https://www.sukol.fi/toiminta/kannanotot_ja_tapaamiset/kannanotot/huoli_ammatillisen_koulutuksen_tilasta.2355.news
Ja vastaus tuli - HBL julkaisi opetusministerin kannanoton 23.8. Sylvia Bjonin tomittamana.
Ote tekstistä, jonka Uusi Suomi on kääntänyt ja kopsannut:
”2000-luvulla, ennen finanssikriisiä, ammattikoulujen rahoitus kasvoi voimakkaasti. Ja siitä huolimatta lähiopetustunnit vähenivät jo silloin. Se saa pohtimaan, mitä näille rahoille on tapahtunut”, Grahn-Laasonen kysyy.
Grahn-Laasonen korostaa, että henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelmassa (HOKS) tulee arvioida jokaisen opiskelijan tuen tarve.
Säästötoimia tehnyt hallitus on leikannut koulutuksesta satoja miljoonia euroja kautensa aikana. Myös ammatillisesta koulutuksesta on leikattu 190 miljoonaa euroa, mikä vastaa peräti noin 12,5 prosenttia ammattikoulujen rahoituksesta.
Ja kun rahasta puhutaan, on osoitekin ollut melko selvä:
Ammattikouluilla on rakennettu, uusittu, hankittu design-kalustoa ja tehty "tarpeellisia organisaatiomuutoksia" eli 2000-luvulla keksittiin kaiken maailman hömppävirkoja että saadut rahat varmasti tuli käytettyä -opetukseen niitä ei laitettu, tai sitten niitä syydettiin "tyhjiin" tarpeisiin -valinnaiskursseja perjantai-iltapäivisin (=tyhjiä luokkia) ym ym. Tämä siis minun mielipiteeni, sen kummemmin mitään tiettyä tahoa syyttelemättä - mutta fakta on se, että opetustunneista alkoi karsiminen jo 2000-luvun alussa ja uusi opintopiste-systeemi opintoviikkojen sijaan pahensi tilannetta - verrattakoon vanha ov joka on koostunut 30-32 tunnista vielä 2000-luvun alussa, karsittiin vaivihkaa oppilaitoskohtaisesti muutama tunti kerrallaan siten, että kun päästiin pari vuotta sitten opintopisteisiin, ei niitä muunneltavia tunteja ollutkaan kun 26-28 ja ne muuttui kevyesti 16-18 lähiopetustuntiin sisältövaatimusten silti muuttumatta!
No niin, mitä sitten tapahtui muuta kun yt-neuvottelut ja opetushenkilökunnan vähentäminen?
Koska kaikki opiskelijat - anteeksi, asiakkaat, eivät olekaan itseohjautuvia, on ollut pakko karsia tavoitteista esim äidinkieltä koskien on kirjallinen päättötyö poistettu jo useita vuosia sitten, eikä yt-aineissa juuri muutakaan vaadita - eihän nyt kukaan asiakas mitään kirjaa jaksa lukea! Niistä oman alan koulutusoppaistakin luetaan ehkä otsikot, kun se teksti on niin pitkää ja vaikeatajuista...
Kielissä sama juttu - onneksi pojat usein hyötyvät peli-innostaan ja englantia tulee sitä kautta opiskeltua, mutta miten toinen kotimainen, ruotsi? Sehän on se ainoa aine jota amiksessa opiskellaan pakollisena... ;) Tunteja siis käytettävissä sen opintopisteen verran eli 15-17 -oppilaitoksesta riippuen - ja siinä ajassa pitäsisi sitten kerrata koko yläasteen kielioppi ja kehittää- alasta riippuen - asiakaspalvelutilanteita suullisesti ja/tai oman alan sanastoa. Ai niin, ja vielä tsekata että on kelpoisuus jatko-opinnoille ammattikorkeaan aivan kuten lukiolaisilla,. Mielenkiintoinen yhtälö- mitään ei tarvitse opettaa, mutta tiedon&taidon pitäisi itsestään valua opiskelijan kalloon...
Kentältä kuuluu myös viestiä siitä, etteivät opiskelijat, siis ne asiakkaat, osaa oman alan perustaitojakaan kun heidät työssäoppimiseen sysätään - kaiken oppimisen pitäisi siis tapahtua työpaikoilla koska edes oman alan perusopintojen teoriaa ei opeteta enää koulussa! Siellä tarjotaan kuivat sisätilat (ellei sitten homeessa...) ja tietokoneluokka jossa itsenäisesti opiskeltava, sekä lämmin ruoka eli lounas. Nimenomaan sitä it- varustusta löytyy - siihen on satsattu vaikka Grahn-Laasonen epäili muuta - mutta että löytyisi opettaja joka oikeast ohjaisi it :n järkevää käyttöä - siihen ei rahat riitä!
Kun sitten opettajia syyllistetään etteivät ole saatavilla (työssäoppimispaikoillakaan heitä nykyään harvemmin käy - puhelintiedustelu riittää) herää kysymys, onko opettajan ammatti muuttumassa takaisin täysin kutsumustyöksi josta palkkaa ei tarvitse maksaa? Tuntikehyksen mukana palkka pienenee, mutta tehtävät pysyvät samoina- aivan kuten opiskelijoiden OPSissakin.
Huono yhtälö.
Tästä pääsemme pahimmassa tapauksessa siihen tulevaisuudennäkymään, ettei suomalaisella työllä enää ole arvostusta ja tarvetta kun mitään ei oikeasti osata ja työmotivaatiokin on vähän sitä-sun-tätä.
Tätäkö maamme poliitikot oikeasti haluavat?
Sitäkö se "kärkihanke" onkin- kun lusikalla annetaan ja yrtetään kauhalla ottaa?
Eikö kuitenkin ole oppilaitoksen tehtävänä jatkossakin antaa opiskelijoille, siis asiakkaille, ne teoreettiset valmiudet joiden turvin sitten työtä harjoitellaan siellä työssäoppimispaikoissa (-tai millä uudella nimellä ne nyt sitten kulkevatkin - näitä nimimuutoksiahan tulee lähes vuosittain...)?
Ja olisiko kuitenkin jo osittain peruskoulun tehtävä antaa oppilaille sellainen lukutaito, että edes jonkin työkoneen tai -kalun käytto-ohjeita kykenee ymmärtämään? Perustavaa laatua olevan laskutaidon lisäksi?
On täysin selkärangatonta toimintaa päästää pois peruskoulusta niitä vitosen tai kutosen keskiarvon omaavia oppilaita- sen tietää ettei niillä opeilla mitään osata; edes lukea!
20% aineenosaamista riittää arvosanaan "5" - tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vieraskielisestä tekstistäkään ei ymmärretä kuin ehkä joka viides sana....
Sitten ihmetellään miten PISA-tutkimusten tulokset ovat huonontuneet - kun ei mitään vaadita, eikä oppilaiden tarvitse poistua mukavuusalueelta kun kaiken ptää olla niin "helppoa, halpaa ja mukavaa!!"
Olen ehdottomast sitä mieltä, että rahaa tarvitaan it- välineisiin ja digitaitoja on kehitettävä, mutta se ei saa olla lähiopetuksesta pois! Ihminen on sosiaalinen eläin ja kontakiopetus on aivan peruskauraa!
Hyvä jos sen ministerikin nyt ymmärtää- silloin asialle vodaan jotain tehdä!
Ja vaikka niitä henkilökohtaisia opetussuunnitelma kirjataan ahkerast, on ryhmäytymisellä yhä suuri merkitys- sitä ei pidä unohtaa!
Metsään mentiin oppilaiden kanssa perjantaina niin että rasahti- ja kivaa oli- alakuvat.
Sibbo storskog
Kossor, eikun kvigor.
och en enda tjur.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti