torstai 23. kesäkuuta 2016

elämä voittaa- sittenkin! Juhannuksena muistakaa ne kukat tyynyn alle!


Juhannus lähestyy - seitsemän sortin kukkaa voi poimia näinkin - lähes kaikki samalla niitolla!
no, ei vaisinkaan, ei tässä unelmaprinssiä etsitä vaan toipilaalle tammalle rehua- näppärien eläinlääkärien ja hevostenhoitajien taidot eikä aika riitä ihan kaikkeen, joten tänään tuli niitettyä jo ihan kunnolla- eilinen määrä hieman nauratti - kahden tunnin välein suullinen tuoretta tarjolla!
Mutta näin se menee-  hiljaa ja varovasti ! Eläinlääkärit ovat kyllä vihoviimeisiä pessimisteja eivätkä juuri näe terveitä hevosia- luetteloivat vaan mitä vikaa ei juuri sinä heteknä ole havaittavissa.



Tänään Grixie päässyt pois tiputuksesta ja varsuli , hra GARETH (yksi niistä pyöreän pöydän ritareista) päätti pärjätä äidinmaidolla eikä enää huolinut korviketta. Plasmaa oli laitettu kuitenkin varalta kun vasta-aineet eivät vielä olleet kohonneet tarpeeksi, ja antibioottikin aloitettu lievien tulehdusarvojen vuoksi. Käytin heitä taas illalla ulkona kymmenisen minuuttia, ja voi sitä vauhtia millä poika lasketteli Hyvinkään isolla kentällä. Uskallettiin näes ihan kentällekin mennä katsomaan esteitä ja kouluaitoja kun ei noita ratsastajia siellä sateessa näkynyt...
Huomenna vielä viimeinen kohtuhuuhtelu - oli kuulema mennyt aika likaiseksi nuo nesteet- ja veriarvojen tsekkaus niin saan heidät takaisin Orimattilaan hakea puolenpäivän jälkeen , juuripa juhannukseksi taikoja tekemään! Siiri lupasi taas auton koppeineen - kiitos siitä- ja saanen tarkat ohjeet missä ja miten parivaljakko toipilasaikansa viettävät - tuskin vielä ainakaan kellon ympäri laitumella. Kun on taas sitä juhannussäätäkin luvattu...
Helpotus, olo keventynyt ja huomenna kevenee rahakukkaro. Tanskaan ja myös Ruotsin Falsterbohon on lähtö kuun vaihteen jälkeen, Finnderbykin pitäisi katsastaa joten taloutta ja tekemisiään täytyy tarkkaan suunnitella  vaikka on KESÄ ja loma.

kuva Porista 2014, kirjailijakeskustelusta


Osuva kirjoitus Jörn Donnerilta,(kirjailija, ohjaaja, politikko, työkseen ärsyttävä..) 83vee, päivän Hesarissa. Otsikko kuuluu: "Mitä hyötyä minusta enää on?"  jossa Jörkka pohtii eri näkökulmista mitä hän on tullut, etenkin vanhana sairauksineen, yhteiskunnalle maksamaan ja onko se ollut sen väärtti häntä hengissä pitää? Viimeiset rivit ovat ehkä ne koskettavimmat:
"Silti olen päättänyt uida vastavirtaan ja todeta, että niin kauan kun herään uteliaana ja ihmettelen huomista, voin sanoa päättäjille, että huolenpito minusta ja muista vanhenevista ehkä kuitenkin kannattaa"
Ajattelikohan Grixiekin noin kun päätti sinnitellä?

eilen nätisti äidin perässä ulkona- tänään ei enää tarttunut filmille kun
meno oli niin kovaa!
Mun tamma viime talvena