KOIRAPOSTAUS NO 2 - kaikki yhä hengissä, emäntä ja kissatkin!

 ONNEKSI on kesäloma. 

Näillä määrillä nukkumista voisi työnteko tuntua rangaistukselta kun ei pääsisi niitä iltapäivätorkkuja ottamaan. Torkut tulevat meinaan tarpeeseen- kissat huolehtineet mustasukkaisina ekasta herätyksestä klo 05, ja kun koira pikapissitetty on taas unta haeskeltu tuonne 08 asti- myös koiruliini. 

Loma kun on, havahduin siihen, miten vähän normaalisti olenkaan ollut kotona, tai siis, en ainakaan ole mitään kotihommia "ehtinyt" tekemään - luettelo on loputon:

ikkunoiden pesu, kukka/kasvimaan hoito ja perkaus, verannan siistiminen, vaatekaappien ja varaston siivoaminen, koulumateriaalin järjestäminen ja hyllyttäminen (muovi- ja muut kassit on ihan hyviä olleet tähän asti...) eikä seuratoimintaan liittyvän aineiston järjestäminenkään huonompi ajatus olisi....

Joten, kiva kirjoittaa blogia, käydä uimassa ja salilla, hoitaa koiraa ja lukea/kuunnella hyviä kirjoja. Parikin elämänkertaa meneillään, ihan kiinnostuksesta talouteen olen kuunnellut Ahvenanmaan "suuruuden" Anders Wiklöfvin tarinaa, ja Nalle Wahlroosin pankkikoukerot avautuvat vähitellen lukemalla; hauska yksityiskohta on että meillä on ollut sama luokanvalvoja, ihana Mona Hallbäck!

Pienet on ympyrät Susulla täällä kotona- syömistä, juomista ja vähän leikkimistä, kaiken pissaamisen ja kakkaamisen lisäksi sitten hyvät unet.  Taluttaminen ei ollutkaan mikään helppo nakki, naapuritkin testasivat eilen, ja namilla houkuttelemalla saa parhaiten koirun seuraamaan. Kotipihasta ei kyllä vielä olla päästy pidemmälle. Vähän tuumasin josko laittaisi pennun autoon ja ajaisi Katrinrantaan katselemaan järveä -saahan sen sylissä pitää. Ja tottuisi autoiluun. -Enpä kyllä hevosten kanssa koskaan ole "terveisiä" ajellut, ajjuu, paitsi Galahadin halusin totuttaa ennen näyttelyyn menoa, se oli sen verran arka että heitettiin kerran kyläkierros ihan huvikseen.

Tämän päivän polttoainehinnoilla ei kyllä huviajeluja ajeta- jos jotain hyvää, niin tuleepa ajateltua kahdesti mitä reissuja saisi yhdisteltyä ja minne ei edes tarvisi autoilla. Ei paha noin niinkun kestävän kehityksen kannalta!

Kissojen kanssa välit vielä hieman epäselvät- Ninja sylkee ja sihisee ja lähtee karkuun, Nöpö ilmoittaa tyynen rauhallisesti että "pidä pentu turpasi kiinni ja häivy". haukkuminen onkin uusi kuvio- kissoja pitää yrittää komentaa.

Minä kun en siedä haukkuvia koiria. Enkä hyppiviä. Enkä kerjääviä. 

Paljon on työtä vielä edessä.

Pikkuhiljaa kutsutaan Akin perheen Topikin kylään- enää ei olla niin ehdottomia sen kanssa, ettei rokottamattomat pennut saisi tutustua muihin. Hyvä niin, koirakaverit osaavat ehkä sen leikkimisenkin  paremmin kun kissat?

Tässä vaiheessa mennään päivä kerrallaan, parin tunnin poissaoloja ollaan jo testattu, tuloksena lähinnä niitä kasoja ja lätäköitä - paperin viereen tai matolle. Matonpesukelejä odotellessa olen sitten siivoillut ja hangannut sekä lattioita että olkkarin kahta mattoa enemmän kun koskaan aiemmin...

Siivoaminen on aliarvostettua työtä!

tässä raparperin alla

En tiedä miten PALJON näitä sanomalehtiä saisi olla että osumatarkkuus paranisi? Muutamat pissat on olleet lehdillä, mutta nämä kasat joko matolla tai lattialla, ja onneksi, ruokailun jälkeen, ulkona kehujen kera. 
Ehkä se siitä?

                         

Nöpöllä, 16v, tilanne hallinnassa.

Ehkä asiaa auttaa se, että jo Fasukin oli Nöpön "kasvattama"

Myös ketturepolainen on tilanteen tasalla.

Tosin sitä ei ehkä passaa jättää lattialle leikkikaveriksi jos haluan ehjän säilyttää minulle Lapista poikien tuoman tuliaisen joskus 10-15 v sitten.

" Kun sää oot just noin kettumainen " oli perustelu lahjavalintaan.

-Vaikka sanallista palautetta ei ole tullut, on toissapäiväistä blogia lukenut jo satakunta seuraajaa, ja "peukku"-kommentteja on näkynyt Facessa, joten ehkä minä nyt ainakin jonkun viikon vielä seurailen koiramaailman tapahtumia- on tämä niin hassua opettelua- ihan niinkuin olisi sen ekan koiran omistaja!