ääniherkkä, no sen näkee, luultavasti Hyyppäräänkin jotain kuuluu.

*Vaikka blogin kirjoittaminen on ollut ihan kivaa koira-aiheestakin, taitaa olla sen aika nyt ohi. Ehkä palailen muutaman kerran vielä ennen pennun 1-vuotispäivää huhtikuussa, mutta eipä tässä lukijoitakaan enää ole ollut kuin kolme-nelisenkymmentä. Ehkä tämä tässä nyt jo on nähty?
*Ihanaa vuodenvaihdetta kaikille ja onnellisempaa ja rauhallisempaa uutta vuotta mitä tämä vuosi 2022 näin maailmanlaajuisesti on ollut! 








'Vielä ehdin laittaa muutaman kuvan päivän lenkiltä-  pitkät pätkät vapaanakin ja juoksu kelpasi! Ehkä jotain hyötyä, koska nyt mummolta tullessani oli talo&tavarat ehjiä ja iloinen koira minua eteisessä vastassa! 


nk Karjalaisten lenkki ollut ihana ratsastaakin vielä n 30 vuotta sitten- tällä suoralla on joskus tullut hevosella vähän höyryjä päästeltyä...







sunnuntai 18. joulukuuta 2022

JOULUMIELI - löytyykö jos lumet sulaa?

 Joulumieli koiran suhteen yhä hieman hakusessa- nämä päivittäiset pahanteot alkaa jo emäntää vähän rassaamaan! Kun selkäsi käännät, hyvä että ovi helähtää lukkoon- niin alkaa touhuaminen. Ei edes kirkkoon pääse kristitty ihminen joululauluista ja adventtisaarnasta nauttimaan ilman että mieli pahoittuu kotiin tultaessa!

Olin aamuvarhaisella käyttänyt muutaman pellillisen joulutähtiä ( kirj huom- täyte appelsiinimarmeladia eikä luumua) ja Piiraskartanon medwurstikierteitä uunissa.  Tähdet muistin hyvin pakata pyyhkeeseen hellan viimeiseen nurkkaan mutta ne iki-ihanat kierteet taisivat jäädä hieman liian aukealle paikalle koska niitä ei enää ollut palatessani kirkosta. Leivinpaperi tyhjänä lojui enää keittiön lattiallaJ a koiralle oli kuitenkin jätetty nakerrettava "rinkeli" puuhasteltavaksi, eikä tuo kirkossakäynti juuri tuntia ennempää kestänyt.
Voihan vimma! sanomatta lie selvää, ettei tällaiselle ahmatille mitään päiväruokaa tarjoiltu, pelkkiä toruja.
Sen huomaa jo sisäänastuessa onko jotain piruuksia tehty- ei tulla iloisena häntä huiskien vastaan, vaan pysytellään jossain nurkkassa tai hakeudutaan vaisuna ulkoeteiseen häntä koipien välissä.
Totta- lapset on lapsia, mutta tämä on minulle niin täysin uutta- ei yksikään neljästä aiemmasta koirasta ole näin ahne vintiö ollut! Itse koulutuksessa tietty hyötyä- tulee kutsuttaessa iloisesti kun luvassa makupala, mutta se, ettei uskalla kotoa lähteä edes tunniksi ilman että tehdään viimeisen päälle tilatarkastus, on hieman rankkaa! Ellei mitään ruokaan viittaavaa ole löytynyt, on sitten odottamassa joko pahvi- tai pesusienisilppua- riippuu mitä milloinkin on ollut ylettyvillä .Ai niin, viikolla oli maisteltu ja pilkottu olohuoneen pöydältä (hyppímällä?) haettu steariinikynttilä, kaikista niistä talouspaperirullista puhumattakaan, joita on maisteltu/revitty tai levitelty. 

Eipä tarvitse suuria suunnitelmia joululoman suhteen tehdä- koiranhoitoa, koiranhoitoa ja vielä koiranhoitoa.
Susu nauttii lumesta ja lenkittämisestä, ja lenkkiseuraksihan se osittain on hankittukin, joten ei pidä valittaa.
Olen vain ollut jo toista kuukautta niin kipeä, ettei päivälenkit juuri muutamaa kilometriä pidempiä ole olleet. Tässä on samalla hyvä tilaisuus valittaa sairaanhoidon tilasta- reilu kuukausi sitten parin päivän kovan kuumeen jälkeen  työterveyshuoltoon ottaessani aluksi yhteyttä, sain pari päivää vapaata, ja verikokeeseen passituksen. No, neljän päivän kuluttua lääkärin lukiessa puhelimessa tuloksia, ei kuulema ollut huolen aihetta, lähes normaalilta oli näyttänyt. Varalta keuhkoröntgeniin (olen kerran sairastanut joulun jälkeen keuhkokuumeen joka vei viikoksi sairaalaan)  ja niistä tuloksista luvattiin puhelimitse keskusteluapua viiden päivän kuluttua... Soitin puhelinpalveluun ja pyysin jotakuta lääkäriä edes kurkkaamaan niitä kuvia jo vähän aiemmin- sain siten tietää ettei kuitenkaan keuhkokuumetta ollut. Silloin minulle tarjottiin samalla jotain troppeja jotka parataisivat oloani- edes vähäksi aikaa -kiitos. Jos olisi se keuhkokuume ollut - missä kunnossa olisin viiden päivän jälkeen ollut ilman hoitoa?

Mutta flunssa ja tukala olo vain jatkuu, ja etenkin iltaisin klo 16-17 jälkeen lämmönnousua. Työpäivät saanut jotenkuten hoidettua, mutta illat ovatkin olleet yhtä tv:n katsomista tai muuten vaan sohvalla makaamista.
Eilen oli yksi pojista jo sitä mieltä että näytän aika kauhelta (?) ja tyrkkäsi korvaani kuumemittarin- 37,2 (normisti minulla hiukka yli 36,0)  ja reipastuin sen verran että uutta oikeaa lääkäriaikaa hain ensin työterveyden puolelta- aikaisin olisi tiistaina- ja sitten terveyskeskuksesta. 
Summa summarum, vieläkään en ole yhtäkään lääkäriä tavannut, nyt minulle sentään annettiin antibioottikuuri ja epäilyksenä poskiontelotulehdus tai muu bakteerin aiheuttama pitkittynyt ongelma. Katsotaan auttaako.
Miksi tätä kirjoitan, liittyy uuteen vuodenvaihteessa aloittavaan maakunnalliseen sote systeemiin.
Miksi asiota, jotka ovat toimineet, aletaan "korjailemaan"? Poikien ollessa pieniä, oli omassa terveyskeskuksessamme aina päivystyksessä tilaa, ellei muuta niin pienen odottamisen jälkeen, ja asiat sai hoidettua. Omana esimerkkinä olkoot kymmenisen vuotta sitten päivystyksessä hoidettu haava klo 21.55-22.10 väliasenä aikana, kun yhtä hyvin olisi minut voitu passittaa Hyvinkäälle. Soitin kuitenkin etukäteen klo 21.30 kun hevoshampaita raspaessamme suunavaaja ponnahti suusta suoraan ohimolle. Raspaanneen eläinlääkärin neulat ja langat olivat sen verran paksuja, että pyysi ensin soittamaan terveyskeskukseen ennenkun hän ryhtyisi ompelemaan, ja soitin. Palvelu viimeisen päälle! Tikkejä ei edes tarvittu kun nämä nykyajan perhosliimateipit ovat niin pitäviä pienissä haavoissa.
Tänä päivänä tuo ei onnistuisi. ethän saa ketään edes puhelimitse kiinni!! Jättäessäni aamulla puhelinnumeroni, olin yllättynyt kun hoitaja soitti minulle tunnin sisään ja lääkärikin parin tunnin viiveellä! Työterveyteen ei edes saa yhteyttä ellei muista pitää pankin kirjautumiskorttia vieressä. 
Ei hyvä. 

Palatkaamme Susun ensimmäiseen talveen- mikä ihana syy hyppiä, pomppia ja touhuta entistäkin enemmän! Tähän mennessä ollut ihanaa puuterilunta ja hanget joihin pieni koira lähes kokonaan uppoaa- saa nähdä miksikä tilanne muuttuu kun sää muuttui leudoksi ja vettäkin on luvassa?
Maisemat mitä mainiommat ja liikunta lyhyelläkin lenkillä taattu kun tuo lumihanki on melko raskasta taivaltaa. 
Nyt kun ladut aukaistu- minä testasin eilen sellaisen vajaan 3km kävelyvauhtia suksin- on vaan tarkemmin suunniteltava missä liikkua. 
Suksiraivosta olen kuullut, mutten vielä onneksi kokenut sellaista.
Koirapuistossa olemme vihdoin uskaltaneet vierailla pehmeiden puhtaiden hankien myötä-
Tiistaina löytyi kaveriksi 6kkn ikäinen paimenkoiranarttu, ja eilen 8-vuotias ajokoiratäti opetti tavoille, mutta ihan asiallisesti ja leikittiinkin välillä. 
Kaikki lapset tarvitsevat sosiaalistumista, ja nyt alkaa ikää olla sen verran että on korkea aika. Teriä emme ole vähään aikaan nähneet, ja Almaakaan ei vissiin yli viikkoon, joten välillä tuo koirapuistokin on ihan hyvä vaihtoehto! Toivotaan että tämä uhmaikävaihe pian on ohi, ja uskallan koiran jättää yksin ilman että tarvitsee pelätä kaikkea sitä hävitystä mitä kahdella jalalla kulkeva labbis saa aikaiseksi! Onneksi naapurit yhä lenkittävät ja ruokkivat jos olen pidempään poissa- ilman Makea&Liisaa tilanne olisi vielä vaikeampi!




Suomen luonto vaan on kesät talvet niin ihana!
Meidän ihmisten täytyisi se kaikkien tajuta, ja tehdä parhaamme sen säilyttämiseksi.
Ehkei ihan niin rajuja otteita mitä Pentti Linkola on ehdottanut, mutt jo tämä sähkön säästö on askel oikeaan suuntaan! 

Rauhallista ja kiireetöntä joulua kaikille, joulusaunan viimeisen sulkuvuoron aattona hoidamme poikien kanssa ja sitten rauhoitutaan ruoan ja joulun ääreen. En ole lainkaan lahjoja ostanut, ja pitänee sopia ettei hankitakaan. Jouluapua Ukrainaan tai ihan tänne paikallisestikin olisi nyttarpeen.








sunnuntai 4. joulukuuta 2022

 No nyt on (ekat) näyttelyt käyty, eikä yhtään sen pienemmät kun messarin kv viikonlopputapahtuma, jossa koiria useampi tuhat vissiin.



Lopputulos: Koira ja yhä flunssainen emäntä ihan naatteja. 

Uni maistui jo autossa kotimatkalla Riikan jaloissa niin että kuorasaus kuului, ja välillä niin syvä uni että 

hiirenhiljaista

Ihan ok kokemus, onneksi tosiaan Hankosen Riikka mukana- aika vaikea olisi esim vessaan päästä jos koiran kanssa yksin. Ja perhana- Messuhallissa ei ainakaan säästetä lämmityskukuissa- vaikka takinkin jätti penkille, tuli kuuma. Paikotusjonot aikamoiset, ja ainoa maksuvaihtoehto oli koko päiväksi 13 € - tekee reilulle 3:lle tunnille melkoisen tuntitakssn. Junaa ei viitsinyt ajatella kun matkustajia oli kaksi+koira, ja tavaraakin vähän. Olin suunnitellut rehuostoksiakin, mutten edes jaksanut kiertää sitä myyntiosastoa- sama fiilis kun kirjamessuilla pari viikkoa sitten että jossain menee se liiallisuuden raja! 

Koira esiintyi , sanoisinko ihan hyvin, muutaman kaverin kanssa nuuskuteltiin hartaastikin, mutta leikkiä ei saa näyttelyssä, joten enimmäkseen istuimme katsomossa ja seurasimme mitä muut teki.


En ollut näyttelyluetteloa kokonaisuudessaan avannut, saatikka tulostanut, katsoin vaan että pentuja oli 9 labbisten kohdalla. Paikanpäällä totesin jakauman 5-7kk ja 8-9kk nartut/urokset melko tasan- muita samanikäisiä narttuja oli kaksi. Tätähän ei olisi pitänyt paljastaa- nyt kolmas sija = viimeinen. Mutta taso oli kova, koska arvostelu liikkumista lukuunottamatta ihan ok- kyllä me joskus voidaan mennä uusiksi. Sitten kun opitaan juoksemaan ja emäntä malttaa taluttaa oikealta- hevosten kanssa tottuneena oli tosi vaikea vaihtaa "väärälle " puolelle!


Kai minä vähän jännitinkin kun noita valokuvia ei tullut otettua kolmea enempää, ja Riikka otti näyttelykehästä pelkkää videota. Pissapaikat olisivat olleet kuvaamisen arvoisia- haketta ja HEINÄÄ sekoitettuna ihme sekamelskaksi. Susu ei viidestä yrityksestä huolimatta tajunnut mistä oli kyse, etenkin kun siellä oli muita heiluhäntiä joita olisi pitänyt päästä moikkaamaan! Olisimme kaivanneet jonotusnumeroita tyyliin- yksi-kerrallaan-vessaan ja aloin jo pelkäämään että jos pissat tuleekin tuomarin eteen arvioidessa...

Ei, Susu osasi pidättää autolle asti, jossa löytyi luminen metsäkaistale mikä oli sopivampi alusta koiran mielestä. 

Kakat piti säästää kotiin asti sinne Jatilan tutulle pellolle, ja päiväruokahan oli paljon myöhässä kun se tarjoiltiin vasta klo 16 eikä totuttuun tapaan klo 12...

Lähteeköhän valitus eläinsuojeluyhdistykselle tämän johdosta?

Yksi pykälä eteenpäin koiranomistamisessa- sen verran olen näyttelyissä aiempienkin kanssa käynyt, ettei tästä mitään harrastusta tule, mutta jos joskus pennuttaa niin on jo jotain arvioita rakenteesta. Tietty, jos saisi niitä rahanarvoisia näyttelypalkkioitakin mitä hevosilla, voisi motivaatio nousta! 50€ lähtömaksulle ei juuri tullut katetta kun katselin palkinnoiksi jaettavan 2 kg:n pusseja Royal Caninia...

Taitaa tämän vuoden kisaamiset olla pulkassa- sekä oman tuomaroinnin että koiranäyttelyjen osalta, joten hyvällä omatunnolla jatkan laiskottelua flunssaisena- huomena töissä etäpäivä ja tiistaina Suomen synttärit. Se tietää perinteisesti Linnan juhlia TV:n edessä, kylään en ketään kyllä kutsu- siivoamisetkin siirtyneet tämän raivostuttavan taudin takia. 




Talven ensilumi yhä maassa ja koira innostunut aivan valtavasti! Myös Sääksjärvellä ohut jääpeite, joten pimeään aikaan en uskalla Susun kanssa sinne mennä kun ei näe vahtia. 

Eilen lähdin optimistisesti Pirunsuolle tallattua polkua oikaisemaan, mutta poluntekijät lienee olleet jotain höyhensarjalaisia, koska meikäläisen paino painui läpi nilkkoja myöten- yäks!

Enpä ole plutanut kun lapsena vvimeksi!

Susukin säikkyi!