tiistai 3. toukokuuta 2016

Vesa Närhen ADHD-yhteenveto- paljon puitavaa, päätöspäivä paikoin vähän lattea



Lahden hyppyrimäen juurella ravintola VOITTO - mikä enteellinen nimi!
Ja mitkä maisemat- en näitä ole koskaan talvellakaan nähnyt, ellei televisiota lasketa,,,
No, tämä aukko sivistyksessä tuli nyt paikattua, ja hassun vanhan asian muistin tässä yhteydessä- tuon harjun toisellapuolen jossain oli Lahden vanha ravirata jossa joskus lapsena olen käynyt. Ihme flashback, mitään vuottakaan en muista.
Materiaali kommentteineen oli etukäteen moodlessa jaettu- minun motivaatio-power pointtiin hyvinkin valjut kommentit, eikä aihetta lainkaan otettu esille luennolla- osasyynä lienee osallistujajoukon koostuneen enimmäiseksi ala-asteen opettajista, muutamasta yläasteen opesta ja koulunkäyntiavustajista. Minua kuitenkin harmittaa, sillä mahtoiko Närhi edes tietää että ruotsinopetus aikaistetaan ensisyksynä jo 6:s luokkalaisille alkavaksi? Ja niitä ADHD-oppilaita myös nämä ruotsinopinnot koskee...
Alku oli kuitenkin erittäin mielenkiintoinen, Närhi käsitteli esimerkinomaisesti eri joukostamme nousseita tapauksia ja laajensi katsontaa ja "otti kiinni"hyviä malleja.PALAUTTEESTA oli paljon puhetta, ja vanhat säännöt pätee : VÄLITÖNTÄ ja SÄÄNNÖLLISTÄ.
Omia ideoita sain lisäksi kun oli yleisellä tasolla puhetta siitä, mitkä tukitoimet voivat koskea koko luokkaa ja koska ja miten lähdetään eriyttämään; tästä hieman vihjeitä omien kurssien rakentamiseen!
Voidaan myös avoimesti kysyä missä kukee tukitoimien rajat? Kuka selvittää?
*perhetaustaiset ongelmat ? kuraattori// opettaja
*motivaatio-ongelmat? opo /opettaja
*oppimisongelmat OHR
*vaikeudet oman käyttäytymisen säätelyyn, puutteelliset taidot -ADHD tai ADD- opettaja/ OHR
PALAUTTEESTA ja sen vastaanottamisen vaikeudesta päädyttiinseuraavaan:
*itsetunto-ongelma  "en mää osaa, mitä tuo höpäjää"
*tottunut eri toimintamalliin - uhkailu, huuto ym (koskee erityisesti maahanmuuttajia!)
*liiallinen käyttö, huomionetsintä
*oltava selkeä syy-seuraus ja tavoite
*"noloa" tietyssä iässä mokoma kehuminen!
Jos positiivinen palaute on vaikea vastaanottaa, pitää välttää kohdennettua positiivista palautetta vaan pysyttävä yleisellä tasolla ja kuitenkin oltava ko oppilaalle ystävällinen ja kiinnostunut hänen toimistaan.
Mitä INFORMATIIVISEMPAA palaute on, sen tehokkaampaa! Eli vältä kontrolloivaa arvioimista, elä "Tässä ja nyt"-hetkessä ilman mitään vertailuja tai oletuksia, ennakointia.
YKSILÖ- vs RYHMÄPALAUTTEESTA Närhi kertoi myös, tuoden USAsta terveiset missä lähes kaikki palaute on henkilökohtaistettu. Tosin samaan hengenvetoon mainitsi Suomessa hyvinkin armeija-aikoina toimineen ryhmäpalautteen - valitettavasti myös kielteisesti käännettynä. Aiheesta saisi kuulema paljonkin melenkiintoisia keskusteluja aikaiseksi, molemmissa tavoissa niin hyvät kuin huonot puolensa!

Närhen huomio koululuokista erityis"ongelmineen"
n 80% oppilaista käyttäytyy hyvin
n 15-17% käyttäytyy syyttä huonosti (kasvatus tai sen puute, turhautuminen ?)
3-5% ovat erityishuomiota vailla
pelkästään hyvä, yleinen tuki ei siis vain riitä kaikille!

Alaluokkien esimerkeissä paljon käytetty tunnille rauhoittuminen ja erilaisia tarrankeruusysteemejä, vihreitä ja punaisia kortteja, selkeät palkitsemisperiaatteet, oppilailta hyvä kysyä minkälainen palkkio on mieluisin? Lautapelejä, leikkitunti, legot, filmi yms käytössä mainittu

Häirikön HUOMIOTTA JÄTTÄMINEN on tehokas, mutta vaikea tapa muun luokan kannalta, jonkin huonon käytöstavan poisoppimiseen. Ongelma ja myös ratkaisu - piilee säännöllisessä palautteessa- käytös voi jopa aluksi huonontua (huomiota ei saakaan vanhalla konstilla - lisää tehoa!!) mutta jos ope ja muu luokka tämän kestää, voidaan poisoppiminen saada ajan myötä onnistumaan. Itselleni tuli mieleen se ainut kerta, jolloin eräs uhmäikäisistä pojista makasi kaupan lattialla huutamassa karkin tms perään, itse kuljin kauppakierroksen loppuun ja vasta kassalle mennessäni poimin pojan mukaani..Sain muilta asiakkailta vähemmän ystävällisiä katseita, mutta eipä vastaavaa tilannetta enää tarvinnut kohdata, karkkia vain karkkipäivinä!
BEHAVIORISMISTA tai piemminkin nykykasvatusmenetelmien suosimassa konstruktivismista oli puhetta; Närhi ei ymmärrä miksi behaviorismia niin haukutaan - tutkimustulokset ovat yhä voimassa ja konstruktivismi sitäpaitsi rakentuu pitkälle behaviorismin varaan! Itse kannatan myös - niin paljon eläinten kanssa oltuani tekemisissä ja hevosia kouluttaessani voin todeta, että ainoa järkevä pohja oppimiselle - ennenkaikkea mitä nuoremmasta/yksinkertaisemmasta oppilaasta on kyse!
Asiat pitää konkretisoida!
Jos on paljon ongelmia oppilaan kanssa, valitse se suurin ja näkyvin tai korkeintaan kaksi, ja pura se, jotta voitte nauttia yhdessä ONNISTUMISEN kokemuksesta. (Tämä itsestäänselvää kehonhallintaan ja ylipäänsä urheikuun liittyvissä asioissa!)
SITTEN: HYVÄN KÄYTTÄYTYMISEN TUKEMINEN VAATII JATKUVAA TYÖTÄ!
Kuvaava esimerkki lie matikanopetus - kun osaat kertotaulun, pystyt sitä soveltamaan kaikenlaisiin laskutoimtuksiin ja suorastaan kylvet positiivisessa palautteessa, mutta hyvä KÄYTTÄYTYMINEN on paljon alttiimpaa häiriöille - luokanvaihto, opettajanvaihdos, tai mikä tahansa muutos saattaa taas järkyttää sosiaalista tasapainoa - tämä ero on hyvä opettajan  muistaa!

Check in - check out - systeemia oli kolmasluokkalaisten kanssa käyttäneet Sjöblom, Laine ja Sainio ja tulokset rauhattoman ja avustajissa jopa kiinniroikkuneen oppilaan kanssa olivat rohkaisevia mutta vielä tässä vaiheessa parin kuukauden kokeiunjälkeen epätasaisia- hyvänä päivänä 70% edistyminen helppoa, huonot päivät näki jo aamulla "nenän asennosta" ja tutut opettajat/avustajat osasivat tuolloin helpottaa tehtäviä. Toimimallia on kehitetty Varkaudessa provarkaus-hankkeessa johon linkki:   CICO:

https://peda.net/varkaus
Lyhyesti,

1)aamulla on tapaaminen oppilaan ja luottohenkilön kanssa (voi olla ope, kouluavustaja, vaikka talkkari tai keittäjä) jolloin tsekataan edellispäivän tulokset ja puhutaan mitä kotiin kuuluu ja vanhempien kommentit. 2) Päivän aikan opet merkkaavat listaan skaalan mukaan (1-3 käsittääkseni) miten tunti sujuu ja tavoitteet, 3) check-out iltapäivällä ennen kotiinlähtöä miten päivä mennyt 4) huoltajat tsekkaavat kotona, allekirjoittavat ja kannustavat oppilasta! Tiimi arvioi seurantakortin tulokset 2-3 viikon välein ja CICO jatkuu yleensä 3-8 vkoa, vaikutuksesta riippuen. Lopettaminen onkin sitten oma juttunsa; suositellaan ettei yht´äkkiä katkaista (vrt ed. matikassa kertotaulun opetus ja käytöksen muutos!) vaan tuki "alasajetaan" vähitellen. ellei pystytä järjestämään varsinaista "hehkutuskokousta" jossa tuloksia kehutaan ja kahvia/limua juodaan!
Vain yksi esimerkki otettiin yläasteelta, oppilas joka hyötyi istumapaikan vaihdoksesta ja keskusteluista oppilaan kanssa. Seurantaa tetiin jopa havainnollistavalla käyrällä, josta heti ilmeni sekä oppilaan että vakio-open tai avustajan sairastelut seurauksineen. Tässä tapauksessa saatiin hyviä tuloksia mm siten että oppilas havaitsi vanhempien JA opettajan sekä avustajan olevan hänen kanssaan samalla puolella eikä häntä vastaan! Asia joka usein on etenkin nuorelle, epäselvä!
Koulunkäyntiavustajista ja heidän roolistaan puhuttiin myös- osallistujistamme suuri osa oli heitä- ja aidosti oppilaista kiinnostuneita, muutamat opettajan toimivana työparina, mutta muutamat lähinnä äytännön ongelmien ratkaisijoina- ketään ei ainakaan ole missään tapana pyytää mukaan ORH:n tiimipalaveriin , vaikka juuri he usein ovat erityisoppilaan kanssa eniten läsnä ja tuntevat tämän parhaiten!
Tässä asia, johon toivottavasti puututaan lähiaikoina- mitä resursien hukkaamista!

Aamuisesta sessiosta jäi ihan paljon säkinpohjalle, mutta ruokatuntikin piti-joidenkin osallistujien toimesta jotka halusivat keskustaan syömään- venyttää tunniksi, sitten vielä kahvitauko 20min ennen loppua - 20min sekin... Tästä jäi kyllä hieman turhautunut maku suuhun! Ja hei, miten opettajat, jotka itsekin myöhästelevät ja/tai pelaavat kännyköillään luennon aikana, voivat vaatia oppilailtaan täsmällisyyttä?? kysyn vaan.
Mutta sain ainakin (puhelimella) aika kivoja kuvia - hyppyrimäen pohjalle tehdään aina kesäksi maauimalaja nuo maisemat muutenkin - aikamoiset! Aina oppii kun elää ja liikkuu!!!
Ja vot - ihan aurinko- tervetuloa KESÄ!
Ensi viikko taas Validiassa ihan työn merkeissä- tykkäsin kovasti viimeksi niin kiva ja avoin ilmapiiri!

"Katse eteenpäin ja menoksi" tuumaa tässä VIHTORI, nyt jo ruunaksi muutettu ardenneri. Ja hei, opin minäkin nyt sen, että myös tämänrotuiset osaa laukata ja niistä saa opetettua ihan mukiinmeneviä ratsuja! Koulutus siis jatkukoon! Kaikki käy, ei rotusortoa tässä! Pitimän vallan tarkistamaan James Fillisin 1800-luvulla kirjoittamasta kirjasta: "Je prefere les purr-sang, 158 pour etre exacte, mais on peut aussi monter les demi-sang..."