5kk- ja ilmiselvä ADHD sanoo erityisopettaja...

Pikainen postaus muutamine kuvineen koirasta joka kasvaa kohisten ja kehittyy rasavillin uhmaikäisen tavoin. Kaveripiirikin laajentunut, kesä vetää viimeisiään ja syksyn pimeys jopa hieman pelottaa! Lenkit ovat pidentyneet- ehkä mammallakin kunto kasvaa kun on jo vähän juostukin- mutta asialla on tietty kaksi puolta. ELprof Riitta totesi jo että mitä enemmän kunto

paranee, sen pidemmät lenkit ovat tarpeen. Joten ehkä koirakin opettelee suksille ensi talvena jos lunta vain riittää??? Sänkipelloilla on mukava juoksennella, ja päoiväpaskatkin hoituu lähipellolle kiireessä- tapa tuli opittua naapurien ollessa kahden viikon Lapin lomalla jolloin kävin ruokatunnilla kotona ruokkimassa ja paskannuttamassa pennun- siinä kiireessä ei juuri peltoa pidemmälle ehditty. JA anteeksi kaikki kaupunkilaiset - en vieläkään ymmärrä näitä muovisten kakkapussien käyttöä, paitsi toki jos vaihinko sattuu jalkakäytävälle! Metsään mahtuu, ojien reunoille ja sänki/kyntöpelloille. Eläin ja jopa ihmisen lannalla ne pellot ennen lannoitettiin!

Sitten kuvastoa, on tehty Ullan kanssa tuo Haukankierroskin- taisi tulla koiralle kilometerjä liki kymmenen kun me kaksijalkaiset pysyimme poluilla ja tyydyimme viiteen kilometriin... Oliko Susu väsynyt. Ei.

KOirakavereiden kanssa on sitten riehuttu niin pelloilla, pihalla kuin metsässäkin - alkaa muuten olla harvassa ne kaverit jotka jaksaavat Susun touhuamista pidemmän aikaa... Akin Topille riitti pari viikkoa sitten kymmenen minuuttia, jonka jälkeen jo piti vihjeeksi nousta piha-aitaa vasten pystyyn sanomalla "Auttakaa mut pois täältä"!

Sekä setteri Alman että labraduudeli Terin kanssa on painiminen tasavertaisempaa jo koon suhteen, ja juostakin täytyy. Mutta väsyminen- ei, se ei kuulu tarpeisiin. Eikä minkäänlaista metsästys/nouto ym vaistoa ainakaan vielä ole kehittynyt- Susu katseli ihmeissään Alman ympäri-ämpäri liihottelua kun tämä sai vainun fasaanilaumasta. AInoa mikä todella kiinnostaa on vastaantulevat koirat ja lapset- jonkinlainen koirakoulu alkaa olla paikallaan, jotta josku pääsisimme näyttelyyn ...

Tämä oli tällainen lauantai-illan "pikapostaus" - omassa elämässä työkiireet painavat siihen tyyliin, että olen naapurille tosikiitollinen Susun päiväruokinnasta ja ulkoilusta!