torstai 25. helmikuuta 2016

ADHD-Närhi Lahdessa (Niilo Mäki-instituutti) Ypäjällä Herve Godignon- Emile Faurie ym - tämäkö hiihtoLOMA?

M Godignon a monte toutes les chevaus -ici Billnäs Calibro

Sillisalaatiksikin voisi opintojani kutsua, mutta sain asioista aikamoista yhteenvetoa tehtyä kun yhdistin erityisoppilaan opetuksen ratsastuksenopetukseen ja valmennukseen - urheilulaji, jossa AINA on kaksi osapuolta, ja jossa se nelijalkainen AINA on erityisoppilas - ellei muuten, niin kommunikaation ja fysiikkansa takia. Ja,- lainatakseni Emile Faurieta, - myös suoranaisen tyhmyytensä takia. Selkeä sanoma: TOISTA TOISTA TOISTA: KERTAA KERTAA JA KERTAA
HARJOITTELE HARJOITTELE JA HARJOITTELE!
Tämä on mielestäni nykyaikana koulumaailmassa unohtunut - kaiken oppimiseen pitäisi löytyä jotain ihmeellisiä oikoteitä, ja jos jotain oppimishäiriöitä ilmenee, voidaan hyvällä omatunnolla jättää asioita tekemättä odotellessa siitä uutta, mullistvaa opetuskeinoa jolla kaikki tieto&taito pumpataan ihmisen aivoihin hänen sormeaankaan nostamatta tai silmäänsä räpäyttämättä. Niin, tämä mieluiten silloin kun ollaan nukkumassa ettei minkäänlaista vaivaa tarvitsisi nähdä!

Tarkkavaisuuden ja toiminnanohjauksen ongelmat, OPH:n kustantama ja Niilo Mäki-instituutin kautta toteutettava 3:n op:kurssi Lahdessa oli vetänyt kolmattakymmenettä opettajaa ja myös koulunkäyntiavustajia terapeutin ja koulupsykologin Lahdesta ja ympäristöstä- suurin osa nuoria ja innokkaina uransa alkuvaiheilla.

Tässä muutamia koottuja kohtia neuropsykologi Vesa Närhen luennosta, jossa keskusteltiin intensiivisesti  hyvässä hengessä

*Oppilaille syytä "avata" koulun arvot, jotka usein ovat hienoa sanahelinää kunnioittamisesta ja työrauhan suomisesta, mutta MITÄ se on käytännössä, jää monelta oppilaalta tieodostamatta. Hyvä käyttäytyminen on se, mikä pitää huomioida, ja kysyessäni miten pitkälle voidaan mennä itsestäänselvien asioiden palkitsemisessa, saatiin hyvää keskustelua aikaiseksi. Närhen käyttämä tapa "vihreästä kortista" hyvin käyttäytyneelle nuorelle on parempi uin jokin palkkionmetsästys mitä itse olen ihmetellyt. Yhtenä esimerkkinä käytettiin myös opekokouksen ajoissa tulleiden opettajien kesken tapahtunutta arvontaa, johon osallistuttiin aivan kokouksen alussa. Palkintona taisi olla viikon ilmaiset kahvit opehuoneessa tms, mutta myöhästymiset olivat vähentyneet huomattavasti uuden käytännön myötä!
*kyseessä siis kohdennettu positiivinen palaute - AINA
*Reilu peli ja avoimuus tärkeätä
*mitkä ovat (huonoa) käyttäytymistä edeltävät tekijät?
*diagnoosi "tarkkavaisuushäiriö" ei sinänsä merkitse mitään - jokaisella on omat oireensa ja niihin "lääkkeet". (Erittäin diagnoosikriittinen on Timo Saloviita, jolta paljon julkaistua materiaalia ja mielipiteitä. Närhi katsoo olevansa pikemminkin "välimaastosssa" ja toteaa usein diagnoosin lisäävän ymmärrystä ja helpottavan oppilaan itseymmärrystä)
*lapsen oma toiminnanohjaus on se, joka tarkkaavaisuushäiriöisellä on hitaasti kehittynyt, ja tilanteidenhallinta on tällaisella lapsella kehityksestä viivästynyt.
*Tuen tarve liittyy suoranaiseen käyttäytymissääntöjen opetteluun ja hallintaan - anna aikaa!
*OLE SELKEÄ -mitä on toivottu käyttäytyminen, mitä ei-toivottu?
* "Mokatut jutut hoidetaan, rangaistus lusitaan - ja sitten homma on ohi"
*kaikissa toimissa - palaute HETI, muuten hyödytön
*vanhempia turha syyllistää - he ovat jo "kestäneet" lastaan hänen syntymästään saakka päivittäin - koulussa oppilas viettää vain murto-osan ajastaan!
* Asioiden käsittely lyhyissä pätkissä ja mielellään toiminnallisesti
*virikelelut, -pallot,- istuimet, jumppakuminauha tai "hiljaa-liikunta-väline" niille, joilla taipumus häiritsevästi heilua, hypistellä tai vatvoa jotain... (Huomasin miettiväni, piileekö lähes meissä kaikissa pieni ADHD-taipumus eikä vain niissä 5% joita maailmanlaajuisesti diagnosoidaan?)
* muista ennakoida tulevat tehtävät, pilkkoa asioita pieniin osiin ja jäsennellä, selkeyttää esim päivän ohjelma (=välttää yllätyksiä)
'PALAUTTEEN suhteen : ole johdonmukainen, anna palautetta säännöllisesti ja välittömästi. Oli palaute sitten negatiivinen tai positiivinen , sen pitää tuntua pahalle/ hyvälle.
*positiivisen palautteen voi antaa usein ja ikäänkuin ohimennen - taputus olalle, vihreä kortti,tarra,  hyvä-sana.....
*jos uhataan, on uhkauksen oltava toteutettavissa, muuten menettää merkityksensä
* Jos kännykkä on vaikea pitää taskussa, voidaan antaa esim kolmen minuutin jälki-istunto heti tunnin jälkeen - tämä sääntö teroitettava kaikille oppilaille selvästi!
* Ja vielä:
"Aikuisen tehtävä on asettaa käyttäytymiselle rajat - lasten tehtävä on testata ne!"

Ensi tapaaminen maaliskuun puolessavälissä - minun tehtävänäni on tehdä valitulle oppilaalle (vanhempien luvalla) toivotun käytöksen muutoslista, edellyttäen että minulle löytyy oppilas jonka kanssa pääsen vakituisempaan työskenetelemään. Mahdollisuus myös tehdä avoimempi toimintasuunnitelma tiettyyn aiheeseen liittyen, ja nämä hassut 1 opsin ruotsinopinnot amiksessahan ovat jo minun kehitystyöni aiheena - siitä eteeenpäin!

________________________


Herve Godignon (1952, Paris) 4. les Olympiques 1992 Barcelona
 Ypäjälle tiistai-aamuna HERVE GODIGNONIN (FRA) klinikan toinen päivä alkoi 9.30 - minä myöhästyneenä hiivin maneesiin huomaamattomasti muun yleisön joukkoon. Meneillään nuoret hevoset joista M Godignon oli juuri yhtä kokeilemassa. Joidenkin mielestä maestron ohjasotteet olivat uskomattomia ja rajujakin, mutta itse Ranskassa ratsastaneena tiesin, että se ikäänkuin kuuluu koulukuntaan ja tässä tapauksessa hyvinkin hienosäädöllä esitettyjä. Hevoset laitettiin "kuriin ja nuhteeseen" nopeasti, hieman kovakouraisestikin, mutta asia selittyi tarkoituksella- ei hän tunnin aikan ehdi ruveta jokaista hevosta pehmein ottein uudelleenkouluttamaan koska hänet on pyydetty nimenomaan valmentamaan ratsukoita, ei kouluttamaan hevosia. Ratsastajat olivat kuitenkin tyytyväisä siitä tiestä, minne heitä ohjattiin ja tavasta antaa hyvinkin henkilökohtaista palautetta ja vihjeitä myös kotityöskentelyyn - asia, minkä monet valmentajat valitettavasti unohtavat.
Tästäkin kokonaisuudesta kerään muutamia pointteja:   

*REPETITION-REPETITION-REPETITION   especially with young horses and - riders!
*forward - stop -forward -- make it clear!
*Hevosen pitää aina olla käden ja pohkeen välissä - kerro se sille tarpeeksi selvästi
*Hevosen pitää kunnioittaa, muttei pelätä, ratsastajaansa
*Anna hevosen LIIKKUA!
* oikea määrä / paine pohkeella johtaa tuloksiin, ei tappeluun!
* käytä kannusta vain tietoisesti!
*Säilytä eteenpäinpyrkimys ennen estettä, älä päästä hevosta lyhentämään liiaksi kaulaansa ja tyhjäksi suustaan - säilytä kevyt kontakti loppuun saakka!
* sileällä on hyvä välillä "testata" tasapainoa antamalla ohjas täysin löysäksi välillä - on eroa hevosessa joka kantaa itsensä, ja hevosessa jota ratsastaja kantaa!
*"jos hevonen jää pohkeen taakse - jää sinä hevosen taakse" (ratsastus aina takaa- eteen)
* hevonen ei tappele vastaa jos se YMMÄRTÄÄ mitä siltä pyydetään. Tämä pätee paljon oppilaisiinkin....
* VALMENTAJALLA on kaksi ongelmaa: sekä hevonen että sen ratsastaja
* Lue hevostasi kuin lukisit kirjaa - ensin selaamalla, ja syvemmän tutkimisen yhteydessä palaa takaisin niille sivuille joita et heti ollut ymmärtänyt
* yksikertaisesta vaativampaan
* helposta vaikeaan '
* Koulutus on helponpaa kuin uudelleenkoulutus
*Ei saa pelätä, ei ratsastaja eikä hevonen , sillä pelko aiheuttaa jännitystä ja se estää oppimisen
* Ole aina johdonmukainen . etenkin nuorten hevosten kanssa!
* "pelottavaa" asiaa ei pidä väksin lähestyä, vähän kerrallaan ja vähän sinnepäin . ( I agree, ja lisäksi siten että työskentelee jotain jolloin hevosen keskittyminen siirtyy ratsastajaan)
*  tee asiat yksinkertaisiksi!
* Kaikki hevoset voidaan kouluttamalla, opettamalla saada paremmiksi - se vie vain eri hevosilla eripituisen ajan .!!!!!!
* kuuntele hevosta
* älä pelkää tekeväsi virheitä - niitä sattuu ja niistä oppii.
* usein nuoren hevosen tasapaino-ongelmat tekevät siitä etupainoisen ja myös aiheuttavat"huonon" suun. 
*Muista tauottaa työ, etenkin nuorilla riittävän usein vaikka vain hetkeksi, ja heti vaativan tehtävän jälkeen  ---TÄMÄ MYÖS IHMISOPPILAILLA!
*tunnista vain 10-15min on todellista raskasta työtä, loput on siihen valmistelua tai loppuverryttelyä
* Kun osaa säilyttää kontrollin ja hevonen kuitenkin liikkuu rentona, saadaan tuloksia!
* nuorta (ratsastamatonta) hevosat voi ensin juoksuttaa ilman mitään sivu- ym ohjia että se hallitsee itsensä voltilla, hevosen liikkumisen mukaan valitaan apuohjat.
*Opetuksessa huomioitava ensin ratsastaja, sitten hevonen
*Tänä pävänä perustyö on kadoksissa  ! ("Minulle kaikki-nyt-heti") 
*Kaikkien on HARJOITELTAVA riippumatta siitä, miten lahjakkaita he ovat!  (Joidenkin vaan on harjoiteltava enemmän kuin toisten- näin se vaan on. Myös erityisopetuksessa.
* LUOTTAMUS on oltava ehdotonta

Ystävällinen, henkilökohtainen tapa kohdella ratsukoita oli huomiotaherättävä, basics ja systeemi kuitenkin hyvin samanlainen kuin ystävällämme Morris, lähestymistapa erilainen. HArjoitukset olivat kaikille sopivia, yksinkertaisia mutta ajatustyötä vaativia. Muutamien ratsastajien kommentit viimesien tunnin jälkeen painotti vihjeitä kotiin, henkilökohtaisia neuvoja, luottamusta. Viime vuonna minulle ei ihan tämä rankalainen systeemi auennut ( tietyistä vuosikymmenen takaisista kokemuksista ja ennakkoluuloista johtuen) mutta nyt kahden päivän intensiivisen keskittymisen ja muistiinpanojen seurauksena sain pureskeltua Godignonin systeemiä - ihan HYVÄ! Ja ennenkaikkea, oppilaissa luottamusta herättävä - hän kertoi teoriaosuudellaan Mikko Mäentaustan kehitystarinan Nations-joukkueen jäseneksi lähes tyhjästä - impressive! Joukkuehengen luojana uskomaton mies! 
-------------------
Anne Hyttinenon saanut kerättyä jo aimo annoksen tilastollista faktaa ratsastajista- niin harrastajista kuin kilpailijoistakin ja esitteli tuloksiaan kommentoiden.
Muutamia kommentteja tässäkin, ja liitän osan Annen dioista katsottavaksi - mielenkiintoista faktaa!
Lisää kuvateksti



Anne Hyttinen - ratsastajan fysiikankehittäjä!

*Motoristen taitojen kehttäminen vie koko elämän
*vanha klassinen 10.000 harjoituskertaa pätee yhä...
*harjoittelussa tärkeintä LAATU & SÄÄNNÖLLISYYS
*osattava poistua mukavuusalueelta, mutta välillä, etenkin lasten kanssa, tehtävä myös niitä "hauskoja" juttuja.
*Asiat muistettava pilkkoa osiin ENNENKUIN niistä tulee ongelmia!
*ratsastajan heikolla hapenottokyvylä selkeä suhde putoamisiin
*huono hapenottokyky tai lihaskunto hidastaa taidon oppimista
*omaa fysiikkaa voi kehittää koko eliniän ja hyvä lihaskunto nopeuttaa palautumista ja tukee kehoa putoamisten yhteydessä.. Ratsastajilla alaraajat hyvät, mutta käsivarren lihaksissa jopa 17% toispuolisuutta
*vatsa/selkälihastasapaino huono , mutta jo kahden uukauden keskivartaloharjoittelulla nostettavissa  (Hyttinen 2015)



Ohjeistus suosituksineen liikunnan viikottaiseen määrään on yllättävän iso!
Myös monipuolisuus on tärkeää.
Kaikkiaan paljon itsestäänselvyyksiä, mutta nyt kun aiheesta on virallisia tutkimustuloksia, patistaminen liikunnan pariin on paljon helpompaa!

Mia Stellbergin psyykkisen valmennuksen luento vaihtui tällä kertaa osaltani Godignonin estevalmennuksen seurantaan, mutta Mian asiaa olen kommentoinut jo syksyllä SRL:n urheiluseminaarin yhteydessä. Siinä mielessä SRL;lle hatunnoston arvoinen asia paneutua vakavasti psyykkiseen valmennukseen kun kuulin viime talvena jostain uutisista että talviurheilumaa- Suomen talviolympialisten joukkueen mukana vuosia sitten oli ollut ekaa kertaa "kokeeksi" joku psyykkinen valmentaja. Siis vasta NYT? Meille ratsastajille SEPPO HEINO puhui aiheesta jo yli kaksikymmentä vuotta sitten ja sillä tiellä opin itsekin mielikuvaharjoittelun ratoja opetellessa!


Hieman skeptisesti suhtauduin eläinlääkäriluentoon - odotin jotain tyyliin "miten hoidat pullahataneen jänteen tai mitä lääkettä saa hiekansyöjähevonen" mutta Laura Laakso (Evidensia- ent Animagi) kertoi estehevosen biodynamiikasta kattavasti painottaen niitä alueita joihin rasitus minäkin hetkenä hypyssä kohdistuu. Myös eriasteisia harjoituksia mainittiin, jälleen korostaen verryttelyn tärkeyttä ja hevosen eteen-aas ratsastamista kovan lihastyöharjoittelun jälkeen. Vanhat kunnon "jumppasarjat" ovat yhä käyttökelpoisia, mutta on kovaa harjoitusta yläselälle eikä pidä teettää kovin pitkään. ESTEILLÄ harjoitellaan tekniikka ja taitoa kykyä kehittäen, lihasvoimatreeni on sitten erikseen. Peruskuntokaudelle suositellaankin laukkatyöskentelyä pellolla tai maastossa reippaassa tempossa hieman vapaammassa muodossa jotta hevonen oppii itse kantamaan itsensä ja kehittää hapenottokykyä.






Viimein - vaan ei vähiten - oli vuorossa Emile Faurie joka vetää TOP DRESSAGE projektia johon  juhlaillallisten tuotto huutokauppoineen kohdistuu. Vaikka varsinainen valmennustiaisuus oli suljettu (  Hulluille eikä tuomareille saa näyttää keskeneräistä työtä...) meille valmentajille esitettiin Jannen ja Kikon toimesta valmennuksen perustunti hevosilla joilla jo sarjavaihtoja treenattu. Tärkeä asia tuomareita ajatellen on hevosen rakenne/peräänanto. Tästä olen hänen kanssaan ehdottomasti samaa mieltä, että tuomarin ei pidä istua astemittarikko kourassa ja laskea paljonko nenä käy luotiviivan takana, mikäli hevonen TOIMII ja on yhteistyöhaluinen eikä pakene tuntumaa! Tahdista, temposta, irtonaisuudesta ja eteenpäinpyrkimyksestä puhe jo verryttelyssä, ja kun nämä asiat kohdallaan alkaa kokoaminen.Ravi on askellajeista yhä se, jota on helpointa kehittää- nuorella sivuliikkeet pohkeenväistöstä alkaen, sittemmin avotaivutuksen kun päästään jo hieman kokoamaan, mutta voidaan Faurien mielestä tehdä myös keventäen. Vastalaukka todettiin tässäkin hyväksi keinoksi niin suoristamiseen kuin kokoamiseenkin. Nuorelle hevoselle vaihdon opettaminen alkaa Faurien systeemissä jo 4-5-vuotiaana kun vielä ei olla "liialla" kokoamisella hevosta pilattu ja sen tasapainotilaa on helppo häiritä luonnollisin kysymyksin. Esim puolirata-leikkaa- varovasti kulmien läpi vastalaukassa , sitten suoran lopussa avoväistäen kulmaa kohti ja ennen kulmaa vaihto sisäjalan laukkaan- voila! Tämä oli minulle -sen avon kautta- uutta ja ehdottomasti kokeiltava. Paitsi. enhän minä enää ratsasta. No, otetaan joku oppilas testikappaleeksi...Ja kuten kaikki ratsastus - puolipidäte on se joka saa hevosen siirtämään painoaan takajaloille ja koukistamaan sekä käyttämään kintereitaan. Siis oikein tehtyna. Yksinkertaista, eikö totta? Vetämällä ohjista saa aikaiseksi vain jäykkäniskaisen hevosen, ja oikein tehdyssä puolipidätteessäkin hevosen pitää ajatella eteenpäin.
Tunnissa sai porukka tyhjentävän vastauksen hevosen eteenpäinviemiseksi kouluratsuna, eikä kysymyksiä juuri tullut. Asia on loppujen lopuksi yksinkertainen - Ei mitään uutta taivaan alla, ole kärsivällinen , tee työtä ja muista palkita!
Näinhän se on meillä oppilaiden kanssa koulussakin - alan jo hieman kyllästyä näihin Pekka Peuroihin ja Co jotka eivät opeta vaan neuvovat tai tähän "luokkahuonekiroukseen " josta niin moni puhuu . Digitalisaatiosta puhumattakaan - no, se puoli on minulla ainakin pahasti kesken joten jos loppupäivän katselisin ohjeita siihen touhuun...Hevosten kanssa ei ainakaan mennä opettelemaan ratsastusta digimaailmaan - ne pitää kohdata ihan henkilökohtaisesti ja hyvä niin! Tunne on tärkeä tekijä kaikessa oppimisessa ja sitä ei netistä löydy!