keskiviikko 8. heinäkuuta 2020

Kuka olikaan se laumanjohtaja-palaan taas kesäiseen kirjoitteluuni

Näitä juttuja aina jostain ponnahtelee.... Nyt tuli luettua Ylen jo kolme vuotta sitten toimittama artikkeli "väkivallattomasta hevostelusta" jossa kirottiin koko 80-luku ja sitä edeltänyt aika pelkästään hevosväkivallan nimeen.



Vanhana hevosihmisenä -eli jo tuolloin opettajana ja valmentajana vaikuttaneena- kirjoitus särähti vähän rosoisesti silmääni, ja kun selvittelin ketä oli haastateltu, kävi ilmi että kyseessä oli silloinen vikellyksen maajoukkuevalmentaja Kata Kaartinen johon itsekin olin tutustunut aiheeseen liittyen - meillä Mäntsälässä hänen ohjaamana vedettiin vikellyksen alkeiskurssi 90-luvun alussa. Mitään "törmäyskurssia" koskien hevostenkäsittelyä ei käyty, mutta väkivaltaakaan ei käytetty. En tiedä mitä kokemuksia tällä henkilöllä sitten jatkossa on ollut kun noin särmikkäitä haastatteluja on antanut!

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/07/16/kovien-otteiden-kautta-kiltiksi-valmentajaksi?utm_source=facebook-share&fbclid=IwAR1c5SuIKFmBa7tka00K2Hr

Välillä näitä juttuja ponnahtaa esille, ja tämän päivän hevos"urheilijat" ovat valitettavasti niin etääntyneitä eläimistä ja niiden hoidosta että niitä inhimillistetään aivan valtavasti! Esimerkiksi vaikka se, että jos ratsastaja talvella palelee, hän olettaa hevosenkin tarvitsevan sen seitsemisen lointa ja peittoa sekä ulkona että sisätiloissa! -Tästä vielä lisää, mutta ensiksi kannattaa lukea/kuunnella Mark Toddin haastattelu- kyseessä ei ole mikään moderni nuori vaan pitkän linjan ammattilainen.(kaksinkertainen olympilaiskultamitalisti kenttäratsastuksessa)

https://www.facebook.com/KNHSNederland/videos/1232701830095490

Tässä pieni ote Kata Alongin tekstistä- juuri sellainen, mikä on pelottavaa - "Yksi päivä kokeilin sitten kuolaimettomia suitsia hevoselle ja koin ahaa-elämyksen. Tuntui, kuin olisin ottanut täysin eri hevosen tallista. Ratsastin 20 minuuttia ja itkin, kun tulin alas selästä". Aloitteleva hevosenomistaja ja -ystävä näitä lukee  vielä paatoksella!
Kyseessä voi toki olla toimittajan tulkinta ja tapa kirjoittaa, mutta peruajatus siitä että ollaan hevosen kanssa tasavertaisia ystäviä on todella vaarallista. (Ja mikä minulle ensimmäisenä tulee mieleen tuosta ilman kuolaimia ratsastamisesta on se, että kyseessä ollut hevonen jolla hoitamaton suu ja ongelmia siellä..).



Tällä ei ole mitään tekemistä väkivallan kanssa, antakaas kun selitän:

*Hevonen on laumaeläin ja sillä kuuluu olla johtaja (sekä tarhakavereita)
*Luonnossa hevonen liikkuu lähes koko ajan, eniten käyntiä, mutta tarpeen tullen spurttailee kyllä petoja ja muita vaaroja karkuun
*Vapaapäivää tarvitsee ihminen, ei hevonen. Toki työ on syytä jaksottaa siten, ettei kaikkina viikonpäivinä paahdeta täysillä, mutta koska hevonen ei ole uskonnollinen, se ei mitään sunnuntaivapaita kaipaa- jokainen on yksilö.
*Se on vaistomaisesti  valppaana koska se on saaliseläin
*laumanjohtaja - nykyään ihminen- voi taata sille sellaisen turvallisuuden ja luottamauksen ettei sen koko ajan tarvitse olla peloissaan ja jännittää.
*hevosen rakenne lukkiutuvine polvineen, antaa sille mahdollisuuden levätä myös seisaaltaan
*talvisin se olosuhteiden mukaan kasvattaa paksumman karvan. mikäli tämä karva jatkuvasti kastuu esim hikoilemisen takia, on "klippaaminen" puolustettavissa ja tällöin loimi ulkosalla tietenkin tarpeellinen. Harrasteratsu harvemmin talvisin hikoilee- pitäköön turkkinsa!
*"Ympärivuorokautinen tarhaus" on olevinaan hevosystävällistä mutta se noudattaa useimmiten tallihenkilökunnan työvuorojen järjestelyjä- hevosystävällisyys on siitä kaukana kun ne sateella ja tuiskussa tai kovalla pakkasella (-15 ja yli) tungetaan koko päiväksi tarhaan kun ollaan muka "hevosystävällisiä" . Myös kuumalla kesällä ne ulkoilisivat mieluiten yöllä ja torkkuisivat tallissa päivällä, mutta harvaan tallinhoitorutiinin tällainen on mahdollista toteuttaa.
*hevosen kavionhoito pitää kavioasennot kunnossa, ja nuorena voidaan virheasentoja myös korjata. Kengitys on se toimenpide, millä suojataan kaviota liialta kulutukselta ja se  mahdollistaa mm sorateillä liikkumisen. Hyvällä kengitykselle voidaan myös tukea ja parantaa tiettyjä jalka-asentoja ja helpottaa liikkumista mikäli ongelmia jo on syntynyt.

riimu varsalta pois tarhassa!

*Luonnollisin rehu on laidun. Talvisin tämä korvataan kuiva- tai säilöheinällä ja energiantarpeeseen tarjotaan väkirehua - useimmiten kauraa joka myös pitää hampaiston ja syljenerityksen kunnossa.
Erilaiset "täysrehut" aiheuttavat yksinomaan syötettynä mm. hammasongelmia.
*Luonnossa hevonen syö koko ajan. Tarhattu hevonen hiekkatarhassa 10x 10m yksin ollessaan turhautuu ja tekemisen puutteessa voi syödä hiekkaa. Tämän tiesi jo Ulla-Maija Aaltonen, "nuorten Uma" jo 70-80-luvuilla ja keräsi hevosilleen talven varalle kerppuja tekemisiksi. Moniko hevonen tämän päivän kaupunkitarhoissa saa muita viihdykkeitä kun vaikkapa teollisen kumipallon?
*Hevosen kouluttamisessa pätee fysiikan ja biologian lait - "nuorena on vitsa väännettävä" jolloin sitä ei yleensä edes tarvita! Jos hevonen on pienestä pitäen saanut oppia että ihminen on se pomo, se miellyttämisenhaluisena eläimenä yrittää toteuttaa ihmisen eli lauman pomon toiveet. Ongelmat ja sitä seuraava väkivallankäyttö liittyy useimmiten siihen, ettei hevosella ole ollut sitä johtajaa vaan se on ollut tasavertainen ihmisen kanssa, joka sitten yhtäkkiä alkaakin "pomottelemaan" . Vähemmästäkin hevonen pistää hanttiin, ja jos 500kg rautakengin ja hampain varustettu eläin nousee ihmistä vastaa kunnioituksen puutteesta, on tilanne vaarallinen.
*Ammattilainen huomioi koulutuksessa myös tarvittavat tauot ja osaa lihaskuntoa kehittää järkevällä tavalla pienestä pitäen- kestävyys on koetuksella jos "säästetään" hevosta vaikka viisivuotiaaksi saakka ja aloitetaan koulutus täysillä vasta silloin! Ei lasten balettiharjoituksiakaan aloiteta vasta 15- vuotiaana!
*Jos "todellinen eläinystävä" haluaa antaa hevoselle sille kuuluvan elämän - laske se vapaana laumaan isolle laitumelle ja huolehdi siitä, että se talvellakin pääsee pakkasta ja viimaa suojaan . Mutta mieti myös miten hoitaa sen kaviot tai huolehtia yksilöllisestä ruokinnasta, madotuksesta tai sairauksista jos se vaan saa vapaana mellastaa? Ja miten tämä liittyy kestävään kehitykseen ja maailman ilmaston lämpenemiseen tai nälänhätään jos kaikki maapallon hevoset kuljeksisivat vapaina piereskelemässä ja viemässä tilaa hyötyviljelyltä?                                                                                                              * Ihminen, joka on hevosen työkaverikseen kesyttänyt, on sen hyvinvoinnista vastuussa , ja tässäkin pätee vanha hevosen rukous:
"Kun voimani ovat vanhana ehtyneet, päätä silloin elämäni vastuullisesti ja tuskatta "- tässä pieni piikki nykyajan eläinlääkäreille jotka etenkin mitä koiriin tulee, pitkittävät pitkittämistään sairaiden ja kipeiden eläinten tuskaa.(toki omistajien vaatimuksesta) Hevosten ongelma lie enemmän tuo kaupallinen ennaltaehkäisy mistä on muodostumassa varsinainen elinkeino- tutkimusta sinne sun tänne , verikokeita, "kaiken-varalta-vitamiineja", röntgenkuvia alta päältä ja takaa ......-Tässä en voi olla mainitsematta taas sitä kestävvä kehitystä (tai sen puutetta!) Jos hevosta ei olla lääkitty ja siis sen liha kelpaa teuraana, se on tottunut eikä stressaa kuljetusta, niin ne muutamat teurastamot jotka hevosia vielä ottavat tekevät lopetuksen niin ammattimaisesti ja nopeasti ettei parempaa tapaa ole. Eläinlääkärin rauhoituspiikki ja sitten nukutus on paljon pidempi ja usein ikävempi tie sille viimeiselle matkalle, puhumattakaan ruhon poistoimittamisesta ellei sitä hautaa ole omalle maalle satu kaivettua.

Hästens bön - Idasponnyliv.blogg.se


Kaiken hevosen kanssa toimimiseen liittyy sana LUOTTAMUS , ihan niinkun ihmisten välilläkin!
Luottamuksen kehittyminen vaatii työtä ja jälleen kerran työtä- alusta pitäen.
Varsa tottuu ihmiseen, sille laitetaan riimua, talutetaan ja nostellaan sen jalkoja jo pienestä pitäen. Kun emä luottaa ihmiseen, se on jo varsalleen mallina.
Ensimmäiset autoon menot ja kuljetuskin onnistuu emän kanssa usein helpoiten tai  vanhemman hevosen seurassa. Tässä ovat eläimet jo yksilöitä - kasvattamistani yli 70:ä hevosen varsasta olen tainnut yhtä jo ennen varsinaista näyttelyyn kuljettamista harjoituttaa autoon menemisellä ja ajellut jopa pikkurinkiä kerran. Hyvä kisahevonen siitäkin tuli, kun alku otettiin herkän kaverin kanssa rauhallisesti! Normihevonen menee sinne, minne ihminen sen vie, kun luottamus on kohdallaan ei todellakaan tarvita väkivaltaa- joskus toki voidaan nuorelle ottaa apulainen mukaan joka takaa kehottaa etenemään jos rupeaa empimään.

-Nuorella ekaa kertaa maastoon - ei todellakaan yksin, vaan kaverin kanssa!

Ongelmia syntyy silloin, kun hevosella ei ole ollut sitä johtajaa ja ihmiseen ei ole kehittynyt luottamussuhdetta - viime kädessä silloin eläin tuodaan ammattilaiselle, jonka silloin oikeasti on "otettva luulot pois" ja palautettava /rakennettava kunnioitus ihmistä kohtaan. Tämä ei valitettavasti aina onnistu väkivallatta.
Mutta se, mitä tuossa artikkelissa puhuttiin "läpsimisestä, lyömisestä " ym ei todellakaan ole hevosmiestaitoa- raipan käyttö on asia mitä opitaan- huomautusvälineestä on kyse silloin kun hevosta koulutetaan. Ja ihan niinkuin meissä ihmisissäkin, hevosissa löytyy niitä herkempiä ja paksunahkaisempia ja toimenpiteet suoritetaan sen mukaan, todella harvoin enää näkee mitään hevosen pieksemistä. Ihmiset, jotka oman osaamattomuutensa tai pelkonsa purkavat hevoseen, eivät kuulu olla niiden kanssa tekemisissä.
Mistään "tasavertaisesta kaveruudesta" ei kuitenkaan koskaan voi olla kyse kun puhutaan eläimistä- ellei nyt joku eläinsuojeluintoilu saa lisää valtaa ja ratsastus ja hevosella ajo tai muu hyödyntäminen ja orjuuttaminen kielletään kokonaan- tätä päivää en kuitenkaan koskaan toivo näkeväni!
Vaikka hevosenpito on parantunut, näkee kuitenkin myös niitä ihmisiä tänäkin päivänä joille hevonen on vain "urheiluväline" joka voidaan rahalla vaihtaa kun homma ei enää luista. Tämä  nykyihmisen probleema, ettei koskaan itsessä ole vikaa vaan etsitään ongelmien syitä milloin hevosen persoonasta, milloin kengityksestä, ruokinnasta tai varusteista, on jo mennyt liian pitkälle. Vaikkei urheilussa voida mennä pelkästään hevosen ehdoilla, on kuitenkin osattava etsiä niitä virheitä sieltä satulasta (tai kärryiltä...) ja ratkottava ne ensin. Kuolainten-, satulan-rehujen-suojien-tallipaikan, valmentajan ym vaihto on tänä päivänä niitä haasteellisimpia asioita millä moni selittää huonon kilpailumenestyksen...



Luottavainen, hyvin kohdeltu hevonen tulee pyydettäessä luokse. (etenkin ruoka-ajan lähestyessä...)


Summa-summarum- sain kirjoittaa itsestäni pois nuo "väkivallalla-voittoon" paheksunnat ja yrittää antaa näkemyksen siitä vanhasta hevosmies (-nais ?) taidosta jolla jo on näitä eläimiä käsitelty vuosisatoja - tuhansia. Väkivaltaakin on käytetty, mutta sillä ei koskaan ole hyviä tuloksia saatu sillä
sanonta "MISÄ TAITO LOPPUU; ALKAA VÄKIVALTA" pätee niin hevosiin, ihmisiin kun muuhunkin elolliseen.
Koska ihmisen pitäisi olla hevosta fiksumpi, niin ongelmat olisi syytä ratkaista älyllä. Ja osata katsoa itseään peiliin jos jokin asia ei ihan toimi....

Tällaisin ajatuksin kesäisessä Mäntsälässä heinäkuussa 2020
Ira, erinäisiä hevosia ratsastanut, kouluttanut ja käsitellyt joista yli 70 ollut omaa kasvattia.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti