maanantai 17. heinäkuuta 2017

Etäisyydenarviointi esteelle- väliäkö hällä...

(ko. ratsukolla ei ole jutun kanssa mitään tekemistä)


Esteratsastuksen "estesilmää" käsittelevä blogi vapaasti suomennettuna Schuyler Rileyn kirjoittaman  USAn Chronicle of the Horse- julkaisusta.
K.o henkilöstä ei jutun yhteydessä ollut kuvaa, joten tyytyminen on viimevuotiseen otokseen Ypäjän Breedersistä jossa kasvattini Galahad I ( siis "i" eikä ykkönen niinkuin yleensä kuulutetaan...) omistaja-ratsastajansa Jasmin Nylundin kanssa rataa suorittamassa.
Tänä vuonna ovat menestyneet hieman ailahtelevasti, mutta viimeisin tulos oli 2. sija (jaettu) 7 vuotiscupissa Salossa- näin radan Havensin lähetyksessä ja harmillisesta pudotuksesta huolimatta siistiä menoa! Herkkä hevonen joka löytänyt oikean omistajan - joskus onnistuu!    -alkuperäisen artikkelin linkki ohessa!
Users/Ira/Downloads/how-my-temporary-blindness-led-to-this-concept-distances-dont-matter.htm
             Nyt asiaan: annetaan Rileylle puheenvuoro:

Kuinka tilapäinen puolisokeus aiheutti minulle  "huonon estesilmän" ja syyn panostamaan siihen tärkeämpään:  Rytmi; ="askellus" ja tie. Kun nämä asiat ovat kunnossa, etäisyyskin yleensä löytyy!
Kaikella on tarkoituksensa- hevospiireissä ollaan pikkutarkkoja ; istunnalla on merkityksensä, paineen alla itsensä koossa pitäminen, järjestelmällinen asioiden suunnittelu ja kurinalaisuus.
Kaiken pitää olla täydellistä - näyttää täydelliseltä ja ainakin pitää pyrkiä täydellisyyteen mm juuri etäisyydenarvioinnissa esteelle.
Olin juniorina kovin epävarma omasta etäisyydenarviointikyvystäni, ja vasta alettuni valmentautumaan Beezie ja John Maddenin kanssa minulle selvisi radanratsastuksen kolme pääasiaa:
Tahti  - tie  -  etäisyys   -nimenomaisessa järjestyksessä!
Opettajana voit opettaa teitä ja tahtia, mutta että "estesilmää" tai fiilistä. En ollut aluksi lainkaan varma uskoisinko tuota, koska kaikki aina puhuvat siitä etäisyydenarvioinnista...
Tänä keväänä, toukokuussa juuri ennen suurta kisatapahtumaa Kentuckyssä, sairastin ohimenevän mutta yllättäen ilmaantuneen vasemman silmän sokeutta aiheuttavan taudin. Jo alkuviikon verryttelyluokissa huomasin etten nähnyt kuin neljän askeleen päähän, jos sitäkään, ja tulokset olivat sen mukaiset - minä olin ongelman edessä;  miten edetä?
Lopputuloksena minun piti keskittyä kahteen ensimmäiseen asiaan - tempoon ja teihin ja huomasin että vaikkei askel aina osunutkaan ihan kohdalleen hevoseni hyppäsivät mielellään - ja puhtaasti! Kun saat hevosesi kulkemaan tasapainoisessa laukassa ja saat ratsastettua huolelliset ja järkevät tiet - katso, etäisyys tulee kuin itsestään!
Kahden viikon yksisilmäisenä kisaamisen jälkeen olin oppinut jotain uutta ja joutunut keskittymään paremmin tempoon ja teihin - hyvin tuloksin!
Nyt minua jo enemmän huolestuttaa se, kun jotkut valmentajat oppilailleen huutavat "tulit liian juureen", -tai ...".jäit kauaksi "- mikä onkaan hyppäämisessä se pääasia?
RELAX - rentoudu ja rytmitä laukka ja huolellinen tie - se on siinä!
Lohduttaa kovasti monia "puusilmiä" - minuakin!

Lisää kuvatekstiGalahad  I /Jasmin Nylund  (i. Incolour e Grixie)