lauantai 22. heinäkuuta 2017

KESÄKUVIA - niin luontoa kun poikiakin; sekä kaksi- että nelijalkaisia...



Tämä menee varmaan jo jankuttamiseksi, mutta kaiken sen perusteella mitä hevosten kasvattamisesta tiedän, sanon vielä kerran missä pojat kuuluu olla kesällä: POIKALEIRILLÄ eli orilaitumella missä liikkumatilaa paljon, riittävästi mäkiä, ja kuten Orimattilassa- puro josta juoda ja jonka yli tehdä hyppyharjoittelua! Kavereita joiden kanssa juosta kilpaa, tapella ja temmeltää!

Samantapaista "poikaleiriä" suosittelen toki ihmislapsillekin - itse olen lapsena ollut vaikka minkälaisilla leireillä ja omat pojat ovat myös olleet niin Luontoliiton, seurakunnan kuin yleisurheilu-  jalkapallo- ja miekkailuleireillä - siis rippileirin lisäksi! Armeijaan meno ja suorittaminen ei kellekään tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia kun samassa huoneessa nukkuminenkin oli tuttua. (Nyt ollut taas armeijakelpoisuudesta ja -keskeyttämisistä kovaa porua uuden ikäluokan astuessa kuvioihin heinäkuussa. Armeijassa kun ei ketään paapota ja vielä vähemmän oikeassa sodassa. Siihen Vekarajärven ikävään kuolemantapaukseen en osaa ottaa kantaa, mutta ilmeisesti ikävien yhteensattumien summa, tosi valitettavaa.)

vasemman puolinen tähtipää Hotline- Florentine-yhdistelmä; Kyvyt esiin-finalisti syksyllä.

 GAWAIN (Stenograph- Grxie- KöniginsSohn) nyt jo kaksivuotias "kullanmuru" ja kimppavarsa josta vielä kuullaan!
Satuloituna jo juoksutettu, syksyllä ratsaille ja oripäivät tavoitteena!
Emä GRIXIE on tänä vuonna jäleläisistään valiopalkittu ja jälkeläisistä aktiivisesti kisaavat tasolla 130-140cm vellokset GRAAL / Jenna Yrjövuori ja GALAHAD/ Jasmin Nylund.
Niissä jäljissä, ja ohikin!?
Kimpassa tilaa vielä kolmelle- kysy niin kerron lisää!
Vastahakoisesti lähti lauma liikkeelle- mitä nyt lämpimänä kesäpäivänä kuluttaa energiaa turhaan!

 Yksivuotiaat kasvavat laitumella hurjasti - ihan erinäköinen oli se pikkumies joka kesäkuun alussa tänne tuotiin. Ja laumassa on luonnekin "jalostunut" - kaikki arkuus hävinnyt ja uteliaana tuli haistelemaan.

Tärkeä huomio, minkä seurassa olleelle Merille vielä kerroin, oli se varovaisuus mitä pitää noudattaa laitumelle mentäessä. Hierarkia voi johtaa siihenkin, että jos taputat "väärää" hevosta tulee lauman johtaja ja häätää - siinä rytäkssä ihminen on hyvin pieni ja saattaa jäädä alimmaiseksi.
Minulla on yleensä jokin "kättä pidempi" risu tms mukana jotta oma turvallisuus ei ole uhattuna. Suomenoriiden suhteen "risu" voi mieluummin olla kunnon karahka...

-Tämä ihana läsipää GARETH jää Grixien viimeiseksi varsaksi; eikä edes olisi myynnissä jos olisi tamma. Mutta kun tuo Galahad jo on osaomistuksessa, tälle kaverille pitää löytää tavoitteellinen omistaja - anyone?


1-vuotiaat kaverukset Gareth I ja Kyrö Schwartskaiser


Ruoka kutsuu - mitä noista ihmisistä - ne on jo nähty!

Eilinen menikin sitten HEUREKAssa ihmislapsen kanssa - ihana päivä! Myönnän, etten ole mikään niin kovin innokas puupalikoilla rakentaja tai laboratoriokokeiden tekijä, mutta se tekemisen ilo ja innostus mikä pojanpojasta loisti, kruunasi kaiken! Mikä onkaan, että usein  koulussa onnistutaan tappamaan se luonnollinen uteliaisuus ja tekemisen into mikä lapsissa alle kouluiän löytyy? Samaan muottiin laittaminenko? Kun kaikki ei vaan osaa  kaikkea ja joillekin tulee niissä koulumaailman tehtävissä väkisinkin niitä epäonnistumisen tunteita - tasapäistäminen on pahasta- pääsemmekö me nyt siitä sitten eroon uuden OPS:in myötä kun tarjotaan niitä "henkilökohtaisia opintopolkuja" ? Onnistuuko tämä jo ala-asteella? Tottakai kaikkien on opittava lukemaan ja paljon muutakin, mutta se tahti ja tapa millä asiat opetetaan se toivottavasti nyt saa vaihdella. Ei se helpommaksi tätä meille opettajille tee, mutta jos onnistutaan saadaan myös ne syrjäytymisvaarassa olevat pojat mukaan oppimiseen - kaikissahan on potentiaalia kun se vaan löytyy!

Tässä testataan minkälaiset rakennelmat lentävät nousuvirrassa parhaiten..



Kesän teeman HEUREKAssa eläinten "inside out" jossa
hyvinkin selvitettiin anatomiaa. Mielenkiintoista myös kuusivuotiaan silmin. Ja kirahvi on iso...
Vastaava näyttely ihmisistä ollut aiemmin; kuulema hyvä sekin.







Puupalikoista saa rakennettua vaikka mitä, mutta vielä hauskempi oli saada rakennusaineet autoradan kiidokkia varten jolle sitten sai tehtyä erilaiset pyörät, painot ja kallistukset.
Aikaakin otettiin sillä radalla!



Tiedemies työssään... Lasten pajat parin tunnin välein, tosi suosittuja!

http://www.is.fi/viihde/art-2000005273834.html

Tämä on hassu juttu - oli ne lapset sitten ihmisiä tai eläimiä, sitä mitä he eniten tarvitsevat on AIKAA ja välittämistä! Oma kesäloma / sairasloma on kerrankin myös minut pysäyttänyt katsomaan ympärilleni ja nauttimaan näkemästäni sekä antamaan aikaa läheisille.                                            Nykyajan ihmisen päivät ja viikot ovat jo liian aikataulutettuja; on niin tärkeää olla "varattu" tai sitten mennään toiseen äärilaitaan ja ryhdytään "downshiftaamaan" - hankitaan mökki maalta ilman mukavuuksia ja tullaan takaisin kaupunkiin häntä koipien välissä kun ekan kerran on kylmä (-ei saada hellaa syttymään märillä puilla...) tai pimeää ja pelottavaa....

Luulisin että palanen totuutta löytyy tuosta välistä - töitä ja toimeentuloa sopivasti - myös osa-aikatyö sellaiseen malliin että se lisäavustusten turvin kannattaa tietyissä elämäntilanteissa- ja luonto ja siitä saatava molemminpuolinen hyöty riittävän lähellä! Suomi asuttuna myös maaseudulla! Itse olen päässyt kokeilemaan kerran viikossa etätyötä, ja se tuntuisi olevan hyvä ja myös kestävän kehityksen suuntaan oleva ratkaisu!

Vaikka haikeudella ajattelen niitä yli kolmeakymmentä vuotta talli/ratsastuskouluyrittäjänä, en kaipaa takaisin sillä kaikkea ei voi saada. Ihanaa aikaa ja lasten ollut hyvä maalla kasvaa ja oppia työntekoon, oma vapaus ja väljyys kun lääniä riittävästi, hevoset lähellä ja työmatka olematon. Opikseni olen ottanut ja omaa organisointikykyä on tullut vuosien varrella kehitettyä, mutta se ajatus, ettei omassa kodissa koskaan voinut ottaa ihan rennosti tai loman kannalta kun tekemättömät työt muistuttivat olemassaolostaan - ei, sitä en todellakaan kaipaa!

Koiralenkillekin olen vasta oppinut parin viimeisen vuoden aikana käymään, ihana tapa päästä maastoilemaan sekin! Aikaisemmat koiran ulkoilutukset ovat lähinnä tapahtuneet koiran kannalta itsenäisesti sillaikaa kun minä olen ruokkinut hevosia tai vienyt niitä tarhoihin tai siivonnut karsinoita tai pitänyt ratsastustuntia tai itse ratsastanut...

Eipä tällaisia kukkia ja kasvejakaan tai maisemia ole juuri ehtinyt katsella- lopuksi muutamia kuvia suomalaisesta luonnosta, olkaa hyvä!










Ylläolevat kuvat Mäntsälän kirkonkylältä; kirkon takaiselta  Kartanonpellolta ja metsästä. Sitten vielä kuvia Vantaan KAUPUNGISTA eli Tikkurilasta, Heurekan vieressä virtaavasta Vantaanjoesta. Siinä on tullut lapsena uitua; tosin Rekolan kohdalla. Virtaava vesi on niin kaunis!