lauantai 15. lokakuuta 2016

Olympiamitalisteja tai muuten vaan EM-huippuja- sitä Global Dressage tarjosi tänä vuonna!


...joten itseään paremmassa seurassa - taas kerran!
Alunperin oli ohjelma näyttänyt hieman valjulta, mutta täsmennyksiä tuli koko ajan ja vasta paikan päällä tarjottiin koko kirjo parasta kouluratsastusta mitä kv-tasolla tällä hetkellä on saatavilla. OK, Dujardin puuttui kun oli ollut Ruotsissa jotain laatuarvostelua ym seuraamassa ja siellä koeratsastamassa, mutta hyvä niin - saivat ruotsalaiset heppasuojeluaktivistit nenilleen kunnolla- ovat huippuratsastajia olleet kovasti haukkumassa. Oma Patrik Kittel pahiksista pahin, ja nyt tyytyivät sitten haukkumaan omiaan jotka eivät osanneet nuoriaan esittää muuta kuin väärässä muodossa! Dujardin sai sentään kehut kun oli "nostanut" hevosten nenän niille kuuluvaan paikkaan! HUOH:
Kaikissa lajeissa ja kaikessa elämässä on niin hyviä kuin huonojakin, kilttejä ja julmia, mutta kokonaisen lajin haukkuminen muutamien huonojen (ja usein hakemalla haettujen!) esimerkkien takia on suuri loukkaus niitä ammattilaisia ja toki harrastajiakin kohtaan jotka rakkaudesta hevosiin tätä työtä tekevät!


Omia muistiinpanoja lukiessani huomasin jälleen kerran aivan mahdottomaksi muuttuneen käsialani- osa täysin käsittämätöntä hieroglyfikirjoitusta joten tässä vain kourallinen *merkintöjä* huomionarvoisista kohdista:
*Saksalaisen TV:n edustaja ja eräs liikemies puhuivat markkinoinnista, rahasta, yleisöstä ja tavoista saada lajille lisää julkisuutta.Lajista puuttuu "glamour" sen ollessa tylsää ja pitkävetistä yleisölle... Mitään "poppakonstia" ei valitettavasti ole mutta sponsoreista pitäisi pitää vielä parempaa huolta- ratsastajien olisi oltava "tavoitettavissa" myös kisojen aikana ja lehdistön kanssa on tehtävä enemmän yhteistyötä. Suomessa -yllätys yllätys- jo toimintakanavat löytänyt "amateur-tour" tyyppinen  matalemman tason kisa kylkiäisenä esim aamuisin voisi pelastaa kv-kisojen järjestäjät suuremmilta tappioilta!
Olympialaisten uudesta systeemistä teknisten tarkkailijoiden tiimoilta oli keskustelua ja esim olympialaisten suhteen eniten oli jouduttu puuttumaan siksakeihn, piruetteihin ja kakkosvaihtoihin.. Kaikkiaan todettiin systeemin tarkkailijoiden toimesta herättävän luottamusta ja mikäli kustannukset eivät karkaa pilviin voisi sitä laajentaa muihinkin kv-tason kisoihin.

*Sitten jo käytännön hommiin- jo 70-luvulta on minulle ollut Ypäjän Kari Haimin opettamana  tuttua kahdella ohjalla juoksuttaminen ja nyt sitä näytti ja toimintaansa hyvin perusteli estepuolelta tuttu Franke Sloothaak. Ehkä mieleenpainuvinta oli Franken kokonaisvaltainen hevosmiehen leima- kuvassa näkyvä "koekaniini" oli talon hevosia ja Franken käsittelyssä nyt neljättä kertaaa. Ei pelännyt piiskaa, mutta kunnioitti sitä, kuunteli ja toimi rauhallisesti ja uteliaasti. Eikä kyseessä todellakaan ollut mikään parikymppinen työhevonen vaan täysin normi 6-vuotias!


Juttelin vielä myöhemmin Franken kanssa verraten hänen systeemiään Nelson Pessoan minulle aikanaan opettamaan le gogue/ chambonin käyttöön. Samoja lihasryhmiä toki aktivoidaan, mutta Franke haluaa aina "pitää ohjat käsissään" kouluttaen eikä pelkästään kehittää lihaksistoa - hyvin järkeenkäypä ajatus! Nuorilla hevosilla usein aloitus samanaikaisesti ratsastuksen aloituksen kanssa -kolmessa kuukaudessa keskimäärin kerran-kaksi viikossa  saadaan hevosen selkälihaksisto niin toimivaksi ja vahvaksi että myös hyppääminen ratsastajan alla on mahdollista.On muistettava etenkin nuoren hevosen kanssa työn tauottaminen - ja mieluiten juuri silloin kun kaikki menee loistavasti! Lohduttavaa kuultavaa oli se, että virheitäkin saa tehdä (kunhan ei samoja enää toista!) sillä jos perusluottamus on kunnossa ja hevonen on valmis taistelemaan puolestasi- se paras tunne mitä hevosen kanssa ikinä voi saavuttaa! All my respect!

*Tässä vaiheessa siirryttiin lounastauon älkeen puhumaan nuorten tulevaisuudenlupausten treeneistä aina poniratsastajista U25:een -esimerkkejä valmennettavistaan antoivat mm Anki van Grunsven, Tineke Bartels. Kaikki painottivat hyvän perusratsastuksen merkitystä, tahtia ja siirtymisiä sekä kulmien valmistelua ja huolellista ratsastusta!
Hyvä syvä istunta, ohjista riippumattomat kädet, nuorille ratsastajille tahti yhä se tärkein, ei niinkään lennokkuus! Ja muistettava että jokaisella ratsastuskerralla on tarkoitusensa- tämä on syytä iskostaa myös niille junioreille heti kilpailu-uran alussa! Myös henkinen rentoutuminen on tärkeä! Kaikki meille esiintyneet ratsastajat ovat Euroopan kärkitasoa! *

Ani van Grunsvenin valmennuksessa turkkilainen Lina Uzunhasan, JEM 5. 

12-vuotias ponityttö Saksasta-kolminkertainen Euroopanmestari!




Illallinen tarjottiin Gestut Osthoffin maneesissa upeissa puitteissa- toki vaatetusta ei ehdtitty vaihtamaan mutta ruoka oli hyvää ja tunnelma erittäin miellyttävä - hotellille saavuttiin vasta klo 23 aikoihin joten uni maistui!



Yllätys seuraavana aamuna - myös session vetäjille- oli se into millä lähes kaikki reilut 150 osallistujaa lähtivät mukaan maneesinhiekkaan aamuvenyttelyyn! Vähitellen tälläkin tasolla alkaa laji saada urheilun leimaa! 
Olympialaisten elämää kulissien takana saimme seurata seuraavaksi ja kiinnitin huomiota syihin, miksi katsomot olivat tyhjät - kaikki lipunmyynti oli tapahtunut ennakkoon ja paikanpäällä oli enää hyvin vaikea saada lippuja ylipäänsä mihinkään lajiin. Paikallisille  lippujen hinnat olivat korkeat, ja näissä yhtälöissä lie ollut keskusteluja ylemmälläkin taholla- syystä!

* Hevosen verryttelyä kisojen valmistautumisessa esitti Kristina Sprehe iki-ihanalla Desperadoksella ja Hubertus Schmidt 12- vuotiaalla "taviksella" jonka nimeä en nyt muista. Heidän tavikset ovat niitä meidän huippuja....

*Desperados, hyvin macho ori, joka kuitenkin miellyttämishaluinen ratsastajalleen.*
--- tässä niin paljon vielä mietittävää ja mielenkiintoista juttua, että jatkuu huomenna.... ____


Kristina Bröring_Sprehe- OS 3. joukkue -kulta. Apunaan M:Theodorescu