NAISTEN KYMPPI -liikkumisen iloa - ja näkee niitä maisemiakin! kuvakooste

 Tässä pelkkä kuvakooste eilisestä, hieman normaalia pienemmästä naisten kympistä - itse nautin kun oli ihanan väljää ja ohittelin vallan reippaasti- hidastaakseni sitten taas valokuvaamaan. 

Helsinki parhaimmillaan, olkaa hyvä!

Lähtö tapahtui olympiastadionin Mäntymäentien puolelta - 50:n lähtijän porukoissa- nyt sai riisua maskinkin!

tässä koko reitti!

Reput ja kantamuksia oli näillä kävelijä-ryhmän naisilla; itse olin puhelimen ym tunkenut taskuihin niin sain vähän juostakin.

Nopeimmat lähtivät klo 13 ja olivat maalissakin jo ennen 14, kun taas hitaimmat nautiskelivat reissusta parituntisen verran - pysähtymään houkuttavia pisteitä oli matkan varrella useita.

Finlandia-talon remontiikaavun takaa kurkkii kansallismuseon torni.

Oodi-kirjaston ja Musiikkitalon välistä matka jatkui rautatiekadun tunneliin ja vahoja ratateitä pitkin, jotka jo vuosia on omistettu jalankulkijoille ja pyöräilijöille.

-Kuvassa näkyvät "kassinkantajat" ovat niitä loppupään lähtijöitä jotka kantoivat ostoksensa mukanaan ilman kiireitä Itse mukavuudenhaluisena pyysin kauppiasta säilyttämään hankkimani uudet juoksujalkineet etten niitä raahaisi koko matkaa mukana. 

Liputuspäivää ei vietetty kymppiläisille, vaan luonnon päivänä. Hyvä niin, luonto läsnä tälläkin reitillä kunhan pidemmälle päästiin.... Yläkuvissa siirrytty jo Kampin ohi Mechelininkadun suuntaan.

Hietaniemen ortodoksinen hautausmaa, matka jatkui Taivallahden ohi soutustadionia hipoen.

Tuttua tutumpi Sibeliuksen monumenttikin ohitettiin. Muistan kun täätä lapsena ollessani 
rakennettiin - salaa kävimme huutelemassa noihin putkiin...

Näkymä Rajasaarelta vasemmalle. 

 

Vanha Lastenlinna piiloutuu puiden taakse

Merikannontie nousee Paciuksenkadulle ja väkeä riittää....

Pikku Huopalahti

 

Katu alittaa pian mannerheimintien ja jatkuu Ruskeasuon tallien ohi Keskuspuistoon. 

Lapsuudessani tässä oli lähinnä jotain Huopalahden suo-alueita, nyt viihtyisän näköinen asuinalue!

Näitä kilometrikylttejä oli tasavälein- aina jonkin iskulauseen kera. 

Tämä Huopalahdesta siirryttäessä Ruskeasuolle oli mielestäni niitä parhaita! 

Tosin, valinta olisi ollut vaikea tehdä- mieluiten molemmat ja siihen vielä mansikoita lisäksi!

Helsingin keskus"puisto" vai voisiko tässä kohtaa puhua metsästä?

Ruskeasuon hevoset viis veisaavat vaalean-
punaisista naisista!

Matka jatkui läpi Keskuspuiston - täällä on myös tullut ratsastettua jos on ollut kiat laaksolla.

Nordenskiöldinkadun ylitys tyylikkäästi Laakson kentän ja Auroran sairaalan kohdalla, 

jäähallin vierestä.
 

Maalissa hyvä tuulettaa, vaikkei mitään ennätyksiä tullut. Joskus ollut mahdollisuus päästä stadionille uimaan kympin jälkeen, toivottavasti sellainen taas toteutuu. Nyt minun oli ajettava kotiin Mäntsälään ja Katrinrannan saunaan, mutta avot mikä nautinto! Ja lihakset vertyivät uidessa.

Tällaiset tapahtumat ovat mukavia ja kannustavat liikkumaan - kukin omaan tahtiinsa. Ensi vuonna voisi taas vähän "reenata" ja yrittää rikkoa omia ennätyksiään. 

Jokaisella oma syy liikkua - se sallittakoon! 

Nordspråk - förstår alla eli kurssiyhteenveto Islannista vielä

 Koronatilanteen takia eri tilaisuuksia on peruttu jo yli vuoden verran, ja saimme tosiaan jännittää viimeiseen asti toteutuuko Nordspråkin järjestämä kirjallisuus& mytologiaa käsittelevä kurssi Islannissa heinäkuun lopulla.

https://nordsprak.com/

Lentoja muuteltiin ja peruttiin, rokotusaikoja siirreltiin ja hotelleja jouduttiin vaihtelemaan uusien aikataulujen mukaan- meinasi jo usko mennä meiltä kahdelta suomalaiselta osallistujalta, mutta onneksi sitkeys palkittiin ja pääsimme matkaan Icelandairin lennolla pari päivää ennen kurssin alkua. 

Ensimmäinen kurssitapaaminen liki 30 osallistujan kanssa oli maanantaina 26.7. Alvar Aallon piirtämässä "Nordens hus" vuodelta 1968 -ilman remonttia tainnut pärjätä tähän asti sen verran kuluneen näköistä oli muuten upeassa ympäristössä. Lapsille tarkoitettuja tarinatuokioita oli pitkin kesää järjestetty kellarin  tiloissa, ja kirjasto oli myös aktiivisessa käytössä.

Mielenkiintoinen lainauskohde oli taulugalleria, josta saa hakea määräajaksi omalle seinälleen taulun tästä erikoiskirjastosta.

Tutustuimme myös läheisessä yliopiston rakennuksessa sijaitsevaan kirjallisuuden museo-osastoon jossa säilytetään yli 500 vuotta vanhoja "Eddan" alkuperäisteoksia.

Sitten matkamme vasta alkoi- bussikuljetus luoteeseen reilut sata kilometriä, "Bifröst"- nimiseen yliopiston sisäoppilaitokseen joka kesäisin toimii hotellina. 

Majoittautuminen ja ruokailu niin kurssilaiset jo väsyneinä nukahtivat ensimmäisen päivän ohjelman jälkeen.

Seuraavana aamuna kuulimme Edda-tarinan kääntämisestä lapsille ymmärrettävään muotoon siihen liittyvine kuvituksineen jota meille olivat esittelemässä historoitsija Ingunn Åsdisardottir ja kuvittaja/kirjailija Kristin R.Gunnarsdottir. Tuttua monelle oli workshopissa tehtävät omat kuvitukset eri aiheisiin- sinänsä ihan hauskaa aikuisillekin piirrellä kaikkea!

Tanskalaiset  olivat kurssienemmistönä 16 osallistujalla, ja vaikka kurssikielen piti olla skandinaaviskaa, kuului tanskaa niin vapaa-ajalla kuin luennoillakin, mikä hieman harmitti. Ruotsalaisia oli kolme, norjalaisia ei lainkaan ja isäntämaan edustajiakin vain kuusi.  

Tutustuimme mytologiaan ja vanhoihin satuihin vielä lisää mm Bergsveinn Birgissonin johdolla joka kertoi "Mustasta viikingistä" Germund Heijarskinistä joka eli 800-luvulla ja oli islantilaisista sen ajan päälliköistä mahtavin. Birgissonin samannimistä kirjaa ei ole käännetty suomeksi, mutta se löytyy ruotsiksi ja on yhdistelmä seikkailua ja historiaa.  -Toinen islantilainen kirjailija, Gerdyr Kristny, löytyy myös suomeksi ja minuun teki vaikutuksen hänen lyhyt ja karu runoutensa-  mm "Surmavirsi"  (alkup. "Drapa") jossa seurataan huumeidenkäyttäjien arkea ja kuolemaa. "Bloodhof" on taas runo jossa tulkitaan uusiksi osaa Eddasta, nyt naisnäkökulmasta. Rohkea ja karu  kirjailija, jota olisi mielenkiintoista lukea myös suomeksi lisää! Palkittu useammalla kirjallisuuspalkinnolla ja ollut ehdokkaana myös Nordens litteratur-pris valinnoissa. 

Tanskalainen Erik Skyum-Nielsen teki vielä yhteenvedon sekä vanhasta että nykyisestä islantilaisesta kirjallisuudesta; paikoin ihan mielenkiintoista kuunneltavaa, mutta oma tanskantaito ei todellakaan ole niin riittävää että jaksaisi kuunnella keskittyneesti kymmentä minuuttia enempää. 

Teimme kuitenkin retkiä lähimaastoon ja mm tutustuimme Reykholtissa Snorre Sturelsonin vanhaan 1200-luvulta olevaan kotipaikkaan jossa nykyään on tutkimus- ja kulttuurikeskus. Sturelson on koonnut ja kirjoittanut Eddan ensimmäistä kertaa - hänestä saimme kuulla lisää vierailullamme.

Samalla retkellä pääsimme ah-niin-ihanaan- kuumavesialtaaseen, tai pikemminkin useampaan sillä valinnanvaraa löytyi Krauma Spasta jonka vesi johdettiin suoraan läheisiltä kuumilta lähteiltä! Ne osallistujista, joita polskuttelu ei niin innostanut, pääsivät tutustumaan lampaanvillaan lankakaupassa, ja matkaseurani Päivi oli hankkinut jo useamman kassillisen lankoja kotiinviemiseksi! 

Allekirjoittanut nauttii +41oC kylvystä!

Snorre Sturulson on Islannin eräänalainen Lönnroth/ Runeberg ja hänelle on tehty patsas Reykholtiin.

Krauma spa on vaihtoehto turistien kansoittamalle siniselle laguunille, mutta liikkuminen sisämaahan vaatii kyllä oman auton.  -Ominpäin liikkuessamme ennen kurssin alkua  kyselimme myös autonvuokrausta, mutta hinnat olivat tosikalliit ja "kultaisen kierroksen" turistinähtävyyksille pääsi tosinäppärästi opasbussikyydillä hintaan 60€ mikä ei ollut paljoakaan yli seitsemän tunnin retkestä. 

Alakuvassa kurssilaisiamme Sturulsonin kotipaikan lämpimällä kylpyammeella, jonne siis jo 800 vuotta sitten on osattu johtaa höyryävistä lähteistä saviputkia pitkin kuumaa vettä!

Islantilainen runous, kirjallisuus ja ennenkaikkea ihmiset ja heidän luonteensa tulivat viikoksi tutuiksi; taidetta myöten sillä ehdimme Päivin kanssa myös tutustua Reykjavikisssa nationalgallerihin ja nykytaiteeseen - kekselisästä  ja mielikuvituksellista sekä luonnonläheistä - sitä sekä taide että kirjallisuus sillä saarella on!

Ihmiset aidon ystävällisiä ja huumorintajuisia, ja ilmeisesti oudoissa sääoloissa kaikkeen tottuneita ja kaikesta selviäviä- "asiat tuppaavat järjestymään" tuntui olevan islantilaisten motto!

Ensi kesänä Nordspråkin matka suuntautuu Fär- saarille- jo nyt piti tutkia allakkaa että mahtuisiko sellainen reissu kesän ohjelmaan - matkailu todella avartaa ja ideoita oppimiseen taas saatu kasapäin! 

ISLANNISSA KAIKKI ON TOISIN - vai onko?

 Hassu maa- vai onko? Tavallaan ihan sitä mitä olin odottanut, ja silti kokemuksena todella positiivinen- ehkä pisteenä ii:n päälle vielä ohikulkenut nuorimies joka viimeisenä iltana  23 jälkeen jossain Mjöödissä soitti meille taksin kun ei asemaa löydetty...Siellä on näköjään tapana että hommat hoituu!

Nyt siis odotettavissa matkakertomus, tai siitä tiivistelmä. Hevos- ja kulttuuriosuuden siirrään på svenska enimmäkseen HBL:n sivuille, mutta näitä maisemia ja ihmisiä voi tässä mainita- ovat aivan omanlaisiaan ja aidon ystävällisiä.

No, eipäs kommelluksittakaan selvitty, jahkas selitän: Hotels.com ollut jo useampana vuonna käytössä hotellihaussa, ja niin nytkin. Tosin päivämääriä ja hotelleita joutui jatkuvasti vekslailemaan kun lentoja peruttiin ja muuteltiin koko ajan- aloin jo epäillä päästäänkö lainkaan matkaan? 

Ensimmäinen kohde kolmeksi yöksi Reykjavikin keskustasta muutaman kilometrin päässä oleva Oddsson, josta kävi ilmi että receiptioonia ei ole, vaikka aamupala tarjottiin. Pari päivää ennen lähtöä tuli hotellista ilmoitus ettei la-su yönä majoitus onnistu, mutta vastasin että hoitunee paikan päällä ehkä on peruutuksia tai löydämme muuta. No, kun matkaa edeltävänä päivänä tulee hotels.com :iltä "hyvää matkaa, kolmen yön majoitus"- toivotus, oletin asian hoituneen. (Tottakai annoin palautetta sekä Hotels.com:ille että itse hotelliin- nyt löytyi jo korvaus kahdelta yöltä tililtä, joten jotain lohtua sentään!)

Jätimme tietenkin tavarat huoneeseen lähtiessämme lauantaina tutkimusmatkalle kaupunkiin, ja illalla olikin vaikeuksia päästä ovikoodilla sisään.... Onneksi löytämäämme puhelinnumeroon vastattiin ja asiaa selviteltiin ja huone kaivamalla kaivettiin esiin eli koska olimme tavarat huoneeseen jättäneet ei sitä oltu voitua siivota, ja saimme jatkaa asumista  uuden koodin turvin. Sunnuntaista maanantaihin paljastui sitten ongelma uudestaan, no, kartassa olevasta hotellilistasta katsoen soitimme järjestyksessä kolmanteen hotelliin josta yksi huone yöksi löytyi... Vessa käytävällä, ei aamiaista, siivous vähän niin ja näin mutta sentään vuode ihan hyvällä patjalla. Tosin, meille oli luvattu tavaransäilytys vastaanotossa kaupunkikävelyn ajaksi, mutta kas kummaa, vastaanotto ei ollut auki vielä klo 12...Muutama itävaltalainen oli jo hätää kärsimässä kun eivät saaneet tavaroitaan ulos ennenkun jostain löytynyt siivooja pelasti heidät!

Maanantaina raahasimme sitten  tavarat bussissa- todella toimivat yhteydet ja käytännöllinen bussiverkosto- "Nordens hus"iin jossa tapaaminen muiden kurssilaisten kanssa ja tututstuminen yliopiston kirjastoon ja siellä vanhoihin painettuihin jumaltarinoihin.

Kuvassa näkyvä Alvar Aallon v 1968 piirtämä talo hieman jo kulahtanut ja varmasti remonttia kaipaava- lie niitä kohteita joita viimeisenä restauroidaan kun tekemistä on rakennusalalla nyt liikaakin pankkikuprahduksen selviämisen jälkeen.

Talossa näkyi mm vessoissa selvästi että siinä on pidetty osa yliopiston luennoista ja opiskelijoita on pyörinyt kynineen ja tusseineen joka paikassa...

Ihana talon kirjasto, myös sisustus tehty Aallon toimesta.

Tutun näköinen tuoli löytyi täältä myös valkoisena!

Islannista sanotaan että kaikki vuodenajan sääilmiöt voivat näyttäytyä samana päivänä- tosi on! Ihan lumimyrskyä emme kokeneet, mutta aurinkoa, tuulta, vettä ja sumua tunki sinä sunnuntaina kun olimme etukäteen maksaneet turistien "kultaisen kierroksen" joka alkoi mannerlaattojen kohtaamispaikalta "Thingvelliristä" jossa aikoinaan parlamenttikin kokoontui. Rotkoa myötäilevää polkua sitten seurattiin sateessa ja bussiin pääseminen oli helpotus- sateenpitävä takki ei ihan isompaa sadetta pitänytkään...

Thingvellir

Matka jatkui Gullfossin putouksille- turhaan minä täällä Uudellamaalla olen näitä pikkuvesistöjä kuvannut kun tällaisiakin löytyy- ihanat!

Mietin mielessäni miten paljon turisteja täällä sitten onkaan kun on hyvä ilma eikä Covid-19 rajoituksia enää ole? Nythän piti olla rokotukset kunnossa tai useita testejä ja karanteeni tänne tultaessa.

Viimeisenä kohteena kuumat lähteet, joista ainoastaan yksi-se suurin, ja tällä hetkellä lepäävä- kulkee nimellä "Geysir" . Eikä ne pulputa koko ajan, vaan suihkuttelivat noin 5-10 minuutin välein. Seiso siinä sitten sateessa palelemassa kamera laukaisuvalmiina... Tosin- en ollut ainoa!

 

Ihmeellistä höyryä pukkaa joka kolosta koko ajan....

Käyttävät lämmitykseen- jo 1200-luvulla tehty "putkia" lähteistä taloon.

-Pidempi video ei antanut ladata, mutta laitan sen jos keksin miten lyhentää ensin. Onneksi nämä kohteet olivat kiinnostavia- näin märäksi ei vapaaehtoisesti oikein halua kastua...

Koko kierros kesti reilut 7 tuntia, hintaa oli n 50€, yleiseen hintatasoon verrattuna edullinen, koska aika lailla tuntui näillä reissuilla olevan kilpailua. Hyvä opas, joka meillä oli (englanniksi, ei islanniksi onneksi!) kruunasi kaiken!

Taidenäyttelyssäkin tuli käytyä ja ihastuin islantilaisten rohkeaan tapaan käyttää värejä ja pensseleitä muutenkin, ja sama koskee kirjallisuutta. Myös talonrakentamisessa on annettu mielikuvitukselle valtaa eikä juuri kahta samannäköistä rakennusta löytynyt. Yllättävä määrä tasakattoisia taloja selittynee lumen puutteesta- asia, mitä en ollut tiennyt. Lunta tupruttelee parikin päivää, ja sitten sulaa pois! Talven lämpötila pyörii siinä 0oC ja -5oC välillä - eipä mitään paukkupakkasia siellä näy!

Hassu yksityiskohta rakentamisessa oli puujäljitelmä- täällä metsät hakattu sukupuuttoon jo parisataa vuotta sitten ja uusi ei ole vielä korjuukypsää- niin aaltopellistä tehdään puulaudoituksen näköistä jälkeä! Laitanpa kuvia siitäkin!

National gallery of Island

Hallgrimskirka- ulkoakin kaunis, sisällä häät jota emme lähteneet kuokkimaan...

Bussimatkalla reilun sadan kilometrin päässä olevaan hotelli Bifröstiin- talvella yliopiston kurssikeskuksena- nähtiin lisää näitä vaihtelevia maisemia. Teimme myös kurssiporukan voimin muutaman retken-kiiveten mm läheiselle pienelle (sammuneelle) tulivuorelle, ja polskuttelemaan pääsin Krauma Spassa osan porukasta tutustuessa villalankoihin. Käynti Stedji- panimossa maistiaisineen säilytti nestetasapainon, ja yhtenä päivänä kävimme lähiputouksilla ja ihanalla luonnonlammikolla- näkemistä riittää!

Hyvä opastus oli myös Snorrastofassa jossa puitiin tutkija Snorri Sturlussonin aikaansaannoksia ja islantilaista vanhaa kirjallisuutta. Paikka onkin tutkimuskeskuksena ja siellä tehdään vieläkin eri historiallisia löydöksiä.

 

Näitä oluita saa Suomestakin, ja nyt kehitteillä uusi, vielä nimetön 8% vahva mutta maistuva olut,  -Alko, hoi! Valaankiveksillä maustettu versio Suomess (EU.maa) korvattu pässin-vastaavilla, mutta makoisa olut on sekin!

Krauma spa - 39oC

Kuumista kylvyistä on nautittu jo satoja vuosia sitten...

opastettu kierros, tässä Sturelsonin haudalla

Maisemat vuoroin - sanonko suoraan- asumiskelvottomia- mutta paikoin vihreätä ja rehevää - heinänkorjuu meneillään nyt vasta. Kuivaheinää tuskin saavat jatkuvien sateiden takia, mutta tuttuja olivat nuo muovikääröt pelloilla...

Paljon tunnistin samoja tuttuja kasveja ja lintuja kun meillä, paljon oli muutakin. Sitä jäin miettimään kun Stedja- panimossa kerrottiin etteivät ole onnistuneet ohraa ja maltaita olutta varten itse kasvattamaan. Panimon perustaja 10 vuotta sitten on saksalainen - liekö yrittänyt saksalaista ohraa kasvattaa? Tästä markkinointiehdotus viljelijälle- jospa suomalainen ohra viihtyisi Islannissakin? Pitkät, valoisat kesäyöt ovat niin tuttuja! 

Paradisarlaut , kaunis rapakko

lupiinin islantilaisversio on pienempi

ja niitä poneja, anteeksi hevosia (vaikka alle 148cm), oli maaseudulla joka puolella. Jonkinlaisia aitauksiakin oli, vaikka meille infottiin että busseillekin joskus tulee pakkopysähdyksiä kun lampaat tai hevoset ylittävät ominpäin tietä. Sen verran on kuulema lehmiä ja possujakin ettei lihaa tarvita paljoa tuoda, mutta upeinta on kala-

Parasta koskaan syömääni lohta sain Islannissa!

Ja niitä nousee todistettavasti koskessakin-jopa kesällä- nähty on!

Vuorenhuipuilla lunta- sen huomasin vasta torstaina kun aurinko vihdoin näyttäytyi ja sumukin hälveni!

-Muutama sana vielä matkan päättymisestä. Torstai-illan gaalaillallisesta emme tietenkään haluneet jäädä paitsi, mutta kun lento Suomeen lähti perjantai-aamuna klo 7.30 ja olimme reilusti sata kilometriä Keflavikistä, oli ratkottava pieni palapeli. Ihanat kurssikaverimme Helga ja siskonsa Anna Akyiristä olivat autoillen ja kuskasivat meidät 30km:n päähän Borganesiin illallisen jälkeen, josta bussi vei Reykjavikin eteläpuolelle Mjöödin, josta taas taksi-jo mainitsemani opastuksen jälkeen- kymmenen kilometrin päähän hotelliin. Hotelli Vellirin mahtavaan palveluun kuului muun turistiryhmän siivellä aamiainen klo 05, jonka jälkeen etukäteen sovittu ja hinnoiteltu taksi vei meidät lentoasemalle. Ikävin osuus oli sitten ruuhkan takia 1 ½ tunnin jonottaminen check-inissä jonka jälkeen aikalailla juoksua hallin läpi kaukaisimmalle lähtöportille... Tuliaiset jäivät lentoasemalta siis hankkimatta!

En tiedä liittyykö aikataulut koronaan vai muuten vain manterten välisiin lentoihin, kun aamusella tuntui valotaulun mukaan olevan lentoja eri suuntaan 5 min välein, ja liikenne päiväksi rauhoittuu tuntikausiksi... Mutta ruuhka ei ollut kivaa! 

SUMMA-SUMMARUM 

Kaikista lentoaikatauluihin ja hotelleihin liittyvistä ongelmista huolimatta- oli valtavan  makoisa loma ja kurssi.

Luulen että matkaseurani ja kolleegani Päivi yhtyy mielipiteeseen, vaikka nämä matkatavarat välillä meinasivat aiheuttaa vähän probleemia hotellista toiseen siirryttäessä! Hieno reissu takana>! 

Se mikä aiemmin on pidätellyt minua matkustamasta Islantiin pätee toki yhä - säävaihtelut hieman rasittavia ja hintataso korkea. Mutta kohteena muuten upea!