Pari riviä väsyneeltä koiranomistajalta- aina sattuu ja tapahtuu! Hoitokoira Topi ilmoitti isännälleen selvästi maanantaiaamuna tullessaan, että "ei kiitos, ei lapsenvahtihommia minulle" ja meinasi pyörähtää ympäri jo ovella vaikka ensin oli tullut "Fammulle" häntä heiluen- Ovella vastassa oli pentu.

No, pientä säätöä ja ulos-sisään ruljanssia ja välillä Topi omaan häkkiin rauhaan teräviltä hampailta. Yöllä Topi hiipi mun makuuhuoneeseen piiloon, minkä Susu oli huomannut aamuyöstä - ja taas herättiin...

Pissat löytyy enimmäkseen jo paperilta tai vierestä, ja kiitollisena tekee hätänsä ulos klo 02, 04, 06.... Topi seurasi vierestä ja ihmetteli vauvakoiran pissailu-intoa- aikuiselle leikatulle pojalle kun riittää se 3-4 kertaa päivässä jalan nostaminen! 

Maanantai ja tiistai meni epämääräisessä aloitekyvyttömyydessä, noh, olohuoneen ikkunat sain vihdoin pestyä ja yhdessä naapurin kanssa lenkitettiin MOLEMMAT koirat -matkaksi taisi kertyä peräti puolisen kilometriä!.                                                                                           Tiistaiaamu oli tosin meikäläisen shokkihoitoa- jätin koirat tarhaan hetkeksi käydessäni sisällä, petasin sängyn, puin päälleni yms ja mennessäni takaisin ulos tulikin Susu jo vastaan -yksin? ! 

Ei vastaannut Topi huutoihin, ei ryöminyt esiin raparperin alta tai muualtakaan, katsoin sisältä olisiko piiloutunut saunan lauteiden alle... Yritin myös etsiä rikkinäistä kohtaa verkkoaidassa- tuloksetta, molemmat portitkin kiinni. Kauhun täyttäessäni mielen istahdin autoon (---voi ei, autonvaihtokin pitäisi saada hoidettua lähiaikoina...) ja ajoin hissukseen Akille, pysähtyen välillä varovasti huhuilemaan. Ei tulosta. Takaisin kotiin ja talo tutkimus vielä kertaalleen, sitten ulos ja katse ympärille- ensimmäinen vastaantullut jalankulkija vieläpä tiibetinspanielin kanssa, oli Fasun ajoilta vanha tuttu ja hän auliisti tarjosi etsintäapua- kiitokset siitä! Tosin kuunnellessani juttua samalla siitä mitä kaikkea juuri tipsut keksivät pakosuunnitelmissaan, ihmettelin että Topi ei jo aiemmin ollut häipynyt!

Verkko ei toiminut kunnolla puhelimessa, joten en onnistunut löytämään Mäntsälän-Facesivuja, joissa toivoin jonkun tehneen havaintoja ennenkun puhelin viestitti Johannalta tiedon: Koira löytynyt, osoitteessa meidän vieressä saisi hakea. HUH, olipa noloa kun en Akille ja Johannalle vielä ollut tapauksesta soitellut - aamuvarhain nyt lomaa pilaamaan! Oli joku kaveri Johannalle sitten ystävällisesti ilmoittanut nähneensä tutun naaman Facessa...Ja viereisen talon pihassa minua sitten odotettiin häntä heiluen - pako oli loppunut suoraan Vanhalle Porvoontielle kun karkulainen oli huomattu ja saatu talteen. Vaikka viereisen talon asukkaasta oli kyse, ei Topi ole niin usein meillä ollut että sitä oltaisiin heti osattu minuun yhdistää. Netistä ja facesta todella hyötyä tällä kertaa!!!

LOPPU HYVIN, KAIKKI HYVIN. Vähän aikaa taisi verenpaineet nousta meikäläisellä!

-Kuvassa talon nurkkaan ylettävä aitaus on nähtävästi antanut periksi alaosastaan, etenkin kun toimeliaat tassut vielä vähän olivat kaivanneet soraa sivulle..

Tänään on sitten tehty Topin kanssa reilu  kahden tunnin aamulenkki kun kunnan kaavottajan kanssa kiersimme Pirunsuon ja koko Kartanonmetsän - ihania maastoja koiranulkoiluttajalle ja kenelle tahansa- linnut laulaa (ja hyttyset inisee) ja käki kukkui oikein urakalla. Katsastettiin kaavasuunnitelmia ja saatiin Katrikin mukaan, yksi maanomistajista. Toivottavasti  alue saa jäädä sellaisenaan ja asutusalueen sisältävä kaava ei mene läpi. 

Vielä muutama sananen kouraruoasta ennenkun lopetan.

Huhuiaa- Eipä tällaisia valikoimia ole ennen ollutkaan, no eipä koko "Musti&Mirri"-ketjukaan löytynyt Mäntsälästä, ja kun on iso perhe on kaikkia koiranruokia jatkettu milloin-milläkin ruoantähteillä. Labbiksen ehdoton ominaisuus on ruoanhalu!

Muistan hyvin vertaillessani Soffi- dalmikseen joka nirsoin hampain sortteerasi kaiken mikä ei maistunut ja kuitenkin lopulta sairastui maksasyöpään vasta 7-vuotiaana.

Halvimmasta päästä, ja kotimaista tuotantoa, valitsin parisen pussia- aloitan sekoittamisen kasvattajalta saatuun RoyalCanineen ja seuraan tietenkin ulostamista, lihomista, turkin kiiltoa ja vointia. 

Kun ei lomalla ole muutakaan tekemistä, nääs....

-Topi muuten pääsi vielä eilen illalla "irtaantumaan" pennusta kun käytiin Katrinrannan sauna lämmittämässä. 

-Kissoihin on Susu tutustunut vähitellen- Nöpö sanoi heti kuka käskee, mutta Ninjan kanssa on yhä "kyräilykisa" meneillään- saas nähd miten kauan jaksavat. Ninja tulee kuitenkin Topin kanssa hyvin toimeen, mutta nähtävästi "kauhukakarat" ovat asia erikseen?

-Kissojen ulkoilu onnistuu yllättävän hyvin - Ninjalle aita toimii esteenä ja se tyytyy tutkimaan minun kasvi/kukkamaata. Sipulia olen istuttanut, ja pari tomaatintainta oli ainakin aamulla viel äpystyssä, saas nähdä kuinka kauan. Ainakin voi syyttää elukoita siitä, ellei mikään kasva??

"Vesi voitehista vanhin" ja toki labbiksen mieleen. 

Pidän taas vähän taukoa kirjoittamiseen, nämä yövalvomiset/aamuherätykset kieltämättä sopivat nuorille ihmisille paremmin. En tiennytkään olevani vanha, mutta nyt kyllä on alkanut tuntumaan siltä!