torstai 4. elokuuta 2016


No niin, nyt virittäydytty lukuvuoden uusiin haasteisiin ja saatu uusia ideoita - taisi olla kolmas kerta kun osallistuin tähän äikänopeille tarkoitettuun seminaariin/koulutustilaisuuteen!
Viime vuonna olin Porvoossa kieltenopejen koulutuspäivillä kuuntelemassa Mark Andrewsía -englanniksi - joten nyt oli aika päivittää uusi OPS ja uudet tuulet opetuksessa myös suomeksi!
Paasitorni Hakaniemessä paikkana sopivan keskeinen - junalla pääsee-(kunhan ei nuku pommiin kuten itselläni kävi keskiviikkoaamuna -ehdin junaan ja sain kahvitkin viereisestä K-kaupasta junan ollessa myöhässä, mutta koira ei tainnut tykätä 5min aamulenkistä ja mun naama oli aika nukutun näköinen hiuksista puhumattakaan- taas saan syyttää uutta teknologiaa ja puhelinherätystä jota en ollut osanut asentaa ...)
Ihan kaikki jutut eivät olleet innostavia, oli sitä yleistä diipa-daapaakin jonkun verran, mutta parit jutut kolahti- lauantaina Tapio Toivanen puhui draaman käytöstä oppitunneilla (perusopetuksessa, mutta toki sovellettavissa amikseenkin!) ja sunnuntaina pitkään harkittuani jätin "äidinkielen opetus ammatillisessa koulutuksessa" kollegan kuunneltavaksi ja ihastuin filmintekoon Ismo Kiesiläisen johdolla!
Opettajaksi opiskelevien tyttöjen (lue: nuorten naisten) hauska satiiri uudesta OPS :sta sai yleisön hyvälle tuulelle ja jaksettiin joukolla kuunnella aamupäivällä S2-kielen opetuksesta, kielitietoisuudesta ja monilukutaidostakin .
Katriina Ripatti muistutti yleisöä siitä, että jokainen opettaja on äidinmkielen opettaja - omalla alallaan! kaiken pedagogiikan pitäisi olla myös kielitietoista ja ei ole sama, minkälaista suomea esim. ammattikoulun opettajat käyttävät!

Tiedonalan kielen rakentaminen vaatii oman prosessinsa ja yhteenvetona Ripatti totesi ettei nykyajan koulituksessa pelkkä digiloikka riitä mohinkään, vaan aineita integroitaessa on myös KIELIloikka tarpeen!


Katri Kuukka puhui S2- suomen opettamisesta ja siitä hämmentävästä tilanteesta kouluissamme. että oppilaiden suomenkielentaito on niin vaihteleva koti- koulu- ja jopa kaveritaustasta riippuen! muutamat esimerkit valaisivat tilannetta oppilaista, joiden kotikieli saattaa koulusuomea puutteellisempaa ja lisänä voi olla jokin kolmaskin kieli esim. edellisistä asuinpaikoista riippuen . Ei mikään helppo nakki! -En tuntenut aihetta ihan omakseni koska meillä ei Mäntsälässä maahanmuuttajia juuri ole, mutta inahan pitää kaikkeen varautua! Ja monikielisyys on itselleni niin tuttua äidnkieleni ruotsin kautta - siitä huolimatta "isänkieli" on  suomi ja ajoittain vahvempana .kuten nyt.
Mahtavan lounaan jälkeen oli ensimmäiset valinnat hoidettu - enhän minä enää muistanut mitä olin valinnut, joten ajattelin että"sinne mennään minne huolitaan" ja draama tuntui mielenkiintoiselta. omassa erkkapedakoulutuksessa olimme myös draamapedagogiikkaan tutustuneet joten täysin vierasta se ei ollut vaan pikemminkin kertausta- ja erittäin positiivista sellaista!


Toiminnallinen opetus eläköön- meidät jaettiin - tottakai- ryhmiin - ja sitten kuulimme "sadun" (Lapsuuden loppu -Kari Levola)Still-kuvia sadun tapahtumista saatiin esitettäviksi- aiheutti heti keskustelua ennestään tuntemattomien ryhmänjäsenten joukossa ja upeita näytöksiä!  Sitten eri ryhmien piti miettiä ja kehittää tilanteita sadun päähenkilön elinvuosien ajalta - kuten 3-vuotissynttärijuhlat, rippijuhlat ja ekasta koulupäivästä sekä siinä soveltaa suhteitaan lähipiiriin. Mielikuvitusta kerrakseen! Viimeisenä aiheeseen liittyvänä tehtävänä oli piirtää/ otsikoida eri tiedotusvälineiden kertomukset tapahtumasta -piti tosiaan pohtia miten esim 7-lehti värittää samaa tarinaa jonka joku Hesari vain mainitsee pikkupalstalla....kaikki ryhmän jäsenet pääivät/joutivat tekemään jotain eikä ketään nimetty "päähenkilöksi" -mahtavaa! Murrosikäiset kun ovat tietyllä tavalla hyvinkin konservatiivisia, voi heille tarjoilla draaman ihan rehellisesti ajtuksella ; " En tiedä onnistummeko, mutta voisimme kokeilla tällaista työtapaa?"
Toivanen on ollut mukana OPS-työryhmässä kehittämässä draamatyövälineitä kouluun ja häneltä on ilmestymässä (syyskuussa?) teos "Lentoon"
Tarinan lisäksi kokeiltiin myös uutta versiota tutusta Seitsemän veljeksen - "kivellä sonnien ympäröiminä"-kohtauksesta johon piti porukassa keksiä uusia ratkaisuja ja sitten vielä muiden kanssa keskustella ne läpi - mielenkiintoista! Ihan alkuun oli lämmitelty kolmen porukoissa joissa pari muodosti käsillään "katon" jonkan alle kolmas ryhmäjäsen piiloutui, ja sitten komennosta paikkoja vaihdettiin milloin mitenkin eri roolien nimikkeillä- hauskaa ja jäätä rikkovaa toilailua!
Summa-summarum tästä työtavasta lie:
1) henkilökohtainen oppiminen
2)esteettisten taitojen oppiminen
3)sosiaalinen oppiminen
4) sisällöllinen oppiminen
ja huomaa, kaikki tämä, -leikin varjolla!
Tutun ryhmän kanssa helppoa, jos tuntemattomampia on aloitettava hieman varoen ja "lämmittely"leikkejä käyttäen, jos vastustusta, voi esim pyytää kaikkia pitämään toisiaan kädestä esim minuutin verran ja sitten kysyä moniko sai allergiaa, haavoja tai muun tartunnan....
Kun käyttää draama kasvatuksessa ja työvälineenä on muistettava teatterin ja draaman selvä ero:
Näyttelijät tekevät teatteria yleisöä varten (toki, soveltavissa muodoissaan yleisökin osallistuu) mutta draanakasvatus tehdään osallistujia itseään varten!
Rooleissa on fiktion ja todellisuuden erottava selvästi toisistaan- hyvä käyttää "roolimerkkejä" kuten peruukkeja (hmmm varo täitä--..) huiveja, takkia, aurinkolaseja, lätsää tms
Draaman kautta opittu on *toiminnallista *kokemuksellista *elämyksellistä *esteettistä * vaikuttaa positiivisesti itsetuntoon * antaa iloa ja tunnekokonaisuuksia
kyseessä siis sosiokonstruktivistinen oppimiskäsitys  eikä siihen HUOM - tarvitse käyttää koko tuntia tyyliin : Nyt näytellään" vaan 10-15min voi riittää kun aihe on valmiiksi mietitty työtapoineen!



Lisää draamaa oli luvassa OPH:n iltaohjelman ja iltasyömisen myötä - Laulavat kahvinkeittäjät - joita itse ensin luulin dragqueeneiksi....-valloittivat olemuksellaan ja laulullaan - muutamia tuttuja kappaleita laulettiin siinä yhdessäkin! Mukava satsaus OPH:lta!



"käsiäkö ylös vai..." näyttää yleisö kysyvän, mutta liikkeellehän nuo saatiin!
Keskiviikkona puhuttiin sitten tietokirjallisuudesta, tekijänoikeuksista ja kiusottelusta sekä siitä, milloin kiusottelu aletaan luokitella kiusaamiseksi. Viimemainittu aihe todella mielenkiintoinen mutta kovin teoreettinen ja melko suppealla otannalla tehtyä tutkimusta. Aiheesta voisi saada lisätietoa, mutta laajemmalla pohjalla ja käytännön tasolla! Nyt oli kyseessä pintaraapaisu, jolla kuitenkin asioita yleistettiin. Aiheesta kertoi, prof Liisa Tainio jonka väitöskirjasta tutkimustulokset oli otettu.



Tunsin iltapäivällä huonoa omatuntoa kun en selvittänyt aihetta "äidinkielen opetus ammatillisessa koulutuksessa" vaan säntäsin "Kamerakynä"-luokkaan neljäntoista muun osallistujan kanssa. oli opettavaista ja peräti teknologiaa hyödyntävä kokemus- kaikillahan on nykyään kännykät joissa kamera, ja ellei, koululta löytynee ipad tai jopa kamera jokaiselle ryhmälle kun porukassa liikuttiin!
Se, mikä tässä erosi selvästi aiemmista elokuvantekoon liittyvistä kokemuksista, oli se "hetken "tallentaminen ja jälkipuinti luokassa oman ryhmän kanssa. Ei mitään editointeja, otsikkojen lataamisia, musiikin liittämistä tai juonen suunnittelua - tehtävä annettiin , aikarajat määrättiin ja eikun matkaan!

Ismo Kiesiläinen myönsi tilaisuutensa lopuksi jännittäneensä, koska kyse oli ollut hänen ensiesiintymisensä aiheesta.-Turhaa jännitystä hyvin meni ja uusia ajatuksia saatiin kotiin tai siis : kouluun viemisiksi !
Valkotaululla näkyvä teksti kamerankäytöstä antaa melko tyhjentävän vastauksen...



* Ryhmissä työskentelyä; kaksi-kolme henkeä riittää, aihetta käsitellessä on osattava suunnitella, miettiä kuvakulmia ja mahdollista äänenkäyttöä ja sitten vielä toteuttaa! Opettajan tehtävä on rajata aihe niin järkevästi ettei aikaa kulu kuin 15-20min toteuttamiseen ja jälkityö keskusteluineen tehdään luokassa- oppituntihan on 45minuuttia...
* Aihe ainekohtainen - esim äikänopet saivat miettiä miten koostaa 30sek video sijamuodoista...hauskaa ja kekseliäisyyttä vaadittiin ja aikarja oli toimiva- valmiita ja jälleen luokassa sovitun 15minuutin sisällä! Hieno puistossa kuvattu tekeleemme valitettavasti videoitiin vain yhdelle puhelimelle, joten kuvamateriaalia ei minulla ole kun olin siellä näyttelijäpuolella...
*Kameran käyttö pelkkänä työkaluna avasi aivan uusia näkökulmia- eihän tässä tosiaan muuta tehdä kun tallennetaan hetkiä joista voi keskustella!
16.8 avataan EDU.fi sivustolla "kaikki kuvaa" josta lisää tietoa ja ideoita - odotan innolla!
Vuorovaikutustilanteita syntyy luonnostaan*oikeaa ja väärää kuvaa ei ole *mielikuvitus rajana , myös tulkinnat vaihtelevat *kuva on rajattu hetki tapahtumasta tai tehtävästä


Videokuvaamisella ;  *tulkitaan tapahtumia *hahmotetaan ja havainnollistetaan *tuotetaan ja jaetaan tietoa *ilmaistaan itseä *vuorovaikutetaan * todennetaan oppimista * edistetään oppimista


Tästä löytyy myös sitä yhdessä tekemisen iloa!!
Videoida voi myös kotona  joskus läksyn visualisointi voi auttaa oppimaan

Keskiviikon päätti "runoiltapäivä"Vilja -Tuuli Huotarinen  ja Ilpo Tiihonen jotka keskustelivat runoudesta ja uudesta teoksesta jossa runoutta ruoditaan ja esitellään - myös heidän teoksian. Keskustelua johti Satu Grunthal.(kuva alla)



Päivän viimeismpänä ohjelmana käytiin paneelikeskustelua sananvapaudesta ja sen merkityksesta sekä eri tulkinnoista varsin nimekkään joukon turvin - tietokirjailija, KOtus fi edustaja, toimittaja, eivät lämmenneet MV-nettijulkaisulle vaan odottavat mahdollista rikossyytettä, mutta puhuivat muuten lehdistön vapauden puolesta ja painottivat myös nuorten kriittisen lukutaidon opettamista - äkillisen äänestyksen perusteella peräti 40% noin 200-päisestä osallistujafoorumista antaisi vain kouluarvosanan 6 koulunsa päättäville 9-luokan oppilaille medialukutaidon hallinnasta! (Itse kuuluin niiden 15% joukkoon jotka heltyisivät sinne 8 hujakoille, mutta 10 ei tarjonnut yksikään opettaja ja parittomia numeroita ei ollut tarjolla) Paljon on siis vielä tekemätöntä työtä opettajilla mitä tulee medialukutaitoon!!
Tiedon luotettaavuudesta keskusteltiin myös ja lähteistä sekä aiheesta denialismi- kasvava "epäuskon" ryhmittymä ihmisiä jotka kiistävät tutkitun tiedon merkityksen ja joilla väärien tutkimustulosten tulkinta on syynä mm lasten rokottamattomuuteen tai ravitsemusongelmiin.
Hauska yksityiskohta nostettiin myös esille netin maailmasta - "Enkelintieto ja yksisarviset" -osoitteessa www.valonpolku.com - herää siis kysymys MITÄ saa ja voi julkaista ja kenelle, mitä maksaa ja kuka maksaa, mitä uskoo ja kuka uskoo!?
Se todettiin yksimielisesti että SOME heijastuu tänä päivänä myös kiihkeästi journalismiin ja tapahtumat ikäänkuin vyöryvät lumipalloefektillä eteenpäin - huominen on jo ovella vaikka tämä päivä ei ole vielä mennyt!

Vihdoin nettiin hurahatneena olin -järjestäjän kehotuksesta - varustautunut ipadilla ja surffailin aina välillä kiinnostuksen hieman lopahdettua - vaikka missä uutissivuilla (ja facessa, tietty...) ja keskiviikkona ilmestyi Jouko Turkan kuolinsanoma näkyville. Illan uutisissa olikin jo oppilaittensa haastatteluja ja keskustelua miehestä, joka on tehnyt paljon Suomen Teatterikoulutuksen eteen  - niin hyvää kuin pahaakin. Virtasen Villeä ei haastateltu - muistan hänen peräti kirjoittaneen kirjan ("Menkää mielenhäiriöön tms") Turkan hieman hmmm kyseenalaisista, vaikka ilmeisen mieleenpainuvista opeista. Jotenkin tällaiselle seminaarille melko kunniakas päätös- sen muistaa.

Niin, vielä siitä surffailusta- se vaatii nyt minultakin itsekuria että pysyn läsnä jos on tylsää- olen oppilaille NIIN vihainen jos he touhuavat omiaan, ja olen myös jakanut ympäristöön "paheksuvia katseita" kun ihmiset ollessaan luennolla touhuavat omien kännyköiden tai tietsikoiden kanssa! Se on vietävän epäkohteiasta ellei muuta, niin luennoitsijalle! Ja vaikka kuinka puhutaan "monilukutaidosta" niin siihen termi ei yletä että kuunnellaan ja katsellaan ja mukamas keskitytään monelle eri taholle yhtaikaa. En edes minä tai muut naiset kykene siihen,miehistä nyt puhumattakaan! Nyt tuli todistettua, Amen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti