alkaa olla nautittuna ja paluu pikkuhiljaa arkeen
siihen liittyvine ajatuksineen.
Kasvatusta ja oppimista; kuinka ollakaan!
Uutta OPS ia ja koulumaailmaan liittyviä taloudellisia leikkauksia olen koko syksyn miettinyt ja on myönnettävä etten vieläkään näe
niitä pointteja mitä meille opettajille tarjotaan näennäisen valinnanvapauden ja vastuunkannon myötä. Jättikokoiset ryhmät niin amiksessa kuin lukiossakin eivät palvele ketään, ja vähentynyt lähiopetus kärsii siitä, että kun kurssin lopussa alat hieman erottaa oppilaat toisistaan ja muistat nimiäkin, kappas, touhu ohi ja opintosuoritteeseen arvostelu! Ei ihme, että amiksen puolella monet kurssit halutaan nykyään arvostella pelkällä "S"-merkinnällä eli suoritettu!
Resurssien keskittäminen sinne, missä niitä tarvitaan, kuulostaa toki hienolta, mutta miten toimii jos oppilaitoksessa ei enää ole paikallista rehtoria ja opettajatkin tulevat "satelliittikomennukselle" jostain muualta kun sattuu olemaan lukujärjestyksessä tilaa? -Aika näyttää, systeemi tullee toimimaan aikuiskouutuksen puolella, mutta nuorisopuolella- voi nuo pojat; keskenkasvuiset köriläät joilla valtava tarve näyttää toisilleen ja opettajalle mitä he "uskaltavat" touhuta tunneilla, tai vaan panevat päänsä pensaaseen jos eivät osaa! Moni härikköoppilas on luovuttanut toivonsa oppimisen suhteen- usein jonkin oppimisongelman vuoksi- ja häiriköinti tai oma touhuaminen tunneilla on eräänlainen protesti sille kun ei ymmärrä ja osaa. Opettajien jaksaminen kaiken muun toiminnan ja suunnittelun ohella alkaa olla äärirajoillaan, joten ymmärrän monia sikäli etteivät enää jaksa puuttua mihinkään järjestyksenpitoon - oppikoot ne jotka pystyvät kovassakin metelissä keskittymään!
HBL:ssa tänään (28.12.16) oli mielenkiintoinen artikkeli naapurimme Eestin oppimistuloksista ja siihen johtaneista syistä PISA-taulukoiden mukaan. Muutamia huomioita: Luonnontieteissä Euroopan ykkönen, Euroopan maista vähiten oppilaita jotka eivät yllä perusoppimisen tasolle, poikien ja tyttöjen tuloksissa ei huomattavia eroja, matematiikassa Euroopan kakkonen Sveitsin jälkeen, Luetunymmärtäminen Suomen jälkeen heti kolmantena, huippuosaamiseen yltävien oppilaiden määrä kasvaa samaten kun heikkojen oppilaiden määrä vähenee....
Katsommeko me itsemme sokeaksi länteen kun etelässäkin olisi opittavaa? Minkälainen merkitys on Neuvostoliiton taustalla ja sillä yritteliäisyydellä, millä omaan, itsenäiseen maahan on suhtauduttu viimeisen reilun kahdenkymmenen vuoden aikana? Koulutus on äärimmäisen arvostettua Eestissä, ja vaikka mistään armeijan kurista ei ole kyse, on olemassa sääntöjä noudatettaviksi. Kouluun mennään oppimaan, ei pelleilemään ja viihtymään.. |
| Vekarajärvi elokuussa- kuri ja järjestys |
Henkilökohtaisesti en pane pahakseni vaikka vähän sitä armeijan kuriakin olisi tarjolla...Mitä suuremmat massat ovat liikkeellä, sitä tarkemmin on sääntöjä noudatettava! Aikanaan ratsastuskouluissakin oli todella kova kuri - turvallisuuteen liittyen jopa pakollista jos / kun oli isoja kymmenenkin oppilaan ja hevosen ryhmiä. Olen toki sitä mieltä, että "vapaus tuo vastuuta" mutta monen nuoren kanssa asian voisi kääntää toisinpäin:
Kun vastuuta kyetään ottamaan, se tuo tullessaan vapautta. Nyt vaan sysätään vapautta ja vastuuta nuorillekin oppilaille omista tekemisistään eivätkä he kykene sitä ottamaan - tottakai ihminen lintsaa ellei ole pakko jotain tehdä! Mukavuudenhalu on meissä sisäänrakennettu ominaisuus!
Ja ellei koulussa opettaja aseta rajoja, nuoret niitä koko ajan etsivät. Hyvässä ja pahassa.
En tästä kirjoittaisi, ellen olisi alkanut olemaan niin epäuskoinen omasta kutsumuksesta työhöni- hyvillä tavoilla ja toiset huomioivalla käytöksellä on merkitystä! Ja turha siinä enää pallotella sitä kasvatusvastuuta ja kenelle se kuuluu - jos eivät nuoret osaa luokkaan tullessa riisua takkiaan naulakkoon ja myssyä pois päästä ja kännyköitä piiloon, niin minä ne käskytän. En kysele mitä on kotona opetettu tai mitä muilla tunneilla tehdään. Piru mikä piru. Ja paha ämmä. Mutta välitän miten nuo pärjäävät mailmassa, siksi jaksan käskyttää. Kaikenlaisten ihmisten kanssa on tultava toimeen vaikkei kaikista tykkäisikään, joten jos joku opettajatäti tulee onnelliseksi kun he riisuvat myssynsä luokassa, ehkä he osaavat sen taidon tositilanteessakin kun on käytöstavoista puhetta? Ja mitä tässä opin - en nyt ihan väärässä ehkä ole ollutkaan?
-Huomenna hevosiin liittyvää ikävää asiaa, mutta elämään kuuluvaa. . Jos jaksan.
 |
| Tapanina taas piristystä ja hyvää oloa! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti