perjantai 26. elokuuta 2022

 Koirakuulumisia, jos niitä jaksaa lukea. Tosin näin "ison" pennun elämässä ei ihan joka päivä uusia juttuja tule, tjaa-aa, paitsi että emäntä on poissa välillä pitkäänkin,  jossain"töissä".Onneksi ihana naapurin-setä Make ja -täti Liisa muistavat silloin - etenkin erilaisilla herkuilla! 

Vesijuttuja on välillä taas harrastettu, pääosin Venujärvellä Kiviniemien rannassa, mutta Katrinrannassa oltiin talkoissakin- siellä tosin koirat eivät edes saa uida ja ranta sen mukainen- äkkisyvä ja kivinenkin. Mutta jos talkoissa pääsee kurkkaamaan kotaan eli " Paviljonkiin", jossa usein Anne häärää, on luvassa -jopa kinkkua! Talkoita lisää, sanoo Susu , jos koirat saisivat äänestää!

-
Metsä- ja peltolenkkejä on sitten tullut tehtyä jo pidempiäkin- meno on vauhdikasta -ainoana hidastuksena kova helle, mikä vähän ottaa päälle. Siksi se "uimakoulu" on ollut niin kivaa hellepäivinä!
Lenkeillä on tullut tapailtua uusia tuttavuuksia, ja ihme ja kumma- tutustuttu pelkästään ystävällisiin ja leikkisiin koiriin! Se johtunee siitä, että ne ei-niin-seuralliset-kaverit ylittävät tien nähdessään meidät tai muuten vaan pysyttelevät piilossa!
-Pari päivää sitten on kirkkopelto puitu (vehnää) ja siellä on voinut vähän viilettääkin; ihanaa!


Koiran terveydenhuolto jatkuu- kakkosrokotukset tuli hoidettua kyläilyn ja leikkimisen ohessa kun sunnuntaina vierailimme Riitta-tohtorin luona ja Alman kanssa leikimme varmaan toista tuntia! Riitta jo epäili että saisin kantaa pennun kotiin, mutta se reilu kilometrin matka taivallettiin yllättävän hyvin!
Kotona sitten uni maistui - kolmisen tunti piti köllöttää nukuksissa keskellä päivää! 










Kennelliittoonkin on ilmoittauduttu- jos sinne näyttelyyn joskus- ja kun vähän kyselin kaikkea, kävi ilmi ettei omistajanvaihdosta oltu tehty. Nyt vasta rupesin papereita kaivelemaan, ja siinähän tuo on, omistajanvaihdosilmoitus, täyttämättä ja eteenpäintoimittamatta😂 -Hevoskaupoissa ei olisi tullut kuuloonkaan ettei omistajanvaihdosta olisi tehty- lomakkeet vaan on erilaisia....


...Tulipa tehtyä samantien kun kerran pääsin vauhtiin. Aina puhutaan nuorten lukutaidottomuudesta,, mutta koskisikohan se meitä aikuisiakin?? Ainakin osaa? Kun ei viitsi /jaksa/muista lukea jotain tekstejä ja kuvittelee että "joku muu" on hoitanuta asian?

Jotain papereitahan me Pauliinan kanssa koiraa hakiessa täytimme, luulin että sillä hoitui, ja laitoin paperit -kuinka ollakaan- Fasun vanhojen papereiden joukkoon ja otin ne esille seuraavan kerran vasta rokotuksen merkitsemistä varten. -Siinä suhteessa ollaan muuten hevospuolella edistyksellisempiä, niiden rokotuksen ilmoittaa ell sähköitse suoraan keskusjärjestö Hippokseen.

Nyt minulla sitten on koira, järjestyksessä viides. (5.)

Rokotuksen yhteydessä terveystarkastus- muutama maitohammas jo irronnut, korvat kunnossa, sydän sykkii, kynnet leikattu (-jee, oli leikannut ne edellisiltana vaikka inhoan toimenpidettä, eikä pentukaan siitä pidä. Aistii mamman fiilikset- tämä on ollut sama juttu kaikilla, eikä lasten kynsienleikkuukaan mitään mielipuuhaa ole ollut -aina pelkään että leikkaan liian syvältä!)

Sisäsiisteys vaihtelee-  tänäänkin tuli naapurien kanssa kotiin melko pitkältä, uudelta lenkiltä Kirsikkapuiston suuntaan, ja oli kai ollut kovin hauskaa ja jännittäviä hajuja kun pissaaminen oli jäänyt puolitiehen - eteisen lattialle tuli  sitten laskettua lätäkkö!

Kakkaaminen välillä samansuuntaista- jos on ollut vauhdikas ja mielenkiintoinen lenkki, ei kertakaikkiaan ehdi tehdä tarpeita- mutta onneksi on tuo puutarha. Tai sanomalehti lattialla. Tai lattia sanomalehden vieressä, no tarpeet on tähän mennessä aina tullut tehtyä!

Kiloja en osaa sanoa kun ei ole sitä vaakaa, mutta valjaita on saanut viikottain löysätä, joten arvioni olisi 16-17 kg tällä hetkellä. -Fasu painoi muistaakseni aikuisena hyvinsyöneenä enimmillään 32 kg , joten sinne on vielä matkaa!

Matkalla ollaan- pysyttekö vielä messissä?



tiistai 23. elokuuta 2022

Helgstrand in Denmark - bisnes is bisnes

 Ei, tämä juttu ei kerro Susu-koirasta, eikä koulutuomaroinnista, eikä myöskään mistään hyvin tai huonosti toteutetusta koulutuksesta/kurssista.

Tässä nostetaan hattua yrittäjälle ja yritystoiminnalle joka todella toimii taloudellisesti hyvin- kuten harva tämän alan yritys. Ne suuret tallit Manner-Euroopassa tai Briteissä ovat yleensä niitä, joiden upporikkaat omistajat saavat tulonsa jostain aivan muusta bisneksestä ja rahaa laitetaan hevosiin vain harrastuksen takia. -Tämän opin ensimmäistä kertaa jo työskennellessäni Ranskassa Nelson "Neco"  Pessoalla, jonka pääsponsori Moet&Chandon näkyi hevosten nimissä ja taloudellisessa riippumattomuudessa. Saksassa lie kaikille tuttu Frau Dieter-Scultze, jonka suojatteja nytkin näkyi MM-kisoissa Tanskassa. Monessa isolla sponsorirahalla toteutetussa tallikompleksissa "spräädätään" kullalla ja kimalluksilla- milloin vesihanat ovat kullattuja, ja kristallikruunuja on tietty myös tallin katolla maneessta puhumattakaan...Näissä talleissa on panostettu käytännöllisyyteen ja tehokkuuteen - sataprosenttisesti!

Ei Helgstrandeilla, Pohjois-osassa Jyllantia, lähellä Ålborgia. Kolmessa eri osassa olevat maatilat sijaitsevat Vodskovin kylässä ja kattavat yhteensä parisataa hehtaaria; sisältäen myös laajoja laitumia nuorille hevosille. Palkkalistoilla on 70 henkilöä Tanskassa, mutta toimintaa on lisäksi Saksassa Schockemöhlen tallien yhteydessä, Ranskassa ja nyt myös USA:n Wellingtonissa-henkilökuntaa yht n150. 

Titti oli saanut Helena Niirasen kautta meille järjestettyä osallistumisen opastetulle kierrokselle alueella-kiitos siitä hänelle- ja vasta paikan päällä huomasimme ettei kierrokselle osallistunut mitään "tavallisia turisteja" vaan jo eri kansallisuuksia edustavia, jo olevia tai oletettuja asiakkaita. Oppaanamme toimi Per Jensen, eräänlainen markkinointijohtaja tai tj, "head of operations" luki yrityksen sivuilla. Ryhmämme kokoontui päämaneesin eteen kuulemaan faktoja ja lisää faktoja, ja myös Andreas itse piipahti tervehtimässä ensin tässä, ja sitten myöhemmin liittyi kahvilassa porukkaamme. Aluksi Per uteli mikä olisi käytännöllisin kieli koko ryhmälle, tarjoten englannin lisäksi mm ranskaa, saksaa, espanjaa ja ruotsia tanskan lisäksi. 

Päämaneesin/toimistojen edessä osa osallistujista ja Per Jensen. Kiersimme tallialueen ja kävimme eri talleissa, joissa kussakin maximi 32 hevosta+oma maneesi, sillä kaikki tallit toimivat itsenäisinä yksikköinä oman henkilökunnan kera. Tämä turvallisuustoimenpiteenä mm tarttuvien tautien ennaltaehkäisyssä.


Esittely oli tehokasta faktojen latomista, paikoin hieman "machomaisella" huumorilla höystettynä, kun firman toiminnasta kerrottuna esim. naisille tarjottiin korukaupassa käyntiä miesten keskittyessä hevosiin jne.
Ulosanti ja asiantuntemus kuitenkin huippuluokkaa, ja mielenkiintoista siitä teki sen, ettei mitään markkinointia tapahtunut, ja ehkä juuri siksi tapahtuikin- tämä herätti meissä kuulijoissa mielenkiinnon ja positiivinen asenne rakentui.
-Itse omistaja Andreas Helgstrand esiintyy hyvin viereisessä kuvassa- vaatimattomasti hieman taka-alalla. Näin on todellisuudessakin, vakuutti Jensen - firman aivot kehittelevät ideoita ja intuitio on valtava, mutta itseä ei mitenkään tuoda tyrkylle. Ehkä useampaan alaan hajaantuminen onkin fiksua- eihän viisas kana kaikkia munia laita samaan koriin? Työmäärä tuntui valtavalta, matkustuspäiviä vuodessa ei kuulemma ehdi laskemaankaan, mutta intoa firman kehittämiseen vielä 14:a vuoden jälkeenkin löytyy.



Tallien välistä avautuu näkymä laitumille , ulkokentälle ja metsään, jossa ratsastukseen tehtyjä polkuja lähes jokapäiväiseen käyttöön.
Jokaisella ratsuttajalla - 22 yhteensä- on vastuullaan 12 hevosta, joita ei kuitenkaan tarvitse päivittäin kaikkia liikuttaa, vaan työ tapahtuu hevosen iän ja koulutustason mukaan 3-5 kertaa viikossa/hevonen. Koko alueen hevosmäärä, varsat mukaan lukien , on n 650


Hevostenhoitajia on pääpaikassa Tanskassa 28, ja kysyttäessä heidän mahdollisuuksistaan yletä ratsuttajiksi, Jensen totesi, että jo alusta työnjako on selkeä- ratsuttajaksi haetaan, ei ylennytä. Suomestakin on harjoittelijoita ollut, ja kuuleman mukaan kova ja kovatasoinen paikka myös työntekijän kannalta. Jensen totesi että 3:lla Koolla mennään: 3:n päivän kuluttua lopettavat he, jotka eivät jaksa huolehtia edes vaatteistaan, ruoastaan ja pyykeistään itse, 3 viikkoa vie työntekoon tottumiseen tai toteamiseen että töitä on liikaa, ja 3 kk:n kuluttua on harjoittelu  ohi ja tyyppi jää töihin tai palaa kokemusta rikkaampana kotiin. Helgstrandilla olleet oppivat ainakin pitämään paikat ehdottoman siistinä!

Siistiä oli talleissakin, kärpäsetkin puuttuivat jonkun myrkyn tms takia jota sivellettiin karsinoiden yläreunoihin- myönnän etten kovin tarkkaan tätä osiota kuunnellut kun ponnehtelin pitkin käytäviä kuvaamassa...

Hevoset laitettiin kuntoon/riisuttiin lähes liukuhihnalta käyttöpilttuissa, ja huomioitavaa oli kaikkien tekemisen rauhallisuus ja myös hevosten hyvä käytös. Mielenkiintoinen yksityiskohta jonka Jensen mainitsi, oli, ettei hevosten sovi säikkyä juuri mitään .Sellainen tilanne, että ostajaehdokas hevosta kokeillessaan putoaisi säikkyvän hevosen selästä ei tulisi kuuloonkaan!
Joten myös kaikki kiinteistöön liittyvät toimenpiteet lamppujen vaihdosta kattovalaisimiin nostotikkaiden avulla tai itsestään liikkuvaan ruohonleikkuriin tehdään hevosten läsnä ollessa ja toimenpiteistä sen kummemmin välittämättä. Traktorit ja lannankorjuu välineet ovat tietty päivittäisiä tallinkäytävillä esiintyviä asioita.

Vierailumme päivänä oli ratsuttajilla hieman kiire- asiakkaille oli valittuina 50 esitettävää hevosta. Ja sietää ollakin, että päästään vuosittaiseen myyntilukuun joka on yli 200. Mainittakoon, että halvimmasta päästä ovat ne, usein vaihdossa tulleet, tai jo nuorena  GP-tasolle-nousemattomat yksilöt, joiden vaatimaton myyntihinta jää 25-50.000€ väliin. Tavallisin myyntihintahaitari lie siinä 200-600t välissä, mutta aika moni hevonen kiipeää sinne miljoonan euron nurkillekin...

Proverb: Myyjän suurin lahja on luottamuksen rakentaminen - Helgstrand antaa myymilleen hevosillle myös 3kk:n takuun, jonka aikana voi vapaasti ilman selityksiä vaihtaa uuteen hevoseen, ellei esim yhteistyö ala toimimaan. Tallit työllistävät kolme eläinlääkäriö kokopäiväisesti, ja paikalta löytyy myös itsenäinen klinikkäyrittäjälääkäri. Myyntitilanteessa, mikäli hevonen ei läpäise ell tarkistusta, Helgstrand maksaa kulut. 



-Kuvassa Titti moikkaamassa käyttämäänsä oritta. Oritallilla käynnissä oli mielenkiintoista se, ettei oreja mitenkään esitelty tai laitettu paremmusjärjestykseen, ainoastaan kerrottiin oriaseman rutiinit - mm se, että normi ma, ke ja pe siemennyspäivien lisäksi oli lauantai oriiden hyppypäivä. Asiakaspalvelua tammanomistajille parhaimmillaan, sanoisin! -Yhteensä 27 oritta, astutuskausi 1.2.-15.8. 


Siirryttyämme toiselle puolelle tietä, "nuorten, keskeneräisten" joukkoon, mutta myös kilpa-areenalle, saimme kuulla hauskan tarinan paikallisesta ratsastuskoulun toiminnasta:
Helgstrand oli jokunen vuosi sitten iskenyt silmänsä pienehkön ratsastuskoulun asuinrakennukseen, joka ilmeiseti oli vähällä käytöllä, ja halusi sen ostaa kasvavalle työntekijäjoukolle asunnoiksi.
Omistaja sanoi kuitenkin ettei möisi yksittäistä taloa mihinkään, vaan sitten tehtäisiin kaupat koko koulusta alueineen, ja tietyllä ehdolla: Ratsastuskoulu saisi jatkaa toimintaansa vuokralaisena ja saisi käyttää sinne rakennettavia talleja, maneeseja ym. Asia sovittiin, ja ratsastuskoululle tehtiin oma talli ja maneesi, jonka käyttö iltaisin on tuntioppilailla. Hauska yksityiskohta sopimuksessa lie se, että kaikki Helgstrandin työntekijät edustavat tätä pientä ratsastusseuraa myös kisoissa. -Kuvassa näkyvät pienet esteet, joita vähän ihmettelimme kouluratsastusmekassa, kuuluvat ratsastusseuralle.



-Täällä nuoriso-osastolla osa lapsukaisista vielä olivat pihatoissa, siirtyen vähitellen omiin karsinoihin. Tällä osastolla/alueella eivät juuri ostajat käy, koska käsittelyssä on "raakamateriaali" joita esitellään vasta aikuisina. -Yhtiön sivuilla oli kuitenkin esillä niitä 4-5-vuotiaita nuoria, jotka jostain syystä olivat jo karsiutuneet niistä GP -odotuksista, mitä kaikille myytäville ollaan alussa asetettu. Suurella massalla aloitetaan ja matkan aikana karsiutuu enemmistö- Yksivuotiaita varsoja hankitaan vuosittain lähes sata- ja mielenkiintoisella tavalla:  Yhtiön "tarkkailjoita" -itse kutsuisin bulvaaneiksi- löytyy ympäri Eurooppaa ja Jenkeistäkin, ja astutustilastojen perusteella jo nähdään ne suvullisesti mielenkiintoiset tammat, joiden jälkeläiset tietyille oreille kannattaa varsana katsastaa! Kaikkiaan mainittiin noin 8500 tammaa joiden jälkeläistuotanto on "tarkkailussa" ja sopivia varsoja käydään katsomassa jo tamman alla. Turha lie enää mainita, että ne varrsat jotka päätyvät varsahuutokauppoihin , ovat enää "jämiä" siitä, mitä Helgstrandilta on jäänyt huomaamatta tai  yli... Varsoja hankitaan käsittääkseni 40-50 kappaletta vuosittain, pientä omaa kasvatusta on myös Ranskassa, mutta toiminnan kriteereihin ei varsinaisesti varsatammat kuulu. On taloudellisesti riskittömämpää ostaa jo valmis varsa kuin "astuttaa paras parhaalla " ja odottaa 11kk mitä sieltä sitten tuleekaan.

"Omalla tilalla" noin kolmen kilometrin päässä pääpaikasta sijaitsee kasvattamo, jossa ikäluokat 1-3 vuotiaat asuvat pääsääntöisesti pihatoissa ja ulkoilevat paljon - osalla näkyi olevan "Ypäjän tyyliin" talvella vapaa pääsy ulos-sisään .





Katselin muutamaa sairaslomalla ollutta varsaa tallilla ja vedin omia johtopäätöksiäni ilman nielemisen estämisestä kaulapannalla, kunnes ulkona huomasin että  kaikilla laidunvarsoilla oli samanlaiset kaulapannat- pitikin katsoa tarkemmin- tunnistusnumerothan niissä oli- ei sellaisen lauman jäseniä noin vain tunnisteta ja tuskin siellä kukaan mikrosirulukija kädessä kulkee..-Täällä tapahtuu 3-vuotiaiden varsojen perusratsastus- on toiveena että oripäivät Saksassakin osuisivat hieman myöhempään ajankohtaan ettei kaksivuotissyksynä vielä tarvitsisi aloittaa- ja tämän tallin ratsuttajat ovat sitten niitä "apinoita" jotka pysyvät selässä oli tilanne mikä tahansa. Tavallisen maneesin lisäksi käytössä myös pyörömaneesi.

Esittelykierros päättyi tänne varsakasvattamoon, ja vieraiden siinä kiitellessä ja hyvästellessä jäin miettimään oliko tämäkin asia valmiiksi mietitty ja paikka valittu- yleisö taputti kuuluvasti kiittäessämme reilusta kolmen (!) tunnin esittelystä kahveineen, jolloin varsalauma säikkyen hypähti karkuun. Mutta vain hetkeksi- "lapsenvahtina" toiminut vanhempi rauhallinen ruuna osoitti omalla käytöksellään että taputukset kuuluivat ohjelmaan, ja pian oli taas koko lauma uteliaina aidan tykö meitä hyvästelemässä! 



Pienenä loppumainintana vielä Helgstrandin yrityskonseptista- yhteistyötää on sekä Schockemöhlen että Patrik Kittelin kanssa, varustekauppa Kingsland on Helgstrandin omistuksessa, koruilla on oma myyntibrändinsä, ja USAn Wellingtonin kilparatsastuskeskus on firman omistuksessa. Kaikki tämä on saatu aikaan 14 vuodessa, ja vaikutti erittäin hyvin suunnitellulta ja läpikotaisin loppuun ajatellulta konseptilta. Ja tämän kaiken kehittäjänä ja liikkeellepanijana kouluratsastaja Andreas Helgstrand, joka Blue Horse siittolan/kauppatallin ratsuttajan roolista lähti kehittämään sitä omaa unelmaa. Ja elää nyt sitä- kysyessämme omasta ratsastuksesta hän totesi että siihenkin on nyt pyhitetty aamusta aikaa 2-4 hevosen ratsastamiseen. Uskokaa tai älkää, tavoitteena Pariisin olympialaiset, ja nimenomaan sijoitus tai jopa voitto! Pisteenä vielä se, että 44-vuotiaan yksityiselämäkin tuntuu kukoistavan- kaksi lasta ja firmassa mukana oleva vaimo asuvat blogin alussa näkyvässä talossa, tyylikkäästi mutta käytännöllisesti.
Ellei joku vielä ollut ymmärtänyt mitä tarkoittaa sana "systeemi" niin nyt ymmärtää!
kuvamateriaali omaa, kännykällä kuvattua, paitsi alin kuva Helgstarndista, kaapattu Facesta



-Olimme Riitan kanssa varautuneet ehkä tunnin-parin esittelyyn siihen liittyvine koviin mainostuksiin -vielä mitä, kolme ja puoli tuntia kului kevyesti, ja yhtään myyntipuhetta emme kuulleet- pelkkää faktaa. Ja pitihän n minunkin avata suuni ja kysyä- EI, ukrainalaisia ei ole otettu töihin, tanskalaisen rasittavan byrokratian takia, ja mitä tulee kestävään kehitykseen- biokaasua talteenotetaan ja toimintoa kehitetään. Kaikkea on ajateltu- uskomatonta!








sunnuntai 14. elokuuta 2022

Sosiaalinen liikkumavara kasvaa - uusia paikkoja ja tuttavuuksia taas!

 Viikko Tomin hoidossa Metsäkulmilla takanapäin- tyytyväinen ja iloinen koira odotti minua jo kotona valmiiksi kun torstai-iltana Kim toi lentokentältä. Kysyessäni kuulumiset oli vastaukset melko niukkoja: -"Nukkuiko sun huoneessa? -joo -Lattiallako? -joo. Miten onnistui pissaaaminen ja kakkaaminen ? Joo. -? Siis , tekikö ulos vai pitiko siivoilla? - puolet ja puolet. Kuvamateriaalia ei ole. 

Kahden kilon kuivaruokapussi oli viidessä päivässä loppunut, joten ainakin ruokaa oli saanut! 
-Ainoa miinuspuoli Susun vierailussa oli ollut aamuruokinnan ajankohta- klo 07 melko tarkkaan oli Tomilla ollut tehokas aamuherätys...
Perjantai koulupäivä, onneksi oppitunteja ei vielä ollut joten hoidettuani pakolliset läsnäolot jatkoin kotona koneen ääressä systeemeihin tutustumista ja suunnittelua. Naapurit reissussa, joten yksinolo kesti lähes kuusi tuntia, mutta toimi!
-Tästä kotoa poistumisesta on useampiakin näkemyksiä- oma äitini tohottaa kovasti että pitää löytää oma "taikasana" jolla kissa/koira tietää että emäntä häipyy, (lukee kuulema jossain oppaassa?) mutta itse katson käytännöllisemmäksi häipyä ilman sen suurempia tohotuksia- etenkin jos koira nukkuu.Sitä en ole vielä osanut päättää, tehdäkö aamulla piiitkä ja nautinnollinen lenkki jonka jälkeen koiru mieluusti nukkuu kunnon päiväunet, vai lenkittääkö sitten töiden jälkeen kelloa katsomatta valoisaan aikaan? - oma sisäinen kello puoltaa tuota jälkimmäistä vaihtoehtoa, koska aamulla olisi kivempi nukkua...

-Topin kanssa on tapailtu harvakseltaan- tuo kohtelias pieni gentlemanni pakeni viimeksi viiden minuutin riehumisen jälkeen makuuhuoneeseen, ja suorastaan pyysi että ovi laitettaisiin perässä kiinni... Olivat tavanneet Metsäkulmilla myös (poikien "Fafala") ja tilannetta rauhoittamassa kuulema se, että Susu kiinni ja Topi vapaana...

Lisää kilpailutapahtumia olikin jo heti kotiintultuani eli lauantaina, suosiolla otin Susun mukaan Lappeenrantaan kun koiranhoitokiintiö taisi Tanskan matkan myötä olla hetkeksi täynnä. Aamulla reipas lenkki niin uni maistui autossa yhden pysähdyksen verran- tein muuten huomion että nuo levähdyspaikat maanteiden varsilla ovat aika siivottomia- piti tarkkaan katsoa mihin koiraa talutti kaiken roskan, lian ja jopa lasinsirpaleiden keskellä!
Uusia tilanteita, uusia paikkoja, uusiia ihmisiä.... Huomasin että olisi korkea aika aloittaa tapakasvatus- perhanan pentu kun hyppeli ihmisten voileipien perään kun tulivat ulos kanttiinista! Pyydän anteeksi Kaakkois Suomen kouluratsastajilta pennun huonoa kasvatusta- asia hoidetaan kuntoon!
Yritys pitää pentu kentällä tuomarituolin vieressä (koska autot olisivat olleet liian kuumia), ei lainkaan onnistunut. Muovisen vesikupin kanssa leikkiminen ja heittely oli se viimeinen pisara jolloin päätettiin että kanslian edusta on se oikea paikka! Onneksi kukaan ei ollut radalla kun sitä muovikippoa metsästettiin äänekkäästi!



Lappeenrannan hauskin hetki oli kuitenkin pitkän päivän jälkeen, ennen kotimatkalle suuntautumista, hetki Saaimaan rannalla- uiden ja polskutellen. Yritin saada kuvaa kun pentu istui ja tuijotti aavalle- iso tuo Saimaa on- mutta joko koira on liian nopea tai minä liian hidas, mutta mitään superkuvia ei tarttunut linssiin tällä kertaa.
Sitä istumistakaan ei montaa sekuntia kestänyt.










https://photos.app.goo.gl/DxYN62yu8hDrYDXY9

Ylläolevasta linkistä pitäisi päästä vajaan minuutin pituiseen videopätkään missä leikitään vesileikkejä- oli kyseessä sitten ihmisen tai eläimen lapsi- hauskaa on!
Ainakin kun lämpötila vedessäkin on yli +20oC ja ilma yli +25oC !
Ihan kesä kääntyy syksyyn, ja paljon hauskaa on koiran kanssa kesällä tapahtunut - katsotaaan miten jatkuu ja onnstuuko tapakasvatus?