Retkeily ja luontomatkailu jo niin suosittua että melkein hirvittää minnekään kansallispuistoon meneminen- väenpaljoutta riittämiin... Tällä kertaa valikoitui päiväkin harvinaisen sateettomaksi ja kun parkkipaikaksi valikoitui se kaukaisin kolmesta niin reitti oli ruuhkaton ja masemista ehti nauttimaan!
Koira tietenkin mukana, ja pääsi uimaankin kun niitä varsinaisia uimarannoiksi merkittyjä paikkoja ei ollut vaan sai pulahtaa siinä missä uskalsi- omalla vastuulla tietenkin.
Saarijärven parkista olin tutkinut karttaa ja nk "korpinkierros" 4,5 km tuntui sopivalta koska jo olimme kävelleet Särestöniemen näyttelyssä ja Verlan tehdasalueella.
Opasteet hukkuivat matkalla- kiersimme vastapäivään- ja koko Olhavan järveä emme kiertäneet koska merkinnät lopuivat vuoren laelle missä pääsimme ihailemaan maisemia kymmeniä kilometrejä-upeaa!
https://www.luontoon.fi/fi/kohteet/repoveden-kansallispuisto/aktiviteetit-ja-reitit/retkeily-ja-ulkoilu
Liikkumista helpottaa se, että samoihin paikkoihin pääsee myös nk pyöräilyreittiä pitkin, jolloin kaikki kiipeäminen ja kapuaminen - ja ehkä kyykäärmeetkin?- jää vähemmälle.
Epäselväksi jäi oliko tämä "korppireitti" laskettu lähtöpaikkan se parkkipaikka vai pelkästään se lammen ympäri meno- no, meille näitä kilometrejä kuitenkin kertyi yli yhdeksän....
Lämmin suositus sikälikin, ettei sitä porukkaa ollut pilvin pimein ja haluttaessa pystyi oikomaan ja valitsemaan reitit- kuitenkaan ei mitään näkemisen arvoista jäänyt puuttumaan!
Susu nauttii retkeilystä täysin siemauksin - eikä edes tunnu potevan korkean paikan kammoa kuten eräät muut....
Reitti kulki ensin Olhavanvuoren päälle, alastulo olikin oma lukunsa, mutta näköala jyrkänteelle oli upea ja kuulema vuorikiipeilijoiden suosiossa! Retkeilijöitä oli rannassa- me emme olisi leiriytyneet sellaisen kallion kupeeseen mistä voi koko höskä kaatua niskaan...
-karttakuvassa ylhäällä oikealla Saarijärven parkkipaikka josta tie kulki osittain järvenrantaa Olhavanvuorelle ja sen ympäri.
Uimapaikkamme tullessa Valkjärven yläreunassa missä myös puucee ja nuotiopaikka.





-Sitten sopivasti reitin loppupuolella, vain reilun kilometrin päässä autoparkista, oli vilvotuspaikka jossa Susu ensin näytti uimisen mallia jote me Annen kanssa sitten seurasimme. Pienä tihkua alkoi putoilemaan autopaikkaa lähestyttäessä- viimeisen päälle ajoitus!
Aivan luonnon muovaama kallioinen hitaasti jyrkkenevä uimapaikka kirkkaine vesineen oli aivan ihanteellinen tapa lopettaa retki!
Kolmisen tuntia uinteineen ja pysähtymisineen meillä taisi kestää ja se, että tosiaan ajettiin tänne pohjoisen parkkipaikalle josta Olhavanvuoren helposti tavoittaa.oli ihan paras! Sielläkin oli autoja parkissa, muttei sentään ruuhkaan asti, kuten kuulema muilla paikoilla.
Lämmin suositus- etenkin tällainen lyhyt lenkki sopii hyvin jos vielä matkaa muuallekin- mehän olimme jo poikenneet Verlassa ja Reidar Särestöniemen näyttelyssä Vuohijärvellä!
Mäntsälästä tehtynä kierros vei toki koko päivän ja matkaa kertyi autolla ehkä kolmisen sataa kilometriä, mutta oli se sen väärtti!
Hyvin tuli nukuttua seuraava yö!
Tähän alle vielä muutama kuva matkamme taide- ja kulttuuriosuudelta!
"Taidekoira" pääsi myös sisälle näyttelyyn kun lupasi käyttäytyä....
Särestöniemen juhlavuonna olen jo käynyt keväällä Didrichsenin näyttelyssä Kuusisaaressa- se kotipaikka Lapissa vielä kiinnostaisi...
https://www.verla.fi/
museokortti kelpaa ja päärakennus on remontoitu- tosin oli pienoinen pettymys sikäli, ettei siitä mitään museota ole tehty, vaan ravintola. Anne kävi tunnin tehdaskierroksen, itse olin sen jo muutamaa vuotta aiemmin tehnyt- antoi hyvän kuvan tehtaan toiminnasta ja koko alasta- kuulemma vielä 70-luvulla oli tullut tilauksia Keski-Euroopasta vaikka tehdas jo lopettanut toimintansa...
Tässä oli Suomen kesä parhaimmillaan ja kotimaanmatkailua voin ehdottomasti suositella!
Ruokapaikkoja ei tällä kertaa tullut testattua kun oli omaat eväät ja se koira- ei kesällä Susua missään tapauksessa olisi voinut autoon jättää! (Paitsi sen 5min mitä jätskiostokset kyläkaupassa kesti!)