maanantai 13. marraskuuta 2017

Puolipidätemietteitä- vapaasti käännettyinä. Kokoamistahan tuo vain on...

Hevosen kokoaminen - usein niin väärinymmärretty asia. Kokoamisella ei ole mitään tekemistä hevosen nenän sijoittamisella luotiviivalle (tai sen taakse!) mutta se käsittää kaiken sen hevosen energian keräämisen käyttöön jotta sen lihaksisto pääsee kehittymään ja askellajeihin saadaan näyttävyyttä/kimmoisuutta!  lähteenä: the Thinking Equestrian; lyhennettynä ja sovellettuna.


Luonnossa lihaksisto kehittyy ja tasapainottuu mm ylämäessä laukatessa. Siihen pyrkikäämme- "always uphills!" (kuva Mallusjoelta)

"​Collection is a frequently misunderstood term. It has nothing to do with putting the horse's face on the vertical and everything to do with gathering up your horse's energy to strengthen his body and to put brilliance into his gaits. (Photo Credit: Renate Blank, CC BY-SA 2.5 via Wikimedia Commons--modified) "

Sitten kysytään:; Mikä sinusta hevosena olisi miellyttävämpi tapa liikkua- takajalat alla työntäen, selkä hyvin kantaen ja pää ja kaula luottavaisesti ja rentona  pystyasennossa?

Vai kaula ja pää jännittyneenä, toki nenä luotiviivalla, selkä notkolla ja takajalat perässäraahautuen.

 Hevosen liikkuminen koottuna pitää sen kauemmin terveenä koska se kantaa itsensä lihaksistonsa avulla jalkojen niveliä ja jänteitä säästäen, se pysyy tyytyväisenä ja on myös paljon miellyttävämpi ratsastaa.

PUOLIPIDÄTE on kaiken kokoamisen alku ja juuri: Tarkoituksena ei ole hidastaa tai ainakaan veltostuttaa sen liikkumista, vaan tasapainottaa se ja saada takajalkoja kropan alle ja kaula kohoamaan. Oikein tehty puolipidäte niin olet jo pitkällä!

ALOITA ratsastamalla eteenpäin ja seuraa pehmeästi hevosesi liikettä myötäillen lantiolla ja myös pohkeet liikkeessä mukana. Suorista selkäsi , kuitenkaan jännittämättä olkapäitä, ja sijoita painosi selkeästi istuinluille samalla kun häpyluusi kääntyy hieman ylöspäin vatsalihaksiasi jännittämällä. Sitten päästät jalat venymään sulkeutuen hevosen ympäri  maata kohti - tämä takaa sen, että takajalkojen liike säilyy ja ne hakeutuvat vartalon alle. 

Samantien, (tai puoli sekuntia myöhemmin, kun hevosen eteenpäinpyrkimys on taattu -kirj.huom) purista nyrkkisi kiinni kuten puristaisit vettä sienestä; ensin sormia ja vasta sitten hieman rannetta kääntäen. 

Muista puolipidätteiden välissä päästää hevosta eteen, sillä oikein tehty puolipidäte vaatii hevoselta paljon työtä ja lihaksisto kehittyy hitaasti (- et sinäkään "kylmiltäsi" tee sataa vatsalihasliikettä...) 

Kun yksinkertaiset puolipidätteet menevät hyvin läpi ja hevonen kantaa itsensä, voidaan puolipidättein myös vaikuttaa sen suoristamiseen. On vain osattava ajoittaa pidätteet oikein että vaikutus toimii- kun oikea takajalka nousee ravissa (vs vasen etujalka koska on kyseessä kaksitahtinen liike) Tässä voidaan myös tehostaa pohkeen vaikutusta kannuksella oikein ajoitettuna jotta sadaan hevonen käyttämään vatsalihaksiaan selän noustessa. Ajoitus siis tärkeä. Kun sisätakanen on nousemassa ilmaan, silloin on sisäpohkeen aika toimia. vastaava pätee ulkoapuihin, ja kun jalka palaa maahan on pohkeenkin oltava rento. Tämä voi vaikuttaa hankalalta "kyttäämiseltä" mutta ratsastuskokemuksen karttuessa asia sujuu kuin itsestään; tahdissa. Kevyessä ravissa ulkoetujalalle kevennettäessä vaikutus tulee sisätakajalkaan kuin itsestään koska pohjetta käytetään kun kevennyksen jälkeen istutaan alas satulaan. 


Seuraavaksi mietitään miten ja miksi saadaan hevosen niska nousemaan. Se tapahtuu itseasiassa lähes itsestään kun takajalat, selkä ja vatsalihaksisto saadaan töihin niskakin nousee kun etujaloille ja lavoille saadaan lisää tilaa. Ohjilla ei pidä missään nimessä ruveta vetämään, sahaamaan tai tekemään muitakaan "vippauskonsteja" sillä sormien ja käsien nyrkiin puristaminen, ja pikimmiten taas hellittäminen saa sopivan paineen hevoen suussa ja se jää pureskelemaan kuolainta niskan noustessa. Kuolaa syntyy kun sylkirauhaset jäävät hieman puristuksiin ja kuolainta imeskellään; tämä on toki yksilöllinen ja kovin hevoskohtainen asia (kuten syljeneritys meillä ihmisilläkin) Tuntuma suuhun voi hetkellisesti pidätteen aikana olla vahvakin, mutta periaatteena on aina että hevonen kantaa itse itsensä ja ratsastajansa eikä päinvastoin! Joten muista myötääminen (oma huom.)
   

 

Tässä kuvassa käy ilmi miten puolipidätteiden avulla saadaan hevonen vähitellen siirtämään painoaan takajaloille, nostamaan ja kantamaan selkälihaksillaan ja avustamaan vatsalihaksilla, jolloin myös kaula ikäänkuin kasvaa ja nousee ja ratsastajan ohjat hieman lyhenevät. Hevonen siis oikeasti kantaa itsensä ja ratsastajansa jolloin sen liikkeet tulevat joustavimmiksi ja helpommiksi myös ratsastajan istua selässä olevan kantovoiman vaikutukesta.

Liikerata myös lyhenee ja liikkeet tulevat korkeammiksi - tämä on myös ehdoton edellytys saada takaosaan sitä työntövoimaa mitä tarvitaan todella hyvien lisäysten esittämiseksi! Hevosella joka on hyvin koottu, on helpoo esittää lisäys- sille vain annetaan "lupa" muuttaa kokoamisen avulla saavutettu kantovoima eteenpäinvieväksi työntövoimaksi - helppoa, eikö totta? :)