Nyt vasta tajusin kuinka paljon korona on vähentänyt oppimista kanssakäymisen puutteen takia- ei nuo nettiseminaarit ym koskaan vastaa LIVE-tilannetta vaikka kuinka hyvin järjestettyjä tapahtumia on ollut tarjolla. Mietin pitkään lähteäkö yksin Ypäjälle ajamaan vai ei - alkaa nuo polttoainehinnat vaikuttamaan- mutta nyt olen tyytyväinen - oppimista ikä kaikki!
*"mitä yksinnkertaisempi, sen parempi" Ei ratsastettavuusongelmia korjata varusteita lisäämällä liian paksu huopa ei päästä ratsastajaa tarpeeksi lähelle hevosta.
*Mikäli toppauksia tarvitaan, on niiden oltava oikeassa paikassa- aika monelta Richard korjasi/muutti/poisti eri geelipadeja satulan alta.
*istunnan korjauksia kosolti etenkin ensimmäisten ratsastajien kohdalla, paljon hienosäätöää ja fiiliksen hakemista.
*ajattele eteenpäin- myös kädellä1
*Ylävartalo toimii tasapainottajana, istunnan on tunnettava hevosen selkäliikkeet ja toimittava sen mukaan, venytä yläselkää ja käytä tukena vatsalihaksiasi. *ohjat tulevat hevosen suusta käsien läpi kyynärpäiden kautta ja kiinnittyvät selkäsi yläosaan" *Kun istut perusistunnassa, istu koko painollasi kunnolla. Mikäli hevonen ei jaksa kantaa, tee lyhyempiä työrupeamia kunnes se vahvistuu.* Käyttäessäsi pohkeita, tee se yhteistyössä istuntasi kanssa ja tuo hevonen selkäsi alle tasapainoon -silloin saat myös lennokkuutta askeliin.^Liikkeen on aina mentävä myös sinun selkäsi läpi *Nuori hevonen reagoi joskus vahvastikin ratsastajan (puuttuvaan) tasapainoon.*Hevosen jalat tekevät työn, selkä kantaa eteenpäin-ylös*
Vertaus auton koriin mitä mainioin - ei se kori pehmeä voi olla, vaan jouston pitää löytyä iskunvaimentimistä ja jousituksesta. Myös renkaiden oltava joustavat ja sopivasti täytetyt.
Eli hevosen selkä kyllä kantaa, mutta varsinainen jousto tulee alempaa.
Hauska kottikärryvertaus- miten työnnät kärryä jotta se helpoimmiten liikkuu? Et ainakaan selkä takanojassa ja kädet/jalat suorina!
Loiva etunoja, kulmaukset kyynär- ja polvitaipeissa takaavat oikean voimansiirron- jalat tekevät työn ja muu kroppa ei ylirasitu.
"Don´t push with your seat, use your upperbody" oli asia mikä minulle aukesi vasta pienen miettimisen jälkeen. Aukesi lopuöta- näitä istunnalla-eteen-työntäviä- näkee tuomarityössä esim lisäyksissäkin ihan tarpeeksi..
*helpompi olla ymmärtää "laiskan" hevosen ratsastus- tee niitä siirtymisiä! Siirtymiset ovat minunkin ehdoton suosikki ja ratkaisuna useampaan eri ongelmaan, ja niiden on tapahduttava niin että saat tunteen käsiisi hevosen suusta.
Tuttua estepuolelat on sanonta että "hyppyjä on hevosen elämässä rajallinen määrä- älä tuhlaa niitä turhaan"- Richardin mukaan sama koskee kouluhevosia- Käytä hyvin sen suomat kilometrit, ei mihinkään väärään ja turhaan! IRTONAISUUS on yhä se ensimmäinen etappi- vasta siitä on hyvä (ja paljon helmpompi) lähteä hevosta kokoamaan.Myös laukka on helpompi koota kun turhat jänniteet saa laukaistua- tätä tehtiin paljon piruettilaukan esityössä.Vastalaukkaa lyhennettiin, ja siirtyminen käyntiin, sama toistettiin useita kertoja, kunnes itse laukan laatu parani huomattavasti jännitteiden irrottua. Kuten Richard sanoi- kun hevonen on pohkeen ja ohjan välissä, ei piruettikaan ole mikään ongelma.
"Älä aja sitä tiehensä" oli hyvä kommentti kun valmisteltiin piruettia, "he has to be short and slow, not fast and fussy."
Kärkkäisen Anna on onneksi tarpeeksi pieni poniratsastajaksi, ja tällä ponilla saatiin aika makeita kokoamisia aikaiseksi! Ennen piruettia on oltava hyvä askelkontrolli, ja tässä videonpätkässä se näkyy. Valitettavasti en päässyt kakkospäivänä paikalle katsomaan miten hyvin työ oli tuottanut tulosta, kuulopuheiden mukaan hienosti!
Liekö aina-liian-pienillä-hevosilla -ratsstus jättänyt jälkensä- tunnistan itseni siitä vinoudesta istunnassa mitä Richard Lassilla korjasi. Tunnistan hyvin sen, kun pitää yrittää olla mahdollisimman pieni - ites ole 176cm; Lassi taitaa olla jo yli 190cm-- ja aina jalat roikkuvat ja istunta usein hieman epävakaa.
On hyvä kun näihin ihmiskropan asioihin puututaan enenevissä määrin- asia kerrallaan kun korjaantuu mihin tuloksiin pääsemmekään hevosten kanssa tulevaisuudessa?
Muistan hyvin kun 70-80 luvulla urheilullisia tavoitteita ei ratsastajilla ollut- kaksipäiväisiisä kisoissa usein oli sunnuntaina sen vuoro voittaa joka oli vähiten krapulainen....
Kaikkiaan monella tavalla opettavainen päivä- hyvä kun tuli lähdettyä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti