Ypäjä koiransilmin

 Tuomaroiminen Ypäjällä on sikälikin kivaa että koiralle a)löytyy paikka  tuomarikopin lattialla, usein matolla b) majoitus onnistuu molemmille, ruoastakaan ei ole pulaa c) luontoa ja kävelyreittejä riittää luokkien välille d) uimaankin pääsee...      

Keskiviikko tullessamme oli vielä lähes aurinkoinen,

mutta sitten pilvet kasaantuivat ja etenkin illan tuuli ravisutti tuomarikoppiakin - hyvä ettei lentoon lähtenyt! Hevoset ja koira suhtautuivat näihin luonnonolosuhteisiin yllättävän rauhallisesti- itse kiukuttelin oven kanssa jonka salpalukon vastakappale oli irronnut ja kiinnipitämisessä oli oma työnsä...

Kisakoneisto on kyllä äärimmilleen viritetty kun samanaikaisesti mennään niin koulua kuin esteitäkin, ja loppuviikosta piti olla kenttästarttejakin..Käytössä ollut nettipöytäkirja alkaa olla kaikille tuttu ja toimiva- ihanaa kun tulokset saadaan heti. Muutama puute kuitenkin löytyy- esim systeemi ei tunnistanut pararatsastajien I-V jaon ja vääriä ohjelmia  oli tarjolla joissakin kohtiin, mistä näppärä sihteeri ne korjasi. Yksi varsinainen puute taitaa olla myös tuo hylätyn ratsukon arvostelu - mikäli hylkäys tulee ihan loppumetreillä esim radalta poistumisen muodossa, olisi kiva jos ratsastaja saisi tuloksensa vaikk sillä HYL-merkillä varustettuna- nyt HYL taisi tyhjentää koko huolella kommentoidun pöytäkirjan...

estejohteet jo itsessään olivat koristeelliset!

Palkintojenjaot järjestettiin järkevästi ja turvallisesti ilman hevosta katsomon takana raviradalla- tarjolla toki keppihevosratsuja joista palkitut sitten valitsivat ja menivät kunniakierroksen. Hauskaa oli niillä, joilla valmiiksi se "pilke silmäkulmassa" mutta kuulin kyllä joiltain taholta mutinaa kun ei saanut oman hepan kanssa tulla vaan piti jollain keppareilla esiintyä...

Entisenä esteratsastajana piti toki jotain koirallekin opettaa, niinpä me hypeltiin maastoesteitä taitavasti ja sulassa sovussa. Toki välillä tuli mieleen, että jospa joku olisikin maastossa harjoittelemassa ja tulisi kulman takaa täysillä meidän päälle...Mietin kuitenkin että se riski oli kisojen aikana hyvinkin pieni, muutama ravuri ohitti meidät mutta muuten olivat metsät melko tyhjät- lukuunottamatta Opistotallien ja kilpailualueen väliä. 

Askeleita kun nykyään mittaan, taisi olla 15.000  (kilometreissä noin 8) torstaina kun ehdin jo pidemmän aamulenkin uinnin kera  tehdä ja sitten vielä ennen iltaluokkia

lisää. Eikä varsinaisesti tuntunut missään- olisipa kiva tietää mitä askelmääriä ihan tavallinen hevosenhoitotyö ratsastuksineen ja opettamisineen on saanut aikaiseksi? 

..ja sitten ne uimiset Rivieralla ja vähän raviradan vieressäkin - ihanaa!

Koirakavereitakin tuli nähtyä, mikäs sen hauskempaa kun uudet tuttavuudet, ja ainoa asia mikä minua nyt Susun suhteen huolestuttaa on se juoksuaika, tai pikemmin , sen puute. On tämä touhu ollut hevosten kanssa NIIN paljon helpompaa!!