Susun kuulumisia pitkästä aikaa- kennelyskästä taisin viimeksi kirjoittaa: Se saatiin selätettyä parissa viikossa- pahin olikin siinä samassa rytäkässä puhjennut ripuli siihen liittyvine siivouksineen.
En tiedä onko koiralle oikeasti puhjennut joku suolisto-ongelma- Kimin seitsenvuotias rescue-koirahan jouduttiin suolistosyövän takia lopettamaan- mutta eihän tällä ole sitä ikääkään kun kolme vuotta ja viime syksyllähän tehtiin sen "jänisraatojutun" jälkeen kattavat labratutkimukset- ainakin jos on hintalappua uskominen..
Seuraavaksi on ilmeisesti varustettava koiralle kuonokoppa ulkoilun ajaksi, sillä en todellakaan tiedä mistä uusin ripulitauti -taas olkkarin PESTYLLE matolle- on tullut. Toki, labbis kulkee nenä maassa kuten pölynimuri, ja lukematon on se määrä pelkästään jäniksenpapanoita, mitä sinne suuhun on tässä talven aikana imuroitunut... Nyt ilmeisesti jotain muutakin kun "löysät" löytyi vappuaamuna ja koira "kärvisteli" syyllisen näköisenä pedissään- en ymmärrä miksi se ei osaa pyytää ulos jos on oikeasti hätä? Jotain on mun koirankasvatuksessa mennyt pieleen, sillä tarkemmin ajatellen - Susu ei koskaan PYYDÄ ulos, se vaan viedään sinne 3-4 kertaa päivässä. Ehkä liian hyville opetettu? Etenkin kun sitten parina yönä kuljettelin yömyöhällä ja vielä aamulla lukonlaulun aikaan kun ne siivoamiset, oli sitten matolta, lattialta tai sanomalehdeltä, eivät ole mun suosikkipuuhaaa...Onneksi tämänaamuinen "tuotos" jo näytti normaalilta - enpä ole koskaan aiempien koirien paskantamisia näin tarkkaan seurannut! No, sangen vaikeaa se olisi ollutkin maalaiskoirien kanssa kun hoitivat tarpeensa ihan itse minun hoitaessa hevoset. Nämä "kaupunkiyksilöt" ovatkin näköjään ihan oma lukunsa...
No, ripuli tai ei, menohaluihin tämä ei tunnu vaikuttavan ja niin me teimme perjantaina vapun jälkeen vuoden ensimmäisen Haukankierroksen ihan kaksisteen, tosin jätettiin loppumatkalta se järviosuus pois kun epäilin pitkospuista huolimatta, melkoista kosteikkoa polun varrelta. Olin kovasti mielikuvitusta käyttäen uumoillut näkeväni sen vihaisen metson tai vaikkapa ilveksen, joten pettymys oli melkoinen kun ainoastaan metsäkauris juoksi meitä eräässä kohdassa karkuun. Tosin- tällä kertaa ei niitä valkohäntäpeuroja joita meillä on keskustakin täynnä, vaan joku kuusipeuran tapainen harmahtava yksilö ilman sitä kuuluisaa valkoista hännänalusta. Ja metsosta kuulin sen, että se olisi jo viime vuonna vangittu ja siirretty pois ihmisiä pelottelemasta.
Paikoin häiritsee moottoritien läheisyys, kun äänet sieltä sekaantuvat lintujen viserrykseen...
Kyllä ihminen on lopulta aika pieni!
Todistettavasti kevät- sekä sini- että valkovuokkoja samalla mättäällä sulassa sovussa!
Keväiset odotukset on minullakin, nimittäin Susun juoksua tässä tarkkaillaan. Tänään naapurin Ninni, itse kuukausi sitten steriloitu, kovasti haisteli Susun peräpäätä.
Eli josko se siitä?
En ole verannalle mitään vielä tehnyt- katsotaan nyt ensin että edes saadaan tiineeksi- ja sama pätee puutarhaan. Hyvä tekosyy olla hoitamatta ja istuttamatta mitään "jos pennut kaikki kukat sitten pilaavat" ?
Katrinrannassa on käyty lämmittämässä saunaa- en ole vielä päästänyt veteen pulahtamaan vaikka lämpötila on jo +10 pienessä järvessä.
Kesänodotus jatkukoon !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti