JOULUMIELI - löytyykö jos lumet sulaa?

 Joulumieli koiran suhteen yhä hieman hakusessa- nämä päivittäiset pahanteot alkaa jo emäntää vähän rassaamaan! Kun selkäsi käännät, hyvä että ovi helähtää lukkoon- niin alkaa touhuaminen. Ei edes kirkkoon pääse kristitty ihminen joululauluista ja adventtisaarnasta nauttimaan ilman että mieli pahoittuu kotiin tultaessa!

Olin aamuvarhaisella käyttänyt muutaman pellillisen joulutähtiä ( kirj huom- täyte appelsiinimarmeladia eikä luumua) ja Piiraskartanon medwurstikierteitä uunissa.  Tähdet muistin hyvin pakata pyyhkeeseen hellan viimeiseen nurkkaan mutta ne iki-ihanat kierteet taisivat jäädä hieman liian aukealle paikalle koska niitä ei enää ollut palatessani kirkosta. Leivinpaperi tyhjänä lojui enää keittiön lattiallaJ a koiralle oli kuitenkin jätetty nakerrettava "rinkeli" puuhasteltavaksi, eikä tuo kirkossakäynti juuri tuntia ennempää kestänyt.

Voihan vimma! sanomatta lie selvää, ettei tällaiselle ahmatille mitään päiväruokaa tarjoiltu, pelkkiä toruja.

Sen huomaa jo sisäänastuessa onko jotain piruuksia tehty- ei tulla iloisena häntä huiskien vastaan, vaan pysytellään jossain nurkkassa tai hakeudutaan vaisuna ulkoeteiseen häntä koipien välissä.

Totta- lapset on lapsia, mutta tämä on minulle niin täysin uutta- ei yksikään neljästä aiemmasta koirasta ole näin ahne vintiö ollut! Itse koulutuksessa tietty hyötyä- tulee kutsuttaessa iloisesti kun luvassa makupala, mutta se, ettei uskalla kotoa lähteä edes tunniksi ilman että tehdään viimeisen päälle tilatarkastus, on hieman rankkaa! Ellei mitään ruokaan viittaavaa ole löytynyt, on sitten odottamassa joko pahvi- tai pesusienisilppua- riippuu mitä milloinkin on ollut ylettyvillä .Ai niin, viikolla oli maisteltu ja pilkottu olohuoneen pöydältä (hyppímällä?) haettu steariinikynttilä, kaikista niistä talouspaperirullista puhumattakaan, joita on maisteltu/revitty tai levitelty. 

Eipä tarvitse suuria suunnitelmia joululoman suhteen tehdä- koiranhoitoa, koiranhoitoa ja vielä koiranhoitoa.

Susu nauttii lumesta ja lenkittämisestä, ja lenkkiseuraksihan se osittain on hankittukin, joten ei pidä valittaa.

Olen vain ollut jo toista kuukautta niin kipeä, ettei päivälenkit juuri muutamaa kilometriä pidempiä ole olleet. Tässä on samalla hyvä tilaisuus valittaa sairaanhoidon tilasta- reilu kuukausi sitten parin päivän kovan kuumeen jälkeen  työterveyshuoltoon ottaessani aluksi yhteyttä, sain pari päivää vapaata, ja verikokeeseen passituksen. No, neljän päivän kuluttua lääkärin lukiessa puhelimessa tuloksia, ei kuulema ollut huolen aihetta, lähes normaalilta oli näyttänyt. Varalta keuhkoröntgeniin (olen kerran sairastanut joulun jälkeen keuhkokuumeen joka vei viikoksi sairaalaan)  ja niistä tuloksista luvattiin puhelimitse keskusteluapua viiden päivän kuluttua... Soitin puhelinpalveluun ja pyysin jotakuta lääkäriä edes kurkkaamaan niitä kuvia jo vähän aiemmin- sain siten tietää ettei kuitenkaan keuhkokuumetta ollut. Silloin minulle tarjottiin samalla jotain troppeja jotka parataisivat oloani- edes vähäksi aikaa -kiitos. Jos olisi se keuhkokuume ollut - missä kunnossa olisin viiden päivän jälkeen ollut ilman hoitoa?

Mutta flunssa ja tukala olo vain jatkuu, ja etenkin iltaisin klo 16-17 jälkeen lämmönnousua. Työpäivät saanut jotenkuten hoidettua, mutta illat ovatkin olleet yhtä tv:n katsomista tai muuten vaan sohvalla makaamista.

Eilen oli yksi pojista jo sitä mieltä että näytän aika kauhelta (?) ja tyrkkäsi korvaani kuumemittarin- 37,2 (normisti minulla hiukka yli 36,0)  ja reipastuin sen verran että uutta oikeaa lääkäriaikaa hain ensin työterveyden puolelta- aikaisin olisi tiistaina- ja sitten terveyskeskuksesta. 

Summa summarum, vieläkään en ole yhtäkään lääkäriä tavannut, nyt minulle sentään annettiin antibioottikuuri ja epäilyksenä poskiontelotulehdus tai muu bakteerin aiheuttama pitkittynyt ongelma. Katsotaan auttaako.

Miksi tätä kirjoitan, liittyy uuteen vuodenvaihteessa aloittavaan maakunnalliseen sote systeemiin.

Miksi asiota, jotka ovat toimineet, aletaan "korjailemaan"? Poikien ollessa pieniä, oli omassa terveyskeskuksessamme aina päivystyksessä tilaa, ellei muuta niin pienen odottamisen jälkeen, ja asiat sai hoidettua. Omana esimerkkinä olkoot kymmenisen vuotta sitten päivystyksessä hoidettu haava klo 21.55-22.10 väliasenä aikana, kun yhtä hyvin olisi minut voitu passittaa Hyvinkäälle. Soitin kuitenkin etukäteen klo 21.30 kun hevoshampaita raspaessamme suunavaaja ponnahti suusta suoraan ohimolle. Raspaanneen eläinlääkärin neulat ja langat olivat sen verran paksuja, että pyysi ensin soittamaan terveyskeskukseen ennenkun hän ryhtyisi ompelemaan, ja soitin. Palvelu viimeisen päälle! Tikkejä ei edes tarvittu kun nämä nykyajan perhosliimateipit ovat niin pitäviä pienissä haavoissa.

Tänä päivänä tuo ei onnistuisi. ethän saa ketään edes puhelimitse kiinni!! Jättäessäni aamulla puhelinnumeroni, olin yllättynyt kun hoitaja soitti minulle tunnin sisään ja lääkärikin parin tunnin viiveellä! Työterveyteen ei edes saa yhteyttä ellei muista pitää pankin kirjautumiskorttia vieressä. 

Ei hyvä. 

Palatkaamme Susun ensimmäiseen talveen- mikä ihana syy hyppiä, pomppia ja touhuta entistäkin enemmän! Tähän mennessä ollut ihanaa puuterilunta ja hanget joihin pieni koira lähes kokonaan uppoaa- saa nähdä miksikä tilanne muuttuu kun sää muuttui leudoksi ja vettäkin on luvassa?

Maisemat mitä mainiommat ja liikunta lyhyelläkin lenkillä taattu kun tuo lumihanki on melko raskasta taivaltaa. 

Nyt kun ladut aukaistu- minä testasin eilen sellaisen vajaan 3km kävelyvauhtia suksin- on vaan tarkemmin suunniteltava missä liikkua. 

Suksiraivosta olen kuullut, mutten vielä onneksi kokenut sellaista.

Koirapuistossa olemme vihdoin uskaltaneet vierailla pehmeiden puhtaiden hankien myötä-

Tiistaina löytyi kaveriksi 6kkn ikäinen paimenkoiranarttu, ja eilen 8-vuotias ajokoiratäti opetti tavoille, mutta ihan asiallisesti ja leikittiinkin välillä. 

Kaikki lapset tarvitsevat sosiaalistumista, ja nyt alkaa ikää olla sen verran että on korkea aika. Teriä emme ole vähään aikaan nähneet, ja Almaakaan ei vissiin yli viikkoon, joten välillä tuo koirapuistokin on ihan hyvä vaihtoehto! Toivotaan että tämä uhmaikävaihe pian on ohi, ja uskallan koiran jättää yksin ilman että tarvitsee pelätä kaikkea sitä hävitystä mitä kahdella jalalla kulkeva labbis saa aikaiseksi! Onneksi naapurit yhä lenkittävät ja ruokkivat jos olen pidempään poissa- ilman Makea&Liisaa tilanne olisi vielä vaikeampi!

Suomen luonto vaan on kesät talvet niin ihana!

Meidän ihmisten täytyisi se kaikkien tajuta, ja tehdä parhaamme sen säilyttämiseksi.

Ehkei ihan niin rajuja otteita mitä Pentti Linkola on ehdottanut, mutt jo tämä sähkön säästö on askel oikeaan suuntaan! 

Rauhallista ja kiireetöntä joulua kaikille, joulusaunan viimeisen sulkuvuoron aattona hoidamme poikien kanssa ja sitten rauhoitutaan ruoan ja joulun ääreen. En ole lainkaan lahjoja ostanut, ja pitänee sopia ettei hankitakaan. Jouluapua Ukrainaan tai ihan tänne paikallisestikin olisi nyttarpeen.