Aamuiset TALENT- koulutusten katsastus jäi väliin koska istuin - hyi olkoon - hammaslääkärissä ientulehduksen takia. Antibiootit saatuani pääsin lähtemään, mutta onhan tämä myönnettävä- vanhuus ei tule yksin vaan kaikenlaisten kremppojen kanssa! Maanantaina saatuani haljenneen paikan korjattua, luulin että "taas mennään", mutta ei se niin helppoa ollutkaan...
Parahiksi ehdin kun Antero Tupamäki, jonka kaksituntisen luennon hankositeestä muistan hyvin yli kahdenkymmenen vuoden takaa- aloitteli kertomalla tärkeän seikan:
*"treeni on terapiaa tärkeämpää".
Totuutta jatkettiin kertomalla hevosen terveyden kestävyyden avaimista seuraavaa:
"hevosta ei monessakaan vaivoissa tarvitse täysin seisottaa"
*Kestävyyttä lisää se, että lajinomainen fysiikka oltava kunnossa- Hevosen on jaksettava 90% teholla tehdä kilpailusuoritusta vastaava tehtävä tuplana. Kilpailusuorituksen on näin ollen oltava niin "helppo" ettei hevoselle tule varsinaisesti väsy.
*Suomessa varsojen liikkuminen kasvamisen ohessa on sääolosuhteista johtuen kovin portaitteista:
Kesällä vapaana usein isoillakin laitumilla jossa riitävästi liikkumatilaa, talvella pahimmillaan pienessä tarhassa ja ruokintakin vaihtelee kesän ruohon ja talvisten eri rehuyhdistelmien välillä.
*Asiaa ei tieteellisesti tutkittu, mutta osa irtopaloista selittynee tällä.
* Rakennearvostelu korreloi melko huonosti kisatulosten kanssa; tutkittua tietoa ravipuolelta.
(Tosin huippukausi ravureilla huomattavasti ratsujen kisaikää lyhyempi - ei voida siis suoraan verrata)
Lista ja %-luvut fysiikkaan liittyvistä asioista joihin voidaan vaikuttaa:
voima 100%
maximaalinen hapenottokyky 80%
sydämen koko, lyöntivolyymi
verimäärä, Hb 30%
lihaskapilläärit 30%
koordinaatio, hermotus 30%
nopeus 10-20% max
* Kysyessäni onko kaikki lihassolututkimukset ym heitetty roskakoppaan toimimattomina, Tupamäki totesi että tutkimuksia tulee ja menee, jotain pientä niistä joskus jääkin - nyt meneillään tutimusravivarmuusgeenin olemassaolosta ja periytymisestä!
*Ruston lujuutta koskevia tutkimuksia myös tehty, ja siihen liittyvää "tykytystestiä" jolla todettu kovan alustan vaikutus nuorilla hevosilla joilla rustotb vasta luutumassa. Toteamuksena, että nuorille hevosille jopa hyvä liikuttaa välillä kovemmilla alustoilla; vanhoille ei.
*liikeontuma= laahaava, liike huono, epätasainen
tukeutumisontuma= ei halua asettaa painoa jalalle
*kipeytyvä takajalka kerää kavion etureunaanhiekkaa tms likaa alustasta koska liike huonontunut ennen varsinaista ontumista.
*hammasongelmat yleistyneet- etenkin diasteema jolla Tupamäen mukaan suora yhteys rehuihin - etenkin tuorerehun happamuus (kuivanakin pH usein 5,5) ärsyttää hampaistoa.
*hammasongelmien yhteydessä on myös ruokinta tarkistettava! Ongelmia ei pidä myöskään liiotella.
'Ostotarkastuksen yhteydessä kannattaa ehdottomasti tarkistaa takaa/edestä hevosen samanpuolisuus- etenkin kouluhevosella voi lonkkakyhmyn sissänpainuminen (nuorena loukkaantunut ?) aiheuttaa vaatimusten kasvaessa ongelmia; ei niinkään estehevosella.
* Pieni yksityiskohta kavion yli tulevasta vuohiskarvoituksesta, jonka normaalisti pitäisi seurata kavion pyöreähkö linjaa- sen muuttueessa v-muotoiseksi on ongelmia odotettavissa kavioluun&vuohisluun nivelissä.
*kalliimman hevosen ostotarkistukseen kannattaa sisällyttää kurkunpään tähystys sillä hinkukurkku yllättävän tavallinen.
*kenttähevosen jänteet hyvä ultrata ostotarkastuksen yhteydessä
*pukinkavioisesta hevosesta harvemmin ongelmia estepuolella, toisin kun koulussa.
*Selkäkipuinen hevonen ei piehtaroi - entisaikaan hevoselle "kuului oikeus" piehtaroida töiden jälkeen kun valjaat oli riisuttu - mahtaako enää?
*kissing spines - kuten moni muukin vika- sallii hevosen käytön hyvin ratsastettuna, mutta ongelmia syntyy helposti ellei se liiku oikeassa muodossa. -Tippa Teräväinen kertoi tässä esimerkin Ruotsista jossa hän valmentajana oli ollut mukana eläinlääkärin kanssa tekemässä "parantavaa valmennussuunnitelmaa" hevosille vakuutusyhtiön ollessa maksumiehenä!
*spondyloosi alemmassa kohtaa selkärangan molemminpuiolin myös yleinen - Tupamäen mielestä tämän alueen erilaiset leikkaukset joita ulkomailla tehdään, eivät auta siihen että hevonen liikkuu väärin.
*liikevirheistä melominen rasittaa sisäpuolen niveliä kerimistä enemmän. Kerivä hevonen on toki suojien tarpeessa, muttei rikkoonnu yhtä helposti kuin melova.
*Vennon vuohisen kanssa pärjää, jos hevoselle saadaan riittävä lihaskunto
*Hyvä kengitys tukee ja suojaa kaviota, antaa pitoa ja vaimentaa hieman iskua. Välipohjat eivät erikseen anna lisäjoustoa (mitä usein virheellisesti luullaan) mutta suojaavat arkaa anturaa.
Meidät jaettiin ryhmiin työskentelemään eri aiheiden kimpussa ja ne keskusteltiin sitten yhdessä läpi; lisähuomiota seuraavanlaisesti:
*Kuljetuksissa- pitkissä- hevoselle olisi hyvä tarjota mahdollisuus venyttää päätä alas (=laiduntaja)
*Tasapainoillessa olisi hyvä muistaa ettei kahta asiaa yhtaikaa- jos ajat kaarteeseen, älä jarruta/kiihdytä ja päinvastoin!
*hevonen on rutiinieläin
*varo yliloimittamasta!
*Kaupankäynnin yhtydessä valmentajan vastuu päättyy josm eläinlääkärin ostotarkistus hyväksytään; on enää turhaa monen kuukauden kuluttua puuttua piileviin vikoihin ja syyttää valmentajaa niistä
*Palautumissyksettä hyvä seurata esim intervallivetojen yhteydessä- 10-12min sopiva aika sykkeen palautumiseen tasolle 60-65; varsoilla hieman korkeampi.
Vaikka iltapäivän luennot menivät puuduttavalla vauhdilla kello 13 ja 18 välillä, oli ilo olla kuuntelemassa, sillä seuraavaksi jatkoi Stella Hagelstam puhumalla jo-ei-niin-nuoren tai edes superlahjakkaan hevosen viemisestä GP-tasolle.
Aihe oli valittu yhdessä Anu Korppoon kanssa ja antoi uskoa siihen, että hevosia -kuten ihmisiäkin - aina kannattaa kouluttaa eteenpäin!
Sitäpaitsi - aivan nuoresta hevosesta ei NÄY päällepäin että siitä saa GP-hevosen; niin paljon on luonteella ja yhteistyökyvyllä merkitystä!
Teknisesti GP-tason liikkeet voi opettaa noin 1½ -2 vuodessa, mutta silloin hevonen ei suinkaan vielä ole starttivalmis, ja riippuu mistä aloitetaan miten pitkälle ja pian päästään - vähän hyvää työtä tehnyt hevonen on aina helpompi viedä eteenpäin kun teknisesti osaavampi, mutta väärin liikkunut hevonen!
Stella painotti hevosen ILOISTA LIIKKUMISTA ja sitä, että sen kanssa voi aina välillä tuulettaa ja pitää hauskaa!
Kun häneltä kysyttiin, mistä on oppeja ammentanut etenklin näiden GP:hen koulutettujen hevosten suhteen, vastaus oli työtä tekemällä ja monta paikkaa nähnyt. Oppimisen halu ja tietty uteliaisuus ovat myös tärkeitä tekijöitä!
Stella jakoi koko GP-hevosen polun muutamalla kaaviolla , jonka yksityiskohtia hän tarkemmin avasi, ja painotti vielä eri ammattilaisten kanssa tehtävää yhteistyön tärkeyttä- kengitys, ruokinta, eläinlääkäri, varusteet - kaikki suhteet on oltava kunnossa! Perusasioiden ja terveyden jälkeen päästään itse treeniin ja lopuksi yksityiskohtiin. Tässä muutama huomionarvoinen pointti Stellan esityksestä;
*Stella antaa kaksi vapaapäivää viikossa, toki tarhataan tai ehkä maastokävellään, mutta hevoset ovat paljon pirteämpiä kun saavat hieman palautua.
*On varottava liikaa "vetämästä ja puristamasta"- se vaan turruttaa . Apuja silloin kun on aihe!
*Pieni "irrottelu" välillä, jopa kesken työn, pitää mielen virkeänä
*Mieti siis mitä teet hevosen selässä, ja muista myös ettei hevonen ole mikään kunnonkohennuslaite- ratsastajan on itse huolehdittava peruskunnostaan.
*GP-liikkeitä voi hyvin välillä yhdistää myös verryttelyyn, ikäänkuin "ohimennen"-suoritettavaksi, jolloin vältetään turha jännittyneisyys.
*Älä kaiva esille ongelmia- jos on huono päivä, ratsasta kevyemmin ja katso huomenna uudestaan!
*Kiitoksen on tultava välittömästi ja ratsastajan on huolehdittava että hevonen ymmärtää sen.
*kehumisia ja kiitosta ei koskaan voi antaa liikaa; miten, riippuu hevosesta. Esim. laiskahko hevonen arvostaa parhaiten että saa heteken kävellä pitkin ohjin..
*Satsaa hyvään perusratsastukseen - siitä kehittyy aikanaan piaffi ja passage!
*seuraa ratsastaessasi myös hevosen hengitystä -kuten ihmiset, hevonenkin unohtaa hengittää jos on kovin jännittävää tai vaikeata!
*päivän kisatavoite fiiliksen mukaan- joskus on vaan tyydyttävä vähempään eikä pakottaa asioita väkisin; koska se kostautuu jatkossa, ehkä jo seuraavassa kisassa!
*Maastoratsastus fine, mutta sielläkin samat säännöt kun kentällä koskien ratsastusmuotoa.
*Älä myöskään vie omia huonoja mielialojasi mukaasi hevosen selkään
*"Jos yhdellä keinolla et ratkaise ongelmaa, vaihda keinoa"
*Ole myös määrätietoinen ja jämäkkä, mutta kuuntele hevosta!
Illan ohjelma jatkui vuosikokouksellajoka hoitui Håcku Wahlmanin toimiessa puheenjohtajana nopeasti ja henkilövalinnat sujivat entisten jäsenten uusittuessa pestiinsä.
Perjantai-aamu alkoi SRL;n uuden puheenjohtajan esitellessä ajatuksiaan ja visiotaan, ja tämän jälkeen hän siirtyi puhumaan esteratsun valmennuksesta; tarkemmin nuoren hevosen tiestä kv-tasolle.
Forstenin Mikon laaja kokemus alkaa vähitellen antaa lisää työkaluja käyttöön, ja tämän hyödyntäminen toivottavasti alkaa myös näkymään liiton toiminnassa.
Mikko on huolestunut tänään vallitsevasta "hömpötyskulttuurista" ja totesi esteratsastuksemme tason menneen taaksepin viimeisen 20 vuoden aikana. Nyt pitäisi satsata sekä kasvatukseen-jota meillä jo on kiitettävästi- ja hevosten kouluttamiseen. Mikko heitti myös ilmaan kysymyksen "Montako suomalaista valmentajaa on pyydetty ulkomaille valmentamaan" (Kyraa ei lasketa)
Itsehevosen koulutuksesta hän otti -hieman yllättäen - esiin peruskaavan hevosen koulutuksesta ja painotti tämän tärkeyttä:
TAHTI- IRTONAISUUS- SUORISTAMINEN-KUOLAINTUKI-LENNOKKUUS -KOKOAMINEN;
siis asioita jotka ovat tärkeitä kaikessa ratsastuksessa !
Ratsastajan tehtävä on auttaa hevonen löytämään tasapainonsa, muttei suinkaan pitää sitä pystyssä tai hypätä sen puolesta. *Esteharjoituksissa on tärkeäämpää miten hevonen toimii kuin miten isoa sillä hypätään- kaikki aikanaan
*Nuoret hevoset saavat myös tehdä virheitä- jopa kiosissa- mutta ei niitä pidä siihen prpvosoida.
*Jos on kyseessä todella lahjakas nuori, ei sillä kannata panostaa mihinkän 110cm luokkie voittoon, vaan tehtävä työ rauhassa ja pedattava suurempia tehtäviä varten!
Mikon esitelmä sai keskusteluakin aikaiseksi ja positiivisella fiiliksellä toivomme että myös tämä liiton puheenjohtajuus lähtee käyntiin.
Liiton puolesta valmennusjärjestelmään ja sääntöihin puuttui sitten AkiYlänne, ja mietittiin myös hyvän valmentajan ominaisuuksia- ihan tuttuja juttuja ovat hänen mainitsemansa sitoutuminen, aikatulujen toimiminen, kiinnostus urheiljaan, oikeudenmukaisuus, lajiosaaminen, kontaktiverkosto ja itsensä kehittäminen ja tiedonjano.
Valmentajan arvostus lähtee muuten siitä arjen työstä; josta tuloksia sitten aikanaan ammennetaan.
-Lopuksi vielä kiitos Anu Korppoolle- hänen panostuksensa niin järjestelyihin kun itse tapahtumaan olivat -taas kerran -onnistuneet!
Näillä eväillä innostuneesti vuosi alkakoon !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti