lauantai 20. toukokuuta 2017

lisää Morrista- ratsastus on hyvin yksinkertaista- mutta ei suinkaan helppoa!



Tammikuu 2017 vapaasti  Christopher Hector´n tekstistä käännettyä; artikkeli lehdessä "the Horse Magazine"
kokoan tähän lähinnä ajatuksia ja toteamuksia Georgen suusta tämän klinikan tiimoilta. Kuvia valtavasti, joista liitän muutaman- viereisessä kuvassa George itse yhä ratsain Tom MC Dermottin "Diamont"-tammalla.
                               *
George mainitsee kurssin aikana useamman vanhan masterin; minulle ennestään tuntemattomampi on  saksalainen Waldemar Seunig, jonka sanoman tasapainosta George halua muistettavan: "ratsastuksessa on kyse tasapainosta, hevosen ratsastamisesta tasapainoon".
Tasapainoon liittyy oman painon hallinta ja istunta siten, ettei hevosen (herkkää) selkää turhaan rasiteta. Mikäli ratsastajan paino on liian takana ja kovin vahvana satulassa, se vaarantaa pohjekontaktin  ja -käytön, ja jos vielä kantapäitä ei ole poljettu alas painoa jalkoihin siirtäen, on koko tasapaino ratsastajalta hukassa.
On myös muistettava miten palata takaisin satulaan hypyn jälkeen, tai kun tilapäisesti halutaan vahvempaa kontrollia - sinne ei "tömähdetä" vaan satulaan laskudutaan pehmeästi hevosen selkää rasittamatta! Ei ole kyse siitä, ettetkö voisi istua satulaan, vaan siitä miten painosi jaat ja onko vartalosi kokoajan menossa eteenpäin liikkeen mukaan? Katsokaa kisoissa miten Nick Skelton, Steve Guerdat, Peder Fredricsson (kuva alla) istuvat - siinä mallia!

MUISTA: Jos luulet kantapäittesi jo olevan poljettuina alas - Morris  haluaa ne vielä alemmaksi! Vain siten saavutat tasapainon ja pystyt pitämään hevosen pohkeittesi välissä tarpeeksi voimakkaana!
Tähän liittyy myös jalustimien asento jalassa- on osattava ottaa tukea ja asentaa päkiän ulkoreuna jalustinraudalle niin että on helppo siirtää paino jalustimeen. Se, mikä sitten pitää jalustimen oikeassa kohdassa on tietysti - ratsastajan paino.
Toinen asia, mistä George mieluusti puhuu, on ohjaspituus ja niiden käyttö.Tarpeeksi lyhyt ohja auttaa löytämään suoran linjan kyynärpäästä hevosen suuhun ja hyvä käsi poistaa suuongelmat jopa paremmin kuin tietyt erikoiskuolaimet -" En lainkaan pidä näistä nykyajan "happy mouth - kuolaimista sillä hevoset eivät yksinkertaisesti kunnioita niitä vaan nojaavat niihin mieluusti".Yhteistyösopimuksen saamiseksi on hevosen ensin pyrittävä eteenpäin, jotta voit hieman kättä nostamalla saada se laskemaan päänsä alas. Kun se tapahtuu ja hevonen pehmenee ja venyttää, minä myös pehmenen ja myötään. Hyvin koulutettu käsi vastustaa hevosen suuta  juuri oikeassa määrin hevosen vastustukseen verrattaessa. Ja ennenkaikkea- malttia- kunnes hevonen hyväksyy ratsastajan käden ja istunnan.

-Vaikka Morris ikääntyessään ei ehkä ilkeile niin paljon kun aiemmin, on hän yhä hyvin tarkka yksityiskohdista - viereisessä kuvassa korjataan jalustimien asentoa.

Veryttelystä seuraavaksi sen verran, että Morrisin mielestä useimmat oppilaiden hevosista tuntuivat lähinnä lankuilta- niin jäykkiä ja kankeita ne olivat. Kaikki sivuttaisliikkeet ovat verryttelyyn kuuluvia ja ne notkistavat hevosta myös takaa-oikein tehtyinä!
Kun päästään vaihtoihin, on niiden oltava suoria- ja tee vaihdot pohkeella. Eräs hyvä tapa suoristaa on avoväistö; myös laukassa. Hevosen on oltava : 1. Rauhallinen 2. Eteenpäinmenossa 3. Suora - tässä järjestyksessä vaihtoihin!
-Inhoan muuten hevosia jotka pukittelevat vaihdoissa- tai edes piiskaavat hännällään - se on merkki vastustelusta ratsastajan pohjetta ja istuntaa kohtaan, eikä sellaisesta vaihdosta saisi kouluradallakaan antaa kutosta enempää! Monta kertaa syy löytyy ratsastajan sisäkädestä joka vahingossa vetää ohjasta vaihdossa, jolloin vaihto jää lyhyeksi, epäpuhtaaksi tai takaa kevyeksi... Kun harjoittelen uutena asiana vaihtoja, istun toki alas jotta hevonen ei pääse minua työntämään irti satulasta vaihtaessaan.
Vaihdon jälkeen voi mieluusti kääntä vastalaukan suuntaan, jotta saavutetaan ja ylläpidetään kokoaminen! Vastalaukka on niin hyvää työtä estehevosellekin!!!
Jokaisessa siirtymisessä, suoristaudu -mutta älä jännity- laskeudu satulaan, käytä sisäjalkaa ja ulko-ohjaa, kun vielä hieman nostat ohjaa saat hevosen takapään alle. Ja jalka hidastettaessa- se tukee, ei siis aja eteen!
Esteelle mennessä, etäisyyden toimiessa, pidä pohkeesi passiivisina kiinni kyljissä. Askeleen venymiseen tarvitaan paljon vähemmän jalkaa kuin askeleen lyhentämiseen (kokoamiseen) !
-Jos ratsastat kavaletteja, on kyseessä kouluttaminen - vaikutat käsilläsi ja muilla avuillasi hevosen suoristamiseen, säännöstelet sen menohaluja  ja opetat tuntumaa suuhun. -Myös Morrisin kaikki estetehtävät kouluttavat hevosta ajattelemaan itse ja ottamaan oppia virheistään - "hevosen paras opettaja esteillä on hevonen itse".Pitkän hypyn okserin jälkeen on hevosen osattava lyhentää askeltaan jotta se nousisi lyhyen välin jälkeiselle pystylle - jos se pudottaa etusillaan, se uudemman kerran muistaa sen - edellyttäen ettei ratsastajja tee mitään turhia rangaistustoimenpiteitä siinä välissä!?
Joissakin lähestymisissä sallitaan toki vahvempi istunta alhaalla satulassa- ehkä ensimmäistä kertaa ylitettäessä uutta, hieman pelottavaa estettä.
Harjoitteita, mitä Morris on paljon teettänyt meillä Suomessakin, on hypyn jälkeen suoralla linjalla pysäyttäminen - joskus jopa ennen seuraavaa estettä. Tässä ajetaan takaa kuuliaisuutta kättä kohtaan, ja samalla pyritään pitämään hevosen etuosa kevyenä. Esteeltä poiskääntäminen ei koskaan ole mikään harjoittelun aihe vaan pelkkä vahinko! 
Kouluratsastus - kaiken ratsastuksen perusta mikä usein unohdetaan nykypäivänä. Ensimmäinen asia joka myös on syytä liittää tähän on hevosen terveys - kun kouluratsastuksellisesti rakennetaan hevosen koko lihaksisto ja pää kuntoon, se kestää paljon enemmän rasitusta ja liikkuessaan takajalat alla tasapainossa sen kehitys myös esteillä etenee paljon paremmin !

* Nyt välillä jääiekkoa Suomi-Ruotsi, jatkan ehkä huomenna Maria Gretzerin haastattelun käännöksellä - hänhän on mukana Ypäjän opekonferensiissa 26-27. toukokuuta! ******