tiistai 1. toukokuuta 2018

Kiitollisuus. Jos osaisikin aina nähdä ne hyvät puolet kaikesta? Joskus onnistuu- elämä on.



Kännykkäkuva otettu vappuaattona Töölönlahden rannassa, oopperan takana. Ihana kuu ja hyvät fiilikset Mozartin oopperan jälkeen. Olin vallan parhaassa seurassa kun avecina toiseksi nuorin pojistani - vapaaehtoisesti! (ok, mamma betalar; mutta silti!)
Älysin vasta pari viikkoa sitten liput äkkiseltään varattuani (tarjouksena kaksi yhden hinnalla- pakkohan ne oli varata!) että vappuaattona monella kavereistani on muuta puuhaa kun oopperassa istuminen, omista pojista puhumattakaan! Mutta tädillä kävi tuuri ja Mozartin Cosi fan Tutti oli juuri niin hauska ja valloittava kun kriitikotkin antoivat ymmärtää. Nuorille nouseville laulajille erinomainen tilaisuus, koska kukaan ei ollut erityisesti pääosassa ja kaikki saivat loistaa, no juu minusta tuo Valtteri Torikka vaan on ihku -olen kuullut laulavan ennenkin enkä pettynyt nytkään. Ja myös oma nuoreni piti näkemästään ja kuulemastaan-hyvä niin!
Älkäää kuvitelko nyt hyvänen aika että olisin joku oopperafriikki tai -asiantuntija, mutta kerran-pari vuodessa on käytävä- itse oopperarakennuskin saa minulta täydet pisteet niin arkkitehtoonisesti kun sisustukseltaan! Ja mitä lippujen hintaan tulee- tarjouksia löytyy yllättävän usein ja viimetipassa liikkeellä olevat alle 20 -vuotiaat, työttömät, eläkeläiset  ja opiskelijat saavat lippunsa hajapaikoille hintaan 20 euroa! Toki, ellei ole tutustunut oopperamusiikkiin on kappalevalinnan syytä olla Mozartia tai Verdiä jotain kevyttä jossa vielä hullunhauska tarina - ja niitähän riittää! Joku kova feministi ei varmasti haluaisi tätä oopperaa nähdä, mutta kun farssinomaisessa tarinassa niin naiset kun miehetkin ovat kovin kevytkenkäisiä, onko sillä enää sitten väliä? Ihmiselämä ja -luonne on aika kummallista  joskus! Paras vaan ottaa huumorin kannalta, ei sitä muuten jaksa!


Kuvatahan ei saa esityksen aikana, mutta tämä onkin jo tervehdyksistä!

Kuten jo viimeksi varoittelin, on vappu melko hevostäytteistä ja onkin ollut ilo päästä hieman jo 3-vuotiaan kanssa työskentelemään kun toipilasaika alkaa olla takana. Kahta samanlaista päivää ei ole, ja oikein huvitti tänään kun poika oli kuulema aamusella eilisen työn

jäljiltä makoillut ja syönyt heiniäkin makuuasennossa, niin illalla olikin sitten taas ruutia vaikka muille jakaa!  Eiliset suunnitelmat ratsuttaa ilman juoksuttamista piti muuttaa, ja sivuohjaakin tarvittiin (standing martingal) jotta etuosa ei olisi liian kevyt...(pojalla hieman taipumusta keulimiseen)
Melkein kymmenen minuuttia pitikin sitten jostain syystä vetää liinassa lähes täysillä ennenkun malttoi, mutta kun Piia pääsi selkään oli Kapu itse asiallisuus- korkea on työmoraali nuorukaisella!
*Tästä voidaan vetää se johtopäätös, että AINA, kaikessa opetuksessa on löydyttävä vaihtoehto B ja joskus myös C - se on sitä yksilöllisyyttä jolla saadaan tuloksia aikaiseksi! Ja mitä enemmän asioita olen ajatellut, sitä vakuuttuneempi olen siitä, miten hyvät eväät on tuo elinikäinen hevosten kanssa pelaaminen minulle antanut ja antaa yhä- aina oppii kun vaan on kuulolla!





Vappupäivää voi viettää näinkin-ilman sen kummempia palopuheita, eväskoreja tai juominkeja. Itse istuin tuntikaupalla koneen ääressä aamusta lähtien tutkimassa kestävän kehityksen oppeihin liittyviä tehtäviä- kas kas, tekemättömiä juttuja löytyi aina marraskuulta asti. No, nyt tietää mitä on ohjelmassa kun on se pariviikkoinen loma toukokuussa!

Viikonloppuun kuului myös hieman kaksijalkaisten lasten kanssa touhuilua- laitan muutamat kuvat pojanpojista jotka nauttivat ulkona metsässä, pellonlaidassa ja hiekkakuopalla koiran kanssa. Tästä olen varmaan aiemminkin maininnut, mutta koen niin tärkeäksi että lapset pääsevät luontoon ulos ja liikkumaan- nukkuvatkin aremmin! Pienin "sammahti" heti kun pääsi sänkyyn ja isompien kanssa pelattiin taas kerran Afrikan tähteä. Nukkuivat hekin ihan yönsä hyvin, mutta itse olin kyllä lauantain viisaasti jättänyt ohjelmalta tyhjäksi -palautumista tarvittiin! Ei niin että olisi ollut ongelmia poikien kanssa- he ovat aivan ihania ja tottelevatkin fammua hyvin - mutta oma nukkuminen oli sellaista koiranunta toinen silmä auki - pitihän fammun kerran yössä etsiä tuttiakin jotta pikkumiehen uni taas jatkui rauhaisasti...
Tämän kun tuntee itse, täytyy myös muistaa miten paljon jännitys nuorissa, kokemattomissa hevosissa vaikuttaa esim kisatilanteessa- ihmislapsista puhumattakaan!
oheistan vielä muutamat liikkumiseen ja kielenhallintaan liittyvät linkit - olkaa hyvät!

https://yle.fi/uutiset/3-10182817 - Tomi Kinnusen kolumni vaatimuksista opettajille...

https://yle.fi/uutiset/3-9601900   -liikkumisen iloa Perhossa

https://yle.fi/uutiset/3-10181717  - suomenkielen näivettyminen englannin takia

*Huomasin muuten että kaikilla jutuilla on yle lähteenä -en mitenkään erityisesti suosi mutta näitä YLen uutisia tipahtelee mun Facebook-sivustolle näkyviin tuon tuostakin - tietosuoja siinä kunnossa että jos kerran on jonnekin päin kallistunut niin sieltä tuulee....

Metsään menossa- kolme poikaa ja vahti

 Puuhun kiipeäminen kuuluu lasten kehitykseen. Ehdottomasti. Kunhan joku vahtii ettei mennä liian korkealle ja ottaa kopin jos putoaa...ja metsästä löytyy leikkikaluja moneen tarpeeseen!

Juttelin omien poikien kanssa - meillä ei  tainnut olla niitä lasten istumakärryjä kun yhdet- ei tallinpitäjällä ole aikaa työnnellä mitään lastenrattaita !Eikä tämäkään pikkumies sellaisia metsäreissulla tarvinnut kun tomerasti veljien kanssa marssi!  (Pellon ja polun raja ei vajaa 2-vuotiaalla ole vielä ihan hallinnassa)

Viimeviikkoisesta kirjastokoirasta muutos lapsenvahdiksi on aika rankka- ilmeestähän sen huomaa!

Vappu siis selätetty ja toukokuu alkakoon - työpäivä odottaa ja seminaarijärjestelyt Treella torstaille - palaan asiaan ensi viikolla kun on se L-O-M-A . Ei sellaista ole mulla ennen ollutkaan! No, ehtiipä ainakin tunteja pitämään!