Tuire Kaimio oli lupautunut Lahden ratsastajien tilaisuuteen luennoimaan, ja kun kuulin että tämä tapahtuu tallin vanhoissa kerhotiloissa- ne siellä kukkulan päällä, jossa usein ollut kisaruokailukin- huolestuin jo että mahdanko edes mahtua mukaan?
Pohjoismaisestikin tunnettu kouluttaja, joka juuri oli palanut joltain saaristokeikalta- ei kertonut minkä eläimen luota- jossa myrskyt ja sade ja kylmyys olivat koetelleet. Suomen syksy.
Mutta itse asiaan : Sinulle, joka käsittelet hevosia,- muutama kysymys aluksi:
MIKSI teet sitä mitä teet hevosen kanssa?
Onko hevonen sovelias sen käyttötarkoitukseen?
Jotta hevonen oppisi, on seuraavat kriteerit oltava kohdallaan:
*Levollinen ja luottavainen ihmisen lähellä
*tottunut paikkaan ja varusteisiin
*suhtautuu rennosti kosketukseen
*terve , ei myöskään mitään vakavia käytösongelmia
Ensimmäisessä esimerkkivideosssa totutettiin hevosta hampaiden huuhteluun, joka tulisi olemaan sen päivittäisessä ohjelmassa pidemmän aikaa hammasleikkauksen jälkeen. Pienellä vaivalla saatiin hevonen suhtautumaan jopa mielenkiinnolla suihkuavaan vesiletkuun ja sen käyttöön- askel kerrallaan. Vähitellen voitiin paikkakin vaihtaa ja kun hammasoperaatio sittem oli tehty, ei suun huuhtelemisesta seurannut mitään ongelmaa- päinvastoin! Harjoituksen aikana vaihdettiin myös letkuttajaa kun haluttiin vahvistaa itse toimenpide eikä ketään tiettyä ihmistä sitä suorittamassa. (Muistan yhä Helena Liukkosen "Nico"-oriin Vaasassa, jonka hän oli täysin ehdollistanut itseään tottelemaan ja harva uskalsi edes avata sen karsinan ovea..) -Aluksi siis paikka ja tekijä pidettiin samana ja palkitseminen aluksi jo siitä että antoi turpansa koskea letkuun, sittemmin letkunpäähän ja viimeksi ottaa letku suuhun kun siitä vuotaa vettä- asia kerrallaan. Oli puhetta että miten pitkiä harjoituksia voi kerrallaan tehdä, Kaimio totesi että jotkut keskeyttävät jo noin vartin kukuttua ja jatkavat vasta seuraavana päivänä, mutta hän itse saattaa taukojen kera tehdä harjoituksesta paljon pidemmänkin- myös siksi että etenkin elokuvan filmauksissa "aika on rahaa". Fiiliksellä mennään!
Summa summarum: Jos etukäteen tiedät tulevan hoitotoimenpiteen, valmistele hevonen siihen!
Kun jo toimimme, voidaan myös miettiä MITÄ haluamme vahvistaa? Palkkio tultava oikea-aikaisesti, ja äänimerkki ennen sitä opettaa hevosta ennakoimaan palkkiota- myös tehokas keino estää "kerjäämistä" ja namien hamuamista vaikkapa taskusta.Sellainen käyttäytyminen joka on hevoselle kannattavaa, lisääntyy siis.Palkkio ei aina ole namu, myös mielekkäät asiat /tehtävät toimivat palkkiona- kavereiden luo pääseminen, tauko, tehtävän vaihto/helpompaan tehtävään siirtyminen jne
Jos omalla tominnallaan voi jotenkin vaikuttaa omaan tilanteeseen, oppimista tapahtuu ja kun uusi käyttäytyminen on hevoselle jotenkin kannattavaa, se lisääntyy.
POSITIIVINEN VAHVISTAMINEN
vahvistaa oppimista
NEGATIIVINEN VAHVISTAMINEN - voi olla- yllättävää kyllä- myös puolipidätteen jälkeinen myötääminen ratsastuksessa. Tällöin aiheutettu paine loppuu/otetaan pois ja neutraali tila koetaan positiivisesti.
HEVOSEN KOSKETTAMINEN ja siihen siedättäminen on myös tärkeää- tämä on eri hevosilla hyvin yksilöllistä ja joillakin herkillä hevosilla voi viedä aikaakin
Kaimio on myös kehittänyt eräänlaisen "taukoheinäsovelluksen" eli puhuessaan yleisölle/jollekulle avustajista session aikana, hänellä on varalla vaikkapa pieni pahvilaatikko tms (IKEA pussi?-ei saa mainostaa...) josssa hieman heinää.Tällä viestiteään hevoslle että tilanne on sen kohdalla "lepo" ja voi rentoutua painaen päätä alas heinää pupeltaen.
Muuten omien juttujen höpöttäminen esim ratsastus- tai hevosenkäsittelysession aikana pidetään pahana- hevonenhan on koko ajan "valmiustilassa" odottamassa mitä siltä seuraavaksi pyydetään- se ei ole reilua!
On myös muistettava oma KEHONKIELI jonka hevonen ymmärtää varsin hyvin. Itse on opittava hevosen tunnetilojen tarkkaileminen ja tulkinta sen eleiden perusteella. Tästä puhuimme tauolla kun kerroin Kaimiolle tämän hetkisen tilanteen kouluratsastuksen arvioimisessa, missä on enenevässä määrin alettu puhumaan "happy-horse"- ilmeestä ja sen arvioimisesta kilpailutilanteessa. Kaimio näytti videolta missä melko vihaisen näköinen hevonen luimien siirtyi syrjään pyydettäessä ja nosteli jalkojaan yms vapaana tarhassa. Kyseessä kuulema tyyppi, joka aina keskittyessään on kiukkuisen näköinen - onhan sellaisia meissä ihmisissäkin...Tiedän itsekin, ja olen ratsastajan kanssa aiheesta puhunut, hyvän kisahevosen joka välillä luimii vihaisesti radalla ja näyttää pahalta, mutta kuitenkin vaan keskittyy. -Suun aukomiset ja kuolaimen jäytäminen , hännän huiskuttelu ja jännittynyt pinkeä ilme on tietenkin eri asioita, mutta se, että ne osaa tuomarina erottaa toisistaan vieraan hevosen kohdalla radalla.... oppia ikä kaikki; valmiiksi ei tässä lajissa tule!
Sanastoa tuli itselleni myös lisää- monta asiaa on tullut- joskus vahingossakin- tehtyä oikein, mutta nyt saatiin asioille nimet, kuten "SHAPING" eli uuden asian muokkaaminen halutuksi kuten alussa mainittu esimerkki hampaiden huuhtelusta jossa pienin askelin edettiin letkun kanssa.
On maltettava odottaa- joskus tulee jopa takapakkia- ja pilkottava opetettava asia pienempiin osiin.
No, tämä nyt on tuttua kaikessa opettamisessa, mutta "kertaus on opintojen äiti"
ONNISTUMISET OPETTAVAT ja rankaiseminen ei auta ELLEI SAMALLA ANNETA OIKEATA VAIHTOEHTOA ASIAN SUORITTAMISELLE!
Huonojen tapojen poisoppimisessa on huomioitava että vain vihjeestä saa toimia , koska ilman vihjettä ei tule palkkiota- Ratsastuksessa asioiden ennakoiminen saattaa vaatia tällaista poisoppimista, josta voidaan rakentaa myös pidempiä toisiinsa liittyviä ketjuja.
JOS hevonen hössöttää ja alkaa jännittämään jotain tiettyä tehtävää, siirry ensin tekemään huolellisesti jotain helpompaa tehtävää! (Tätä tapaa olen kokeillut uusien oppilaiden kanssa koulussa- etenkin ruotsi on usein aine mikä koetaan vaikeaksi ja inhottavaksi- ekat sanakokeet ovatkin sitten sellaisia että lähes kaikki saavat niistä täydet pisteet ja oppilaat huomaavat että "hei, ei tämä olekaan niin vaikeaa!")
Uuden oppimisessa on myös varottava "tylsyyden ansaa"- jos liian kauan tekee ja toistaa samoja harjoituksia, mielenkiinto sammuu ja tekemisestä tulee huolimatonta .
sana VAIKUTEHALLINTA oli minulle uusi, ja tätä sillä tarkoitetaan: Hevonen oppii toimimaan halutulla tavalla silloin kun huomaa pyynnön, mutta ei sekoita sitä ennakointiin, joka vasta valmistelee uutta asiaa.
Seuraava tehtävä- esim ratsastuksessa- vahvistaa edellistä ja niistä voidaan saada oikea ketju. Esim jos hevosella on tapana rynnätä laukkaan, katkaise laukka, ja vasta kun ravi/käynti on tasapainossa, pyydä sitä laukkaa uudelleen. Paljon asioita, mitä on jo vuosikaudet tehnyt vaistomaisesti, mutta jotka on hyvä sanoittaa välillä!
POISOPPIMISESSA on tärkeää, että hevonen toimii vain vihjeestä, sillä ilman vihjettä ei tule palkkiota.
*Hevoselle opetettava asia on se yhteinen kieli
*Täten opetetaan ja vahvistetaan hevosen kyky liikkua järkevästi
*Ratsastuksessa on myös kyse kehon jumppaohjelmasta (=mm suoristaminen)
*myös kouluttajan motoriset taidot oltava ajan tasalla- oikea palkkio oikeaan aikaan ja riittävä oma kehonhallinta vaatimuksia esitettäessä hevoselle.
*Etukäteen tarkistettava varusteet ja tilat - joskus jopa hyvä tehdä jokin harjoitus ilman hevosta
*Hevosen hyvinvointia lisää ns "vapaa valinta" (joka ei tarkoita sitä, että sille tarjotaan vaihtoehtoa mennä tarhaan tai töihin....) mutta näimme videoeimerkkejä hevosesta joka mieluusti vapaana ollessaan maneesissa seurasi omistajaansa kävellen ympäri kenttää.-Hauska esimerkki oli myös kun hevosta oli opetettu painamaan jotain nappia kun se haluaa loimen pois, toista taas kun se haluaa loimen päälle. Valtaosa koe-eläimistä viihtyivät parhaiten ilman lointa- keleistä huolimatta!
ELÄIMEN JA IHMISEN SUHDE MUOTOUTUU LOPULTA HEIDÄN YHTEISISTÄ KOKEMUKSISTA - Toivottavasti hyvistä sellaisista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti