lauantai 23. helmikuuta 2019

feministejä ja sukupuolineutraaleja vanhempia ja vähän muutakin


Pakko on nyt ottaa kantaa- vaikka oikeastaan pitäisi jo tulevaa kouluviikkoa suunnitella- kun eilen tuli katsottua TVstä ohjelmaa sukupuolineutraalista vanhemmista päiväkoteineen ja tänään oli Hesarissa taas kerran juttua feminismistä.


Ok, perjantai- dokkarin ohjelma oli odotettua asiallisempi ja lähti käyntiin Ruotsissa asuvan perheen päämäärästä kasvattaa kahdesta lapsestaan sukupuolineutraaleja. Tähän liittyi sopivan päiväkodin valinta ja vapaus pojankin leikkiä tyttöjen leluilla ja pukeutua miten haluaa- voi jestas! Keskustelu studiossa pysyi asiallisena, joten se mikä minua lähinnä askarruttaa on kysyä MIKSI tehdä kärpäsestä härkänen? Aiheeseen liittyviä keskusteluja rönsyilee myös Facessa, ja vanha kasvatustieteilijä Jari Sinkkonen on siihenkin älähtänyt pahan kerran. Jos poika haluaa leikkiä prinsessaa, so what? Tai tyttö muuttuu ralliautoilijaksi, en näe siihen mitään erityistä tarvetta toimia "sukupuolineutraalisti"- valitkoot itse sen ihmeempää melua nostamatta! Vasta teini-iässä ja sen jälkeen voidaan edes alkaa puhumaan sukupuolesta ja sen suuntautumisesta ja ilmimuodosta; sensitiivisiä asioita ovat ja olen hiljattain niistä omille ysiluokkalaisille puhunut ja siinä iässä jo ollaan vastaanottavaisempia.
Tästä onkin sitten lyhyt loikka feminismiin ja ylipäänsä naisten ja miesten eroavaisuuksiin! Minna Canth kuuluu ihannoimiini naisiin, mutta on ollut aivan eri asia 1800-luvulla nostaa naisen asemaa esiin Suomessa kun tehdä se nyt, 2000-luvulla. Voi olla että saan kiukkuisia kommentteja niskaani, mutta en vaan jaksa tätä liiallisuuksiin menevää tasa-arvoa! Mielestäni asioiden kuuuu mennä siten että kukin tehkööt sitä mistä tykkää ja minkä osaa! Myönnän auliisti etten ole eläissäni autonrengasta vaihtanut, mutta hevoselle saan kyllä kengän jalkaan. Mihin minut sitten halutaan luokitella? Epäfeministinen miestentöiden tekijä?
Tottakai, tilanteessa missä nainen esim työnhaussa häviää miehelle pelkästään puuttuvien munien takia, on väärin, mutta on olemassa aloja missä mies tekee asiat luontevammin kuin nainen ja myös päinvastoin-miksei näitä asioita vaan voida hyväksyä? Onko kyseessä loppujen lopuksi puutteellinen itsetunto, mille pitää löytyä syy?


Olen myös sivusta seurannut poliitikkojen vänkäämistä äitiys-perhevapaa- ym  järjestelyistä enkä totta puhuen ymmärrä miksi niistä pitää pitää  niin suurta meteliä ? Eikö sen pitäisi olla jokaisen perheen itsensä päätettävissä miten lastenhoitoasioista selvitään jälkikasvun ollessa pientä? On kunnioitettavaa jos mies haluaa viettää osan perhevapaasta kotia ja lapsia hoitaen, mutta usein se käytännön syistä hoituu helpommin naisilta.
Itse en yrittäjänä edes mitään kunnon äitiyslomaakaan pitänyt, mutta neljä lasta tuli tehtyä ja nähdäkseni suht säällisesti hoidettuakin kun aikuiselämään, osa jo työelämäänkin,  ovat ehtineet? Isän  puuttuminen lastenhoitoon on lähinnä liittynyt harrastuksiin ja niihin viemisiin sekä muuhun vapaa-aikaan ja tämä käytäntö on kohdallamme toiminut.
-Kerran taisi olla lastensuojeluilmoitus  lähellä, kun joku pojista noin kolmen vanhana oli sen hetken yksin sisällä kun hevosille heiniä tms heitin. Joku vieras  oli lankapuhelimitse kysellyt minua, ja poika totuudenmukaisesti vastasi ettei tiennyt missä olin (kun ei jokaista askelta ulkona päässyt seuraamaan) No, hyvä että olin astunut ovesta sisälle takaisin kun jo sosiaalitoimesta soiteltiin että mikä on hätänä kun lapsi on yksin eikä edes tiedä minne äiti on mennyt...Onneksi selitykseni silloin kelpasi. ja toki täytyy myöntää että hyvä tuo kun ventovieraskin välittää ja huolestuu lasten puhelinvastauksista.... Näin kännykäaikana ei tuontapaisia puheluja enää ole odotettavissa!

-Yläkuvassa pojanpojat -äh anteeksi : lapsenlapset näin sukupuolineutraalisti- virittelevät lääkärileikkejä nelijalkaisen valvonnan alaisina. Seuraavassa hetkessä olivat kummatkin muuttuneet eläinlääkäreiksi ja karvaiselta potilaalta kuunneltiin sydänääniä.... En tiedä olivatko tohtorit miehiä vai naislääkäretä, eikä minua eikä noita lapsiakaan tullut mieleen moista edes miettiä!

Me olemme Suomessa naisten aseman suhteen niin hyvässä tilanteessa, että turhan valituksen voisi jättää pois ja puuttua sitten niihin asioihin jotka ovat todella huomionarvoisia kuten perheväkivalta!
Meillä on maassamme yksi "hävinnyt" sodankäynyt sukupolvi, jonka traumoja vielä korjataan -siinä on vielä ihan tarpeeksi tekemistä kasvatusasioissa! Näitä sotienjälkeisiä asioita on vasta nyt alettu tutkimaan -kokonainen sukupolvi on kärsinyt sodan aiheuttamista traumoista .
-Tuli tällainenkin mieleen, kun pari viikkoa sitten vietimme iltaa vanhojen kaverusten kesken - voi niitä hevosiin liittyviä juttuja mitä me nuoruudessamme teimme- tänä päivänä ei olisi tullut kuuloonkaan- kriisiryhmää ja terapiaa olisi tarjottu monenmonta kertaa.....

Kuka pudonnut mitenkin päälleen, raahautunut hevosen perässä tai saanut mojovan potkun johonkin, ratsastanut ilman satulaa ja kypärää vain riimunnarusta ohjaten ja ottanut vanhan kehotuksen ihan kirjaimellisesti: Jos putoat, ja olet yhä hengisssä- takaisin selkään!

Se, mitä tällä kirjoituksella eniten ajan takaa, on ehkä kuitenkin ajatus asioiden laittamisesta TÄRKEYSJÄRJESTYKSEEN - nyt vaalikeväänä voisi olla tähdellisempää miettiä ympäristöasioita, työllisyyttä, järkevää maahanmuuttopolitiikkaa (=hakuprosessien nopeuttaminen ja tehostaminen)ja koulutusta sekä nousta barrikadeille koskien suurten yritysten kaikkivoipaisuutta ja taloudellisten etujen tavoittelua! Yhä edelleen: "pieni on kaunista" ja olen lukenut useita juttuja pienistä hoivayrityksistä joissa vanhuksia hoidetaan sydämellä eikä kukkarolla! Monen yrityksen moraalissa olisi paljon parantamisen varaa, ja kuinka ollakkaan, jos poliitikot "sattuvat" omistamaan osakkeita tai heillä on muita kytköksiä näihin suuriin attendo, espire- ym vastaaviin firmoihin- tottakai niitä suositaan!
https://yle.fi/uutiset/3-10658841?fbclid=IwAR1B9WAXudx-RxhebmjPSG9jRIRXN8URAFQCuDD0qtIenDcuije9BSucU5E

Ja vielä se mitä tulee naisiin - yksilöitä me olemme ! Muistan liittyneeni vuodeksi Mäntsälän naisyrittäjiinkiin joskus ammoin, mutten ymmärtänyt miksi heillä piti olla oma erillinen yhdistys? Kun myös kuuluin (mies) yrittäjiin, jätin sen toisen jäsenmaksun pian pois....Ilmeiseti hevos- ja nimenomaan ratsuala on naisille melko tasa-arvoinen koska ei näistä asioista meteliä pidetä. Työtä riittää ihan muutenkin - ja PALJON!
Vielä yksi kommentti koskien näitä otsikoihin nousseita ahdisteluja ja raiskauksia- TOTTAKAI ne on selvitettävä ja etenkin kun alaikäisiä hyväksikäytetään- näkyvillä on vasta jäävuoren huippu - mutta mitä tulee aikuisten naisten sopimattomaan kohteluun - esim tapaus eduskuntalaisten pikkujouluissa missä Teuvo Hakkarainen oli sopimattomasti lääppinyt ja vissiin pussaillutkin humalapäissään naiskansanedustaja Veera Ruohoa josta tämä oli nostanut pahoinpitelysyytteen. Ei ihmekään että poliisilla on kädet täynnä töitä ja oikeuskäsittelyt pitkittyvät.....Eikä kunnon korvapuusti olisi tuossa tilanteessa riittänyt? En ko osapuolia tunne, joten voin ottaa kantaa vain omasta kokemuksesta, ehkä liian suoraviivaista ajattelua ?

No, ihana hiihtoloma päättykööt näihin mietintöihin, on tullut jopa hiihdettyä, laitettu 3-vuotiasta ratsuksi, pyörähdetty Kemiössä lapsuuden/nuoruudenmaisemissa ja touhuttu lastenlasten kanssa kuitenkaan avantouintia unohtamatta! Seuraavaksi biologiankokeen kimppuun!



Yläkuvassa pientä varsaa virnistyttää- nyt vajaa kolme vuotta myöhemmin on ilme jo vähän vakavempi. Mutta luottamuksella mennään - ihanaa kun kaveri vielä tulee iloisesti portilla vastaan kun haen töihin! (saa nähdä tuleeko enää kun sai kestää oman mamman kaikki kilot ekaa kertaa tänään....;) )



lauantai 16. helmikuuta 2019

Lahjakkaita oppilaita- onko heitä? Entä sitten? Kaikista meistä löytyy jotain hyvää!!


Kaunis lauantaipäivä sisällä Loviisan elokuvateatterin tiloissa- muttei suinkaan turhaan - lahjakkuuksia etsimässä iso pino opettajia ja muita kiinnostuneita kolmen tunnin ajan. Ja löytyihän niitä - kunhan osaa etsiä oikealla tavalla!

Päivän aloitti Maarit Korhonen, jota jo kertaalleen tänä vuonna olin EDUCAssa kuuntelemassa, mutta tässä tuli taas hieman eri lähestyminen oppilaaseen ja hänen kykyihinsä.
Hän huomautti sen onnellisen asian meillä täällä Suomessa että OPSimme antaa-etenkin tämä uusi- pajon vapautta yksittäiselle opettajalle kunhan muistaa pääpiirteittäin sitä seurata.Tätä helpottaa mikäli koulun johto on avoin uudistuksille ja antaa tilaa luovuudelle!Mitään hokkus-pokkus-temppuja ei Korhonen kuitenkaan ole jakamassa vaan muistutti siitä, miten tärkeätä on jokaisen oppilaan kohdalla muistaa yksilöllisyys ja etsiä ne hyvät puolet jokaisesta! Hyvänä liian tasapuolistavana esimerkkiä olkoon -jälleen kerran- se "oikeudenmukainen " arvostelu jossa eri eläimet suorittavat samaa tehtäväää...



Samoja asioita voidaan myös mitata hieman eritavoin, joten mielikuvitukselle ja luovuudellepitäisi olla tilaa myös koulussa!

Ihan mukavaa kuultavaa, ja Korhonen on tosiaan tasaantunut niiltä ajoilta kun hän oli kaikkia pulpetteja heittämässä luokasta pihalle... Se, mikä sopii yhdelle, ei välttämättä ole toiselle parhaaksi- tänään oli mielenkiintoinen yleisönpalsta-kirjoitus Hesarissa, jossa opettajien Hgin alajaoston nimissä kyseltiin ja kritisoitiin jatkuvista oppimisympäristön uudistuksista ja muutoksista. Etenkin ne oppilaat, joilla on oppimisvaikeuksia tai levottomuutta, eivät pääse rauhassa paneutumaan uusiin asioihin jos koko ajan on mietittävä missä olla ja miten toimia? Hyvä pointti tämän jatkuvan muutoksen keskellä! 


                                                                                                                    Nyt on myös vihdoin myönnetty että kännykät ja muut datasovellukset aiheuttavat nuorissa helposti riippuvuutta ja keskittymisaikeuksia- tähän aiheeseen oheistan linkin!
https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/b7a8163c-17f4-400d-8d5c-a408a131b9ea?fbclid=IwAR1izXmFXqqGhSKS1lhFZ7V9zpTGz4t4p3bHNZ1oHXgdMgocj_dQ9IOTK

Korhosen jälkeen olin kovasti odottanut "lahjakkuusprofessori" Kari Uusikylän esitystä mutta me kaikki jouduimme pettymään. Se ei ollut uutta että proffa itseään kehui- tosin pilke silmäkulmassa- mutta tuntui kun hän ei olisi laikaan valmistautunutkoko esitelmään vaan ainoastaan jutteli mukavia yleisölle. En tarkoita sitä, että olisimme odottaneet jotain power-point-super-prizziä tai uskomattomia tilastoja, mutta jotain käytännönläheistä tietoa tutkimuksista ja siitä miten niitä voimavaroja oppilailta saadaan esillekaivettua - nyt tämä kaikki jäi puuttumaan! Tosin Uusikylä itse mainitsi asian, joka koskee joskus meitä kaikkia- kun on ollut jo kymmenen vuotta eläkkeellä ja ikää 75, ei aina voiolla terävimmillään. Ehkä tämä oli sellainen päivä?

Onneksi tilanteen pelasti seuraava puhuja- på svenska- nimittäin suomalaissyntyinen Mona Liljendahl joka Ruotsissa on tehnyt tutkimusta lähnnä niistä lahjakkuukista jotka piiloutuvat jonkin diagnosoidun ongelman taakse.
Tämä antoi ainakin minulle paljon ajattelemisen aihetta ja  herätti taas tajuamaan miten moninaisia ja yksilöllisiä me ihmiset olemme! KOSKAAN ei pidä ketään mitenkään leimata esim diagnoosin turvin- jokainen on yksilö ja jos joku juttu ei onnistu saattaa toisessa aiheessa piillä uskomattomia kykyjä kunhan ne saadaan  esille! Oheistan tähän muutaman hänen ajatuksensa ja huomiotavat asiat kun mietitään jatkotoimenpiteitä eri oppilaille ja miten kukakin oppii ja mitä asioita on otettava huomioon kun oppipolkua rakentaa!

Mitä lahjakkuus on?

Mitn lahjakkuus huomataan?


Wechlerin mukainen Gaussin käyrä äo:n liittyen

MIKSI pitää lahjkkaiden "kuihtua ja kyllästyä" koulussa?





Mona Liljendahl puhui asiaa- mukaansatempaavasti. Osa yleisöstä oli jo poistunut koska tämä osuus oli ruotsinkielinen. Ihanaa että Loviisa on kaksikielinen !

Lahjakkaiden lasten dilemmana on myös se, päädytäänkö hänet siirtämään luokkaa ylemmäksi jo ala-asteella ja mitä haittoja/hyötyä tästä mahdollisesti olisi?
*hyvinä puolina voidaan pitää riittävät haasteet ja tasavertaiset luokkatoverit sekä sopivaa materiaalia ja sitten aikuisena nelpompi edetä ja sopeutua.
*miinuksena on että koko elämä keskittyy opintoihin ja emotionaaliselle kehitykselle ei tahdo jäädä tilaa. Kehitys saattaa tässäkin jo mennä ohituskaistalle ja eräänlainen "kuulumattomuus" jää vaivaamaan.


Eri syyt voivat koulussa johtaa samoihin ongelmiin: kouluväsymys, alisuoriutuminen, koulukieltäytyminen, huonovointisuus, ulkopuolisuus, kiusaaminen, keskittymisvaikeudet, yhteistyövaikeudet, kotiinjääminen, eri "toimenpiteet ja diagnoosit" -  BURN OUT ja "BORE OUT" saattavat olla oireiltaan hyvinkin samantapaisia mutta eri syistä!
 Kaikkiaan viimeisin luento oli kaikkein inspiroivin ja pisti ajattelemaan - enemmän tällaista! Ja tämä oli omalta kannaltani lisäksi ihan hyvä päivä hankkia puolikas VESO- jopa hyödylliinen!

Viimeinen kuva kertoo juuri sen mikä IT:ssä on ongelmana- kaikki on hyvin jos homma toimii, mutta kun neljä ihmistä joutuu parveilemaan jotta saataisiin kuvat näkyville - hohoi. Onnesi tekniikka kehittyy koko ajan ja sitä pystyy hyödyntämään monipuolisesti, mutta silti pitää olla olemassa "force majeure"-varavaihtoehto esim jos tulee sähkökatkos....