sunnuntai 14. tammikuuta 2018

"Asiakkaat" työssäoppimassa-harjoittelemassa - opiskelemassa .




"Ammatillista koulutusta on välttämätöntä uudistaa, koska tulevaisuuden työelämässä tarvitaan uudenlaista osaamista ja ammattitaitoa. Uudistumista edellyttää myös se, että koulutukseen on käytettävissä aiempaa vähemmän rahaa."
Tämä ote suoraan OPH:n AMISREFORMI-sivustolta. Merkitsin lihavoiduilla tuon varsinaisen syyn reformiin, siitä kun ei ääneen puhuta...

https://esaimaa.fi/uutiset/lahella/4fa4125a-bd58-4943-99d6-7a8c5f3f1827

https://www.aamuposti.fi/artikkeli/568262-yrityksissa-pelataan-tutkintouudistusta-ammattiopetuksen-uudistaminen-ei-miellyta

Lopullisen sysäksen tähän blogiaiheeseen antoi eilinen tutun tallinpitäjän Facebook-päivitys työkkärin kautta tulleesta työkokeilijasta, joka kahden työssäoppimispäivän jäkeen "sairastui" ja sittemmin hävisi eikä vastannut puhelimeen eikä muutenkaan ollut tavoitettavissa.  -Itselläni oli vuosia sitten hieman vastaava kokemus aikuisesta toimistotyöntekijästä joka halusi vaihtaa alaa ja totesi sitten vajaassa viikossa ettei tuo hevoshomma hänelle sopinut- taluttaessa oli hevonen onnistunut astumaan hänen varpailleen ja sittenhän oli hyvä syy hakea sairaslomaa seuraavalle sovitulle viikolle! Sikäli kokeilu onnistui, ettei tämä ihminen ainakaan hakeutunut  minkään koulun poissaolotilastoja lisäämään vaan hän valitsi luultavasti toisen alan työnvaihdokseen!
Mielenkiintoisia kommentteja tähän FB-postaukseen- niin puolesta kun vastaan- luin sitten lähes metrikaupalla, todeten että ongelma on hyvinkin yleinen hevosalalla ja pahenemaan päin . Hevosalalla työ on raskasta ja vastuullista, paikoin jopa vaarallista ja vaatii kutsumuksen ja harrastepohjalta hankittua perusosaamista ennenkuin voidaan kouluttamalla "asiakasta"  (= oppilas) eteenpäinviedä! Motivaatio niin hevosiin kun työn tekemiseen ja halu oppia on oltava- kyseessä ei todellakaan ole mikään pitkitetty ratsastusleiri tai hoitohepan korvien rapsuttaminen ja muiden nuorten kanssa seurustelua vaan TÄYTTÄ TYÖTÄ!


HUOM! Kuvituskuvia jossa esiintyvät lapset ja poni EIVÄT kuulu ammattikoulutuksen piiriin, mutta ovat vielä nuoruuden innolla mukana tekemässä ja oppimassa!
Jostain syystä tämä into matkan varrella monelta laantuu  ja onkin hyvä silloin kysyä; Miksi tälle alalle?


Mikä on ollut oppilaitosten osuus tähän mennessä? -Tuottaa ne perustaidot ja sen teoriapuolen tiedon, mitä kautta on helppo lähteä käytännössä töitä tekemään - ymmärtää sitten MIKSI jokin asia tehdään tietyllä tavalla ja MITEN oppia siitä eteenpäin. 
Mikä on oppilaitoksen osuus uuden OPS:n mukaan? -Valvoa näyttöä ja sittemmin kirjoittaa todistus; siinä kaikki. Siis kärjistäen, mutta OPH:n sivuilta nämä asiat ovat tarkistettavissa ja itseohjautuvasta oppimisesta on jo useamman vuoden puhuttu - onhan se jo nähty kun opettajia irtisanotaan, lähiopetus vähenee ja työpaikoille sysätään enemmän vastuuta ja vaivaa.

Olen toki samaa mieltä siitä, että koulutusta voidaan ja pitää uusia, muttei se saa tapahtua oppimistulosten huononemisella ja rimaa alentamalla ja "ymmärtämisellä" !
Jos ei joku jotain helpolla opi, jos on olemassa sosiaalisia tai suoranaisia oppimisvaikeuksia, on niihin puututtava ja opiskelijaa autettava ja tehtävä yhdessä töitä, eikä suinkaan vaan todeta että " tämä nyt on tällainen, annetaan ykkönen kun ei kuitenkaan lintsaa"
Ei työnantajalta, joka maksaa palkan, enää riitä siihen ymmärrystä ettei joku työntekijä osaa/halua/viitsi tehdä niitä pyydettyjä asioita mitä työn toimenkuvaan kuuluu! 

Tässä myös tulee se kysymys vastaan- mitä kaikkea voidaan olettaa että työnohjaaja työpaikalla "asiakkaalle" opettaa - etenkin ellei sitä oppimisen motivaatiota juuri löydy? Itselläni on ollut niin työssäoppijoita kuin oppisopimustyöntekijöitäkin, niin huippuhyviä kun vähemmän osaavia, mutta kaikille on jotain osaamista ja työnteon rutiinia on meiltä hankittu - joskin eräs "asiakas" kerran valitti että hän jo osaa siivota noita karsinoita eikä viitsisi sitä tehdä. Kun sitten siivosimme yhdessä ja minä siinä ajassa, ja paremmalla tuloksella kuivikkeita säästäen, siivosin viisi karsinaa missä ajassa  hän vielä ensimmäistä viimeisteli, hän alkoi ymmärtämään mistä oli kyse...


Työnteon rutiini - oli sitten kyseessä mikä laji tahansa, vaikka kuvassa näkyvä niittäminen - ei tule kuin harjoittelemalla, ja sitähän työssäoppimisessa on kyse! Ei kukaan työnantaja halua maksaa palkkaa siitä että joku osaamaton ja hidas töppäilee ja opettelee, vaan sitä varten nuo työssäoppimiset ovat! 
Mutta se, että muut työntekijät / nimetty ohjaaja joutuvat opettamaan ja selittämään aivan perusasioita, vie koulutuksesta pois koko mielekkyyden! Nyt jo olemme siinä tilanteessa, että moni pienyrittäjä ei vaan saa irrotettua toista työntekijää/itseänsä ohjaajan rooliin ellei sitten siitä saatava korvaus ole järkevällä tasolla. Ja mikä onkaan yto-aineiden osuus työpaikoilla? Monessa paikassa melko olematon, vai mennäänkö tosiaan siihen että kerran joku englanninkielinen turisti eksyy ratsastustallille ja hänelle sanotaan "Hello; my name is...You want riding?"niin siinä onkin siiten opintopisteen paikka englanninopiskeluun?

 -Tarpeeksi kauan kun tekee näitä vähän raskaampia töitä, ei todellakaan tarvitse salilla käydä ja hevonenkin nousee!
Noh, ainakin poni. siis ponivarsa.
-nyttemmin olen joutunut siellä salillakin käymään ja silti paino nousee...









Yksi asia, mistä ammattikoulutusta ei todellakaan voida syyttää, on se, mitä nuoret osaavat elämästä ja käytöstavoista ennestään - jos käytöstavoista ei olla kotona pidetty huolta, ei niitä ehkä ihan hetkessä opi työpaikallakaan tai opinnoissa. Tätä olen usein ihmetellyt, kaikilla kouluasteilla opetettuani, miten on mahdollista että nuo pienet ihanat oppimisintoa täynnä olevat ala-astelaiset jotka kiltisti jonottavat käsienpesuun ennen ruokailua ja syövät lautasensa tyhjäksi opettajan johdolla, sitten yläasteella muuttuvat täysin ? Yläasteelle siirryttäessä opettajat OLETTAVAT että käytös on hallinnassa ja osataan esim hoitaa ruokailu käsienpesuineen ja lautasmalleineen järkevästi, eikä sitä katsota aiheelliseksi valvoa. Muistan kerran opettaneeni erästä aivan ihanaa luokkaa puolisen vuotta, ja miettiessäni sitä, että ovatko jo liiankin täydellisiä. sain heidät kiinni ruokailusta lintsaamisesta- yli puolet oppil..., anteeksi, asiakkaista, ei käynyt syömässä lainkaan! Todella terveellistä kasvavalle nuorelle!


Toiselle porukalle, jonka luokanvalvojana toimin erään ysin kevään, jouduin erikseen mainitsemaan kevään päätöslounaan pukeutumisesta- ei toki kaikilla ollut sitä (vanhaa rippi-) pukua laittaa päälle, mutta tytöille lähinnä mainitsin kaula-aukon koosta ja hameen pituudesta-kyseessä sentään LOUNAS eikä gaalaillallinen! Se porukka olikin sellainen josta sai sitten olla ylpeä!

Mielestäni opettajan työ on yhä tietynlaista kutsumustyötä, eikä kaikkia asioita voi eikä pidä kirjoittaa toimintasuunnitelmaan tai lukujärjestykseen - minusta on itsestäänselvää neuvoa nuoria myös mitä tulee käyttäytymisen ja sosiaalisten taitojen! Tiedän, että moni opettaja etenkin yläasteella ja ainakin sitten lukiossa/ amiksessa ei enää lainkaan puutu siihen, onko lippis tunneilla päässä, takki päällä, energiajuoma pulpetilla ja kännykkä kädessä. Arvelevat vaan että riittää kun se näkyy
numeroarvostelussa ja pääsee helpommalla kun ei tarvitse leikkiä "poliisia"!



Ongelma tuleekin vastaan sitten työelämässä tai jo huonosti menneessä työhaastattelussa jossa kaveri istuu purkka- suussa kädet -taskussa-likaisissa -vaatteissa ja ensimmäisenä tiedustelee mikä on palkka? Tai neito hakee keittiöapulaisen paikkaa ja on pukeutuneena uusimman muodin mukaan, kolmen sentin spakkelikerros naamassa, suurine korviksineen ja viimeisen päälle huollettuine kynsineen ja hiuksineen, kännykkä kauniisti pöydälle asetettuna ja viestejä haastattelun aikana naputellen-- ihmettele sitten ettei tullut valituksi?!
Koulussa opetellaan elämää varten - sen onneksi uusi OPS peruskoulusssa jo vähän huomioi, mutta kun niitä puuttuvia sosiaalisia taitoja ehtii vielä siellä amiksessakin korjaamaan - kun vaan viitsii! Työpaikalla se taitaa olla liian myöhäistä - etenkin jos työtä ei saakaan- ja syrjäytyminen alkaa! Niitä fiksuja, itseohjautuvia oppilaita joille uudet OPSit on tehty, toki heitä on ja he tästä uudistuksesta hyötyvät, mutta veikkaan että amiksen puolella heitä ei ole kuin se 10-30% ! Se suurin ryhmä, jotka tarvitsevat hieman sitä"takapuolelle puttaamista" on valtaosa, ja sitten löytyy se 10-20% joita kauniisti erityisoppilaiksi (hmmm eivät he enää olekaan asiakkaita?) kutsutaan, joita oikeasti ei voi noin vaan laittaa työpaikoille oppimaan ennenkuin perusta on kunnossa! tästä olen huolissani!!!
Sitten vielä - esimerkin voima on ihmeellinen- tämä meidän tulee myös muistaa!





Tämä saisi toimia mielestäni keskustelun avaajana- olen ollut hieman pettynyt kun blogiani seuraa keskimäärin 100-150 henkilöä, aiheesta riippuen joskus viisi-seitsemänsataa kin, mutta kukaan ei koskaan mitään kommentoi!!??
Olisi mukava kuulla muidenkin kokemuksia ja ajatuksia uudesta OPSista ja työssäoppimisesta!
Näkemisiin!