keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Työtä ja juhlaa...suunnitelmia ja mietteitä..vähän uusavuttomuuttakin?


..Tähän on tultu, opinnot takana ja työelämä edessä, eväillä varustettuna!
Nyt olen päässyt ihan OIKEASTI tekemään töitä, kun yli vuoden kestänyt tekosyy olla hoitamati kotitaloutta on ohi- juhlat tulossa joten on ollut syytäkin siivota!
Huomaan että homma tahtoo helposti lähteä käsistä ja laajentua liikakin - ehken sitä terassin lattiaa vielä tähän väliin ehdi uusia, vaan tyydyn pesemiseen ja maton hankintaan ennen lauantaita?

UUSAVUTTOMUUS on termi jota tulen ajatelleeksi yhä enemmän, liekö ilmiölle sitten useampi selitys vai mikä on se oikea?
Nykypäivän lapset elävät kiireen keskellä, jossa vanhemmilla ei ole aikaa heitä opastaa normaaleihin kotitöihin, tosin joissakin perheissä nämä työt saattavat olla ulkoistettuja, joissakin niitä ei vaan tehdä...Vai onko merkitystä sillä, että jotkut vanhemmat puhuvat lasten kanssa vietetystä "laatuajasta" jolloin tehdään "jotain hauskaa" (ja usein kallista!) eikä suinkaan yhdessä siivota, kerätä marjoja, hoideta puutarhaa tai pestä ikkunoita?? Vanhempien oman "prinsessan" tai "prinssin" tietä tasoitetaan viimeisen päälle, niin ettei vastoinkäymisiä kohdata lapsuudessa lainkaan ja eläm jatkuvasti on hauskaa. Mukavuusalueelta poistuminen tuo ääretöntä frustraatiota ja opiskelu saatikka sitten työnteko, on rankkaa ja rasittavaa ja ikävää! Joku viisas on joskus todennut että "vanhempien tärkein tehtävä on tarjoilla lapselleen sopivasti vastoinkäymisiä" Koulunko odotetaan hoitavan kaikki nämä käytännön asioiden opettaminen mukavuusalueelta poistumisineen yhä vähenevillä lähiopetustunneilla??
Myönnän, on asioita joita en minäkään osaa vaikka ehkä pitäisi, kuten ompeleminen. Napin saan kiinni ja villasukan osaan parsia, mutta siihen tuo taito sitten loppuu. Ei vaan kiinnosta, ja koska äitini on ollut ompelukoneen ääressä lähes aina vapaa-ajallaan, en ole katsonut aiheelliseksi oppia.
Toinen puute on huono it-taitoni, jopa word:n käyttö takkuilee välillä vaikka oletetaan minun osaavan oppilaitakin neuvoa. Kirjoitin varmaan liian monta vuotta käsintoimivalla, paperia tarvitsevalla kirjoituskoneella, jossa virheet oli maalattava pois paperista...kun talossa on ollut it-suuntautuneita miespuolisia henkilöitä parhaillaan viisi kappaletta, on aina ollut helpompi heittäytyä avuttomaksi ja pyytää apua kun opetella jokin "turha" taito. Nyt, yksin asuessa, onkin sitten lapsia välillä ikävä...


TAVOITTEITA pitää olla, ja olin itseeni tyytyväinen kun hieman heikoilla valmisteluilla kuitenkin sain naisten kympin 29.5. juostua reilussa tunnissa- tarkalleen sama aika 1t 20min kun kahtena edellisellä kerralla!
Oman itsensä ylittäminen tuntuu hienolta!
Ja liikunta- kuinka monta kertaa sitä voikaan kehua ja mainostaa- ihmisen elämän perusedellytys!
Tämän jälkeen en ole juossut, paitsi jokusen kymmenenmetrin koiran kanssa- mutta touhunnut muuta sitäkin enemmän. Jopa matonpesu käy työstä kun siihen oikein ryhtyy- ja niin ihanaa sosiaalista toimintaa kunnan pyykkipaikalla, tilaa löytyy,märkien mattojen  kantoapua annetaan, juttu luistaa...Naapurini olivat olleet jo toissaviikon helteillä mattopyykillä, voitteko kuvitella, TOUKOkuussa pestä nyt mattoja! No, tarkemmin ajateltuna huomasin omat ennakkoluuloni ja pesin sitten omat matot ihanien kelien vallitessa viime viikon alussa- toukokuuta sekin! Me ihmiset olemme ennakkoluuloisia tapojemme orjia, ihan hauskaa myöntää sellainen itsestäkin kun sen huomaa...
Perjantaina 3.6. kuopukseni valmistui KEUDAsta ajoneuvoasentajaksi, ja juhli tietty illalla kavereiden kanssa. Lauantaina olikin sitten luvassa peräti kolmet lakkiaiset- ihania juhlia ja huomasin opiskelevani tarjoilua ja juhlajärjestelyitä samalla...Niin ihania syötäviä oli tarjolla kaikissa paikoissa että kynnys on nyt omissa juhlissa tosikorkealla. Päädyn tarjoamaan lähinnä naposteltavaa..
Juotavathan on jo pääpiirteittäin hankittu parinviikon takaiselta "Etelänmatkalta" - kantoapuna vanhin pojistani ja 81-vuotias äitini rollaattoreineen...

KEUDAN todistustenjakoa Mäntsälässä


Eesti ja Tallinna- niin lähellä ja niin kaukana!
Kävi ilmi, ettei mummo ollut käynyt Tallinnassa sitten neuvostoaikojen joskus vielä ollessamme pieniä veljeni kanssa!
Rollaattori on hyvä kuljetusväline, taidanpa vanhana hankkia itsekin sellaisen  :)












      Takaisin töihin, lepsusta opiskelusta johtunee että oikea käsivarteni, nyt vähän töitä tehtyäni, potee jos jonkinlaista niveltuppitulehdusta tai lihasrasitusta - mitä lieneekään Monipuolinen jatkuva liikunta olisi tuohonkin auttanut eikä tällainen "revitys" pitkän ajan lepsuilun jälkeen. Toivon tosiaan että uuden OPSin hyviä puolia on integrointiin liittyvä asennemuutos joka sitten käsittäisi myös koulun ulkopuolisen ajan kokonaisvaltaisesti! Huomaan enenevissä määrin kiinnittäväni huomiota myös ratsastusoppilaiden tekemisiin tuntien välissä- miten liikkuu muuten, minkälaisia tehtäviä tekee yksin hevosensa kanssa jne jne- kotiläksyjäkin tulee annettua ratsastuksessa!

oman maan raparperipiiras ja miniältä saatu kakkulapio.koe-erä, NAM

ikkunanpesuapua. hmm

verhot pesty, kuivuneet ja silitetty. tällainenkin pitää muistaa tehdä, miten nuo uusavuttomat?

extra jääkaappi. pestävä on sekin .

mikron puhdistus...

peilistä näkee ruman naisen, olisi ollut paree jättää pesemäti...

lämminilmapuhaltimen huoltoa...

ja pikkuleipätaikina. resepti päästä, mitäköhän tulee...

näyttää ihan pikkuleiviltä...(ennen uunia!)

aina ei voi onnistua...onneksi on tuo Fasu-koira!

Sen verran vielä mainittava noista lapsukaisista, minähän puhun ja puutun jos aihetta- Katrinrannan saunassa maanantaina pyöri yksi isin kulta (alle kouluikäinen)  joka mm liotti käsiään ja leikki saunaan ämpärillä  kannetulla pesuun tarkoitetulla puhtaall vedellä, isänsä kielloista huolimatta. Lopetti vasta kun sekoitin hänelle vatiin "oman" veden ja kehoitin lotraamaan siinä. Ei se sitten enää ollutkaan hauskaa. Isänsä ei puuttunut millään tavoin...
Turhaa "kohteliaisuutta" nykyajan ihmisiltä on kyllä tämä puuttumattomuus kun pelätään että saa "epähienon" leiman! Vaihdoimme ajatuksia aiheesta toisen "äksyilijätädin" kanssa, ja totesimme ettei kaikkea tarvitse kestää ja mieluummin sanoo suoraan kun selän takana! Meillä on varaa olla epähienoja ja puuttua! Kasvatus hoi!
Nyt siivous jatkukoon, ja leipominen. Perjantai ja Hämeenlinnan valmistujaiset lähestyy, kuten myös lauantainen juhla - ihanaa! En ole esim tasavuosia juhlinut täytettyäni 30, enkä kunnon tupaantuliaisiakaan enkä mitään omia valmistujaisia, joten nyt senkin edestä - ja pojan! 
Elämä on ihanaa - kun sen oikein oivaltaa!