Uteliaisuuteen, oppimiseen ja jopa elämänhallintaan liittyvä, usein myös hevosasioissa kantaaottava blogi, missä
reflektoin arjessa elettyä elämää niin töissä kuin opinnoissakin ja mahdollisia "ahaa"-elämyksiä ja edistymistä. Omassa taustassa ratsastuskoulu ja -opetus yritystoimintaa 30 vuoden ajalta, josta hyvä peili elinikäiseen oppimiseen!
Huumorinkukka kukkii talvellakin, joten sitä yritän parhaani mukaan myös viljellä - niin opinnoissa, töissä kuin yksityiselämässäkin että jaksaa!!
Suokki koulu- ja este mestaruudet mennään vuorovuosin Ypäjällä- tällä kertaa koulun vuoro, toki "liitteenä" muutamia esteluokkiakin- lähinnä nuorille hevosille ja kokemattomille ratsastajille suunnattuja. Vaikka tuomaritehtävät kutsui, pyrin hieman seuraamaan sitä estepuoltakin ihan katsojana.
Muutamia huomiota:
kovin kokemattomia ratsastajia joukossa, ok, jos tehtävät alkavat korkeudella 65cm, kuvitellaan helposti että pelkästään numerojärjestykseen ohjaamalla pärjätään. Esteet kuitenkin värikkäitä ja osa ulkonäöllisestikin kokemattomalle haastaavia, puhumattakaan isosta pelottavasta derbykentästä, niin kyllähän sen tuloksista huomaa- myös noin matalat esteet putoavat jos homma ei oikein ota sujuakseen. Lauantain tuloksissa esim 24 lähtijää, joista 7 puhdasta ja kaksi hyl, mutta niitä yhden tai kahen puomin pudotuksiaolikin ihan riittävästi. -6v kasvattajakisan (vrt FWB Breeders) tuloksissa 14 lähtijää, joista 4 hyl ja vain kolme puhdasta jotka jakoivat ekan sijan - hauskana yksityiskohtana Madis Morna ja Kultapoika niiden joukossa, harmi etten nähnyt! Liekö Madis ollut ekaa kertaa suomenhevosen kyydissä- ainakin kilpailumielessä?
Sunnuntain aamuluokkaa ehdin katsoa, sieltä kuvat jossa alimmassa Linda kulmala ja Kuninkaan paluu, jotka tekivät siistin ja tasaisen radan tyylipistein 8,2 -voittaen.
Osa ratsukoista lie unohtanut harjoittelun ja koulutuksen roolin, joten paljon oli niitä kovin alhaisiakin tyylipisteitä- ja ihan syystä. Vaikka viikonloppu on leppoista "suokkijuhlaa" ja tapaamisia, olisi kuitenkin reilua sille kisakumppanille harjoitella niitä tehtäviä ja ylipäänsä ratsastusta ennenkun osallistutaan- aika hurjaa ratsastusta oli paikoin! Onneksi kuitenkin valtaosa kilpailijoista oli tehtäviensä tasolla ja nauttivat derbykentällä laukkaamisesta- sekään ei ole ihan jokapäiväistä huvia!
Koulupuolen helpompia luokkia en nähnyt, ne olivat jo to-pe, ja viikonlopulle oli kerätty sitten "ne parhaat" joissa jopa silmä lepäsi. Itse arvostelin lauantaina 6v ensimmäisen osakilpailun ; mikä siis on ennakkomaksullinen ja vastaa FWB:n Breedersiä. Mutta vaikka kisaa on käyty vasta kymmenisen vuotta - BP jo vsta 1992- on osallistujamäärä loppukilpailussakin 26, joista tulosten liikkuessa 57-68% välissä. FWB hevosten Breedersin osallistujaluku pyörii siinä 10 ratsukon kieppeillä sekä esteillä että koulussa, ja osallistujalupia kaupataan vielä 6v kesänä...- Ainoa harmittava hylkäys johtui puhelimesta taskussa- luulisi että Anna von Wendtin laajat kommentit aiheesta jo keväällä olisi pitänyt ratsastajat enemmän hereillä? Vai aiheuttaako jännitys unohduksen - Taikayön tangoa oli veikattu kolmen kärkeen...
Wäinämöinen tuomarikollega Eeva Jauhiaisen esittämänä (68,077%) otti jo lauantaina kaulan muihin tarkalla ratsastuksellaan ja hyvällä yhteistyöllä. Kun sunnuntaiaamuna satuimme hänen ja omistajan kanssa aamiaiselle yhtaikaa, sain kuulla että hevonen oikeastaan vahingossa tuli kisaan mukaan- sen oli kasvattaja jo ilmoittanut kun hevonen puolitoista vuotta sitten vaihtoi omistajaa. Koulutus muuttui valmennukseksi vasta kun hevonen pääsi kisoissa näyttämään taitonsa- ensimmäinen startti Tahkolla vuosi sitten toi jo he B:ssä kolmannen sijan 67% ja lähes joka startissa näkyy sijoittuneen, oli sitten omistaja tai Eeva ratsailla. Päivän tuloksissa liikuttiin seuraavista sijoista pienissä piste-eroissa tuomareiden kesken (Lennu, Katja T ja minä) joten tasaisella rintamalla ( mm 6 ratsukkoa 65% sisällä...) mentiin sunnuntaille, joissa tuomarit vaihtuivat; paitsi Lennu joka jatkoi. Hyvä toimenpide kaikille, niin myös ratsastajat saavat kommentit hieman eri näkökulmista! Lauantaina monelle tosin pisti silmään minun 11:toista pudottama Siiri Kyrön luotsaama Okeroisten Anssi, joka muilla oli jopa kakkosena. Siinä piste-erot olivat kuitenkin niin pieniä joka suuntaan ettei tämä lopputuloksiin vaikuttanut vaan olivat 5. 65,25% ensimmäisen osakipailun jälkeen. Toki, myönsin Siirillekin , että hieman liian ankara olin hälle ollut, mutta siinä faktassa pysyn edelleenkin, että nuorten luokassa ei hyvällä ratsastuksella pidä saada kohtuutonta etua muihin nähden - liikkeilläkin ja koko olemuksella (=presence) on merkitystä kun niitä tähtiä aletaan etsiä. Ja Siirihän ratsastaa hyvin, Anssi on tosisöpö ja yritteliäs mutta melko ponimainen.
tuomarikollegat Sirpa, Katja ja pikajuoksija-Osmo
Lauantaina luokan alkaessa sattui hassu pieni kömmähdys joka kuitenkin ratkesi parhain tavoin - minulla ei ollut sihteeriä, (Susua lukuunottamatta, jonka koulutus vielä kesken...!) "Aina valmiina"- Osku ratkaisi tilanteen tulemalla puolijuoksua paikalle, ensimmäisen hevosen jo odottaessa lähtömerkkiä. Sai muuten raikuvat aplodit esityksestää ja ihan aiheesta ja tyylistä! -Parin ratukon jälkeen sihteeri vaihtui taas hetkeksi ennenkun varsinainen sihteeriksi lupautunut neitonen ilmestyi. Emme asioiden syitä lähteneet penkomaan, luultavimmin alkamisajasta johtuva väärinkäsitys, vaan luokka jatkui ja oikeat numerot tuli koneelle kommentteineen ladattua varsin mallikkaasti.
Sähköinen pöytäkirja on kyllä hyvä, monet nuoret kirjoittavat paremmin/mieluummin koneella, ja ratsastajatkin saavat selvää - minun koukeroita tultiin aiemmin useinkin selvittämään...
Kaikkien osapuolten tärkeys tuli tässä niin hyvin esiin- yksittäisenkin henkilön puute saattaa viivästyttää koko kisaa ja sotkea aikatauluja. Talkoolaisten saaminen tänä päivänä alkaa olla melkoinen haaste, kun monella on päällimmäisenä kysymys "mitä MINÄ tästä hyödyn"? Tuomarina voin vain toivoa, että sihteerikin ehtii paikoin hieman seurata kentän tapahtumia saaden ehkä joitakin oivalluksia siitä, mihin me tällä kouluratsastuksella pyrimme..
Lauantain ja sunnuntain pääluokkaa, sitä mestaruutta, en pääsyt omien tuomarointien lomassa katsomaan kun sieltä täältä, ja todeta voi vaan että Vekardon "yksinvaltius" alkaa olla uhattuna useammalta eri taholta; Pörnäloisto kärjessä. Vekardon radasta näin osia molempina päivinä, ja jotenkin lauantaina tuli pienoinen tunne siitä että Lassi ratsasti "työvoiton" koska energisyys ja motivaatio olivat hevoselta hieman hukassa, vaikka hyvän radan tekikin. -Sunnuntain kurissä kuitenkin parempi ja tutumman oloinen hevonen jolla oli helppo voittaa mestaruus! Katsomo aivan täynnä!
Sunnuntai alkoi osaltani jopa hieman jännittävissä merkeissä, koska nuorten/kokemattomien 4-6v hevosten luokassa on käytössä laatukilpailuohjelman kollegiaalinen arvostelu, ja olin siinä yksin. No, etuna tietenkin ettei tarvinnut mistään keskustella, mutta myös ne kommentit piti itse muotoilla ja se tuotti eniten vaikeuksia- joten jos joku ratsastajista nyt tätä lukee, toivottavasti ymmärsitte mitä olen yrittänyt sanoa? Alku näytti heti lupaavalta, mutta sitten seurasi välillä sellaisiakin ratsastajia joilla kotiharjoittelu tai/tavoite oli jäänyt vähemmälle, mutta ketään ei kuitenkaan tarvinnut hylätä. Kilpailukokemus karttui, varsinkin kun viereisellä radalla oli se mestaruusluokka- sitä tuli sen verran seurattua, etten ketään kutsunut radalle juuri kun naapurissa taputeltiin täysillä..
Kaksi kuuliaista tammaa kärjessä, Anna Kärkkäisen 5v keiju-Lilja ja Liia Laukkasen vasta 4v Huiskilo. Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin Annan 4v ori Vinski Viisas, etenkin laukassa. Nuoren oriin eka startti vieraassa paikassa toki toi pieniä keskittymisvaikeuksia mm yhden rikon, jolloin tammat tällä kertaa kuuliaisuudellaan voittivat.Kaikilla viidellä sijoittuneella oli keskiarvo +75% mikä minusta varsin mukava- etenkin kun on myönnettävä että tuppaan olemaan vähän tiukkis...
Eteenpäinpyrkimys on se kaiken perusta, ja sitä näillä onneksi on- siitä on sitten helppo lähteä pikkuhiljaa kokoamaan ja etsimään sitä kantovoimaa- asia, joka osalla näistä tuntui olevan jo luonnostaan.
Minulta joku kyseli käynnistä - etenkin kun pari vuotta sitten jopa SuoRan lehdessä nuorten käyntiä uskalsin moittia (työhevosilla aikanaan mitattiin käyntinopeuskin ja huonoa käyntiä ei vaan ollut...) ja nyt yli puolella hevosista oli käynnistä vähintään7- hienoa! Muutamat lyhyet töpötykset näkyi, osa jännittämisestä johtuen, mutta myös muutaman kasin annoin.
Vinski Viisas /A. Kärkkäinen, kuvaajana Kani eli Leena Kahisaari, Annan FB stä napattu. Hieno, ryhdikäs ori joka jo näin nuoren jaksaa kantaa kaikissa askellajeissa ja tuntuu rakastavan esiintymistä! Teatteritaitoahan kouluratsastus osaltaan on!
Illan viimeiset ratsukot he B-tasolla olivat pienhevosia junioreiden ratsastamina. Jokunen niistä oli jo kisannut esteitä/koulua aikuisen alla, mutta koska ei ollut varsinaisesta mestaruusluokasta kyse, tämä lie ollut sallittua? Monesta huomasi ratsastajan kokemattomuuden- kun tarpeeksi jännittää, on koko ratsastus pelkkää ohjailemista . Onneksi osa hevosista lie osannut tuo Kikin ikuisen "K.N:special -ohjelman jo ulkoa kun kolmen kärki liikkui pisteissä 65-64-63% ja alle 60% tarvittiin jo useita rikkoja. Tämä koko luokka oli minulle kipailuna uusi, ja toki tarpeellinen koska pienhevosethan ovat oikeastaan poneja ja tarvitsevat poniratsastajan, mutta kun tässä mentiin sekä aikuisten että lasten mestaruuksia? Ainakin hevosilla Tuulenkiitävä ja Muina oli jo edellispäivänä kisattu pienhevosten seniorimestaruuksista- eikö samat säännöt päde tässä kun niissä varsinaisissa mestaruuksisssa?
Mielenkiintoista oli tuomaripisteiden hajonnasta selvittää ne istumapaikat - tänä vuonna on entistä enemmän hajautettu meitä tuomareita ympäri kentän, ja pysähdyksetkin näyttävät aivan erilaisilta sivusta katsottuna kun edestä, minulla ei ollut aavistustakaan miten suorassa ja miten keskellä ratsukot sisäänratsastuksessa olivat. kun taas edestä ei välttämäti huomaa missä takajalat ovat..
Tässä kokonaisuudessaan niitä huomioita, kisoista toki sen verran yleisellä tasolla, että "uutuutena" tarjottu lauantain juhlaillallinen olisi varmasti kerännyt enemmän väkeä jos kisat olisivat loppuneet aiemmin - me viimeiseen piikkiin asti istuneet lähdimme sitten suoraan Puomiin syömään kun mistään muusta ruokatarjoilusta ei enää klo 20.30 jälkeen ollut tietoa.. Ja tuollainen yhteinen illallinen olisi voinut olla myös "get-together" -tilaisuus tuomareiden ja kisaajien kesken - kun niitä kysymyksiä ja ihmettelyjä saisi sanoa ääneen kavereiden kannustaessa, voisi niitä kritiikkikirjoituksia jossain HT netissä olla vähemmän... Minä ainakin olisi valmis perustelemaan kantani ja "avaamaan" arvostelua kuulijoille!
-Pieni ihmetyksen aihe oli myös "nuorimman pääluokan osallistujan palkitseminen" - Riitan kanssa mietittiin että olisiko ollut parempi palkita vanhin - se, jos mikä, kertoisi suomenhevosen kestävyydestä! Ehkä ensi vuonna sitten?
"Aputuomari" ei vielä hallitse kymmensormi- eikä muitakaan konekirjoitusjärjestelmIä, mutta on hengessä mukana, välillä melkein unohdin ettö Susu makaa tuomarikopissa, ellei se satu kuorsaamaan.
Muista koirista sikäli pieniongelma että kaikkien kanssa pitäisi päästä leikkimään- yhdenkin kanssa niin yllättäen että iskeennyin päin katajaa joka meidän mielestä piti pelastaa..
Kotimatkalla pysähdys Ruostejärvellä Forssan eteläpuolella. vesi vielä jotain 17-18oC - hyvin voi uida!
Noin 20 vuoden välein tulee käytyä Achenissa- maailman paras ratsastuskisamesta! Ekan kerran "suoraan Ranskasta" 1978 - junalla aikana jolloin kännyköistä ei tiedetty vaan kaikki tapaamiset yms sovittiin puhelimitse tai kirjeitse! Aika ennakkoluulotonta hommaa- tuli monta asiaa mieleen mm kuinka kysyin poliiseilta apua tutun bussin löytämiseksi..
.
Seuraavan kerran, Titti muisti vuoden olleen 2006, oltiin porukalla liikkeellä lentäen - itse matkasta en muista mitään, mutta lentolippujen varaamisesta sen verran, että sain Kimmolta (nyt jo edesmennyt RIP) puhelimitse ohjeita miten tehdä varaus netissä, ja hups, kone heitti minut"ulos" linjoilta juuri kun olin painamassa vahvista- nappia! No, uudelleen kirjattuani itseni Finskin sivuille, lipun hinnassa oli jo 50€ lisää- Kimmo oli ehtinyt minua edelle niihin halpoihin lippuihin käsiksi! Tämän kisaviikon aikana tutustuimme myös kylpylä Carolus Thermeniin, jossa oli vallan hurmiollinen saunamaailma ja oli ihanaa köllötellä uima-altaalla tähtitaivaan alla! -Kisat olivat tietenkin upeat, mitään en enää muista voittajista, mutta tulokset vlta 2006 ovat ihan julkisesti yhä saatavilla...
Tämän vuoden reissulle lähdin lopulta hieman "kylmiltäni" koska olin suunnitellut hoitavani koiranpentuja elokuussa, ja vasta kun Susun juoksu oli siirtynyt ja siirtynyt ja olimme jo heinäkuun puolessavälissä, aloin miettimään että jospa sittenkin...Sanoista tekoihin, mutten millään muistanut minne piti lentää jotta pääsisi näppärästi jatkamaan Aacheniin - olivathan lähellä sekä Dusseldorf että Belgian Bryssel. Myös hinnat ja lentoajat olivat likimain samat, ja lopulta päädyin Dusseldorfiin, sopivien aikataulujen ja Finnairin takia- minulla on niitä pluspisteitä kerättynä. Hotellivaraus olikin sitten omanlaisensa- testasin Trivagoa jotta saisi alennuksia vertailuun ja päädyin johonkin itselleni ennalta tuntemattomaan yritykseen, ja usko alkoi jo hiipua kun varmistuksen jälkeen "vietiin rahat" ja lopullista tietoa en saanut..Kriteerinä minulla oli päästä mahd. lähelle kisapaikkaa ja kohtuuhinnasta. -. No, otin sitten yhteyttä suoraan hotelli Lousbergiin ja asia selvisi. Aachenin kisaviikkojen ajan hotellihinnat aivan huipussaan- tämäkin pieni, mutta käytännöllinen huone maksoi liki 200€/yö - verrattuna 2hh huonehintaan esim joulukuussa jolloin huone maksaa 97€ . Aamiainen lisää; 16 € mutta oli kyllä hyvä ja kattava! Ainoastaan kahvi oli vähän laihaa...
Matkailuautolla liikkuneet Lotta ja Titti olivat aamiaisvierainani perjantaina - tällaista aamiaista kehtaa tarjota vieraillekin!
He liikkuivat pyörillä, mikä sangen kätevää suht lyhyiden etäisyyksien takia, mutta kun toinen pyöristä temppuuili ja mäet olivat isoja, ei siinä niinkään tainnut nautintoa olla helteessä?
Itse kisoista sen verran - olen jo Facessa niistä kirjoitellut- että kaksi täyttä päivää kouluratsastusta helteessä sai niin ratsukot kuin yleisönkin hikoilemaan että kolmas päivä torstai meni sitten turistihommissa. Katsomoita nykyään neljä ( v1978 taisi olla vain kaksi) sisäänkäyntejäkin kolme ja yleisöpaikat lauantai-illan koulussa liki 50.000....Vaikka koulurata oli "pieni pläntti" keskellä valtavaa areenaa, näkyvyys joka puolelta oli hyvä, lisänä parit screenit ja taulu, mistä näki pisteet ajantasalla- silloin kun se toimi. Ihan 100% tekniikka ei ollut koko ajan. Kuulutus toimi saksaksi ja englanniksi hyvin. Aikataulut pitivät ja käsittääkseni info perjantain muutoksista helteen takia oli mennyt perille, sillä katsomot täyttyivät jo aamulla ennen 9.
Itse en erityisesti pidä tungoksesta, ja sikäli alkuviikko oli mukava että kahvila- ruoka- ja vessajonot olivat inhimilliset. En ehkä olisi halunutkaan olla paikalla lauantai -illan kurfinaalissa kun paikat olivat tupaten täynnä ja liput loppuneet jo kuukausia sitten! Ostettavaa riittii jokaiselle kukkarolle- omat hankinnat rajoittuivat hellemekkoon ja pariin vyöhön- ihanaa kun ei enää tarvitse mitään hevoskamaa kytätä! "Huoleton, hevoseton mies " tai nainen pitää paikkansa!
Saksalaiset muuten laittavat ketsupin sijaan majonneesia ranskalaisiin, no kyllähän sitäkin syö, bratwurstin kera.
Tarjontaa oli reilusti, ainoa mikä anniskelualueella ainakin minua paljon otti päähän oli pienen esiintymislavan luona kuuluva "taustamusiikki" -- jotain hemmetin nuorisojytää kovalla teholla - mietinkin oliko musiikista vastaavien ennakkotiedot katsojien ikähaarukasta menneet ohi? Me +50 tunsimme itsemme lähes junioreiksi suuren massan keskellä!
Tuttujakin nähtiin, ja ellei nähty, soitettiin ja stemmattiin treffit - näinhän se nykyaikana sujuu. Netin kaatumista ennakoitiin, mutta hyvin toimi yhteydet koko viikon.
Lippuja sai lisää paikanpäällä- minua vain hivenen jännitti kun maastoon kelpaavan lipun jouduin valokuvaamaan kännykkääni tulostimen kenkkuillessa...
Verkka-alueella kävin ja sattumoisin verkkaamassa oli Daniel Bachman joka tulossa Suomeen syyskuussa. Kiva oli seurata miten helteessä verryteltiin ihan tuntihevosen näköinen ja -oloinen ruuna, joka sitten radalle tultuaan oli täysin muuttunut eri hevoseksi! perjantain loppusijoitus 10.
Suomalaisittain jännitettiin siis Anua, (jota en ehtinyt maanantaiaamuna nähdä) Villeä, Stellaa ja Henriä. Anu ja Ville debytoivat tämäntason kisoissa, ja kaikella kunnioituksella- etenkin Villeltä uskomaton suoritus! Joukkue jätettiin kuitenkin loppupäähän, Stellan Nassak sai usempia rikkoja ja ainoastaan Henri ylitti 70% rajan - parhaimmisto meni kevyesti yli 80%, mikä kertonnee huippuhevosten tasosta!
Bad Aachen minulle siis tuttu ennestään, mutta aika paljon oli muistoissa verestettävää ja kartta oli ahkerassa käytössä. Vaikka ilmaiset on-off- bussit kulkivat tauotta rautatieaseman ja kisapaikan väliä, en niitä käyttänyt kun kotiinlähtiessä- eivät poikenneet minun hotellilla, jonne tosin jäi alle 2km kävelymatka. Keskustassa paljon liikkeitä ja ihmisiä, alennusmyyntejä ja tietenkin hälinää. Oma valintani oli pari museota jossa Suermondt-Ludvig museossa hevonen taiteessa pääosassa ja Karl der Grosse centerissä esiteltiin CHIO- kisojen historiaa Aachenin osalta (pienoinen pettymys)
Hauska taulu oli tämä, joka maalattu Kaarle Suuren saapuessa Aachenin alueelle 700-luvun lopulla ja hänen hevosensa astuessa kuplivaan, mutaiseen lähteeseen - sieltähän ne mineraalihöyryt tulevat!
Nimi "Bad Aachen" viittaa nimenomaan terveyttä tuottaviin lähteisiin, ja niitähän me Lotan kanssa iltapäivällä lähdimme tutkimaan!
Hotellini sijainti sikälikin hyvä, että itse kaupungin keskustaan oli kilometrin verran ja Carolus Thermen -kylpylä oli lähes nurkan takana, puiston läpi käveltyä.
Sitten viimeksi- siis 20v sitten - oli paikka laajentunut, hieman muuttunut ja tarjontaa oli valtavasti. Alakerran altaisiin, joissa paljon lapsiperheitä, oli uimapukupakko, ja sieltä puuttuivat saunat- hintaan 19€ pääsi kuitenkin nauttimaan useasta eri altaasta erilaisine lämpötiloineen ja mineraalivesineen- kloorin hajua ei ollut missään!
Seuraavassa kerroksessa olikin sitten, saksalaiseen tapaan, uimapukukielto. Häveliäimmät toki kietoutuivat isoon pyyhkeeseen jonka poistivat vasta altaaseen pulahtaessaan- saunassa pyyhe toimi istuinalustana joka osittain kiedottiin alavartalon ympäri. Paitsi minulla, joka olin napannut vaan "jonkun pyyhkeen" hotellin kylpyhuoneesta, ja koko oli SX...
Hetken siinä oli tottuttelemista paikallisiin tapoihin- jotka toki tiesin ja olin Lottaakin varoittanut- mutta lopulta altailla ja saunassa koettu nautinto oli sitä häveliäisyyttäkin suurempi ja yli neljä tuntia kului hetkessä- osa myös olutta siemaillen ulkobaarissa - kätevä käytäntö oli lisätä "ostokset" rannekkeen muisttin, ja ulos et päässyt ennenkun maksoit. Kuvia altailta ei sattuneesta kuvauskiellosta johtuen ole, mutta laitan linkin sivustolle. 40€ oli koko huvituksen hinta- oli sen arvoista! Jokunen sauna oli erilainen mitä muistin, mm sammal/turvetäytteinen sauna puuttui kokonaan, mutta eiköhän tämäkin tarjonta riittänyt koska sekä mieli että silmä lepäsivät! - Joillekin, jotka eivät saksalaista saunakulttuuria tunne, tiedoksi ettei löylyä saa heittää kukaan muu kun oman talon "saunamaster" joka kerran tunnssa ilmestyy heittämään kiukaan sihiseväksi ja sitten vielä heiluttelee pyyhkeellä tms kuumaa ilmaan ympäriinsä, kunnes "sessio" on ohi, kaikki taputtavat ja poistuvat. - Tämän osasin jo Lotallekin kertoa, ja vältimme tätä löylynheittoa. Näin kuumalla kelillä, ellei jäähdytys altaissa ollut riittävä, löytyi iso sangollinen jäitä kylpijöille - joten tosiaan "jokaiselle jotakin" -minulle riitti kylmävesialtaat joissa lämpötila arviolta liki 10oC., eli ei ihan avantouinnin luokkaa sentään.
https://carolus-thermen.de/
Perjantaina kouluratsastus jatkui, nyt jo nautinnollisena kun nuo 30 parasta jaksoi hyvin katsoa, liki kolmen tunnin taukoa oli keskipäivällä helteen takia- "laiskalla hiki syödessä" - mitenköhän laiskoja me katsojat olimmekaan kunhiki virtasi pelkästään kisakatsomossa- hellettä reilusti 30oC- joku puhui että lähemmäs +35oC....
En tähän muuta kommentoi, kun että nyt Charlotte Fry onnistui täydellisesti ja vei voiton Glamourdalella tiukassa kisassa. Henri teki hienon suorituksen yhdellä rikolla, mutta mikä parasta, tamma ositti olevansa tilanteen tasalla eikä jännittänyt isoa kenttää tai yleisömassaa !
Viimeisen illan ruokailu
sovittiin viiden hengen porukalle italialaiseen ravintolaan keskustassa, missä jo edellisenä päivänä olimme Lotan kanssa saaneet hyvää ruokaa&palvelua kohtuullisin hinnoin. Nyt ilta jo alkoi huonosti, kun ainoastaan minä olin löytänyt oikeaan paikkaan, ja muu porukka olikin toisessa italialaisessa...No, lopulta istuimme saman pöydän ääressä ja pääsimme tilaamaan. Porukkaa oli perjantai-iltana enemmän, palvelu takelteli, ja päivän päätteeksi muutama meistä näki rotan juoksevan ravintolan tiskin alle oven vieressä...jopa minulta jäi loppuannos syömättä- pientä lohtua saimme kun kerrottuamme tarjoilijalle huomiostamme, meille tarjollttiin limoncellot- skåål! -En ehkä koko tarinaa olisi muuten maininnut, mutta seuraavan iltana kotiinpäästyäni minua odotti olohuoneenn matolla Ninja- kissan tervetuliaislahjat: kaksi kuollutta hiirtä!
Lauantaina kenttäkisan maasto alkoi 9.15 ja vaelsin paikalle ajoissa- tiesin, että pelkän kenttäkisan lipulla EI pääsisi kulkemaan varsinaisen kilpailialueen läpi, mutta se matka, minkä joutui kiertämään, oli valtava! Huvikseni olen seurannut puhelimestani löytyvää askelmittaria, joka tosin on asennettu normaalille kävelijälle eikä tällaiselle pitkiä askeleita harppovalle, mutta kun päivän askelmäärä oli 17.000 (mklk lentokenttä ) kilometerjä tullut 12-13 lauantaina! Itse rata oli fiksusti rakennettu siten, että yleisö pääsi näkemään samoilta kohdilta useamman hypyn kun hevoset saattoivat välillä tehdä kierroksen muualla ja sitten palata. Katsoessani ratapiirrosta, luulen etten olisi kaikkia 28 estettä edes löytänyt, niin sikin-sokin niitä hypättiin. Ja nyt kaipasin omaa kunnon järjestelmäkameraani, joka on hyllyllä monta vuotta jo pölyyntynyt- ethän sinä liikkuvasta objektista kunnon kuvia saa kun järjestelmällä! Laitan kuitenkin muutaman näytiksi - harmittavasti Sanna S jotui vetämään Bofey Clickin pois jo ennen maastoa, mutta ekakertlainen Axel Lindberg teki mahtavam radan ottaen vain pari sek yliaikaan. Itse seison DHL esteiden luona, ja kun kaveri ajautui liikaa oikealle, lippu putosi, mutta oli kuitenkin tulkittu hyväksytyksi. (videopätkät löytyy Facesta pvm 16.8.-puhelimesta jo hävinnyt..)
-tässä mainitsemani DHL este. Laitan muutaman muunkin kuvan maastosta, jossa koivueste-kokonaisuus aiheutti paljon ongelmia ja hylkyjä. Muuten rata oli sujuva (jos sen osasi) ja monet esteet kivojakin. Mutta on tuo vaan sellainen kuningaslaji, että!
...ja sitten se kuva, joka kertoo lajin vaikeudesta- taisi olla liki kolmannes lähtijöistä jotka kokivat hylkäyksen tai joutuivat keskeyttämään. Niin surullista. Onneksi mitään kuolemantapauksia tai pahoja kaatumisia ei täällä sattunut.
Ihan loppuun en kenttää ehtinyt katsoa, kun piti jo suunnistaa rautatieasemalle ja siitä Dusseldorfiin ja lentokentälle. Lipun sai onneksi ostaa ihmiseltä lippuluukulla, ja tämä matka sujuikin ilman junanvaihtoa lentoasemalle saakka- helpotus!
Lentoasemalla tajusin sitten että oli ostanut tullessani jonkun ihmelipun vissiin paikallisjuniin kun se lentokenttää kiertävä laite olikin ilmainen. Melkein sai siis "Linnanmäkilaitteen" matkan kaupanpäälliseksi!
Lopuksi- maailma on aika pieni ja "yhteen tullaan, ympäri mennään" - samalle lennolle kanssani oli tulossa Leena, jonka kanssa sitten verestimme muistoja - huh - 48:n vuoden takaa ensimmäiseltä Aachen visiitiltämme! Kuten tekstini alussa mainitsin, v 1978 olin yksin liikenteessä, mutta oltiin sovittu suomalaisen porukan kanssa että mahtuisin heidän "asuntobussiinsa" , ja koska ystävälliset poliisit minua auttoi etsinnässä, majapaikka ja ystävät löytyivät! Nyt oli minun pakko etsiä kuviakin niiltä ajoilta, ja muistinkin etten jostain syystä (aika huonolaatuisia?) ollut Aachen-kuvia kansioon laittanut joten reilu tuhat "irtokuvaa" piti kahlata läpi että löytyi. No, tulipa yksi pahvilaatikollinen kuvia samalla hieman järjestettyä- etenkin sen pudotessa ylähyllyltä lattialle mun sählätessä!
Eipä tuonaikaisia kuvia juuri ole tullut muutenkaan katseltua- tuossa yhdessäkin näkee, etteivät esteet mistään "tkkuaineksesta" oltu tehty, vaan tuo yksikin este lepää oikean muurin kannattamana...Mielestänikuvassa on Paul Darragh Irlannista; mitään en ole kuvien taakse kirjoittanut. Siihen aikaan vielä neljä parasta vaihtoi hevosia lopussa, ja ratsastivat lyhennetyn radan toistensa kilpakumppaneilla- Boomerang oli siihen aikaan ainoita joilla käytettiin hackamoorea, ja tietty vaikea muille ratsastajille- Eddie Macken voitti.
Koska puitteet olivat siihen aikaan paljon vatimattomammat, pystyimme kisa-areenan edessä olleella parkkipaikalla (nyt siinä on joku iso urheiluhalli...) pitämään picknickiä- kuva taitaa olla aamiaiselta.
Seuraavassa kuvassa poseeraa Ypäjän silloisen Ratsstusopiston johtaja Väiski Jokinen, joka aamiaiskuvasta puuttuu.
Viimeisen kuvan poimin vuodelta 2006, ja siinä ilmeisesti odotellaan Kyran starttia Maxilla lippujen liehuessa yössä. (Max GPS 12. ja sunnuntain Kur 5.)
Jos jaksoit lukea tänne asti ja teksti tuntui tylsältä tai, jos joku kuvista loukkaantuu- en ole niihin lupia kysellyt- niin tasapainon vuoksi laitan vielä loppuun itsestäni en-niin- imartelevan-kuvan - olisiko peräti jokin ammatinharjoittaminen kyseessä?
😅😅😅😅😅 Kouvolassa vietettyä lauantai-iltaa vuonna 1977 - vähän taisi mennä naamioitumisen piikkiin...oi nuoruus, oi hulluus, aih vanhuus, aih -mikä?- viisaus!
Rattoisaa syksyn alkua- ha en bra höst! Iloisin terveisin ihanalta reissulta,
