maanantai 15. kesäkuuta 2026

Ypäjä koiransilmin

 Tuomaroiminen Ypäjällä on sikälikin kivaa että koiralle a)löytyy paikka  tuomarikopin lattialla, usein matolla b) majoitus onnistuu molemmille, ruoastakaan ei ole pulaa c) luontoa ja kävelyreittejä riittää luokkien välille d) uimaankin pääsee...      

Keskiviikko tullessamme oli vielä lähes aurinkoinen,

mutta sitten pilvet kasaantuivat ja etenkin illan tuuli ravisutti tuomarikoppiakin - hyvä ettei lentoon lähtenyt! Hevoset ja koira suhtautuivat näihin luonnonolosuhteisiin yllättävän rauhallisesti- itse kiukuttelin oven kanssa jonka salpalukon vastakappale oli irronnut ja kiinnipitämisessä oli oma työnsä...

Kisakoneisto on kyllä äärimmilleen viritetty kun samanaikaisesti mennään niin koulua kuin esteitäkin, ja loppuviikosta piti olla kenttästarttejakin..Käytössä ollut nettipöytäkirja alkaa olla kaikille tuttu ja toimiva- ihanaa kun tulokset saadaan heti. Muutama puute kuitenkin löytyy- esim systeemi ei tunnistanut pararatsastajien I-V jaon ja vääriä ohjelmia  oli tarjolla joissakin kohtiin, mistä näppärä sihteeri ne korjasi. Yksi varsinainen puute taitaa olla myös tuo hylätyn ratsukon arvostelu - mikäli hylkäys tulee ihan loppumetreillä esim radalta poistumisen muodossa, olisi kiva jos ratsastaja saisi tuloksensa vaikk sillä HYL-merkillä varustettuna- nyt HYL taisi tyhjentää koko huolella kommentoidun pöytäkirjan...

estejohteet jo itsessään olivat koristeelliset!

Palkintojenjaot järjestettiin järkevästi ja turvallisesti ilman hevosta katsomon takana raviradalla- tarjolla toki keppihevosratsuja joista palkitut sitten valitsivat ja menivät kunniakierroksen. Hauskaa oli niillä, joilla valmiiksi se "pilke silmäkulmassa" mutta kuulin kyllä joiltain taholta mutinaa kun ei saanut oman hepan kanssa tulla vaan piti jollain keppareilla esiintyä...



Entisenä esteratsastajana piti toki jotain koirallekin opettaa, niinpä me hypeltiin maastoesteitä taitavasti ja sulassa sovussa. Toki välillä tuli mieleen, että jospa joku olisikin maastossa harjoittelemassa ja tulisi kulman takaa täysillä meidän päälle...Mietin kuitenkin että se riski oli kisojen aikana hyvinkin pieni, muutama ravuri ohitti meidät mutta muuten olivat metsät melko tyhjät- lukuunottamatta Opistotallien ja kilpailualueen väliä. 

Askeleita kun nykyään mittaan, taisi olla 15.000  (kilometreissä noin 8) torstaina kun ehdin jo pidemmän aamulenkin uinnin kera  tehdä ja sitten vielä ennen iltaluokkia
lisää. Eikä varsinaisesti tuntunut missään- olisipa kiva tietää mitä askelmääriä ihan tavallinen hevosenhoitotyö ratsastuksineen ja opettamisineen on saanut aikaiseksi? 



..ja sitten ne uimiset Rivieralla ja vähän raviradan vieressäkin - ihanaa!


Koirakavereitakin tuli nähtyä, mikäs sen hauskempaa kun uudet tuttavuudet, ja ainoa asia mikä minua nyt Susun suhteen huolestuttaa on se juoksuaika, tai pikemmin , sen puute. On tämä touhu ollut hevosten kanssa NIIN paljon helpompaa!!






sunnuntai 31. toukokuuta 2026

KUVAKAVALKAADI II -maisemia, eläimiä ja KAJ

 Nyt loput kuvat vähän "sieltä täältä" tavoitteena "vaan parhaat kuvat näytille!"







Hirvihaarasta, kosken alajuoksulta jota kunnostettu kylätoimikunnan ja kunnan puolesta. Kovin vähän oli vettä tänä keväänä kun oli ollut niin vähän lunta!






Lukkokoski, jonne kunta kunnostanut lyhyen luontopolun. Kuvattu huhtikuussa.




Oulun MM-kisoista maaliskuussa


Ninja






Ninja ja "Popi" mun pehmolelu vlta 1963




"Ninja istuu, Ninja makaa, Ninja eestä ja Ninja takaa" 
Olen tainnut Susua kuvata paljon enemmän, joten laitetaan nyt näitä kissankuiakin tähän näytille!











...ja vielä Oulun maaliskuisia maisemia...






talvinen hevosaitaus Mäntsälässä




Madeirasta on paljon kuvia ja aiemmassa postauksessa, tämä olkoot tässä ainoa.
Tykkäsin kovasti, voisi mennä uudestaankin.







Susun best friend on naapurin Ninni;

ei pidä sotkea meidän omaan Ninjaamme 
Ninni on paljon parempi poseeraamaan mitä Susu!



...tässä ei totisesti poseerata, tässä MENNÄÄN!

Kun taas Akin perheen Topi osaa hyvinkin poseerata; alakuvassa jopa vesiposeeraus!














 joku yrittää piiloutua pellolle...




....tässä naapurukset havainneet jotain syksyisellä sänkipellolla.




...alakuvassa taas UIDAAN
















       

ja lisää eläimiä.....


 



Omista nurkista ei tarvitse liikkua kuin hiekkakuopan taakse niin aukeaa niin pelto- metsä- kuin suomaisemat. Nk Pirunsuon Mäntsälän kartanon takana upea, lähes kilometrin pituinen kapea suo, jonne yksinäinen kurki on käynyt joka kevät etsimässä puolisoaan. Tänä keväänäen tosin enää ole nähnyt.





Hiihtoladut alkavat koirapuiston kohdalla kiertäen muutamat pellot ja halukkaille pieni mäkinen metsälenkkin- kolme-neljä kilometriä saa kasaan jo kerran kiertämällä kaikki. 





Syksyn reissusta Koillismaalle on laitettu juttu ja kuvia, mutta muutama sieltäkin vielä:

















pari ekaa kuvaa Konnevedeltä, sitten Kolilta, jonka huipulla näkyy Susu.













..lopuksi muutama ihmiskuvakin- KAJ, viime vuoden sensaatiobändi, esiintyi Porvoon konstfabrikenilla. 







kiitos kun katsoit,yritän jatkossa tehdä kuvakoosteita useammin, ja valitusti.
Saa kommentoida!  -kommentera gärna!