Syksyisten ratsastuskurssille ilmoittautumisten jälleen ollessa ajankohtaisia, en voi olla miettimättä sitä, miten yrittäjä saa leipänsä, hevoset pysyvät ehjinä ja oppilaat tyytyväisinä- menossa taitaa olla samanlainen matalasuhdanne eli lama kun 1990-luvun alussa.
Tämä hyvinvointiajattelu yltää jo kaikkiin eläimiin- tylppäkuonoisten koirien jalostusohjesääntöjä ollaan muuttamassa-hyvä niin- ja jopa koiranäyttelyitä kyseenalaistetaan, koirien metsästyskäytöstä puhumattakaan. Kissa ei enää kuulukaan suomalaiseen luontoon- ok, navettakaan ei kuulu- ja niiden ulkoilua pitäisi valjain rajoittaa. Tästä voidaan olla montaa eri mieltä, mutta niin minä mieleni pahoitin kun kesykissoja otetaan kiinni ja toimitetaan hoitolaan Riihimäelle asti- selvittämättä ensin asuuko se lähistöllä ja kenties liikkuu vapaana luvalla? Syksyn tullen heittelle jätetyt kesäkissat ovat asia erikseen, mutta ne nyt ovat usein jo nälkäisen ja hoitamattoman näköisiäkin! Pitäisikö tallikissankin metsästää talutusnuorassa kulkien? Vai onko niin, että hiiretkin pitäisi rauhoittaa ja antaa rauhassa talleilla lisääntyä ja syödä rehuja, liata paikkoja ja nakertaa sähköjohtoja?
Mutta tuo hevosiin ja ratsastukseen liittyvä eläinsuojelu- siitä olen jo aiemmissa blogeissa kirjoittanut kun eläimen käsittely on muuttumassa ihmiselle vaaralliseksi harrastukseksi- kaikesta tietämättömyydestä ja eläinsuojeluinnosta johtuen! linkki aiempiin kirjoituksiini ohessa:
http://hulluheppa.blogspot.com/2020/
http://hulluheppa.blogspot.com/2020/07/kuka-olikaan-se-laumanjohtajar.html
Tänä päivänä on tarjolla jos-jonkinlaista nettikurssia hevosten käsittelyyn ja jopa ratsastukseen, mutta onko täysin unohdettu että vain KÄYTÄNTÖ opettaa hevosten kanssa olemisen? Aiemmissa kirjoituksissani olen jo huomauttanut niistä "heppatytöistä" jotka talleilla ollessaan oppivat aivan itse ja ilmaiseksi hevosia käsittelemään- toki joskus kokeilun ja erehdyksen kautta- mutta vähitellen vaistoonsa luottaen ja hevoset tuntien. Tänä päivänä oppia halutaan nyt-minulle-heti-kaikki-tyyliin muutaman tunnin hassun (netti)kurssin kautta ja sitten ihmetellään kun ne hevoset eivät ihan ajatuksen voimalla toimikaan? Tietoa -ja hyvää sellaista- hevosen koulutuksesta löytyy tänä päivänä paljon, mutta kun sitä käytännön tietoa sille ratsastajallekin pitäisi saada järkevällä tavalla.
Olisiko syytä lisätä käytännön teoriaa ihan tavallisille ratsastustunneille, jotta hevosen käsittelyssäkin päästäisiin eteenpäin- turvallisesti? Emme kuitenkaan voi lähteä siitä ajatuksesta, että hevoselta kysytään "haluatko lähteä ratsastustunnille tänään minun kanssani?"
Tietyt asiat vaan on tehtävä, joskus yrittämisen ja erehdyksen kautta.
................
Kilparatsastus on taas asia erikseen- on olemassa ihmisiä, joiden mielestä koko harrastus pitäisi kieltää eläinrääkkäyksenä. Itse olin kerran hieman loukkaantunut kun estevarsan ostanut ihminen kertoi suoraan ettei aio koskaan startata/antaa hevostaan ammattilaiselle kisoihin, koska se on rääkkiä hevoselle. No, jokainen saa tehdä hevosellaan mitä jhakuaa, kunhan kohtelee hyvin, minua harmitti vain se että estejalostuksen tulos ei pääsisi näyttämään kykyjään...
https://open.spotify.com/episode/6saqi14MOFOPTvPMRn3fWc?si=0LAm3z--RmSOsDPrQBGGhg
Yllä Esma Haddaksen haastattelu ajatuksistani - en edes tajunnut mistään julkisesta Podcastista kun hän minua haastatteli tuntienpidon yhteydessä. Kävin Loviisassa muutaman kerran syyskuussa tutustumassa paikalliseen ratsastuskoulutoimintaan, hevosiin ja oppilaisiin, vähän neuvoen ja uusia ideoita tarjoten. Fakta tänäpäivänä on se, että ihmiset- olivat he sitten asiakkaita tai koulun oppilaita- ovat nykyään hyvin, hyvin herkkänahkaisia, ja helposti tulkitsemassa kaikkea sanomaasi negatiiviseksi.
Olen aina ollut suorasanainen ja -viivainen, ja tämä asia on minun yhä vaikea sulattaa. Tottakai opettamisessa pitää asennoitua positiivisesti ja asiakasystävällisesti, mutta jos opetustuokio on pelkkää kehumista niin missä se itse oppiminen sitten tapahtuu? Vaikea minun on uskoa että nykyihminen heti oivaltaa kaiken ja tekee asiat oikein ilman että virheitä joutusi korjaamaan?
Ruotsalaisten yltiöpositiivista olen jo vuosikaudet ihmetellyt, ja nyt heidän pärjätessään ratsastuksessa kv-tasolla, ihaillitukin. Kun kaikkea vaan pyydetään tekemään ja kehut päälle? Muistan miten aikanaan Ahvenanmaalla- eli puoliksi jo Ruotsissa- todettiin että "varsågod, trava" tai "vill du fatta galopp efter hörnet?" -entäpä jos oppilas vastaisikin ""nej, det vill jag inte" ?
Oma lopputulokseni ruotsalaisten suhteen on kuitenkin siinä yhteishengessä mikä heistä huokuu- autetaan toisia ja puhalletaan yhteen hiileen myös vaikkei olisikaan Nations Cup kyseessä vaan yksilösuoritukset. Suomalaisista huokuva kateus ei todellakaan koske heitä!
"Hevonen joka aina tuo ratsastajansa maaliin" oli Illin Sannan kehu yhteisomistamastamme Gawainista, jonka työmoraali aivan parasta!
Yhtymä purettiin syyskuussa ja "Kaapo" löysi uuden omistajan, Siirin, Vantaalta ja ovat jo kokeilleet kisaamistakin.(90cm nollilla, tietty)
Hevonen, jolla asiat tehty alusta oikein, jolla ei ole kisoista, lastaamisesta, käsittelystä tai ihmisistä ylipäänsä huonoja kokemuksia- miksi se ei palvelisi parastaan?
Hienoja kokemuksia saivat vuodessa sekä Jone että poni, tiet erkanivat kun Euroopanmestarin tavoitteet hieman korkeammalla mihin Kaapon varovaisuus antoi myöten; sinänsä harmi, mutta nyt toimii Siirille opettajana ja on roolissaan viihtynyt hyvin- vielä näemme!
Tässä olen melko varma, että hevonen joka kieltelee, oikuttelee tai muuten "käyttäytyy huonosti" ratsain omaa joko liikaa huonoja kokemuksia -tyyliin-"ihmiseen ei voi luottaa" tai sitten se on selkeästi kipeä. Hevonen eläimenä on nöyrä ja miellyttämishaluinen, siitä ominaisuudesta kun pidetään kiinni ei yleensä ongelmia synny. Se, että "eläinsuojelijat" tuomitsevat koko urheilun muutaman huonon esimerkin perusteella, ei ole mielestäni oikein, vaan kertoo näiden ihmisten yksisilmäisyydestä ja tietämättömyydestä pikemmin. Ei ravihevonenkaan pakosta ja piiskalla juokse, vaan omasta halustaan.
Joten jos ratsastuskouluissa nyt vaan ryhdytään "fiilistelemään" miltä hevosesta mikäkin tuntuu, emme pian enää voi puhua ratsastusharrastuksesta ja hevosesta työkaverina jos sitä ollaan jalustalle nostamassa. Olen ehkä vanhanaikainen, mutta mielestäni tasa-arvo kuuluu ihmisten kesken - käsitykseen tasa-arvosta ei pidä sekoittaa eläimiä.
