keskiviikko 2. marraskuuta 2016

OPH- tällä kertaa hevosia eikä äidinkieltä! ja hei, talvi tuli -mun kesärenkaat on vissiin kitkat?


Ammatillisten tutkintojen uudistus - hevostalous. Kokoontuminen OPH:een kehityskeskusteluin. Faktaa ja sanahelinää; tuloksia myös toivottavasti!
OPH:n Anne Liimatainen alusti tilaisuutta kertomalla tutkintouudistuksesta, joka kattaa kaikki ammattitutkinnot ja ajatuksena selkeyttää ja yksinkertaistaa tutkintoja- niihin voidaan sitten liittää erikoisosaamista tarpeen ja taitojen mukaan. Uusia nimikkeitä, uusia systeemejä, mitä vanhaa - nojuu, hevosethan säilyvät :)
Hevostalouden perustutkinto käsittääkseni säilyy lähes sellaisenaan, mutta nyt keskusteltiin ammattitutkinnon ja erityisammattitutkinnon rooleista ja malleista muuttuvassa maailmassa.
Ensimmäinen hyvä alustus oli SRL:n Fred Sundvallin kun hän huomautti harrastajien ikärakenteen ja harrastusmuodon muuttuneen- nyt haetaan "elämyksiä", seuratoiminta sinänsä tai muu sitoutuminen ei kiinnosta, personal trainerille töitä, opettajan ulosannilla merkitystä....Ikäihmisiä, eläkkeelle jääviä "entisiä"ratsastajia mukana , yhteisöllisyys tärkeätä!
Kielo Kestinmäki myötäili Fredin alkua toteamalla mm että uusi jäsentalliryhmä jossa sosiaalipedagogista ja erityisryhmien ratsastustoimintaa, on kovassa kasvussa ja asiakaspalvelua osataan vaatia- myös opettajalta. Aiempina vuosina on suurin valitusrumba SRL:ään koskenut leirimajoituksen tai vaikka ruokailun tasoa, nyt halutaan jo opettajaltakin palvelua ja olosuhteiden pitää olla tip-top. Siinä haastetta!


Hippoksen Minna Mäenpää ja Suvi Louhelainen esittelivät tilastoin ja numeroin kasvatuksemme nykytilaa ja raviurheilun tähtihetkiä - tosiaasia on, ettei "normiravit" enää vedä yleisöä, vaan sama elämyshakuinen trendi mikä vallitsee ratsastuksessa, tuo raviväkeä kuninkuusajoihin ja kesäradoille- totoahan voi pelata vaikka oman kylän baarissa! Vuodenvaihteen muutokset vedonlyönnin järjestäjätahoa koskien ovat harmaana pilvenä alan yllä- ensi vuonna näkee, minne ollaan menossa! Kasvattajana olen tietenkin myös huolissani mahdollisista kasvattajarahojen vähenemisistä- jo tälle vuodelle tuli itselleni yllätyksenä ranking-tilastojen perusteella tehtyjen avustusten pieneneminen - sama 65.000 pitää tänä vuonna riittää useammalle hyvälle ratsulle kuin viime vuonna, joten summaa /hevonen pienennettiin. Sitä en ole huomannut kysyä, miksei määrärahoja voitu nostaa- en ole kuullut vastaavasta ravihevospuolella!
Kasvatuksessa suomenhevospuoli on eniten kärsinyt lamasta, taulukoista kävi ilmi varsoja syntyvän alle 1000 vuodessa! Ratsujen taulukot näyttävät yhä epäsuhtaa astutettujen tammojen / syntyneiden varsojen suhteen verrattuna ravureihin, ja onkin pelottavaa kuultavaa että ratsukasvattajista yhä useampi on vain yhden tamman varassa (kuten itsekin!) ja taustalla -harrastus. Tästä asiasta kysyinkin, mikä on Hippoksen vastaus harrastelijakasvattajille, -toivottavasti Minnan lupaama info sitten menee perille kaikille näille HT-nettiasiantuntijoille...
Ypäjän Päivi Laine vielä tiivisti mitä jo on saatu aikaiseksi koskien ammattiuudistuksia, ja tauon jälkeen porukka ryhmittyi keskustelemaan tutkintojen tavoitteista ja siitä, mistä mahdollisesti voitaisiin luopua ja mitä pitäisi saada lisää.


Ryhmäjaossa olin itse kiinnostunut niin ratsasuksenopettamisesta kuin hevoskasvatuksesta, mutta totesin kahdella pallilla istumisen hankalaksi ja kuuntelin /osallistuin lähinnä ratsastukseen. Muutamia ihan hyviä pointteja tuli esille- voin tähän koota subjektiivisesti hyväksi toteamani- omassa blogissani on minun melipiteelläni etusija :)   - Tässä pakko mainita uudet "I love me"-messut jotka ovat korvanneett vanhanaikaiset "Kauneus&terveys"-messut; Fredin mainitsemana nykyihmisen ajatusmaailma kiteytyy tässä aika hyvin...
Tietoa & taitoa voitaisiin myös hankkia käyttämällä hyväksi AMK - esim Mustialaa- tiettyjen moduulien koostumisessa - hevosten sielunelämä&käsittely, liiketoiminta, kustannuslaskelmat jne- ei hassumpi idea sinänsä. * Opettajalle toivottiin yleisesti niitä asiakaspalvelutaitoja lisää*pedagogisia taitoja peräänkuulutettiin myös*  sekä ihmisen että hevosen fysiologiaan ja terveyteen voisi panostaa enemmän * tiedottaminen, viestintä, markkinointi -ala kun ala, sitä me suomalaiset emme osaa!!!* lainsäädäntö osattava* kengitysseppien jatkokoulutus ja -nimitykset jäivät hieman auki- ravivalmentajat (koolla yksi mies muut naisia...) eivät katsoneet enää kengitystaitoa relevantiksi (ihmettelen kyllä!!) *kimppaomistajuutta ja uusia tapoja harrastaa raviurheilua kehitettävä - tässä kiitosponiravitoiminnalle! * kansainvälisiä kontakteja solmittava ja hyödynnettävä kaikilla aloilla, kielitaidon merkitys* tosin myös delegointitaidoilla kysyntää- kuka erikoistuu mihinkin ja miten tehdään yhteistyötä* Nykyratsastaja on se kaupunkilainen, joka ei hevosesta eläimenä tedä yhtään mitään - miltä näyttää ratsastuskoulutoiminta vaikkapa viiden vuoden kuluttua - sitä emme vielä tiedä tässä nopeasti muuttuvassa maailmassa* enemmän privaattikeskustelujen puolella myös todettiin oppilasaineksen olevan hmmm ..melko vaatimatonta ja paikoin jopa halutonta - kaiken pitäisi tulla "minulle tässä ja heti" ilman minkäänlaista vaivannäköä. -Ja minä kun olen luullut olevani vanha jäänne kivikaudelta vaatimuksineni...*Kari Haimi mainitsi olevansa huolestunut kilparatsastuksen tilasta- aivan oikein ! Meillä on kolme olympialajia, mutta jos SRL kannattaa keppihevoskisoja muun kilpaurheilun ustannuksella- missä mennään?*

Meistä kutsutuista koottua porukkaa oli kiitettävästi - niin oppilaitosten edustajia kuin yrittäjiä, kengittäjiä  tai vallan "riviopettajia" joten laajalla skaalalla asioita puitiin ja muistiinlaitettiin.
Muutamia minulle uusia tuttavuuksia oli joukossa, mm eläinkouluttaja Tuire Kaimio, josta sain ihan hyvän kuvan. Minun täytyy myöntää että  (en ko hlöön ; on osoittanut toiminnallaan pätevyytensä!) näihin "hevoskuiskaajiin" suhtaudun hieman epäilevästi - hevosenkäsittely on taito, mikä pitkälti kehittyy kokemuksen perusteella, ei sitä voi opettaa! Pääperiaatteet hevosenkäsittelyssä toki, ja tietyt itsestäänselvyydet - asioita mitkä nykyajan ihmiseltä paljolti puuttuu! Mutta että saadaan asiakkailta "rahat pois" jotain narua ringissä pyörittämällä ja hevosille kehotuksia höpöttämällä - no way! Siitä on oikea hevosmiestaito kaukana!
Mutta tuo viestintä - siis puutteellinen sellainen - on asia missä olisi paljonkin parantamisen varaa - myös itselläni! Tosi noloa oli tänään kun erään ryhmän ryhmänohjaaja koulussa ei ollut viestistäni saanut selvää että hänen oletettiin OTO:na omille oppilailleen hoitavan tehtävänanto ja luokkaanpääsy minun tunnilla kun olin Helsingissä....oppilaat tiesivät, mutta viettivät mieluummin aikaa käytävillä kun hakivat oman ryhmänohjaajansa apuun kun luokan ovi oli lukossa! Vasta ruokailun jälkeen olivat kuulema  kysyneet ryhmänohjaajaltaan oliko tehtäviä annettu?! Pistetäänkö uuden, itseohjautuvan OPS:n piikkiin tämäkin??  ;)
Kaikkiaan ihan mielenkiintoinen päivä ja uusia tuulia- ei kaikki ihan konsensuksessa, mutta etiäpäin mentiin! Ja hei, uskomatonta tässä yto:jen koulumaailmassa oli kuulla että Harjuun on ollut varaa hankkia hepparobotti - tulee ensi keväänä. Sitä kutsuttaneen varainsiirroksi- kun opettajilta vähennetään tunteja, voi säästyneitä rahoja käyttää esimerkiksi näin! Uskallan myös ihmetellä ääneen uusia, upeita koulutiloja jonne hankitaan viimeisimmät design-huonekalut että oppilaat sitten istuvat/ löhöävät ergonometrisestioikein!
Yksi juttu pakko vielä kertoa. Sijaistin eilen taas kerran  ala-asteella, kuudesluokkalaisia. ihan ok. Paitsi : kaksi viimeistä tuntia käsitöitä. Tyynyn ompelua, virkkaamista, neulomista, kankaan mittaamista ja kaavojen tekoa paitoihin huhh. Sanon suoraan : Minun tuli äitiä ikävä. Hän on ompeluihmisiä, minä en. Hieman lohdutti se poika, jonka neule oli niin tiukka ettei puikot liikkuneet - tuli näes omat ompeleet mieleen - kunnes luvalla olin ne pari riviä kudottua purkanut ja piti laittaa niitä silmuja tikuille. Meinaan vähän kesti ennenkuin onnistui,,,Poika tosin villinsorttinen eikä juuri keskittynyt, tunsin syvää myötätuntoa ja kerroin omista kutomiskokemuksistani: Opettajan moittiessa liian tiukasti kudottua lapasta, kudoin piruuttani sen toisen niin löysäksi, että niissä oli parin numeron ero eikä niitä voinut käyttää...
Ompelukaavojen teossa  laitteilin nuppineuloja kun muistin äitinkin niin tehneen, ja sen verran isosti leikattiin ettei kangas ainakaan piloille mennyt. Aina oppii. Vanhakin.
Juu, ja vanha hesalainen oppi senkin Saartian Erjalta (Anjalankoski) että nykyään voi rautatieasemalta kävellä maan alta kuivana sateelta Forumiin ja linja-autoassalle . En meinaa tiennyt!!!!