KESÄREISSUSSA itään - kohteina Kotkan Langinkoski ja Loviisan seutu. Paljon pakattuna kahteen päivään, muutama jännitysmomentti mutta "loppu hyvin, kaikki hyvin" . Sen verran hauskaa oli minullakin että voisi harkita seuraavassa elämässä matkanjärjestäjän ja -oppaan roolia...

Lähtö linja-autoasemalta 9.30 maanantaina, kaikki 23 ajoissa kyydissä+ Jukka -kuski ja minä. Väljästi tilaa bussissa- pitää kai sitä koronaa vielä jotenkin huomioida?

Keisarilliseen Langinkoskeen ensimmäiseksi- oli muuten positiivinen kokemus! Kauniit maisemat ja hieno "kesämökki" Aleksanteri III:lla ollut niinä muutamana kertana kun on Suomeen eksynyt. Vaikka talolla kokoa ja näköä riittävästi, ei siellä kuulema yövytty, kunhan kalasteltiin ja katsottiin koskea. Joen suistoon parkkeerattu oma alus oli sitten se makuuhuone kuninkaallisille. 

Asiantunteva opas Ari kierrätti meitä alueen mullakin saarilla ja aikaa oli riittävästi omiin tutkimuksiin ja kahvilla käyntiin. -Nyt tiedän alkuperän käännöstehtävälle ruotsi -suomi "Ö,Ö,HÖ-Ö"

Heinäsaari eli hö-ö löytyy tosiaan keskeltä jokea!

-Joki jakautuu useampaan pienempään uomaan keisarillisten saarten kohdalla, mutta ohitettuaan kalastusmajan yhtyy taas isommaksi vedeksi.

-Ihana yksityiskohta talossa, tai oikeastaan kaksi- keisarilliset sisäkäymälät jo 1800-luvun loppupuolella. Tyyliä olla pitää!

-Keittiössä saattoi keisarinnakin touhuta, epävirallisesti kun kerran lomailivat, ja kaapistoa tarvikkeineen on hyvin säilynyt - rakennus ollut museona 1930-luvulta saakka. Talvisin kiinni, mutta ei kuulema lämmitetä- vankoista hongista rakennettu talo kestää säätilojen vaihtelut!

Perille pääsee kahta kautta- taustalla oleva silta tuo Sutelan tienhaarasta  etelänpuoleiselle pienehkölle parkkipaikalle, mutta bussilla liikkuessa oli parempi vaihtoehto kääntyä moottoritieltä Kotkaan ja pian sitten oikealle.

Vajaassa puolessa tunnissa ajettiin sitten Ruotsinpyhtäälle ja Strömforsin ruukinkylään - vuoden kyläksi mainittu 2018. Laitan oheen Mansen ottaman öisen tunnelmakuvan!

Strömforsin vanha kirkko komistelee ruukin alueella luontopolun alkupäässä.

"Bed&Bistro" tarjosi mukavan majoituksen osin kuvassa näkyvässä "Krouvinmäen" talossa, osin vanhassa kartanomaisessa päärakennuksess jossa myös ruokailimme.

Krouvinmäen kiviseinät olivat kuumalla ihanan viileät, kun taas kartanon päärakennukseessa oli tunnelmaa- molemmista tykättiin.

Ruokailemassa kartanon terassilla

Tässä teksi mieli jo vähän mainostaa- yrittäjä Jukka Liponkoski henkilökuntineen sai vieraat tuntemaan itsensä tervetulleiksi ja toiveeseemme aikaistetusta aamiaisesta vastattiin hyvin. Porukkamme jakaantui eri kohteisiin iltapäivän aikana- näkemistä ja tekemistä riitti, ja niin suosittua suppailua ei kukaan ehtinyt kokeilemaan vaikka tarjolla olikin. A-oikeudet oli lähes kaikissa kahvila-ravintoloissa, ja illallisbuffet oli loistava liha-kala-ja kasvisvaihtoehtoineen!

Ennen ruokailua kävi tämä avantouintiin tottunut porukka tietenkin saunassa ja pulahdettiin Kymijokeen, joka tässä läntisessä haarassa virtaa rauhaisasti ja leppoisasti eteenpäin- alajuoksulla luontopolkukin seuraa joenvartta pitkään. Ihan yksisarvinen oli saunojilla käytössä -täytyy myöntää ettei se ihan kesy ollut kun sitä kokeilin...

Ratsailta nousu oli hieman kömpelöä, johtuneeko siitä etten enää säännöllisesti ole ratsastanut useampaan vuoteen?

Ratsuparka kippasi vielä nurin kun poistulo oli niin epämääräistä...

Seuraavat kuvat vielä luontoreitin varrelta, kokonaispituus liki 9km, mutta naisporukalla teimme ovelan oikaisun alkupätkän jälkeen jätimme korkeammat kalliot väliin ja menimme hiekkatietä pitkin Kukuljärven uimarannalle ja sieltä kilometrin käännös Brannin luolalle. Luolassa on aikanaan kesäisisin asuttukin- kolme naista mahtui hyvin seisomaan pystyssä ryömittyään sisälle!

Oli hassua kun saman päivän aikana tuli uitua sekä järvessä että joessa, ja tiistaina olikin vielä meriuinnin vuoro!

Yläkuvat saunan edestä Kymijoelta, alakuvassa Kukuljärvi.

Tiistaiaamuna lähes kukonlaulun aikaan olimme jo muutaman kilometrin päässä tutustumassa puutarhasuunnittelija Eija Käckmanin englantilaiseen ihmeeseen.

Myönnän olleeni hieman ennakkoluuloinen, ja ajattelin 2ha aluetta lähinnä käytäviä risteilevänä hyvinhoidettuna nurmikkona jossa siellä täällä erilaisia ruusupensaita kurkistelee....Tämä siis sen perusteella, mitä olen Britanniassa nähnyt.

Yllätys oli suuri ja hyvin positiivinen kun kuljimme lähes keskellä kivistä metsää, jonne oli jätetty mustikanvarvuista lähtien vanhoja puita myöten paljon aluskasvillisuutta jonka ympärille sitten puutarha oli kehitetty. Mieleeni jäi  erityisesti Eijan toteamus tavasta miten Suomessa rakennetaan- ensin kaikki kasvusto talon ympäriltä caterpillarilla pois, ja sitten multaa, ruohikko ja uusia hentoja puita. Ei ymmärretä hyödyntää olemasssaolevaa ja kehittää puutarhaa luonnonmukaiseen ympäristöön.

Tämä asia oli täällä huomioitu, kalalampea myöten. Hauska tieto oli karppi-kaloista se, että "harrastajat" maksavat niistä tuhansia ja jälleen tuhansia euroja jos ovat oikean muodin värisiä ja näköisiä! Lammessa pienellä pumpulla virtaus on auki talvellakin n +7oC, mutta karpit ovat pohjassa eräänlaisessa horroksessa syömättä talven yli. Kaikkea hauskaa tietoa sitä saakin kerättyä!

 

-Ei minusta puutarhuria koskaan tule- aivan liian työlästä- mutta hauskaa oli katsoa minkälaista jälkeä alan asiantuntija on saanut metsässä aikaan! ja kiva oli kuulla että hänen peruskoulutuksensa on saatu Mäntsälässä Saaren kartanon puutarhuriopissa!

Tämä poikki tähän - teen uuden bloggauksen Loviisan Svartholasta, ja nimenomaan sinne pääsystä....

"jatkuu seuraavassa numerossa"