"Ei mitään uutta auringon alla" mutta hyviä vihjeitä ja positiivista ruotsalaisuutta kun Jens Fredricsson valmensi Ypäjällä suuryleisölle

 Koulupuolella on näitä valmennuksia riittänyt, Kyra tottakai, ja monta muutakin, mutta estepuolella ollut tyhjiö sen jälkeen kun Morris joutui lopettamaan- tästä tilaisuudesta suurkiitos ERKin uudelle porukalle! Ainoastaan yksi asia hiersi- ei järjestäjien vaan yleisön puolesta -MIKSI kurssikielenä englanti kun Suomi on kaksikielinen maa ja jokainen on ruotsia koulussa opiskellut???

Jens aloitti ensimmäisen, kahdesta nuoresta koostuvan ryhmän kanssa puhumalla omasta urheilufilosofiastaan, joka käsittää mm seuraavat kohdat:

"Älä ratsasta hevosta josta et pidä, sillä olet eläimelle sen velkaa että tulette toimeen yhdessä."

Ratsastus on elämänmuoto, ei pelkästään urheilua, se on ja sen pitää olla mielenkiintoista, motivoivaa ja hauskaa. Siihen kuuluu myös itsensä kehittäminen teoriatasolla- Jens on lukenut melkein kaikki käsiinsä saamamsa ratsastus- ja hevoskirjat ja seuraa tällä hetkeää vaimonsa tri väitöskirjan tekoa hevosen liikemekanismista ja eri lihasten käytöstä tarkkana .

Maininta, jonka mieluusti tässä referoin, on kysymys miksi nykyajan nuoret ratsastjat juoksevat vain tämän hetkisten "julkkisvalmentajien" perässä, kun vielä olisi muistettava että usein "vanhassa on vara parempi" -iäkkämmät valmentajat ovat usein suorasukaisia ja  paljon kokeneempia ja jos seuraavat aikaansa, mikäs sen parempi? Vai onko kyse tosiaan siitä, mitä Fredricsson epäili, että ratsastajat eivät halua kuulla totuuksia vaan elävät vain kehuilla? Tässä yhteydessä hän kehui vuolaaasti majuri Anders Lindgreniä, joka 1990-luvulta lähtien oli huolehtinut Fredricssonin kouluvalmennuksesta- ensin haukuttuaan tämän sileän työskentelyn lähes katastroofiksi. Silloin kaveri oli jo kisannut pitkin Eurooppaa ja työskennellyt mm Franke Sloothaakin luona ja luuli jo jotain osaavansa. Flyingen ajoilta on myös Kyra ollut opettajana, ja tämän kanssa he ovat yhä paljon tekemisissä.

Tässä tilaisuudessa, vierailevana tähtenä, eikä kenenkään vakituisena valmentajana, Jensillä oli toki mahdollisuus ja tilaisuus  antaa kehuja- ja niin hän tekikin- nuoret hevoset molemmissa ryhmissä toimivat hyvin, ja kun Jens vielä totesi että mitä matalemmalla tasolla harjoitukset tehdään, sen opettavaisempia ja itseluottamusta aikaansaavampia ne ovat. Ensimmäinen ryhmä teki paljon sileää ja vasta lopuksi muutaman hypyn, ja Okko Pöllänen pääsi kokeilemaan ajo-otetta jotta  ohjilla jotta hän pystyisi myötäämään reilummin  nuoren hevosen selässä. Alussa, jotta nuoret tottuisivat maneesiin, painotettiin ettei väkisin pitänyt mennä minnekään "pelottavaan nurkkaan" vaan antaa hevosen rauhassa rentoutua työskentelemällä aluksi pienemmällä alalla, laajentaen sitten vähän kerrallaan. Toki itsestään selvää, kuten moni muukin esille tullut asia, mutta hyvä kun tämäkin tasaisin välein lausutaan ääneen! 

Toisessa ryhmässä nähtiin kaksi kimoa (Maija Ylihuhtalan ja Tiiu Purasen) ja Salla Varentin kotikasvatti ruunikko, joista etenkin 5v Ice Cream (kuvassa alla) teki minuun vaikutuksen olemuksellaan ja liikkeillään- olisi ilman muuta kelvannut kouluradoillekin. Hieman varovaisista hevosista Jens totesi, että todella hyvän hevosen onkin oltava tavallista skarpimpi- senhän luonto jo edellytttää ettei jää petoa odottamaan vaan ehtii karkuun jos meinaa jäädä henkiin. Ja jos nuorten kanssa aikoo tutustua uusiin tehtäviin/esteisiin,  aina voi ottaa vanhemman luottoratsun kärkihevoseksi- myös maastoon! Maastoratsastusta suositeltiin lämpimästi, ja nimenomma siellä laukkaamista jotta hevoset saadaan liikkukmaan eteenpäin! Me like!

En lähde tässä selittelemään tuntien kulkua, vaan yhteenvetona mainitsen nyt niitä asioita, mihin Jensi kiinnitti huomiota ja mitkä hänen mielestään ovat tärkeitä

ALLTID FRAMÅT _ always forwards- aina eteenpäin- tätä ei voida painottaa liikaan!

Älä tee tai pyydä hevosta tekemään asioita, joihin etä ole valmis- jos este mielestäsi näyttää liian isolta tai vaikealta, silloin se todella on sitä - sinulle. Hevonen vaistoaa tämän ja se tietää ongelmia.

*Käyntiä ratsastetaan läpi koko kehon - irtionaisuutta lisää.* anna itsellesi ja hevoselle aikaa* Tunne hevosesi -myös vartalollasi!*"Ratsasta hevonen sisäpohkeella ulko-ohjan tuelle" (AMEN) Sinun pitää myös tuntea käsissäsi kun hevonen työntää takaa ja alkaa kantsamaan.*Etenkin nuorilla, ratsasta hieman uran sisäpuolella- on liian helppoa "nojata" ulkoseinään...*siirtymiset, siirtymiset ja vielä kerran siirtymiset" nuorilla askellajien välillä, mutta vanhemmilla myös askellajien sisällä. *Valmistele (puolipidättein) kulmat, voltit, kaaret ja ratsasta niiltä ulos reippaassa tempossa jotta hevonen oppii ajattelemaan AINA eteenpäin.MUISTA, että KAIKKI MITÄ TEET HEVOSEN KANSSA, OPETTAA SITÄ. Se voi oppia hyviä asioita- mutta myös niitä huonja ellet itse ole tarkkana ja keskity tekemääsi!

*Hevosen vinoudesta minulle uusi, jännä teoria; vaikka Jens toteaakin paikkansapitävyyden tällä "kummalla kyljellä varsa vatsassa ollessaan nukkuu" hän lisää sihhen ajatuksen hereilläolosta toista takastaan lepuuttaen- sillä jalalla pässee äkkiä ottamaan vauhtia vaaratilanteessa! *Tunnin pituudesta ei sinänsä ollut puhetta, mutta Jens painotti lyhyitä tehokkaita työskentelyjaksija joiden välissä useita käyntikatkoja. *Varottava paketoitamasta hevosta edestä liian lyhyeksi! Vasta sitten  se on tasapainossa ja valmis hyppäämään kun pystyt laukkaamaan sillä läysin pitkin ohjin ilman että se riistäytyy tai menettää tasapainonsa (Samoja juttuja kysytään nykyään monessa kouluohjelmassa, mutta vain ravissa)

Maastakäsin apua sai toinen junioritytöistä, jonka hevonen vastusti kättä alkutunnista, mutta rauhoittui työskentelemään tasaisesti kun päästiin laukkaamaan.

Junnuille, ja myöhemmin ratsastuskouluhevosille, annettiin tehtäväksi laskea laukka-askeleita puomille lähestyttäessä. Tehtävä olkin melkoinen koska laskeminen aloitettiin jo kaarteeesta noin kolmenkymmenen metrin päästä ja puomin piti osua askeleelle no 10... Yllättävän hyvin muutaman toiston kera tyttäret hallitsivatb tehtävän!

Vielä puomeista puheenollen, niitä muutaman kerran oli käytössä ennen/jälkeen esteen, mutta vanhanajan kavalettityöskentelyä Fredsricsson suositteli, ja vedessä tai metsässä liikkumista (itse olisi lisänyt lumen mukaan luetteloon, muttei taida Ruotsissa sellaista puuterilunta koskaan ollakaan kuin meillä?) Avittaa löytämään selkätyöskentelyn ja pitää hevosen tarkkavaiasenna. Ei tämäkään mitöön uutta, mutta hyvä kun joku "guru" senkin muistaa mainita!

Sitten päästään siihen kuuluisaan ruotsalaiseen positivisuuteen ja "varsågod-och-rid"-ajatteluun;

Miksi vaan etsiä virheitä ja haukkua kun hevosista ja ihmisistäkin löytyy niin paljon hyvää!

Jos ylität esteen useita kertoja, vaikka kymmenen, ja vain yksi menee hyvin, niin kiitä silloin! =Eli älä jää vellomaan huonoon suotritukseen itsesäälissä tai hevosta haukkumalla! 

*Koskaan et myöskään voi hypätä LIIAN pieniä esteitä, mutta kylläkin liian isoja!*

*Muista jättää ikävät asiat mielestä kun nouset ratsaille- ei hevonen tiedä eikä tajua jos sinulla on ollut paska päivä töissä!^*Päästiin jopa pohjoismaalaiseen pieneen vertailuun: *Tanskalaiset touhuavat - liikaakin - hevosen selässä *Norjalaisten kouluratsastus on, noh, onneksi kevyt istunta heillä toimii^*suomalaiset ovat toki sisukkaita mutta saa heillä olla hauskaakin ! *Ruotsalaisilla oli JAna Wannius tiennäyttäjänä kansainvälisyyteen ja "esimerkistä oppii" kun jo varhain pääsivät Euroopan radoille! *Ites ratsastus on vain osa menestystä - sitten on kaikki muu hoidosta alkaen sisällyttäen terveelliset ruokatavat, nukkumiset ja yhteishengen. Kisareissuilla- huom, omistajia myöten- ruokajuomana kaikilla on vesi, ja myöhäisiä iltoja ei harrasteta, -kyseessä on URHEILULAJI, jonka huipulla tuulee ja nolla virhettä tai se nopein aika voi olla pienestä kiinni!

*JA vielä ratsastuksesta: "Aina on tärkeämpää antaa kun ottaa" - tässä tapauksessa kyse on ohjista.😉

Valmentajan/opettajan roolissa on myös tärkeää asettaa kysymys oikein kisojen tai rankan harjoituksen jälkeen:  "MITÄ OPIT TÄNÄÄN?" Eikä sitä tavallista "miten meni`?"

Ratsastajan  lahjakkuudesta (talentista) oli puhe- Jens sanoo ettei luonnonlahjakkuudesta ole mitään hyötyä, ellei menestymisen eteen ole valmis tekemään töitä. Eli "tahto tulla paremmaksi" on paljon tärkeämpää kuin pelkkä nk lahjakkuus. 

*Satuloista ja varusteista sen verran (vaikka sitä satulafirmaa edustaakin) että mitä yksinkertaisemmalla mennään, sen parempi. Itsellä hänellä on arkityöhön koulusatula, mutta ilman mitään jalkojen asentoa lukitsevaa toppausta tms. *Kuolaimistakin sen verran, että suuongelmat usein ratkaistaan paremmalla ratsastuksella....*Laiskojen hevosten on opittava reagoimaan herkillä avuilla, kun taas kuumenevat hevoset on saatav rennoksi pohkeelle- niin yksinkertaistase on"

*KEVYT ISTUNTA rulettaa jälleen! Henk.koht. siirryin kevyeeseenistuntaan radalla Morriksen myötä 1980-luvulla kun aloin enempi kilpailemaan ja aina nuorilla (kuinka ollakaan, omilla kasvateilla) ja nyt sitä saa jälleen käyttää- jippii! hevosen ehdoilla ja tilanteen mukaan mennään! Myös kevyen istunnan kulmauksista ennen estettä ja hypyn alussa oli puhetta- mielenkiintoista kun nyt pystytään tieteellisestikin todistamaan miten ja miksi hevonen pudottaa etusillaan...

En laittele tänne mitään tehtäviä, ratapiirroksia tai etäisyyksiä, koska oma lähestymiskulmani liittyy enemmän sileään työskentelyyn, jota pääsin jo tänään omassa valmennuksessa testaamaan. Tosin kyseessä kouluratsastus, mutta ratsastustahan sekin on. Ja alkuverryttelyssä hevosen "herättely" mikä tällaisena sopii hyvin hieman laiskoillekin eläimille ja tänään sellaisille toteugtui hyvin:

Aloitetaan tekemällä liikkeestä 1/4 osa etuosakäännös, josta vastaanottava ulkopohje sitten kääntääkin hevosen etupäätä toiseen suuntaan takaosan ympäri 1/4 jolloin molemmat pohkeet vuoroin ovat aktiivisina. Siitä sitten pysähdys, useamman askeleen peruutus ja laukannosto.

Tätä toistetaan useamman kerran molempiin suuntiin eli tosiaan käydään läpi niin sivulle- eteen-ja taaksepäin annetut avut. Kuvan hevonen heräsi hyvin ja kroppakin lyheni puoli metriä kun harjoitusta toistettiin viitisen kertaa... Kuumilla hevosilla oltava toki varovainen sen laukannoston kanssa- me jätimme sen tänään monelta väliin-ettei ihan ylikuumenemistä sattuisi...

-kavalettitylskentelyä tehtiin tänään myös- kyllä se jalka nousee suomipollellakin!  Rusiridersien ratsastajat Hartolassa on niin ihanan motivoitunutta ja työtäpelkäämätöntä porukkaa!

-Tänään oli vielä apuope Susu mukana - ei aina se ihan kärsivällisin tyyppi...

Edellämainittu käännös-käännös-peruutus -laukka-  on kuulema Jensille majuri Anders Lindgren aikanaan opettama "alkuherättely" joka tuntui minustakin hieman tutulta- olen tämän opettajan opissa ollut Ypäjällä vuonna 1979 Mäntän ratsastajien suomenhevosella Veli, jonka kanssa mitkään koulukiemuratkaan eivät tuottaneet vaikeuksia ja hevosta koottiin siinä missä lämpösiäkin. Ihana Veli!💖 

(Velin ja minut kuvasi Leena Kahisaari 1979 Kouvolan kisoissa, luokka avoin 120cm-se poika osasi hypätä!)

Fredricsson painotti vielä kovasti tätä koulupuolta- kaiken perusta -ja sitä, että nuori aloitteleva kilparatsastaja on se, joka sitä hyppäämistä eniten tarvitsee, ei se hevonen. Nuorille ratsastajille kokeneita hevosia ja vanhoille ratsastajille nuoria hevosia- näin se meni eilen Ypäjälläkin ja Jens oli tyytyväinen näkemäänsä - junnuilla Annika ja Olivia oli mukanaan 11v  ja 17v hevoset, kun taas nuorten hevosten selässä oli hyvinkin "aikuista" porukkaa. Ratsastajat eivät ehkä kaikki saaneet juuuri sitä itselleen räätälöityä valmennusta, mutta yöi 300-päisen yleisön edessä mallinukkena oleminen oli varmasti hyödyllinen tilaisuus, ja se mitä kentällä tehtiin, tehtiin ajatuksella ja varmasti jokaiselle jäi jotain kotiin vietävää ja mietittävää. * Oliviaa ja Graalia kävin moikkaamassakin- Graal mun kasvatti siis- ja tyytyväisiä olivat. Myös nuorille hevosille räätälöitiin sopivat ei liian vaikeat tehtävät jotta kaikilla oli hyvä mieli kotiin lähdettäessä- tämä, jos mikä on tärkeää- itsetunnon säilyttäminen ja kehittäminen! Oppimiseen vaaditaan toki mukavuusalueelta poistumista- mutta miten ja koska se tehdään, on hyvin henkilökohtaista! Kaikki voittaa! 

..ja vielä Graalista pari kuvaa, kuvien välissä noin 15 vuotta.- Annikalla oli Ypäjällä ratsastettavanaan Gigant, mutta kalustoon kuuluu myös Graalin pikkuveli Galahad - olisipa ollut kivaa että molemmat olisivat olleet yhtaikaa kurssilla...Mutta kaikkea ei voi saada- Gigant Annikan mukaan oli enemmän koulutusta vailla ja Galahad pässee sitten suoraan hallimestaruuksiin- Annikan kurssilta saadulla opeilla ehkä  voittoonkin? Ja Olivia nähdään Graalin kanssa junnumestaruuksissa jos kaikki hyvin käy, myös palkintojenjaossa.

Ihanaa vielä olla "heppaäiti" vaikka omia kasvattejakaan ei enää tule, nautin täysillä näistä viimeisistä omista pikkuisista!

Motivaatio ja innostus tässä lajisssa on tärkeeä, ja niin kauan kun sitä riittää, kehitys jatkuu...
 

Syksy saapuu Susullekin! Pirteitä syysaamuja!

 Syksy saapuu hiljalleen- nyt jo ruskaa havaittavissa aamusumujen lisäksi.

Ilmeisesti koulun alkaminen ja siis kesäloman loppu on tyrehdyttänyt koiraisen sanavaraston  kokonaan, vaikka Susu lähes päivittäin keksii jotain tai touhuilee omiaan. Viimeksi tänään, kun pakottava kakkahätä herätti kello 05....Onneksi tällä kertaa näin , viikko sitten löytyi vasta aamulla kasa sen kesällä pestyn karvalankamaton päältä kun ei ollut herättänyt minua. No, tuli muun pesun lisäksi testattua mattojen kuivapesusprayta- ihan toimivaa ainetta tuntuu olevan! 

Koiran kohdalla lopetettiin uimiset pari viikkoa sitten- (kuvien perusteella 9.9.) -toki Susussa olisi talviuintiainestakin, mutta lähinnä tuo kuivaaminen ja märän koiran lämpimänä pito kotimatkalla tuottaa ongelmia mitä kylmempi keli on- vesihän on kuitenkin plus-asteista, toissapäivänä taisi olla +13oC joten oma matkauintikin on enää saunan yhteydessä tapahtuvaa.

Kesäisien näyttelyn jälkeen ei muuta ole tapahtunut kun selvää piristymistä viilenneiden kelien myötä, viikottain tehty ainakin yksi pidempi lenkki ja Riitan pentuun Karloon on tutustuttu ihan kunnolla- eräskin sunnuntai kun istuin Hyvinkäällä tuomaroimassa ja Riitta oli kipeä, lykättiin vaan koirat heidän puutarhaan kolmeksi tunniksi ja hyvin meni. Ainakin yhtä kaveria olivat sekä ennen että jälkeen! Yhteistä autoreissuakin testattiin Hämeenlinnaan Riitan autossa, ja välillä autokin heilui kun ryhdyttiin leikkiin.

Tänään tarkoitus seikkailla Sipoon korvessa hieman ja treenata autossaoloa sillaikaa kun omistaja saunoo- nyt onneksi kelien puolesta taas mahdollista autossa oleminenkin! Syyslomaa odotellaan - Koli on minunkin nähtävä, ja sitten Bomballe ja vielä vähän Pohjoiseen - katsotaan millaisen reissun saamme piken kanssa tänä vuonna aikaiseksi!? 

Kaverusten kanssa käytiin myös osittainen Haukankierros, ja Susu opetti Karloakin vähän uimaan. Vesi vaan on niin ihana elementti!

Toinen hullutuksen aihe on PALLOT - luinkin keväällä Koiramme-lehdestä että "pallohulluus" voi oikeasti olla jopa "diagnsoitu sairaus" . Siltä se nimittäin Susun kanssa välillä tuntuu!

Tähän liittyen tapahtui se viikon takainen "kakkaonnettomuus" - ihmislapsetkin unohtavat kakata kun tehdään jotain oikein jännää, ja Tomin kanssa palloilu (autonkorjauksen ohessa) iltapäivän ajan oli ilmeisesti niin hauskaa että vessakäynti oli unohtunut- mitä minä en tullut ajatelleeksi kun iltasella koiran haettuani vain tein pika-pikaa pissalenkin . (Eli pihalta  tien yli lähimmälle ojan tai pellon  reunalle...)

No, tämänhän tietää itsekin , että vaikka maha olisi ollut kuinka kovana ja sitä vaan pidättelee, niin lopulta... No, se siis siitä matosta- nyt olen ainakin jännittävien päivien jälkeen- pidentävnyt niitä iltalenkkejäkin että kaikki sasisi nukkua yönsä rauhassa. "Oppia ikä kaikki!

Tähän vielä muutamat kuvat - lisää tullee tästä iltapäivästä ja ainakin sitten syyslomalta- ihana syksyä- pimeydestä huolimatta!

PONIPERUUTUSTA Pohjola-cupin finaalissa

 Tutkin, kuvasin ja arvostelin paljon peruutuksia viime vuonna- katsoin ne olympialaisten peruutukset videolta ja niiden arviot - kyllä, on vaikea tehdä oikein ja huipputasollakaan ei vaivauduta sitä harjoittelemaan niin että se sujuisi kuten ohjesäännössä:

(Viereisessä kuvassa mun "aputuomari"tarkkaileee menoa suokkiluokassa, jonka Vekardo ja Lassi voittivat )

SRL kouluratsastussäännöistä: "206. Peruutus 1. Peruutuksessa hevonen siirtää jalkojaan diagonaalisesti siten, että etujalka nousee hieman ennen takajalkaa. Jalkojen on noustava selvästi irti maasta ja pysyttävä suoralla linjalla. 2. Peruutuksessa ja sitä edeltävässä pysähdyksessä hevosen tulee säilyttää peräänanto ja eteenpäinpyrkimys. 3. Hätäily tai ennakoiminen liikkeen aloittamisessa, käden vastustaminen tai kuolaintuntuman menettäminen, taipuminen ja poikittaminen suoralta linjalta, jäykät tai levällään olevat takajalat sekä etujalkojen laahaaminen ovat karkeita virheitä. 4. Peruutuksesta on siirryttävä ilman pysähdystä tai väliaskeleita suoraan ohjelmassa vaadittuun askellajiin. 8 Kouluratsastussäännöt 2025 5. Keinu on kahden peruutuksen yhdistelmä siten, että peruutusten välissä esitetään käyntiaskeleet. Se tulee esittää sujuvin siirtymisin sekä vaadituilla askelmäärillä. "

Pohjola cupin finaalissa esiintyi 7 poniratsukkoa, joille olin varannut videointia peruutukssen liittyen- tosin suoraan takaa nähtynä kun en sinne tuomariston viereenkään voinut yleisöstä asettautua.

Hankalia ovat-mun puutteellisen tekniikkaosaamisen takia- laittaa tänne, kun Blogger ei hyväksy suoraan Google-kuvista vaan täytyy ladata Youtuben kautta...

Minnie ja Hilda Tepsa jotka aloittivat ja päätyivät 5:ksi, en tajunnut kuvata kun pysähdyksen ennen peruutusta- sikäli erikoinen ohjelma tuo heA:3 että pys ja peruutus arvostellaan erillisinä- tämäkin ratsastajan hyvä muistaa! 

Kokonais% tälle ratsukolle 60-68% välillä 5:llä tuomarilla (arvokisat) ja pysähdyksestä annettu keskim 6; peruutus ei näy mutta siitä 4-6,5 . Minähän en takaa nähnyt esim miten hyvin oli oikeassa paikassa; jalat näyttäisivät olevan kuitenkin melko tasan. Keskiarvoksi siis 64%

Viivi Ahola komealla kimollaan Tynan Earl Grey oli kolmas, tuomarihajonnalla 62-66% yht.65,5% liikkui riittävän koottuna läpi ohjelman mutta melko lyhyellä kaulalla. Pysähdys huolimaton ja peruutus melko vastahakoinen 5,5-6 siitä olivat yksimielisiä.

Mikäli nämä filmipätkät eivät pyöri, ne löytyy mun Youtube- sivustolta : 

https://www.youtube.com/shorts/NEWyWkf42K8

https://www.youtube.com/shorts/YcZlziu6H80  Aliisa Jalovaara Oulusta sijoittuivat 4:ksi ja saivat tuomaristolta tsemppipalkinnon !

Vaikka näissä poniperuutuksissa ei mitään tähtisuorituksia ollut, filmipätkät kertonevat sen tosiassian, että hyvään peruutukseen ei tarvita mitään superliikkeistä lennokasta Totilaksen jälkeläistä, vaan huolellisella työllä alusta alkaen on mahdollista saada hyviä tuloksia. Voittaja Beda-Lina Husu sai sekä  pysähdyksestä että peruutuksesta lähes kaikilta 7- verrattuna niihin vastahakoisiin ja vinoihin suorituksiin mitä videoilla muilta näkyy. Ja ohjelmasta kannattaa myös lukea montako askelta pyydetään - tässä 4-5 askelta antaa hieman enemmän vapautta vaikka esittää reilusti jos homma pelittää. Yritän vielä tähän loppuun etsiä jostain peruutuksen arvosanalla 8 tai 9 - niitä ei edes siellä olympiatasolla kylläkään usein näy...

peruutus Totilas- ei täydellinen tämäkään, huolimaton pysähdys ja sitten hieman hosuen, mutta ehdottomasti läpi selän!:

https://www.youtube.com/watch?v=IJVMo6aZCbM

tässä video ohjeistuksineen (englanniksi) hyvin selkeästi selitetty, ja hevonen siinä peruuttaa melko hyvin.

https://www.youtube.com/watch?v=7fZsmjEw-pE

Tähän loppuun vielä huomauttaisin, että esteratsastajat ovat jo aikojen alussa tajunneet hyvän peruutuksen merkityksen- viimeinen "check" usein lähtömerkin jälkeen peruuttammalla varmistaa että hevonen on kuulolla ja liike läpi rungon- edellyttäen että peruutus tehdään oikein- säkä ja koko selkä nousee, jalat nousevat ja polkevat kaksitahtisesti ja nivelet -kuten kinner ja etupolvet, lavoista puhumattakaan- taipuvat. Väärin ohjista vetämällä tehtynä laahaava peruutus selkä notkolla ei todellakaan auta mitään- sen voi yhtä hyvin jättää tekemättä!

peruutustutkinnat siis jatkuvat!

Kerran kesässä näyttelyyn- eikö?

 Kesäsuunnotelmat Susun kohdalla liittyi niin vahvasti pennuttamiseen, etten ollut lainkaan näyttelyitä bongannut- paitsi tämän oman kylän isohkon tapahtuman keskusurheilukentällä tänään.

Kumpaikaan ei turhia valmistautunut tai stressaillut- turkin pesun tilalle tehtiin uintikierros Venujärvellä toissapäivänä ja muuten elelty ihan normisti- Susu tosin helteestä kärsien.

Nyt täytyykin seurata ilmojen kylmetessä vieläkö apaattisuus ja väsymys jatkuu- viikko sitten oli niitä ripulikasoja tehtynä, mutta se meni ohi päivässä- liekö se Best FRiensin kierrerulla ollut aiheuttajana kuuman kelin liäksi? Näitä koiranruokiahan -eri merkkisiä- vähän väliä otetaan myynnistä pois milloin mistäkin syystä.

Näyttelytulos oli kuitenkin ihan kohtalainen eli EH erittäin hyvä- mun kielenkäytössä tarkoittaa siis kakkosta. Tuomari vielä erikseen mainitsi kovasti pitävänsä Sususta, mutta kun tuo juoksu oli niin tarmotonta tänään, etenkin takaa. Ja kieltämättä, siltä se vähän tuntuikin, eikä intoa ja hännänheilutusta juuri tarjoiltu.

Ninnin kanssa on ulkoiltu ja leikittykin, ja ruoka maistaa, mutta sehän on labbisten kanssa tosiaasia, että jos ruoka ei maistu, on kuolema lähellä!

Laitan tähän nyt vaan kuvia, huomenissa ehkä jonkun lisää jos otan mukaan Rusalle katsomaan sarjakisan päätöstä. Katsotaan kelien mukaan!

upeat kannustusjoukotmukana:

Make&Liisa,  JP & Marina

						Itkonen Pia:
				Hyvin rauhallisesti esiintyvä ruskea narttu. Miellyttävä pää ja ilme. Hyvä kaula. Selässä hieman pehmeyttä ja lantiossa hieman pyöreyttä. Innostuu heiluttamaan häntäänsäkin. Tasapainoiset, mutta melko niukat kulmaukset, varsinkin polvikulma saisi olla selvempi. Hyvä rintakehä. Melko laiska liikkuja, voi toki johtua säästäkin, toivoisin kuitenkin enemmän takapotkua. Yhteistyö on varsin miellyttävää seurattavaa

Vielä pari kuvaa mahtuu...Epäilin ettei niitä saada lainkaan, mutta kun vähän vihjasin niin sekä Liisa että Marina viuhtoivat kamerallaan, ja sitten vielä Katruíkin- kiitos kaikille!

..Vähän väsyneen oloinen koira tässä yrittää ravilla pysyä...

Tässä loppuarvostelussa- hävittiin 4.palkintosija juuri sen "löysän" ravin takia...

Maailman ylikulutuspäivä tänään, 24.7. - Suomen oli jo 6.4.

 

 Mietin jo pitkään miten , ja millä otsikolla kirjoittaisin kestävästä kehityksestä/luonnonvarojen tuhlaamisesta, mutta tulihan se sitten aivan selkeänä:

Maailman ylikulutuspäivä on tänään. Eli olemme tuhlanneet ne luonnonvarat, joita maailma pystyy vuodessa uusimaan. Suomessa ne tuhlattiin jo huhtikuussa, ja hallitus vaan kehottaa lisäämään kulutusta jotta talous taas lähtisi pyörimään....

https://wwf.fi/ala-villiksi/                                             

Ihanaa- mun puutarha taitaa täyttää nuo "villipiha"-vaatimukset!

"Suurin vastuu muutoksesta on julkisella vallalla. Päättäjien tulee ohjata luonnonvarojen kulutusta kestävään suuntaan ja purkaa ylikulutusta tukevia rakenteita. Tällä hetkellä valtiot tukevat edelleen vahvasti fossiilisia energiamuotoja, vaikka niistä irtautumisen pitäisi olla vauhdissa."

Ote WWF:n sivustolta jonne linkki:

https://wwf.fi/ratkaisut/ylikulutuksen-lopettaminen/

 

"Ihmiset ovat tänään kuluttaneet luonnonvaroja niin paljon kuin maapallo vuodessa kykenee niitä laskelmien mukaan tuottamaan. Päivän ajoittuminen heinäkuun lopulle tarkoittaa sitä, että luonnonvarojen kulutusta tulisi vähentää maailmanlaajuisesti noin 45 prosentilla."

Yksilötasolla helpotusta tuo toki, että saamme syyttää valtion ja liikeyritysten toimia suurimmasta ylikuluttamisesta, mutta itsepähän me nuo poliittiset päättäjät valitsemme, eikö?

Olen ollut nuoruudessani hyvinkin vihreä, mutta iän myötä olen pettynyt koko puolueeseen- "viherpiipertäjät" ajavat pelkästään kaupunkilaisten asioita ja ovat etunenässä kiroamassa lehmät sukupuuttoon lasvissyömisen myötä, mutta kuitenkin tarvitsemaansa soijaa tuottavat Aasian maista koska Suomessa se ei kasva...Teleporttaamallako ne kaikki kasvikset ja hedelmät Suomeen saadaan? 

En aio tehdä tästä mitään poliittista palopuhetta, mutta kirjaan muutamia kohtia mihin tavallinen kansalainen voi helpostikin vaikuttaa - jo asennemuutos merkkaa!!

*BIOjätteet - oikealla jatkokäsittelyllä ok. Nyt kesällä koen hieman "haisevaksi". Kunnon komposteja harva enää osaa perustaa - en minä ainakaan

*roskiksista vielä sen verran, että koen sen alan firmojen kilpailuttamisen lähinnä naurettavalta kun samaa asuntoaluetta saattaa kiertää lähes peräkkäin usemman roskisfirman autot, tyhjentäen vain heille kuuluvat pöntöt.... Eihän siinä yhtään saastuteta tai  kuluteta polttoainetta kun tyhjennettävänä on vain esim joka kolmas roskis...

*postimyynti. En vaan ymmärrä- kaikki se pakkaus ja pahvilaatikoiden määrä???!!! OK, voihan ne kierrättää- mutta se ei poista sitä, että niitä tuotetaan liikaa.

*vedentuhlaus- joko sillä verukkeella että "Suomessa riittää vettä" tai- "olen tästä vedestä maksanut, tottakai saan käyttää niin paljon kun haluan" (kuultuna matkalla maassa, jossa puhdas vesi on ongelma)

*tietyt "tarpeettomat" kodinkoneet. Tai niiden käyttö- laittaa pyykki mukavuussyistä kuivausrumpuun sen sijaan että ne kuivaisi ulkona auringonpaisteessa...

*itsestään liikkuvat ruohonleikkuurobotit - siileille tappokone, ja kesätyöpaikan häviäminen...

*Lentäminen - toki, lennän itsekin muutaman kerran vuodessa, ja aina vähän huonolla omatunnolla. Pyrin korvaamaan "haitan" säästämällä muulla tavoin kuten

*Vaateostokset - etenkin muodinmukaisuus. Onneksi nyt on kierrättäminen vaatepuolella tullut trendikkääksi joten toivottavasti jatkossakin! Itselläni on muutamia lempivaatteita jopa parinkymmenen vuoden takaa (joo, se näkyy kyllä...) enkä uusia taida ostaa kun pari kertaa vuodessa- luulisin että vaatebudjettini on muutaman satasen vuodessa.

*Kasvissyönti niille, jotka siitä pitävät. Miksi kaiken täytyy olla niin mustavalkoista tässäkin? Pelkästään lihansyönnin vähentäminen puoleen vaikuttaa jo positiivisesti. Jos söisikin "pihvipäivänä" 80g pihvin eikä sitä jättisuurta 180g?? Tai laittaisi jauhelihakastikkeeseen vihanneksia joukkoon? - entä, pitäisikö lemmikkienkin ryhtyä kasvissyöjiksi? Tai pitäisikö koirat ja kissat  lihansyöjinä kieltää?

*Ja ne lehmät. Ellei niitä saisi kasvattaa maidon tai lihan vuoksi, pitäisikö ne hävittää sukupuuttoon? Entä siat, kanat lampaat tai muut kotieläimet? Toki kasvissyöntiä pitää lisätä, mutta ei liikaa eläintalouden kustannuksella. Mitä jos maataloustuottajille saataisiin vähän paremmat hinnat tuotteistaan? Että voisivat toimia pienemmillä tukiaisilla? Lihasta tulisi - jälleen kerran- hieman "luksustuote" ? 

Viljelyssä käytetään koneita- polttoaineet ainakin vielä fossiilisia- ja tehokkuuden takia kasvinsuojelua ja lannoitteita. Mikäli siirryttäisiin pelkkään luomuun- mitä minäkin kannatan- ei maailman pinta-ala enää riittäisi koko väestön ruokkimiseen.

"Teet niin tai näin, aina on jokin väärinpäin"

Ei nämä asiat mitään helppoja ole ratkaista!

Metsän antimia, marjojen lisäksi sieniä, ja syksyisin myös hirviä tai peuroja- vai puuttuuko jokin eläinsuojeluyhdistys tai eläinfilosofi Elisa Aaltola metsästykseenkin? 

Kala on tulossa suosioon- muukin kun lohi. vapaa-ajan kalastus on kiva harrastus, mutta onhan siihenkin jo puututtu eläinsuojelurikoksena..

ja hevoset pistetään mieluummin monttuun kun syödään- toki, lääkityt hevoset kuuluukin haudata- mutta hevosenliha on hyvää ja teurastus oikein tehtynä on nopeaa ja kivutonta eläimelle.

*Itselläni oli kanoja liki 30 vuotta, söimme niiden munat. Vanhoja kanoja emme syöneet, vaan ne haudattiin- vanhin eli kymmenvuotiaaksi ja munikin vielä silloin tällöin. 

* päivän broileritehotuotanto on kamalaa- mutta mikäli eläimet saisivat paremmat olot, lihanhintakin nousisi koska tuotantokustannukset kohoisi-- kulutus vähenisi. Ei silloin tarvisi julkistaa mitään "kasvissyöntipakkoa" kun kuluttajan rahakukkaro määräisi mitä syödään - niin se tekee nytkin. Sianfileétä alle kympin kilolta - ei siinä tuottaja saa kun muutaman latingin -kauppa ja kuljetusketjuille menee ne voitot. 

S-ryhmä ja K -kauppiaat porskuttaa, kuluttaja ja alkutuottaja maksavat viulut. Eikö tähän voisi vaikka ne vihreät puuttua?

*Sitten ne fossiiliset polttoaineet. Puolasta oli juuri löytynyt uusia öljyesiintymiä- hyvä.

Minua henk.koht huolestuttaa tämä sähköautoilun akkuteollisuus - ei se ihan tyhjästä rakennu sekään?  se homma on vielä niin alkutekijöissään, etten ihan nurisematta niele. Ylipäänsä kiihtyvä sähkönkäyttö - toki, taas syytetään teollisuutta- ei ole minusta ihan tervettä. Puhutaan kestävästä kehityksestä ja luonnonvarojen säästämisestä, ja kappas, sähkönkulutus senkun lisääntyy! Säästetään paperituotannossa kun kaikki informaationteknologia siirtyy sähköiseksi, mutta eikö se sitten mitään maksa`Tietokoneet? Entä systeemin haavoittuvaisuus - Espanjassa koettiin viime keväänä mitä isompi sähkönkatkos aikaansaa...

*"Auto ajaa kilparataa, mittari näyttää toistasataa" - joo, olen periaatteessa autourheilua vastaan MUTTA siinä ohessa kuitenkin ala kehityyy ja käsittääkseni jopa saadaan aikaiseksi kestävän kehityksen kannalta säästöjä ja turvallisuutta lisääviä tekijöitä. Minusta olisi hienoa ajaa kuorma-autolla jonka naftankulutus täyskuorma päällä olisi 5l/100km luokkaa.... henkilöautoillahan tuo jo onnistuu - miksi tähän tutkimukseen ei satsata enempää? Ja kun suomalaiset pitkilläkin työmatkoilla haluavat aina ajaa yksin- olisiko mahdollista kehittää esim kahden hengen turvallisia ja vähänkuluttavia autoja?

*Norjassa oli käytössä ns "julkisetautot" joita pystyi tarpeeseensa varaamaan ja niille löytyi kaupungissakin aina omat parkkipaikat. Oppaamme kehui systeemiä kovasti ja sanoi sitä itsekin käyttävänsä. (Kuvassa alla)

Jonkun verran tiedän "naapuriapuna"käytettävän yhteisesti ostettuja maatalouskoneita, mutta ongelmana on tiettyjen koneiden kanssa se samanaikaiskäytön mahdottomuus- heinäpöyhintä tarvitaan just silloin kun on kelejä eikä sitten enää kun jo sataa....

Olen kuullut myös "kierrätettävistä" vaatteista-hyvä idea sekin. Ja pukuvuokraamoa on toki tullut kerran käytettyä- omiin häihin. 

Yksi mikä oikeasti pistää vihaksi, on tämä "tunnin-juna"-hanke Hki-Turku!!!! Järkyttävä jo ajatuksena kun toimiva rata jo on olemassa ja matka kestää alle kaksi (2) tuntia, junassa nettiyhteys joten töitäkin pääsee tekemään. Käsittämätöntä, miten tällaiseen projektiin ja sen suunnittelemiseen jo on uponnut meidän veronmaksajien rahoja!!Kuka/ketkä voisivat lopullisesti puhaltaa tämä leikin poikki??? JOS sitä ylimääräistä rahaa on (-tämäkin hanke velalla suunniteltu, tottakai) löytyy ja halutaan rautatiehen sijoittaa, pitäisikö katsastaa tuonne Lapin ja jopa jäämeren suuntaan? Ja toki- sielläkin poroalueet ja luonto huomioiden , mutta jo maamme turvallisuutta ajatellen pohjoisen suunta olisi tärkeämpi kun Turkkunen. Vai olisiko taka-ajatuksena vaihtaa takaisin vanha pääkaupunki? Siitä ei kyllä tamperelaiset tykkäis...

No, nyt juttu lähtee jo rönsyilemään- tärkein sanovattavani liittyi siis kulutukseen- harkitkaamme nyt vähän enemmän jatkossa missä tuhlata ja missä säästää- ei ole Suomelle mikääm kunnia olla ylikulutustilastojen kärkipäässä!

 

Aurinkoa&uimista - siitä on Susun loppukesä tehty

 Nuoltuamme haavat epäonnistuneen astutuskeikan jälkeen on aurinkokin vähitellen ilmestynyt ja emännän loman jatkuessa on tehty niin uimaranta- tuomarointi- kun vaan kyläilykeikkojakin. Mäntsälän näyttelyviikonhuomasin kalenterissani olevan vapaa, joten pakkohan sinne oli ilmoittautua vajaa 50€ sekin..

Lupaan kirjoittaa kuulumiset sieltäkin- odotukset ei kummoset kun tuo juokseminen ei ihan luonnista ( - uintityyli saisi varmaan paremmat arvpstelut?) ja ylälinja yhtä puutteellinen kun ennenkin. Turkki hyvä ja luonne erinomainen joten hyvällä tuurilla tulee se 1. eli erinomainen, tai sitten on tyytyminen 2. eli erittäin hyvä. Kilpailumatkan suunnitelin jo tekevämme jalan- urheilukentälle lähes kilometri, joten onhan tuo rankkaa.

Pahimpien helteiden aikana en Susua ole raaskinut ottaa reissuille mukaan- lähinnä auton puuttuvan ilmastoinnin takia. Sain korjauksesta arvion viime kesänä, pelkkä laite maksaa viitisensataa + työ päälle- ei kiitos. Pärjättiin me mun lapsuudessakin ilman ilmastointia kun sellaista ei olut vissiin autoihin vielä keksitty? Mutta koiran ei tarvitse pärjätä kun ei ole pakko- se on ollut Tomin tai Kaken hoidossa ja saanut olla Järvelässä vapaana- pysyy kuulema hyvin pihassa.

Pahanteko on vihdoin vähentynyt; joskus olen jopa unohtanut asentaa keittiön portin lähtiessä, mutta työpöytätasot ovat olleet tavaroineen tallella!

Tosin, lomalla on tullut oltua kotona aiempaa enemmän ja kelien salliessa on tehty pitkiäkin lenkkejä, joten koulujen alkaessa on taas opeteltava se yksinolo...

Riitan luona Hyvinkäällä on käyty jo kahdesti, ja oli ihan huvittavaa todeta, että kun kaveri

 on itseä paljon nuorempi, ei se leikkiminen olekaan niin tärkeää...Susu oli välillä suorastaan kiusaantunut Nalle-Karlon leikkiinkutsuista, mutta suostui viimeksi vihdoin kun jo olimme kotiinlähdössä. Sieltä muutamat kuvat.

Uimaan on päästy myös Venujärvelle-kiitos Marita! - mutta mun perässä ei ole lähtenyt pidemmälle- ainoastaan keppien perässä tai sellaisen keltaisen lelun jonka olen joskus äidiltä saanut. 

yllä pitäisi olla video Susun "vesijuoksusta"

..ja pari kuvaa ekasta kohtaamisesta Karlon kanssa.

-Mustikassa ovat Ninni&Susu käyneet; me laiskat omistajat vain katsoimme vierestä ja söimme muutaman suihin...

Kanttarellit ovat kypsyneet aikaisin-alkukesän sateille kiitos- ja niitä on jo pari kertaa käyty poimimassa.

Että tällaisia kesäpuuhia- kuulun kyllä niihin koiranomistajiin jotka EIVÄT leiki ja keksi koirille tekemistä kotona- olisin varmaan eläinfilosofi Elisa Aaltolan "pahis"listalla tämän takia! Ko henkilöä haastateltiin Ylen aamussa koirakoulutukseen liittyen, kaverina joku oikea koirankouluttaj (nimeä en muista, asiallinen) ja aiheena koiran tappama vauva (jo joulukuussa, mutta julkisuuteen vasta nyt oikeudenkäynnin myötä) Koira on minulle yhä "se" ja meillä on eläinten kanssa molemminpuolinen YYA-sopimus- minä ruokin ja majoitan, koira palvelee....

Ja Susu palvelee hyvin!

-Nyt on taas SE aika vuodesta...

Ja pakkasesta löytyi vielä viime vuotisiakin!