torstai 5. lokakuuta 2017

Syksyä, seminaaria, innovaatioita ja Kalevalaakin -oppimisenhalua herättelemässä!



Syksy tulee sateineen - eilinen ilta aivan uskomaton kuutamo koko päivän kestäneen sateen jälkeen - huh.
No, tänään sataa tihkuttaa taas joten pidä siinä sitten mieli korkealla!
Eilinen tilaisuus nk. Tennispalatsissa Suomen "HundrED"- teeman puitteissa oli onnistunut; juontajana toiminut Saku Tuominen osaa asiat ja aikataulut ja saa yleisön pysymään matkassa mukana. Lähes koko maailma kierrettiin oppimisinnovaatioita esitellen; ja oheistan tähän muutaman idean ja ajatuksen. Aikuisten luku- it- ja matemaattiset ongelmat eivät tietenkään yhden seminaarin puitteissa ratkenneet, mutta erilaisia oppimismenetelmiä tuli saaliiksi taas tukullinen.


Minulle uusi tuttavuus toiminnassa oli myös Tytti Voutilaisen myötä esitelty EPALE

https://ec.europa.eu/epale/en/content/education-changing-world

Syksy on usein tapahtumia täynnä - SUKOL in seminaari Hanasaaressa tulevana viikonloppuna, 19-22-10. HIHS jäähallissa jossa ainakin yksi minun kasvateista mukana, kirjamessut Helsingin messukeskuksessa 26-29.10 jonne maahanmuuttajaporukan kanssa olemme menossa, Taikoja-hankkeen verkostotapaaminen 2.11. myös Helsingissä- onneksi on kalenteri!

Taakse on jo jäänyt HundrEDin lisäksi FinnBrit-yhdistyksen syysseminaari ja lokakuinen Savijärven varsanäyttelyä, useammasta tuomaroinnista puhumattakaan. Mielenkiintoinen tapahtuma oli myös Omnian ja Axxellin yhteistyössä järjestämä seminaari 15.9. liittyen maahanmuuttajien ammatillisen osaamisen tunnistamiseen jo siinä vaiheessa kun yhteistä kieltä ei vielä löydy. Huomionarvoisia pointteja löydettiin  niin tulevien lähihoitajien, muurarien kuin kokkien ammatteihin liittyvissä perustaidoissa. Työstimme parin-kolmen hengen ryhmissä näitä kuvitettuja kysymyksiä eikä ne mitään helppoja olleet - ainakaan parini ja minä emme olisi kvalifisoituneet muurareiksi millään keinoin! Toki parannusehdotuksiakin tehtiin - mallia voisi katsoa vaikka Kehitysvammaliiton jo olemassa olevista kysymyksenasettelusta.
HundrED tapahtuma veti sadoittain yleisöä Tennispalatsiin, ja oli tänä vuonna eräänlainen jatke jo tutulle opettajille suunnatulle Campus-tapahtumalle. Vuoden ajan oli ympäri maailmaa kerättyä opetukseen ja oppimiseen liittyviä ideoita ja hyväksi havaittuja menetelmiä joita osittain myös oli kokeiltu työryhmissä ennen seminaaria. Jatkoa seuraa- ilmoittautuminen ensi vuotta varten aukeaa vielä lokakuussa ja näyttämö on Sinun - jo olemassa olevan idean voi hyvin esitellä laajemmalti - hyvänä esimerkkinä oli nyt alun perin norjalalainen Kahoot- peli joka on suursuosittu oppivälineenä Suomessakin!


Ihana Icehearts-toiminta mainittiin Suomen yhteydessä- pitkäjännitteistä työtä syrjäytymisen ehkäisemiseksi urheilun kautta , ja täysin vapaaehtoisvoimin tapahtuvaa! Rippipappini Ilkka Turkan alkuun panema toiminta, jota hänen oma poikansa Ville on jatkanut. Toimimalla eikä puhumalla- se on tärkeä viesti!



Yllä muutamia esimerkkejä esitellyistä "keksinnöistä" -lisää tietoa voi hakea HundrED:in nettisivustolta josta löytyy tarkempia esittelyjä eri menetelmistä/innovaatioista. Mielenkiintoista ja innostavaa!   https://hundred.org/fi
Britti Nick Hennesy ja Sibelius-Akatemian Timo Väänänen on pakko nyt mainita kun puhutaan lukutaidosta ja Kalevalasta: MOTIVAATIO ja innostuksen SYTYTTÄMINEN ovat aivan avainasemassa kun puhutaan lukemisen ja kirjoitustaitojen -tai minkä tahansa taidon - kehittämisestä!
Nämä herrat sen osasivat - FinnBritin tilaisuus British Embassyssä oli kerännyt yli kolmekymmenpäisen kuulijakunnan lähinnä kieltenopettajia ja iltapäivä oli todella antoisa. Sanoin antoisa, koska en mielestäni ihan helposti innostu - ainakaan Kalevalasta jota olen valitettavan pitkin hampain oman kotimaisen kirjallisuuden approa varten lukenut. ( Koulussa en  lainkaan koska ruotsinkielisenä tankkasin  sen sijaan Runebergia mm Sotilaspoikaa ja Juuttaan dööbeliä...)
Intro aiheeseen ja sadunkerrontaan kesti melkein tunnin ja silloin jo höristeltiin korvia kun oli puhetta tarinankerronnan tärkeydestä - myös nykyaikana. Tässä on suuri merkitys  kertojalla -miten hän saa kuulijat sitoutettua tarinaan? Voimme ehkä puhua eräänlaisesta karismasta, joka vangitsee kuulijat ja saa heidät eläytymään tarinaan -kyky mitä kaikilta ei löydy. Tässä tulee heti mieleen nykyajan "itseohjautuva" oppiminen - onko tämä loppujen lopuksi niiden opettajien kehittämä ajatus, joilta tuo tarinankertojan ote omasta aiheestaan puuttuu? Muistan hyvin omilta kouluajoilta historian opettajan jonka historianopetus perustui kirjasta ääneen lukemisen - kuolettavan tylsällä äänellä ilman pilkkuja tai pisteitä...Tai sen matikanopettajan joka  väänsi esimerkit rautalangasta niin että kaikki varmasti ymmärsivät, jos vaan kuuntelivat. Ja varmasti kuuntelivat - aiheesta tehtiin sen verran mielenkiintoinen!


Kalevalan tarina englanniksi kaikkine tehosteineen ja teatraalisine yksityiskohtineen aiheutti sen että nyt on oma Kalevalani poimittu jo kirjahyllystä pölyn alta odottamaan rauhallista lukuhetkeä!
Näin suuri merkitys voi tarinalla olla ja tämä on hyvä muistaa uuden asian opettelussa myös aikuisten kanssa- monta kertaa antiapatia johonkin aiheeseen liittyy huonoihin kokemuksiin eikä välttämättä aina oppimisvaikeuksiin! Myös miljöö, tunnelma, yhteenkuuluvuuden tunne ja oma vireystila ovat tietenkin huomionarvoisia tekijöitä kun motivaatiota viritellään, mutta kaikkiaan tämä viimeviikkoinen kokemus oli herättävä - miten suuri merkitys voikaan olla tarinalla ja sen kehittäjällä - väheksymättä digitaalisia opiskelutapoja lainkaan! Tällä asialla on merkitystä kun oppimisen haasteita pyritään ongelmaratkaisun keinoin selvittämään - usein motivaation herättäminen ja uteliaisuuden synnyttäminen ovat paljon oppimista helpottavia asioita!


Vielä hiukkasen historiaa ja kuvataidetta- aiheita mitkä usein jäävät pois kaiken nykyajan vaatiman tehokkuuden tieltä. Olen kerännyt HBL.n artikkelisarjasta tiedonjyviä kuvineen  Nälkävuosista (1867-68) ja aion niistä kertoa maahanmuuttajanuorille seuraavassa tapaamisessamme. Omaa äitiäni taidan lisäksi vielä ensin haastatella koska muistan vain hämärästi mummoni puhuneen siitä, kuinka hänen isänsä oli laitettu maantielle kerjuuseen noina vuosina kun ei talossa riittänyt ruokaa kaikille. Yhtymäkohtia ja samankaltaisuuksia eri maiden ja kulttuurien välillä löytyy ja niistä on avartavaa puhua; toki hienotunteisesti. http://tidningar.hbl.fi/e76848bb-f2ce-466b-aa0b-56ba7bd9cb8a/26

Kuvataiteeseen JA historiaan liittyy ihana Sinebrychoffin museo Bulevardilla jossa usein myös esillä vaihtuva näyttely. Siellä on vain niin mukava poiketa pelkästään eläytymään vanhaan 1800-luvun ympäristöön huonekaluineen, tauluineen ja tunnelmineen. Tällä hetkellä sisäänpääsy varsinaiseen museoon on maksuton, joten turistejakin näkyi syksyisestä kelistä huolimatta. Joka huoneessa hyvät opasteet suomeksi/ruotsiksi/englanniksi ja taisipa olla venäjäksikin siellä olevista huonekaluista ja tauluista sekä niiden historiasta. Jos oikeasti kiinnostaa, siellä vierähtää helposti useita tunteja ja vain mielikuvitus on rajana miten kauaksi ajassa siirtyy omaa aikakonetta käyttäen... 


SUOMI-100 on myös saanut FinnBrit-yhteisön muistelemaan menneitä, ja aivan ihanaa kuultavaa oli tarina englantilaisesta hienostoladystä joka teki kesäisen tutkimusmatkan Suomeen 1800-luvun lopulla julkaisten näiden kokemusten perusteella matkaoppaan Suomesta - taisipa olla ensimmäinen lajiaan!
Tarinat ovat niitä elämän elävöittäjiä!



Sata vuotta ajassa taaksepäin... Ei kuitenkaan nälänhädän keskelle näissä kuvissa!


           Unelmoida saa!
           Näkymä ikkunasta Bulevardille - hevoset vaihtuneet
           moottoriajoneuvoihin!