Koiran voi jopa jättää yksin; neljäksi tunniksi tänään!

 Muutaman kaverin kanssa mietittiin mikä näissä koirajutuissa oikein on - kaikilla meillä 50-60 vuotiailla hevosnaisilla on noita koiria ollut--kenellä enemmän, kenellä vähemmän, mutta mitä vanhemmaksi me tulemme, sitä tärkeämmältä tuo koirakaveri tuntuu!

No ainakin miehiin verrattuna on monta etua- miten moni mies on :

*aina iloinen kun tulet kotiin -kellonajasta riippumatta?

*uskollinen ja vähään tyytyväinen

*hyvin opetettavissa hyville tavoille

*kaikkiruokainen ja hyvällä ruokahalulla varustettu

*tervehtivä iloisesti kaikkia sinun vieraitasi

*vaatimaton mitä tulee vapaa-ajan viettoon  - tällä hetkellä lenkit vielä kovin lyhyitä, ja ulkoilutarhassa viihtyy hyvin.

*avarakatseinen mitä tulee tv- ja radio-ohjelmiin

*rakastaa pyyteettömmästi kissoja- meillä tosin vielä keskustellaan vastarakkaudesta

*Nukkuu hyvin ja heti mihin tahansa, eikä edes kuorsaa!

Olin taloudellisena (lue: saitana) hankinnut melko pienen ja edullisen , mutta seinien takia turvallisen oloisen pedin, ja kuvissa näkee hyvin ettei se oikein riitä...Ensimmäiset yöt onnistuivat hyvin koska korkeat reunat toivat turvaa, mutta jölkimmäisessä kuvassa selvästi protestoidaan liian pientä tilaa...Kukaan aiemmista koirista ei ole nauttinut pedissä nukkumisesta, vaan paikka on valittu milloin milläkin perusteella, joten isomman pedin hankkiminen on ehkä vielä edessä.

Olen nyt kahtena päivänä jo hankkinut lastenvahdit - eilen olin tohtoripromootiossa- onnea, Riitta- ja hain äitini samalla koiraa katsastamaan, ja tänään meni puolipäivää Ypäjällä oman hevoskimpan parissa. Naapurit ja pojat huoltojoukoissa ja hyvin toimi. Tai.... Kävi kuvasta ilmi että koiru oli saanut olla SOHVALLA, vaikka asiaa puolusteltiin sillä, että se sylistä oli ikäänkuin "liukunut" sohvalle. Rajanveto ei aina ole helppoa- kuulema Fasunkin suhteen ainoastaan minun kotona ollessa se ei nukkunut sohvalla, miesten kesken kylläkin...

..Sohvatyyny sen paljasti- kielletyllä alueella ollaan...

Siksi ehkä niin autuas ilme?

Toinen asia, minkä vasta eilen tajusin legomestari Emilin vieraillessa- MITÄÄN rikkoontuvaa, kurkkuun tarttuvaa tai muuten vaan epäterveellistä ei voi jättää lattialle. Joten Emil joutui siirtämään upeat lego-rakennelmansa pöydälle. Siitäkin huolimatta oli yön aikana pennun valjaista muovinen lukko -ilmeisesti purtu- rikki. Valjaat oli yöksi jätetty roikkumaan tuolille...Kissat huolehtivat onneksi itse siitä, että ovat saavuttamattomissa, mutta kun katselen ympärilleni löytyy aika paljon tavaraa mitä tarvii pelastaa korkeammalle tasolle ellei halua tavaroitaan syötäväksi. Tällainen pentu osaa näköjään nousta seisomaankin ja ylettää melko korkealle!

Koksa "kaikki kelpaa" olen  tähän yksipuoliseen nappularuokaan vähitellen lisännyt puuroa, jogurttia ja tänään jo lihapalojakin - kaikki käy ja paska lentää! labbisten paras puoli lie tämä ruokakäyttäytyminen-mitään ei jätetä! Toimisi varmaan ihan vegaaniperheessäkin? -Äitini ei usein ole täällä maalla vieraillut, helsinkiläinen kun on, ja ikää jo 87v, rollaattorilla liikkunut jo kymmenisen vuotta. Mutta kuinka ollakaan, ei ikä painanut missään kun kuuli että koira on tullut taloon, niin pitihän mummoa hakea tulokkaaseen tutustumaan. Ja hienot oli tuliaiset- oli minun videopostauksestani huomannut että käytän pennulle aivan liian isoa palloa leikkeihin! -En ole tainnut koskaan millekään koiralle varsinaisia leikkikaluja ostaa, pitäisikö nyt?

Univelkaa on taas kerääntynyt- menin nukkumaan vasta 23-aikoihin eien, kello soimassa 8 ypäjälle lähtöä varten, mutta 04 heräsin pieneen hentoon uikutukseen johon vieressäni makaavat kissat vastasivat sähisten... No, kun hätä on suurin on apu lähinnä ja kävimme, siis Susu kävi, puutarhassa vääntämässsä kunnon kasan. Jonkinasteen nukkumista yritin sen jälkeen, huonolla tuloksella joten tämäniltainen englantilainen tv-dekkari jää suosiolla väliin.

Ehdin jo kuvitella koiran olevan todella fiksu kun pyytää kakalle, mutta nyt illalla huomasin että mitään asiasta ilmoittamatta ja ulos pyytämättä oli kaksi muhkeaa kasaa ilmestynyt olohuoneen matolle, toinen paperille. Verannan oven vieressä, joten vihje ei kai vaan ollut mennyt minulle perille?

Muuten mukavaa, ihana lapsi, ihmettelen vaan miten koskaan olen omien lasten vauva/taaperiajan kestänyt? Tämä on ihan vastaavaa ellei pahempaa- nämä kun eivät käytä vaippoja!

Ensi yön nukun juhlallisesti - ostin jopa "lauantaipullon"- tosin pahvitölkkimuodossa punaviiniä. Cheers! Huomenna tarkoitus tutustua 3vee  Topiin- jännää! Kissat ovat siihen tottuneet, fiksusti käyttäytyvä leikattu tiibetinspanieli- oikea lapsiperheen aarre!