Koulupuolella on näitä valmennuksia riittänyt, Kyra tottakai, ja monta muutakin, mutta estepuolella ollut tyhjiö sen jälkeen kun Morris joutui lopettamaan- tästä tilaisuudesta suurkiitos ERKin uudelle porukalle! Ainoastaan yksi asia hiersi- ei järjestäjien vaan yleisön puolesta -MIKSI kurssikielenä englanti kun Suomi on kaksikielinen maa ja jokainen on ruotsia koulussa opiskellut???
Jens aloitti ensimmäisen, kahdesta nuoresta koostuvan ryhmän kanssa puhumalla omasta urheilufilosofiastaan, joka käsittää mm seuraavat kohdat:
"Älä ratsasta hevosta josta et pidä, sillä olet eläimelle sen velkaa että tulette toimeen yhdessä."
Ratsastus on elämänmuoto, ei pelkästään urheilua, se on ja sen pitää olla mielenkiintoista, motivoivaa ja hauskaa. Siihen kuuluu myös itsensä kehittäminen teoriatasolla- Jens on lukenut melkein kaikki käsiinsä saamamsa ratsastus- ja hevoskirjat ja seuraa tällä hetkeää vaimonsa tri väitöskirjan tekoa hevosen liikemekanismista ja eri lihasten käytöstä tarkkana .
Maininta, jonka mieluusti tässä referoin, on kysymys miksi nykyajan nuoret ratsastjat juoksevat vain tämän hetkisten "julkkisvalmentajien" perässä, kun vielä olisi muistettava että usein "vanhassa on vara parempi" -iäkkämmät valmentajat ovat usein suorasukaisia ja paljon kokeneempia ja jos seuraavat aikaansa, mikäs sen parempi? Vai onko kyse tosiaan siitä, mitä Fredricsson epäili, että ratsastajat eivät halua kuulla totuuksia vaan elävät vain kehuilla? Tässä yhteydessä hän kehui vuolaaasti majuri Anders Lindgreniä, joka 1990-luvulta lähtien oli huolehtinut Fredricssonin kouluvalmennuksesta- ensin haukuttuaan tämän sileän työskentelyn lähes katastroofiksi. Silloin kaveri oli jo kisannut pitkin Eurooppaa ja työskennellyt mm Franke Sloothaakin luona ja luuli jo jotain osaavansa. Flyingen ajoilta on myös Kyra ollut opettajana, ja tämän kanssa he ovat yhä paljon tekemisissä.
Tässä tilaisuudessa, vierailevana tähtenä, eikä kenenkään vakituisena valmentajana, Jensillä oli toki mahdollisuus ja tilaisuus antaa kehuja- ja niin hän tekikin- nuoret hevoset molemmissa ryhmissä toimivat hyvin, ja kun Jens vielä totesi että mitä matalemmalla tasolla harjoitukset tehdään, sen opettavaisempia ja itseluottamusta aikaansaavampia ne ovat. Ensimmäinen ryhmä teki paljon sileää ja vasta lopuksi muutaman hypyn, ja Okko Pöllänen pääsi kokeilemaan ajo-otetta jotta ohjilla jotta hän pystyisi myötäämään reilummin nuoren hevosen selässä. Alussa, jotta nuoret tottuisivat maneesiin, painotettiin ettei väkisin pitänyt mennä minnekään "pelottavaan nurkkaan" vaan antaa hevosen rauhassa rentoutua työskentelemällä aluksi pienemmällä alalla, laajentaen sitten vähän kerrallaan. Toki itsestään selvää, kuten moni muukin esille tullut asia, mutta hyvä kun tämäkin tasaisin välein lausutaan ääneen!
Toisessa ryhmässä nähtiin kaksi kimoa (Maija Ylihuhtalan ja Tiiu Purasen) ja Salla Varentin kotikasvatti ruunikko, joista etenkin 5v Ice Cream (kuvassa alla) teki minuun vaikutuksen olemuksellaan ja liikkeillään- olisi ilman muuta kelvannut kouluradoillekin. Hieman varovaisista hevosista Jens totesi, että todella hyvän hevosen onkin oltava tavallista skarpimpi- senhän luonto jo edellytttää ettei jää petoa odottamaan vaan ehtii karkuun jos meinaa jäädä henkiin. Ja jos nuorten kanssa aikoo tutustua uusiin tehtäviin/esteisiin, aina voi ottaa vanhemman luottoratsun kärkihevoseksi- myös maastoon! Maastoratsastusta suositeltiin lämpimästi, ja nimenomma siellä laukkaamista jotta hevoset saadaan liikkukmaan eteenpäin! Me like!
En lähde tässä selittelemään tuntien kulkua, vaan yhteenvetona mainitsen nyt niitä asioita, mihin Jensi kiinnitti huomiota ja mitkä hänen mielestään ovat tärkeitä
ALLTID FRAMÅT _ always forwards- aina eteenpäin- tätä ei voida painottaa liikaan!
Älä tee tai pyydä hevosta tekemään asioita, joihin etä ole valmis- jos este mielestäsi näyttää liian isolta tai vaikealta, silloin se todella on sitä - sinulle. Hevonen vaistoaa tämän ja se tietää ongelmia.
*Käyntiä ratsastetaan läpi koko kehon - irtionaisuutta lisää.* anna itsellesi ja hevoselle aikaa* Tunne hevosesi -myös vartalollasi!*"Ratsasta hevonen sisäpohkeella ulko-ohjan tuelle" (AMEN) Sinun pitää myös tuntea käsissäsi kun hevonen työntää takaa ja alkaa kantsamaan.*Etenkin nuorilla, ratsasta hieman uran sisäpuolella- on liian helppoa "nojata" ulkoseinään...*siirtymiset, siirtymiset ja vielä kerran siirtymiset" nuorilla askellajien välillä, mutta vanhemmilla myös askellajien sisällä. *Valmistele (puolipidättein) kulmat, voltit, kaaret ja ratsasta niiltä ulos reippaassa tempossa jotta hevonen oppii ajattelemaan AINA eteenpäin.MUISTA, että KAIKKI MITÄ TEET HEVOSEN KANSSA, OPETTAA SITÄ. Se voi oppia hyviä asioita- mutta myös niitä huonja ellet itse ole tarkkana ja keskity tekemääsi!
*Hevosen vinoudesta minulle uusi, jännä teoria; vaikka Jens toteaakin paikkansapitävyyden tällä "kummalla kyljellä varsa vatsassa ollessaan nukkuu" hän lisää sihhen ajatuksen hereilläolosta toista takastaan lepuuttaen- sillä jalalla pässee äkkiä ottamaan vauhtia vaaratilanteessa! *Tunnin pituudesta ei sinänsä ollut puhetta, mutta Jens painotti lyhyitä tehokkaita työskentelyjaksija joiden välissä useita käyntikatkoja. *Varottava paketoitamasta hevosta edestä liian lyhyeksi! Vasta sitten se on tasapainossa ja valmis hyppäämään kun pystyt laukkaamaan sillä läysin pitkin ohjin ilman että se riistäytyy tai menettää tasapainonsa (Samoja juttuja kysytään nykyään monessa kouluohjelmassa, mutta vain ravissa)
Maastakäsin apua sai toinen junioritytöistä, jonka hevonen vastusti kättä alkutunnista, mutta rauhoittui työskentelemään tasaisesti kun päästiin laukkaamaan.
Junnuille, ja myöhemmin ratsastuskouluhevosille, annettiin tehtäväksi laskea laukka-askeleita puomille lähestyttäessä. Tehtävä olkin melkoinen koska laskeminen aloitettiin jo kaarteeesta noin kolmenkymmenen metrin päästä ja puomin piti osua askeleelle no 10... Yllättävän hyvin muutaman toiston kera tyttäret hallitsivatb tehtävän!
Vielä puomeista puheenollen, niitä muutaman kerran oli käytössä ennen/jälkeen esteen, mutta vanhanajan kavalettityöskentelyä Fredsricsson suositteli, ja vedessä tai metsässä liikkumista (itse olisi lisänyt lumen mukaan luetteloon, muttei taida Ruotsissa sellaista puuterilunta koskaan ollakaan kuin meillä?) Avittaa löytämään selkätyöskentelyn ja pitää hevosen tarkkavaiasenna. Ei tämäkään mitöön uutta, mutta hyvä kun joku "guru" senkin muistaa mainita!
Sitten päästään siihen kuuluisaan ruotsalaiseen positivisuuteen ja "varsågod-och-rid"-ajatteluun;
Miksi vaan etsiä virheitä ja haukkua kun hevosista ja ihmisistäkin löytyy niin paljon hyvää!
Jos ylität esteen useita kertoja, vaikka kymmenen, ja vain yksi menee hyvin, niin kiitä silloin! =Eli älä jää vellomaan huonoon suotritukseen itsesäälissä tai hevosta haukkumalla!
*Koskaan et myöskään voi hypätä LIIAN pieniä esteitä, mutta kylläkin liian isoja!*
*Muista jättää ikävät asiat mielestä kun nouset ratsaille- ei hevonen tiedä eikä tajua jos sinulla on ollut paska päivä töissä!^*Päästiin jopa pohjoismaalaiseen pieneen vertailuun: *Tanskalaiset touhuavat - liikaakin - hevosen selässä *Norjalaisten kouluratsastus on, noh, onneksi kevyt istunta heillä toimii^*suomalaiset ovat toki sisukkaita mutta saa heillä olla hauskaakin ! *Ruotsalaisilla oli JAna Wannius tiennäyttäjänä kansainvälisyyteen ja "esimerkistä oppii" kun jo varhain pääsivät Euroopan radoille! *Ites ratsastus on vain osa menestystä - sitten on kaikki muu hoidosta alkaen sisällyttäen terveelliset ruokatavat, nukkumiset ja yhteishengen. Kisareissuilla- huom, omistajia myöten- ruokajuomana kaikilla on vesi, ja myöhäisiä iltoja ei harrasteta, -kyseessä on URHEILULAJI, jonka huipulla tuulee ja nolla virhettä tai se nopein aika voi olla pienestä kiinni!
*JA vielä ratsastuksesta: "Aina on tärkeämpää antaa kun ottaa" - tässä tapauksessa kyse on ohjista.😉
Valmentajan/opettajan roolissa on myös tärkeää asettaa kysymys oikein kisojen tai rankan harjoituksen jälkeen: "MITÄ OPIT TÄNÄÄN?" Eikä sitä tavallista "miten meni`?"
Ratsastajan lahjakkuudesta (talentista) oli puhe- Jens sanoo ettei luonnonlahjakkuudesta ole mitään hyötyä, ellei menestymisen eteen ole valmis tekemään töitä. Eli "tahto tulla paremmaksi" on paljon tärkeämpää kuin pelkkä nk lahjakkuus.
*Satuloista ja varusteista sen verran (vaikka sitä satulafirmaa edustaakin) että mitä yksinkertaisemmalla mennään, sen parempi. Itsellä hänellä on arkityöhön koulusatula, mutta ilman mitään jalkojen asentoa lukitsevaa toppausta tms. *Kuolaimistakin sen verran, että suuongelmat usein ratkaistaan paremmalla ratsastuksella....*Laiskojen hevosten on opittava reagoimaan herkillä avuilla, kun taas kuumenevat hevoset on saatav rennoksi pohkeelle- niin yksinkertaistase on"
*KEVYT ISTUNTA rulettaa jälleen! Henk.koht. siirryin kevyeeseenistuntaan radalla Morriksen myötä 1980-luvulla kun aloin enempi kilpailemaan ja aina nuorilla (kuinka ollakaan, omilla kasvateilla) ja nyt sitä saa jälleen käyttää- jippii! hevosen ehdoilla ja tilanteen mukaan mennään! Myös kevyen istunnan kulmauksista ennen estettä ja hypyn alussa oli puhetta- mielenkiintoista kun nyt pystytään tieteellisestikin todistamaan miten ja miksi hevonen pudottaa etusillaan...
En laittele tänne mitään tehtäviä, ratapiirroksia tai etäisyyksiä, koska oma lähestymiskulmani liittyy enemmän sileään työskentelyyn, jota pääsin jo tänään omassa valmennuksessa testaamaan. Tosin kyseessä kouluratsastus, mutta ratsastustahan sekin on. Ja alkuverryttelyssä hevosen "herättely" mikä tällaisena sopii hyvin hieman laiskoillekin eläimille ja tänään sellaisille toteugtui hyvin:
Aloitetaan tekemällä liikkeestä 1/4 osa etuosakäännös, josta vastaanottava ulkopohje sitten kääntääkin hevosen etupäätä toiseen suuntaan takaosan ympäri 1/4 jolloin molemmat pohkeet vuoroin ovat aktiivisina. Siitä sitten pysähdys, useamman askeleen peruutus ja laukannosto.
Tätä toistetaan useamman kerran molempiin suuntiin eli tosiaan käydään läpi niin sivulle- eteen-ja taaksepäin annetut avut. Kuvan hevonen heräsi hyvin ja kroppakin lyheni puoli metriä kun harjoitusta toistettiin viitisen kertaa... Kuumilla hevosilla oltava toki varovainen sen laukannoston kanssa- me jätimme sen tänään monelta väliin-ettei ihan ylikuumenemistä sattuisi...
-kavalettitylskentelyä tehtiin tänään myös- kyllä se jalka nousee suomipollellakin! Rusiridersien ratsastajat Hartolassa on niin ihanan motivoitunutta ja työtäpelkäämätöntä porukkaa!
-Tänään oli vielä apuope Susu mukana - ei aina se ihan kärsivällisin tyyppi...
Edellämainittu käännös-käännös-peruutus -laukka- on kuulema Jensille majuri Anders Lindgren aikanaan opettama "alkuherättely" joka tuntui minustakin hieman tutulta- olen tämän opettajan opissa ollut Ypäjällä vuonna 1979 Mäntän ratsastajien suomenhevosella Veli, jonka kanssa mitkään koulukiemuratkaan eivät tuottaneet vaikeuksia ja hevosta koottiin siinä missä lämpösiäkin. Ihana Veli!💖
(Velin ja minut kuvasi Leena Kahisaari 1979 Kouvolan kisoissa, luokka avoin 120cm-se poika osasi hypätä!)
Fredricsson painotti vielä kovasti tätä koulupuolta- kaiken perusta -ja sitä, että nuori aloitteleva kilparatsastaja on se, joka sitä hyppäämistä eniten tarvitsee, ei se hevonen. Nuorille ratsastajille kokeneita hevosia ja vanhoille ratsastajille nuoria hevosia- näin se meni eilen Ypäjälläkin ja Jens oli tyytyväinen näkemäänsä - junnuilla Annika ja Olivia oli mukanaan 11v ja 17v hevoset, kun taas nuorten hevosten selässä oli hyvinkin "aikuista" porukkaa. Ratsastajat eivät ehkä kaikki saaneet juuuri sitä itselleen räätälöityä valmennusta, mutta yöi 300-päisen yleisön edessä mallinukkena oleminen oli varmasti hyödyllinen tilaisuus, ja se mitä kentällä tehtiin, tehtiin ajatuksella ja varmasti jokaiselle jäi jotain kotiin vietävää ja mietittävää. * Oliviaa ja Graalia kävin moikkaamassakin- Graal mun kasvatti siis- ja tyytyväisiä olivat. Myös nuorille hevosille räätälöitiin sopivat ei liian vaikeat tehtävät jotta kaikilla oli hyvä mieli kotiin lähdettäessä- tämä, jos mikä on tärkeää- itsetunnon säilyttäminen ja kehittäminen! Oppimiseen vaaditaan toki mukavuusalueelta poistumista- mutta miten ja koska se tehdään, on hyvin henkilökohtaista! Kaikki voittaa!
..ja vielä Graalista pari kuvaa, kuvien välissä noin 15 vuotta.- Annikalla oli Ypäjällä ratsastettavanaan Gigant, mutta kalustoon kuuluu myös Graalin pikkuveli Galahad - olisipa ollut kivaa että molemmat olisivat olleet yhtaikaa kurssilla...Mutta kaikkea ei voi saada- Gigant Annikan mukaan oli enemmän koulutusta vailla ja Galahad pässee sitten suoraan hallimestaruuksiin- Annikan kurssilta saadulla opeilla ehkä voittoonkin? Ja Olivia nähdään Graalin kanssa junnumestaruuksissa jos kaikki hyvin käy, myös palkintojenjaossa.
Ihanaa vielä olla "heppaäiti" vaikka omia kasvattejakaan ei enää tule, nautin täysillä näistä viimeisistä omista pikkuisista!
Motivaatio ja innostus tässä lajisssa on tärkeeä, ja niin kauan kun sitä riittää, kehitys jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti