lauantai 30. maaliskuuta 2019

kevät tulollaan- ja ihanaa edistymistä nuoren kanssa! luottamus on avainsana



"Nuoruus ja hulluus, vanhuus ja viisaus" sitäkö se sitten onkin kun                                                        ihmettelin mikä "mamis" musta on tullut kun koulutus edistyy niin hitaasti...
Eilen ja tänään sitten edistyttiin ihan mukavasti - tosifiksua lähteä kolmivuotiaalla pikkuhepalla yksin maneesiin ja nousta ratsaille kun koko tallinmäellä ei näkynyt ristinsielua! Puhelin oli sentään taskussa!  En löytänyt edes juoksutusliinaa, en omaa enkä tallin, ja raippaakaan ei maneesista löytynyt niin totesin lopulta että "näillä mennään" ja kiipesin selkään. Käynti, ravi ja laukka onnistuu siis reilun kuukauden ratsastuksen jälkeen  molempiin suuntiin ja tänään harjoiteltiin pohkeenväistöä mikä oikealle hyvin toimikin, vasemmalle vaatii vielä harjoittelua...
Tämän päivän kohokohta oli ehdottomasti vanhan laajan lehmälaitumen kiertäminen ratsain johon sisältyi viereisen kohisevan puron ohitus ja muutama liukas jäinen kohta missä oli noudatettava supervarovaisuutta.
Olen niin ylpeä pikkuisesta kun se luotti minuun täysin ja meni minne halusin ja teki mitä pyysin - kerkesin siis ottamaan tästä valokuviakin! Ai niin, maneesistakin ulostulo vaati sen että avasin oven selästäkäsin kun en viitsinyt ratsailta nousta - kaikki käy!
Asioita, jotka toki kuuluvat hevosen koulutukseen alusta lähtien, mutta jotenkin ikä tuo sitä varovaiuutta kehiin, ja on toki myönnettävä että oma ratsastus tänä päivänä ei todellakaan enää ole mitään ammattimaista toimintaa ja kunhan tämä viimeinen nuorikko saadaan maailmalle taitaa meikäläisen ratsastukset olla siinä. Isoveli Gawain on minulla ollut työn alla helmikuuhun saakka, mutta nyt kun Norilon Juha on päässyt hyvin sinuiksi pojan kanssa, mitä minä siihen väliin enää hosumaan- antaa poikien edetä keskenään ! Hyvin ovat aloittaneet ja Pantsun Piian valmennuksessakin jo käyneet ja kehuja herui eli oikealla tiellä ovat! Ekat kisatkin häämöttävät ehkä jo tässä kuussa ja Juho on vienyt Kapua maltillisesti ja huolellisesti eteenpäin! -kuvassa ravipuomeja .

Tätä 3-vuotiasta on liikutettu lähinnä pe-su eli kolme kertaa viikossa, jolloin "palautumisaikaa" on ollut tuon neljä päivää ja se tuntuu sopineen.
Ensi viikolla alkaa kyvyt- esiin tsembalot Boessa tiistaina, ja Kyröiltä lähdössä peräti kuusi nuorta sinne jote ohjelmaa riittää! En ole tainnut syksyisen kaksivuotisfinaalin jälkeen hypyttää kuin kolme-nelkä kertaa ja tämä tarkoituksella- kun poika kerran hypätä osaa ja siitä pitää, en näe tarpeelliseksi turhan takia hypyttää nyt kun  tuo ratsutuskin on meneillään . He ovat Saran kanssa jo kerran esteitä testanneet ja sekin meni loistavasti - kts videopätkä!

https://photos.app.goo.gl/SkRzhT952QHMBPZD8

Nuoren psyykettä on myös seurattava koko ajan - niin kauan kun tuo mieluusti tulee minun luo pihatosta sitä kutsuttaessa, oletan että kaikki on niinkuin pitää? Toki makupaloillakin on vaikutuksensa- muuta kun leipää ta porkkanoita en kuitenkaan tarjoa.  Ja yksilöitä ovat - Kartsa on ihan hiljainen poika verrattuna Kapuun joka kuulema nyt jo hörisee Juhollekin! Yksilöitä ovat, ja se medän on muistettava!


-Korvien asennosta näkee, että tuo "maastossa" liikkuminen vielä vähän jännitti tänään! Ehkä huomenna pääsemme luotettavan suokkiruunan ja Paulan seurassa vähän tiellekin?
sunnuntai huom- lenkki tehty turvallisen Peikon ja Paulan seurassa. Taisi tuo Peikko jännittää enemmän kun tiellä kulkeminen...kuva vielä lopussa lenkiltä

Tällä kaverilla on ruunaus tilattu Treelle toukokuun alkuun ja sen jälkeen toipilaana Mäntsälään karsinahoitoon koska pihattoon ei ole asiaa pariin viikkoon ja  ellei kauppoja ennen sitä ole syntynyt, odottaa kuukausi-pari muiden poikien seurassa taas laitumella. -Neljänikäisenäkin olisi hyvä olla jonkin aikaa laitsalla, mutta tämäkin on niin hevoskohtaista ja riippuu monesta eri asiasta- tammojen kanssa oli paljon helpompaa kun ne oli minulla yleensä varsoneet keväällä ja laitumellaolo lapsen kanssa oli itsestäänselvyys! Työnteko alkoi sitten jälleen syksyllä olloin vieroittamiseenkin totuteltiin. - Itsestäänselvää oli, että 4-vuotistalvet vielä kantavalla tammalla työskenneltiin, koska lapsen odottaminen niin eläimellä kuin ihmiselläkään ei ole mikään sairaus! Toki vaatimuksia vähennettiin vatsan kasvaessa ja varsomisen jälkeen aloitettiin varovasti - vanhemmat tammat olivat jo sitten asia erikseen kun ensikertaa äidiksi tulleet!
-Kuvassa Kartsa jättää kaverit syömään ja tulee vastaan portille kutsuttaessa-tämä jos mikään lämmittää!



Summa-summarum- mitä tästä enää sen kummemmin ihmettelemään kaikki hevoset - kuten me ihmisetkin - ovat yksilöitä ja jokaisen kanssa on edistyttävä omassa tahdissa. Tätä on hyvin pitkälle se hevosen lukemisen taito, ja myös sitä ettei eläimen (eikä ihmisenkään!) kanssa koskaan voi väkisin pitää kiinni josatin ennakkosuunnitelmasta - päivän tilanne ratkaisee sen mitä voidaan kulloinkin tehdä! Ja oppiminen ei koskaan ole suoraviivaista- pientä pakkia tulee välillä ja tasanteilla viivytään!

Luottamus on kuitenkin se pitkälle kantava voima - mietin omalta kohdaltani että tuskin enää kenenkään vierasta nuorta ottaisin ratsutettavakseni sillä nämä viimeiset kasvatit ovat niitä, jotka tunnen niin ulkoota kun sisältäpäin ja tiedän miten toimia.
Toivon tosiaan että  pikku -Gareth (siis vain minun mielestäni pieni vauva.... 164cm ja kasvaa yhä joten ihan normi hevonenhan tuo on...) löytää iteselleen hyvän omistajan joka vie sen radoille jotta sen potentiaali tulee käyttöön ja se pääsee sisarustensa jalanjälkiä seuraamaan!



 Paljon on näiden nelijalkaisten kanssa töitä tullut tehtyä, mutta paljon olen niitä kaikilta saanut. Muistoja on kerääntynyt ajan saatossa ja jotan olen toivottavasti oppinutkin.
Vielä kerran haluan painottaa miten tärkeää on
LUOTTAMUS
ihmisen ja eläimen välillä!
Kuten kaikkien ihmistenkin välillä ja miten helppoa sitä on rikkoa ja vaikeaa takaisin saada!

Eräs asia mitä nyt myös tulin miettineeksi:
Vaikka kohdallani harrastuksesta tuli mielekäs työ, ei paluuta ole. Työstä ei enää koskaan tule harrastusta.








Tässä vielä kuva Garethista Sara selässään - olen kiitollinen sille avulle mitä olen häneltä saanut!
Ja nyt sitten niitä ostotarjouksia kehiin! Tässä vielä suku kertauksena:

i Ludvig von Bayern
e. Grixie (valio, Breeders voittaja vlta 2002)
ei KöniginsSohn

*paras näyttelytulos viime syksyltä Savijärveltä : IIp 39.5p !
*Kyvyt esiin- finaalissa 3. syksyllä 2018
*sisaruksia mm Graal -Jenna Yrjövuori, Galahad-Jasmin Nylund, Gawain -Juho Norilo

HUOM: Hevonen EI ole pieni vaan ratsastaja on -valitettavasti- amzonikokoa XXLLL Pituus yhä 176cm mutta paino kaukana nuoruusvuosien 59kilosta....vähän piti uhota ja pomppia ihan vaan tuolle Peikolle, mutta pikkuhiljaa alkoi askel rentoutumaan -puoli tuntia riitti hyvin näin ekakertalaiselle!

lauantai 16. maaliskuuta 2019

Viimeinen varsa työn alla- aikansa kutakin- olen saanut tehdä työtä josta oppia elämään!



Sormet jo syyhynneet mitä kirjoittaa ja kuviakin on tullut etsittyä ja uusia otettua- nyt kun olen itsellenikin myöntänyt että minulle lie viimeinen "lapsukainen" työn alla kunnes saan sen myytyä, niin on ehkä aika palata hieman ajassa taaksepäin....

Vaikken koskaan ole mitenkään loistanut kilparatsastajana, on vuosien varrella tullut hankittua kokemusta ja ehkä myös sitä niin tärkeää hevosenlukutaitoa kun noita nuoria on käsieni läpi useita kymmeniä ellei satoja tainnut vuosien mittaan kulkea.
Pääsin hyvin kasvatusunelmaani toteuttamaan olematta mikään Kroisos, kun vuosikaudet yhdistin kasvatuksen ja pienimuotoisen ratsastuskoulutoiminnan Iran tallin nimissä Mäntsälässä. Tammat tienasivat leipänsä tuntikäytössä ja jos en saanut varsoja heti myytyä, ne kasvoivat kotona aina kisahevosiksi asti ja Breeders oli usein tavoitteena. Joskus sain oriit/ruunat myytyä jo aiemmin, mutta tammoja usein "panttasin" senkin takia että suku jatkuisi.
Nyt on tultu tien päähän kun ei ole enää omaa paikkaa ja elämäni hevonen , Breeders-voittaja, valio-palkittu tamma Grixiekin on jo 23-vuotias. Sille tämä talvi on ulkokentällä ollut tosi paha kun vuoroin on hanget tehneet liikkumisen raskaaksi, vuoroin ollut kovaa ja kopppuraista jäätikköä , liukkaudesta puhumattakaan- se jättää jälkensä vanhan tamman liikkeisiin. No, kevääseen päin ollaan menossa joten pientä toivoa vielä on!- --     -Viimekesäisessä laidunkuvassa vellokset Gawain ja Gareth - kaksi mun viimeistä kasvattia!

Varsojen emät ovat aina palaneet töihin - tosin vähän kerrallaan- parin-kolmen viikon kuluttua varomisesta, ja varsat on hyvin saatu vieroitettua yleensä puolen vuoden ikäisinä. Kahden viikon totutteluajan olen siinäkin pitänyt - ja - nyt voin senkin paljastaa omillekin pojille- ovat syöneet hevosenmaitoon tehtyjä lettuja pieninä, kun joskus oli syytä vähän lypsää utaretulehdusta peläten...


Näyttelyissä tuli käytyä lähinnä jotta olisi syy miksi varsaa putsata ja puunata sekä totuttaa autoiluun ja talutukseen.
Omalla ravitaustalla on myös ollut merkitystä sille, että suurin osa varsoistani on tullut opetettua ajolle. Tämä on huomattavasti nopeuttanut ja helpottanut ratsaillenousua kun eläin jo on tottunut kuolaimista ohjaamiseen, äänen käyttöön ja maastossa liikkumiseen. Näiden viimeisimpien kanssa on otettu alku paljon lungnimmin kun niitä kärryjä ei olla opetettu.
Kesällä olen orivarsat laittanut laitumelle- taisin jo aikaisemmissa kirjoituksissa kehua miten hyvät mäkiset laitumet Kyröillä Orimattilassa onkaan - pojille etenkin on niin kasvattavaa tuollainen kesäinen "leirielämä"!  Kotonakin minulla oli varsat usein ryhmäkarsinassa, ja nämä viimeisimmät ovat opetelleet tavoille Kyröjen pihatossa toisiaan koulien. Tekee niin hyvää oriiden päälle ja kunto kasvaa!



Irtohypitys on kuulunut kuvioihin ihan 1vuotiaista lähtien - vähän saatavilla olevien avustajien ja ajan puitteissa, mutta yleensä parin viikon välein kelien salliessa. Kyvyt-esiin-tsembaloihin ollaan osallistuttu samasta syystä kun näyttelyihin - tulee tavoitetta tehdä niiden nuorten kanssa jotain ! Ja finaaliinkin on päästy muutaman kerran, mutten pidä sitä varsinaisena tavoitteena koska se itse kilpaura ei liity irtohypitykeen vaan ratsastajan alla hyppäämiseen!



-Kaikenkokoisia ja -rotuisia on tullut irtohypitettyä- nuorena vitsa väännettävä.Niiskun varsa Nopsa

Niin, se lastaaminen. Välillä kun erehtyy joillekin harrastelijoiden ohjesivuille missä kokemuksiakin jaetaan en voi olla hymyilemättä. - miten itsestäänselvästä asiasta voidaan tehdä niin vaikeaa? Mitä kauemmin olen hevosten kanssa pelanut, sitä vähemmän mietin sitä autoon laittamista- kun hevonen luottaa ihmiseen, sitä ollaan käsitelty johdonmukaisesti, ihminen on sille johtaja eikä kaveri ja se on päästään terve- lastaaminen on vain yksi tehtävä muiden joukossa. Toki on huolehdittava että olosuhteet ja tilanne on mahdollisimman helppo - auton sijoittelusta ja talvella valaistuksesta lähtien. Ja se miten ajat- sillä on suuri merkitys - kyse ei ole koko ajan hiljaa ajamisesta, vaan siitä miten hoidetaan mutkat ja jarrutukset! Mun ajotekniikka kehittyi hevosten kanssa sellaiseksi, että katsastusmies usein totesi että jarrut melkein ruostuneet kiinni -käytön puutteesta...
-Alakuvassa Graal 2-vuotiaana kyvyt-esiin -tilaisuudessa. Valittiin finalistiksi koulupuolelle (heh) , mutta vietti jo sen kesän Ruotsissa laitumella ja siirtyi sieltä Satulle&Sebbelle, jotka sitten tekivät pojasta kisahevosen ja Jenna-niminen tyttö näki sen yöpyessään Satulla- no, jatko lie monelle tuttu.

-Yksi asia, mikä liittyy vahvasti nuorten hevosten -ja miksei aikuistenkin - kanssa pelaamiseen, on AIKA  . kiireen eläin vaistoaa ja ainakin minulle lähes kaikki onnettomuudet ovat tapahtuneet kun on yritetty jotenkin säästää aikaa ja vaivaaa- ei onnistu!
Toinen tärkeä seikka on yksilöllisyyden huomioiminen ja hevosen lukeminen - elintärkeitä asiota jo oman turvallisuuden takia!
Olen itse tehnyt vuosien saatossa muutamia mokia- onneksi ei parantumattomaa pahaa ole tapahtunut, no, yhtä tammaa ei enää tarvinnut ajaa tapahtuneen karkureissun jälkeen - ja nolointa on ollut se, että olen huomannut kaikki varoitusmerkit mutta omaan kiireeseen vedoten ollut niistä piittaamatta! - Vanha Grixie-rouva on kuitenkin mukava valjastaa kärryjen eteen ja vaikka  jaella terveisiä. Mutta huonon opettajan takia tämä hevonen EI pysähdy ja seiso hiljaa matkan aikana, vasta tallille puomin luona voi pyytää seisahtumaan. Syytän itseäni.


Ennen ratsaille nousua on hevosta siis ajettu tai/ja juoksutettu - käytän useimmiten chambon-ohjaa joka neuvoo hevosta venyttämään ja käyttämään selkäänsä- sekä irtohypitetty ja käsitelty maasta käsin /käyty näyttelyissä ja ylipäänsä käsitelty.
Muttei liikaa- kuten muistaakseni edesmennyt hevosmies Jukka Kallunki sanoi - mieluummin

ammattilaisen vähän käsittelemä kun harrastelijan paljon taputtelema...
-Näissä juoksutuskuvissa on eroa noin 40 vuotta Gawain talvella 2007-08 ja koulutuksessani ollut Terius Mäntässä vuonna 1979  .
Hevonen on yhä samanlainen rakenteeltaan ja toiminnaltaan kuin 40 vuotta sitten!
(Chambonin käyttöön tykästyin kun vuoden 1978 olin Ranskassa töissä Nelson Pessoan opissa.)

Päätän tänään ratsaillenousuun ja ensimmäisiin ratsastuskertoihin koska kuvamateriaalin etsiminen ja läpikäyminen on ollut sekä hauskaa että aikaavievää puuhaa ja yrittäjän veroilmoitus
odottaa vielä tekijäänsä tuloslaskelmasta lähtien!

Mutta muutama pointti siis ratsaillenoususta:
*Väynyt hevonen on nöyrä
*tuttu paikka, tutut ihmiset ja mahdollisimman tuttu ja rauhallinen tilanne
*ei liikaa "avustajia" ja ihmettelijöitä - usein yksikin riittää
* useimmiten on paras ensin laittaa joku pieni, kevyt ja notkea huomaamattomasti selkään eikä tehdä asiasta suurta numeroa. Tämän ratsastajan pitää kuitenkin olla liimautuneena hyvin jos hevonen hieman poukkoilee...joskus on tallissa jo totutettu siihen että ihminen on hevosta korkeammalla
*sanomatta selvää on. että hevonen totutettu juoksutukseen myös roikkuvin jalustimin
*ensimmäisellä kerralla ehkä vain muutama kierros kenttää ympäri taluttaen.
*toistoja mahdollisesti viikon aikana päivittäin, juoksuttaen muutamana päivänä laukkaa myöten - tämä kaikki niin hevosesta riippuen.    Olen aikoinaan Vila-suomenhevosen ostanut kokeiltuani sitä ilman satulaa, riimunnarut ohjina pilkkopimeällä tiellä jossain Vihdissä eestaas ravaten ja laukkaan hoputtaen tietämättä oliko sillä koskaan aiemmin selässä käyty. No, sitten tehtiin kaupat jota en tarvinnut katua  ja tamma teki niin ratsastuskoulussa kun varsatammana hienon uran kisaten sekä koulua että esteitä myös aluetasolla.
*pelätä EI SAA. Tämän pitäisi lukea ihan ensimmäisenä. Hevonen vaistoaa,näin se vaan on.


Kuvassa yllä Terius ja meikäläinen kilottomana ja kypärättömänä jo muutaman viikon ratsuharjoittelu lie takana - näin vaan kehitys kehittyy, kilot lisääntyy kuin myös turvallisuus. Mutta hevonen on hevonen, se fakta ei mihinkään muutu!

"Mamman pikku-kulta" sääli ettei ole tamma!

Tältä näyttää selästäkäsin, ratsaillenousun yhteydessä Siku kiinnipitämässä.

Sara auttanut hienosti - tässä jo mennään ekaa kertaa ilman liinaa!

Ratsaillenousu ja -laskeutuminen on tehtävä sen verran varoen ettei varsa pääse pelästymään, mutta ikuisuuksiä ei tarvitse hyssytellä kun hevonen hyväksyy ihmisen itsensä päällä ja yläpuolella, nousu tapahtuu suht´ripeästi mutta rauhallisesti - turhaa "hyssyttelyä" välttäen!



Ratsailtalaskeutuminen sujuu jo rutiinilla yksin johan selässä on käyty kymmenisen kertaan.Ravi onnistuu jo pohkeiden avulla ja laukattu on pari kertaa, pysähdykset ja liikkeellelähdöt onnistuvat. Etuosakäännöstä ja väistön alkua harjoiteltu , pian on maastoilun vuoro kunhan pohja pitää. kengättömällä on turha lähteä jäätikölle luistelemaan!

 Tällaiset vanhat kuvat löytyivät nuoruuden ajoilta, kun oma kisakuume oli niin kova, että piti Vaasan Hubertukselle satulaantotutettuna toukokuussa ostettu 5vuotias Rudi kiireesti kouluttaa että päästiin jo elokuun alussa Ouluun hyppäämään Pikkaralan palkintoa....

Oi nuoruus ja hulluus!






sunnuntai 3. maaliskuuta 2019

Maaliskuussa ruokaa Suomesta lihaa vähentäen - haastetta kaikille!

Vallan meinasin unohtaa ja nythän maaliskuu jo alkoi, pahus- jääkaapista löytyy LIDL;stä hankittua coleslawia, Pirkka-ketjun jäävuorisalaattia ja espanjalaisia oliiveja. Viimeksimainittuja ei Suomessa kasva mutta mä niin tykkään... Myöskään appelsiinit eivät- kumma kyllä- ole suomalaisia, mutta tähän aikaan vuodesta ovat edullisia ja terveellisiä.


Katsotaan päästäänkö kahden viikon aikana tietoisesti tavoitteeseen - nuo muutamat ostokset menevät unohduksen piikkiin, joohan?

Lihasta en aio luopua.- siitäkin pidetään mielestäni kohtuutonta meteliä ja syyllistetään ihmisiä etenkin jos syö pierevien saastuttavien lehmien naudanlihaa! hyi- hyi!

En oikein tajua mikä on/off- ajattelu tässäkin piilee- miksi ei voida puhua KOHTUULLISESTA lihansyönnistä?
On tutkittu että Suomessakin syömme enemmän lihaa kun koskaan- miksi ihmeessä? Niin vähän kun kukaan enää tekee oikeaa ruumiillista työtä, pärjää vähemmälläkin! Aikanaan armeijassakin syötiin  niin puuroa kun kesäkeittoa- eipä sotaolosuhteissakaan ollut sisäfilepihvejä ruokalistalla!!!  Vegetaristiksi asti minusta ei kuitenkaan ole, vegaaneista puhumattakaan, mutta toki näitä lihamääriä ja laatua voi tarkastella! Esim brassilihaa en ole ostanut kun kerran ja vältän ulkolaisia muutenkin-luen kaupassa melko tarkkaan pakkausten kyljet. Atrian pekonia rupesin boikotoimaan kun siat viedään Puolaan teurastettavaksi ellen ihan väärin ole käsittänyt?

No, lyhyesti parit kommentit tämän viikonlopun syömisistä - odottelin vähän nuorimmaisia ruokapöytään ja broidiakin kylään-turhaan.  Mutta onneksi ystäväni  Suski ilmaantui lauantai-iltana jolloin söimme maa-artisokkasoppaa - NAM. Kaikki kotimaista, kermaa ja juustoa myöten, paitsi hops, joukkoon pilkkomani  purjo taisi olla hollantilaista. Yleensä minulla on syksyn sadosta pakasteessa pilkottua purjoa, mutta nyt ei.


Reseptiä ei sitten kannata kysellä, kun sellaista ei ole. Mutta maistui vallan mainiolta, ja huom -- kasvisruokaa! Tosin söimme sitä leivän (SF) ja kylmäsavukirjolohen (SF)  kanssa ja painikkeeksi juomamme tee ei sattuneesta syystä ollut kotimaista.

Venäläistä seljankaa olen yrittänyt tehdä aiemminkin - Pietarissa syödyn maun perusteella, mutta nyt löysin reseptin ja tulos oli mitä mainioin!Tässä kotimaisia juureksia;selleriä, sipulia   ja porkkanaa, mutta tomaattisose, kasvisliemikuutio Knorr, herkkusienet sitruuna ja itse kala eli sei tulivat ulkomailta, kun taas lusikallinen vehnäjauhoa ja päälle levitettävä smetana vallan kotimaista. Tätä tuli tehtyä padallinen ja riittää huomiseksikin...

Kun kaupassa usein teen päivällissuunnitelmat tarjousten mukaan, perjantaina oli odottamassa myös pikkupalanen kotimaista, hyvin mureutettua naudanpaistia.13e/kg Sitä just pierevän lehmän lihaa....Vajaa puoli kiloa tuli ostettua ja riittää vielä huomennakin vaikka jo eilen paistoin pihvin ja tänään tein kolmen hengen päivällisen.

Näitä hiilijalanjälkiä kun seuraa, on nauta ihan mustalla listalla ja kana hyväksytään. Mutta ne kanojen olosuhteet ei kyllä aina ole niitä parhaita broilerille kasvaa.... No, näistä pitäisi vielä enemmän selvittää ennenkun ketään tuomitsee tai kiittää, mutta hyvä kun eläintenpitoon kiinnitetään huomiota- luomukaan ei vielä takaa niille kasvatettaville hyvää elämää! Pohjanmaalainen Juustoportti on ensimmäisenä Suomessa ja vissiin Pohjoismaissakin, alkanut kauppaamaan  "vapaan lehmän" maitoa. Siinä on jo alkua paremmalle eläintenpidolle!

 Illalliseksi valmistui lihan kaveriksi perunaa ja selleriä - ensin ryöpättynä ja sitten ruskistettuna. Kotimaista, tottakai!

Tästä paistinpannullisesta jäi hyvin huomiseksikin sekä lihaa että juureksia.

 Tässä paisti lämmitetyn mozzarella-juuston (Valio, SF) ja tomaattien kera (kotimaisia)

Alakuvassa vielä lisätty salaatti (tällä kertaa jääsalaatti oli Espanjasta- yleensä ostan kotimaista ruukkusalaattia) oliiveja (ESP) ja
saksalaista coleslawia.

Juomana kotimainen wichy . Jos tulee ostettua viiniä, punkku on kyllä useimmiten ranskalaista tai italialaista...



Oppilaiden kanssa käymme kaupassa ja teemme myös laskelmia ruoka-annoksen hinnoista ensi viikolla - ihanaa kun voin eri aineita integroida uuden OPSin mukaan - matikkaa ja yhteiskuntaoppia!
Kestävä kehitys ja ilmaston lämpeminen myös agendalla!
Ja oikeastaan vähän köksääkin vaikka sitä en opetakaan....

ps://www.maaseuduntulevaisuus.fi/ruoka/artikkeli-1.385425?fbclid=IwAR2enME20OSgKZtvIcKF6gDbS-NORPszCr-tQx-QUddRwsIORlKmTSIWsRs

Kotimaista sen olla pitää seuraavat kaksi viikkoa ainakin - on jokaisen oma asia onko se sitten lihan kera vai ilman tai vallan vegaania- kunhan proteiinintarve tulee katettua!
Mutta toki - lihansyöntiä voidaan vähentää -siihen suostun ilman muuta.

Mielenkiintoinen kannanotto oli myös Hesarissa eilen - jatkan vielä juttua naisasioista kohta!
Mukavaa viikkoa kaikille ja kommentoikaa toki jos olette eri mieltä!


PS
Tämä ei ole maksettu mainos.
Olen ilmeisesti liian tyhmä hankkiakseni
varsinaisia sponsoreita vaikka lukijoita välillä riittää tosipaljon,
mutta kunhan nämä mun jutut ovat sellaista "aivojen tuuletusta"
ilman kaupallista tarkoitusta niin saan oman vapauteni niissä säilyttää!