Ruotsin ja Suomen hyvät suhteet- kansallispäivän antia Hanasaaressa

 Hanasaari on niin kiva paikka- monet seminaarit, kokoukset ja kurssipäivät tullut siellä vietettyä - ja nyt taas! En valitettavasti ollut mukana kutsulistalla maanantain tilaisuudessa kun Ruotsin Carl Gustav ja Silvia juhlivat Alex ja Inez Stubbin kanssa, mutta asia korjattiin keskiviikkona Hanasaaren 50v juhlaseminaarissa . Tilaisuuteen oli etäkäteisilmoittautuminen, ja yllätyksekseni sali ei ollutkaan aivan täysi, ja kuulijakunta oli melko iäkästä eli "harmaa-

hapsia" lähinnä. Ainoa tuttu, jonka tapasin kuuluu ratsastajien piiriin, tällä kertaa Espoota edustaen.

Ohjelmasta ei voi valittaa- lyhyitä, selkeitä tietoiskuja ja loppuun panellikeskustelu jossa Ericson, Kaitanen, Nygård ja teatterinjohtaja Maria Sid puhuivat pohjoismaisesta yhteistyöstä nyt ja tulevaisuudessa, NATOsta ja politiikasta..

Lounas tarjoiltiin, toki maksua vastaan, ensin, ja pakkohan se oli ottaa kun ravintola PLATsin ruoka on niin hyvää- tällä kertaa pääruokana lohta korianteripäällysteisenä- nam!

Tässä vielä lyhyt kooste päivän annista- nästan alla föredrag var ju naturligtvis på svenska, mutta lukijaa helpottanee että referoin suomeksi!

Tervetuliaispuheesta vastasi tj Gunvor Kronman, jonka jälkeen Ruotsin suurlähettiläs Peter Ericson pääsi kertomaan Suomen ja Ruotsin asemasta pohjoismaisessa yhteistyössä- nyt on "pikkuveljestä" jo kasvanut tasavertainen aikuinen johon on kieltämättä vaikuttanut NATO jäsenyys. pandemian hoito ja nyt viimeisimpänä Euroviisut . Ericsonin tausta entisenä Ruotsin Moskovan suurlähettiläänä antaa hänelle hyvät lähtökohdat myös itänaapurin suhteen:

Helsingin Sanomien haastattelussa marraskuussa 2024 Ericson sanoi, että “Putinin Venäjän kanssa ei voi keskustella… kuinka käydä keskustelua, kun tietää, että toinen osapuoli ei puhu totta. … Mitä järkeä on puhua Lavrovin kanssa, kun tietää hänen valehtelevan. … Miksi tuhlaisin aikaani sellaisen ihmisen kanssa keskustelemiseen?” Hän toteaa, että Venäjään ei voi juurikaan vaikuttaa. Hän ei myöskään usko, että Ukrainan konfliktiin on olemassa neuvotteluratkaisua. Suomelle ja Ruotsille Venäjä on hänen mielestään suurin turvallisuusongelma, ja se tulee olemaan sitä vielä pitkään.^[4]

Pienenä yksityiskohtana mainittakoon, että eräs australialainen oli ollut sitä mieltä että "me Pohjolassa elämme omassa pienessä kuplassamme"- se ehkä kertoo jtain yhteistyöstä täällä.

...

prof. Johan Strang puhui seuraavaksi lisää pohjoismaalaisesta yhteistyöstä ja mainitsi myös EU:hun kuulumattoman Norjan osauuden_ Per Gyllenhammarin aikanaan toteteen " Mitäs tehtäisiin tämän pohjoismaalaisen oljyn kanssa?" Yhdessä voimme olla ylpeitä tai hävetä , unohtamatta Färsaaria, Grönlantia ja Ahvenanmaata- näitä maantieteellisesti meille kuuluvia itsenäisiä osia . USA:n Trumpin pyrkimyksistä liittää Grönlanti sinne ei mainittu- niin itsestäänselvää lie historia.

Kysymys kuului myös: Ellemme saisi olla pohjoismaalaisia tulisiko meistä ryssiä? Ei todellakaan! Yhteistyö on paljon enemmän kuin mitä maailmalla tiedetään- meiltä löytyy LEGOland, VOLVO, IKEA , öljyä ja muumeja - myös poliittinen tasavertaisuus on viime vuosina huimasti kasvanut.Siitä huolimatta "Suomi on ainoa maa, jonka mielestä Ruotsi on nk normaali"

.....

nuori tohtoriväitöskirjaa tekevä Sebastian Lindberg oli tarkemmin tutustunut Ahvenanmaan kysymykseen ja toi esille ainakin minulle uusia näkökulmia tutkimalla Carl Enckellin osuutta ensin ministerivaltiosihteerinä venäläiseen aikaan, sittemmin ulkoministerinä. Ruotsissa sosiaalidemokraattien Hjalmar Branting kuului Mannerheimin tuttavapiiriin, kuten Wallenberg ja de la Veaux, joten keskustelut Ahvenanmaan kohtalosta Suomen irtaanuttua Venäjästä käytiin pitkälti henkilötasolla. Ahvenanmaalaiset itse olisivat kielenkin takia mieluiten kuuluneet Ruotsiin, mutta Geneven sopimus 1921 ratkaisi kiistan Suomen eduksi koska mm Brittein ja Ranskan intresseissä oli ylläpitää Suomeen hyvät suhteet maamme toimiessa eräänlaisena "buffertina" itään. Ahvenanmaan itsemäärämisoikeus auttoi heikäläisiä j´hyväksymään liittymisen, mugtta uutta oli se, että Mannerheim 1944 olisi ollut valmis luovuttamaan Ahvenanmaan Porkkalan sijaan Neuvostoliiton hallintaan...

Jopa suomettumisen vuosina Ruotsissa keskusteltiin jälleen Ahvenanmaan kysymyksestä ja propagandaa liikkui, mutta se hiljennettiin. 

Ruotsista, Mälardalenin yliopistosta sai puheenvuoron seuraavksi Ann Nahlin, joka on tutlkinut sotalasten historiaa ja siihen liittyvää katkeruutta ja häpeää molemmin puolin Pohjanlahtea. 70.000 suomalaislasta lähetettiin Ruotsiin pois sodan jaloista- tämä osittain hyvittämään sitä, että Ruotsi halusi pysyä neutraalina eikä noin 8000 vapaaehtoista lukuunottamatta, osallistunut puolustamaan naapuriaan toisessa maailmansodassa. 

https://www.uppslagsverket.fi/sv/view-170045-SvenskaFrivilliga

Muualta Ruotsi ei sodan aikana vastaanottanut lapsia - esim 1,5 miljoonaa juutalaislasta kuoli Hitlerin vainoissa. Suomen sotalapset olivat toki humanitäärinen apu Ruotsilta, mutta myös tapa saada mainettaan kiillotetuksi.

Tilanne oli kaikkiaan kiusallinen - lapset eivät usein osanneet näyttää sitä kiitollisuutta mitä heidän olisi sotavanhempien mukaan kuulunut tehdä, ja usein ruotsinkielentaidottomat äidit eivät tilannetta helpottaneet. Palaaminen Suomeen sodan jälkeen ei myöskään ollut helppoa, ja osa lapsista jäikin Ruotsiin uusien vanhempiensa luokse. Ajatus eräänlaisesta velasta Ruotsille lähti jo siis näistä sotalapsista, jatkuen sitten varsinaisina sotavelkoina mm varustelun suhteen, joita me jouduimme maksamaan oikeastaan Hanasaaren perustamiseen asti. ....

Tästä puhui tarkemmin Mikko Majander suomeksi (vaikka esitteli itsensä ja puhui  kelvollista ruotsiakin) tähdentäen Suomen geopoliittista asemaa ja itänaapurimme rajalinjaa yhtenä esteenä 1960-70 luvuilla läntisen yhteistyön kehittämiseen. Nk "suomettuminen" oli myös voimissaan aina Neuvostoliiton hajoamiseen asti, ja myös esteenä EU:hun liittymiselle.

Kuitenkin voidaan todeta että: "Ruotsi on aina ollut valmis puolustautumaan- viimeiseen suomalaiseen saakka" Itselleni tuli elävästi mieleen Hakkapeliitat...

Hanasaarta perustettaessa hoidettiin Suomen sotavelka pois ja arkitehtina toimi Veikko Malmio, joka myös on suunnitellut ison sairaalakokonaisuuden Kööpenhaminaan. Nyt siis 50vuotias rakennus on yhä toimiva ja runsaassa käytössä, metron myötä vieläpä erinomaisten yhteyksien varrella!

"Se, joka vastaanottaa lahjan, tekee itsestään jo velallisen" - toki tähän samaan lauseeseen voidaan liittää sekä Tanska että Norja jotka myös sodan aikana velkaantuivat Ruotsille. 

Tänä päivänä Suomi on muun Pohjolan jutuissa jo "cool" ja vaikka pieniä pintaryppyjä välillä esiintyykin, on pikkuveljen asema ohitettu ja olemme täysin tasavertaisia! 

Mielenkiintoinen yksityiskohta liittyen Hanasaaren paikanvalintaan, on se, että "mamme isä" UKK oli ollut ehdottomasti Suomenlinnan saarten kannalla, eikä edes aluksi vaivautunut tutustumaan koko alueeseen ennenkun rakennus oli jo harjavaiheessa. 

Intensiivisen alun jälkeen seurasi kahvitauko Hanasaari leivoksenkera, ja ohjelma jatkui paneelikeskustellen tulevaisuuteen liittyen. Muutamia kliseitäkin kuultiin, mutta kaikkiaan osallistujat totesivat meidän tarvitsevan toisiamme etenkin kriiseissa.

Tästä oli koronapandemia hyvänä esimerkkinä, ja kun vielä presidentti Niinistö NATO hakemuksen yhteydessä totesi ettei jäsenyytemme  ole täysi ennen Ruotsin mukanaoloa, ei voi mutta kuin todeta että ystävyys jatkuu, ehkä nyt vahvempana kun koskaan!