Noin 20 vuoden välein tulee käytyä Achenissa- maailman paras ratsastuskisamesta! Ekan kerran "suoraan Ranskasta" 1978 - junalla aikana jolloin kännyköistä ei tiedetty vaan kaikki tapaamiset yms sovittiin puhelimitse tai kirjeitse! Aika ennakkoluulotonta hommaa- tuli monta asiaa mieleen mm kuinka kysyin poliiseilta apua tutun bussin löytämiseksi..
.
Tämän vuoden reissulle lähdin lopulta hieman "kylmiltäni" koska olin suunnitellut hoitavani koiranpentuja elokuussa, ja vasta kun Susun juoksu oli siirtynyt ja siirtynyt ja olimme jo heinäkuun puolessavälissä, aloin miettimään että jospa sittenkin...Sanoista tekoihin, mutten millään muistanut minne piti lentää jotta pääsisi näppärästi jatkamaan Aacheniin - olivathan lähellä sekä Dusseldorf että Belgian Bryssel. Myös hinnat ja lentoajat olivat likimain samat, ja lopulta päädyin Dusseldorfiin, sopivien aikataulujen ja Finnairin takia- minulla on niitä pluspisteitä kerättynä. Hotellivaraus olikin sitten omanlaisensa- testasin Trivagoa jotta saisi alennuksia vertailuun ja päädyin johonkin itselleni ennalta tuntemattomaan yritykseen, ja usko alkoi jo hiipua kun varmistuksen jälkeen "vietiin rahat" ja lopullista tietoa en saanut..Kriteerinä minulla oli päästä mahd. lähelle kisapaikkaa ja kohtuuhinnasta. -. No, otin sitten yhteyttä suoraan hotelli Lousbergiin ja asia selvisi. Aachenin kisaviikkojen ajan hotellihinnat aivan huipussaan- tämäkin pieni, mutta käytännöllinen huone maksoi liki 200€/yö - verrattuna 2hh huonehintaan esim joulukuussa jolloin huone maksaa 97€ . Aamiainen lisää; 16 € mutta oli kyllä hyvä ja kattava! Ainoastaan kahvi oli vähän laihaa...
He liikkuivat pyörillä, mikä sangen kätevää suht lyhyiden etäisyyksien takia, mutta kun toinen pyöristä temppuuili ja mäet olivat isoja, ei siinä niinkään tainnut nautintoa olla helteessä?
Itse kisoista sen verran - olen jo Facessa niistä kirjoitellut- että kaksi täyttä päivää kouluratsastusta helteessä sai niin ratsukot kuin yleisönkin hikoilemaan että kolmas päivä torstai meni sitten turistihommissa. Katsomoita nykyään neljä ( v1978 taisi olla vain kaksi) sisäänkäyntejäkin kolme ja yleisöpaikat lauantai-illan koulussa liki 50.000....Vaikka koulurata oli "pieni pläntti" keskellä valtavaa areenaa, näkyvyys joka puolelta oli hyvä, lisänä parit screenit ja taulu, mistä näki pisteet ajantasalla- silloin kun se toimi. Ihan 100% tekniikka ei ollut koko ajan. Kuulutus toimi saksaksi ja englanniksi hyvin. Aikataulut pitivät ja käsittääkseni info perjantain muutoksista helteen takia oli mennyt perille, sillä katsomot täyttyivät jo aamulla ennen 9.
Itse en erityisesti pidä tungoksesta, ja sikäli alkuviikko oli mukava että kahvila- ruoka- ja vessajonot olivat inhimilliset. En ehkä olisi halunutkaan olla paikalla lauantai -illan kurfinaalissa kun paikat olivat tupaten täynnä ja liput loppuneet jo kuukausia sitten! Ostettavaa riittii jokaiselle kukkarolle- omat hankinnat rajoittuivat hellemekkoon ja pariin vyöhön- ihanaa kun ei enää tarvitse mitään hevoskamaa kytätä! "Huoleton, hevoseton mies " tai nainen pitää paikkansa!
Tarjontaa oli reilusti, ainoa mikä anniskelualueella ainakin minua paljon otti päähän oli pienen esiintymislavan luona kuuluva "taustamusiikki" -- jotain hemmetin nuorisojytää kovalla teholla - mietinkin oliko musiikista vastaavien ennakkotiedot katsojien ikähaarukasta menneet ohi? Me +50 tunsimme itsemme lähes junioreiksi suuren massan keskellä!
Tuttujakin nähtiin, ja ellei nähty, soitettiin ja stemmattiin treffit - näinhän se nykyaikana sujuu. Netin kaatumista ennakoitiin, mutta hyvin toimi yhteydet koko viikon.
Lippuja sai lisää paikanpäällä- minua vain hivenen jännitti kun maastoon kelpaavan lipun jouduin valokuvaamaan kännykkääni tulostimen kenkkuillessa...
Verkka-alueella kävin ja sattumoisin verkkaamassa oli Daniel Bachman joka tulossa Suomeen syyskuussa. Kiva oli seurata miten helteessä verryteltiin ihan tuntihevosen näköinen ja -oloinen ruuna, joka sitten radalle tultuaan oli täysin muuttunut eri hevoseksi! perjantain loppusijoitus 10.
Bad Aachen minulle siis tuttu ennestään, mutta aika paljon oli muistoissa verestettävää ja kartta oli ahkerassa käytössä. Vaikka ilmaiset on-off- bussit kulkivat tauotta rautatieaseman ja kisapaikan väliä, en niitä käyttänyt kun kotiinlähtiessä- eivät poikenneet minun hotellilla, jonne tosin jäi alle 2km kävelymatka. Keskustassa paljon liikkeitä ja ihmisiä, alennusmyyntejä ja tietenkin hälinää. Oma valintani oli pari museota jossa Suermondt-Ludvig museossa hevonen taiteessa pääosassa ja Karl der Grosse centerissä esiteltiin CHIO- kisojen historiaa Aachenin osalta (pienoinen pettymys)
Hauska taulu oli tämä, joka maalattu Kaarle Suuren saapuessa Aachenin alueelle 700-luvun lopulla ja hänen hevosensa astuessa kuplivaan, mutaiseen lähteeseen - sieltähän ne mineraalihöyryt tulevat!
Nimi "Bad Aachen" viittaa nimenomaan terveyttä tuottaviin lähteisiin, ja niitähän me Lotan kanssa iltapäivällä lähdimme tutkimaan!
Hotellini sijainti sikälikin hyvä, että itse kaupungin keskustaan oli kilometrin verran ja Carolus Thermen -kylpylä oli lähes nurkan takana, puiston läpi käveltyä.
Sitten viimeksi- siis 20v sitten - oli paikka laajentunut, hieman muuttunut ja tarjontaa oli valtavasti. Alakerran altaisiin, joissa paljon lapsiperheitä, oli uimapukupakko, ja sieltä puuttuivat saunat- hintaan 19€ pääsi kuitenkin nauttimaan useasta eri altaasta erilaisine lämpötiloineen ja mineraalivesineen- kloorin hajua ei ollut missään!
Seuraavassa kerroksessa olikin sitten, saksalaiseen tapaan, uimapukukielto. Häveliäimmät toki kietoutuivat isoon pyyhkeeseen jonka poistivat vasta altaaseen pulahtaessaan- saunassa pyyhe toimi istuinalustana joka osittain kiedottiin alavartalon ympäri. Paitsi minulla, joka olin napannut vaan "jonkun pyyhkeen" hotellin kylpyhuoneesta, ja koko oli SX...
Hetken siinä oli tottuttelemista paikallisiin tapoihin- jotka toki tiesin ja olin Lottaakin varoittanut- mutta lopulta altailla ja saunassa koettu nautinto oli sitä häveliäisyyttäkin suurempi ja yli neljä tuntia kului hetkessä- osa myös olutta siemaillen ulkobaarissa - kätevä käytäntö oli lisätä "ostokset" rannekkeen muisttin, ja ulos et päässyt ennenkun maksoit. Kuvia altailta ei sattuneesta kuvauskiellosta johtuen ole, mutta laitan linkin sivustolle. 40€ oli koko huvituksen hinta- oli sen arvoista! Jokunen sauna oli erilainen mitä muistin, mm sammal/turvetäytteinen sauna puuttui kokonaan, mutta eiköhän tämäkin tarjonta riittänyt koska sekä mieli että silmä lepäsivät! - Joillekin, jotka eivät saksalaista saunakulttuuria tunne, tiedoksi ettei löylyä saa heittää kukaan muu kun oman talon "saunamaster" joka kerran tunnssa ilmestyy heittämään kiukaan sihiseväksi ja sitten vielä heiluttelee pyyhkeellä tms kuumaa ilmaan ympäriinsä, kunnes "sessio" on ohi, kaikki taputtavat ja poistuvat. - Tämän osasin jo Lotallekin kertoa, ja vältimme tätä löylynheittoa. Näin kuumalla kelillä, ellei jäähdytys altaissa ollut riittävä, löytyi iso sangollinen jäitä kylpijöille - joten tosiaan "jokaiselle jotakin" -minulle riitti kylmävesialtaat joissa lämpötila arviolta liki 10oC., eli ei ihan avantouinnin luokkaa sentään.
https://carolus-thermen.de/
Perjantaina kouluratsastus jatkui, nyt jo nautinnollisena kun nuo 30 parasta jaksoi hyvin katsoa, liki kolmen tunnin taukoa oli keskipäivällä helteen takia- "laiskalla hiki syödessä" - mitenköhän laiskoja me katsojat olimmekaan kunhiki virtasi pelkästään kisakatsomossa- hellettä reilusti 30oC- joku puhui että lähemmäs +35oC....
En tähän muuta kommentoi, kun että nyt Charlotte Fry onnistui täydellisesti ja vei voiton Glamourdalella tiukassa kisassa. Henri teki hienon suorituksen yhdellä rikolla, mutta mikä parasta, tamma ositti olevansa tilanteen tasalla eikä jännittänyt isoa kenttää tai yleisömassaa !
Viimeisen illan ruokailu
sovittiin viiden hengen porukalle italialaiseen ravintolaan keskustassa, missä jo edellisenä päivänä olimme Lotan kanssa saaneet hyvää ruokaa&palvelua kohtuullisin hinnoin. Nyt ilta jo alkoi huonosti, kun ainoastaan minä olin löytänyt oikeaan paikkaan, ja muu porukka olikin toisessa italialaisessa...No, lopulta istuimme saman pöydän ääressä ja pääsimme tilaamaan. Porukkaa oli perjantai-iltana enemmän, palvelu takelteli, ja päivän päätteeksi muutama meistä näki rotan juoksevan ravintolan tiskin alle oven vieressä...jopa minulta jäi loppuannos syömättä- pientä lohtua saimme kun kerrottuamme tarjoilijalle huomiostamme, meille tarjollttiin limoncellot- skåål! -En ehkä koko tarinaa olisi muuten maininnut, mutta seuraavan iltana kotiinpäästyäni minua odotti olohuoneenn matolla Ninja- kissan tervetuliaislahjat: kaksi kuollutta hiirtä!
sovittiin viiden hengen porukalle italialaiseen ravintolaan keskustassa, missä jo edellisenä päivänä olimme Lotan kanssa saaneet hyvää ruokaa&palvelua kohtuullisin hinnoin. Nyt ilta jo alkoi huonosti, kun ainoastaan minä olin löytänyt oikeaan paikkaan, ja muu porukka olikin toisessa italialaisessa...No, lopulta istuimme saman pöydän ääressä ja pääsimme tilaamaan. Porukkaa oli perjantai-iltana enemmän, palvelu takelteli, ja päivän päätteeksi muutama meistä näki rotan juoksevan ravintolan tiskin alle oven vieressä...jopa minulta jäi loppuannos syömättä- pientä lohtua saimme kun kerrottuamme tarjoilijalle huomiostamme, meille tarjollttiin limoncellot- skåål! -En ehkä koko tarinaa olisi muuten maininnut, mutta seuraavan iltana kotiinpäästyäni minua odotti olohuoneenn matolla Ninja- kissan tervetuliaislahjat: kaksi kuollutta hiirtä!
Lauantaina kenttäkisan maasto alkoi 9.15 ja vaelsin paikalle ajoissa- tiesin, että pelkän kenttäkisan lipulla EI pääsisi kulkemaan varsinaisen kilpailialueen läpi, mutta se matka, minkä joutui kiertämään, oli valtava! Huvikseni olen seurannut puhelimestani löytyvää askelmittaria, joka tosin on asennettu normaalille kävelijälle eikä tällaiselle pitkiä askeleita harppovalle, mutta kun päivän askelmäärä oli 17.000 (mklk lentokenttä ) kilometerjä tullut 12-13 lauantaina! Itse rata oli fiksusti rakennettu siten, että yleisö pääsi näkemään samoilta kohdilta useamman hypyn kun hevoset saattoivat välillä tehdä kierroksen muualla ja sitten palata. Katsoessani ratapiirrosta, luulen etten olisi kaikkia 28 estettä edes löytänyt, niin sikin-sokin niitä hypättiin. Ja nyt kaipasin omaa kunnon järjestelmäkameraani, joka on hyllyllä monta vuotta jo pölyyntynyt- ethän sinä liikkuvasta objektista kunnon kuvia saa kun järjestelmällä! Laitan kuitenkin muutaman näytiksi - harmittavasti Sanna S jotui vetämään Bofey Clickin pois jo ennen maastoa, mutta ekakertlainen Axel Lindberg teki mahtavam radan ottaen vain pari sek yliaikaan. Itse seison DHL esteiden luona, ja kun kaveri ajautui liikaa oikealle, lippu putosi, mutta oli kuitenkin tulkittu hyväksytyksi. (videopätkät löytyy Facesta pvm 16.8.-puhelimesta jo hävinnyt..)
Ihan loppuun en kenttää ehtinyt katsoa, kun piti jo suunnistaa rautatieasemalle ja siitä Dusseldorfiin ja lentokentälle. Lipun sai onneksi ostaa ihmiseltä lippuluukulla, ja tämä matka sujuikin ilman junanvaihtoa lentoasemalle saakka- helpotus!
Lentoasemalla tajusin sitten että oli ostanut tullessani jonkun ihmelipun vissiin paikallisjuniin kun se lentokenttää kiertävä laite olikin ilmainen. Melkein sai siis "Linnanmäkilaitteen" matkan kaupanpäälliseksi!
Lopuksi- maailma on aika pieni ja "yhteen tullaan, ympäri mennään" - samalle lennolle kanssani oli tulossa Leena, jonka kanssa sitten verestimme muistoja - huh - 48:n vuoden takaa ensimmäiseltä Aachen visiitiltämme! Kuten tekstini alussa mainitsin, v 1978 olin yksin liikenteessä, mutta oltiin sovittu suomalaisen porukan kanssa että mahtuisin heidän "asuntobussiinsa" , ja koska ystävälliset poliisit minua auttoi etsinnässä, majapaikka ja ystävät löytyivät! Nyt oli minun pakko etsiä kuviakin niiltä ajoilta, ja muistinkin etten jostain syystä (aika huonolaatuisia?) ollut Aachen-kuvia kansioon laittanut joten reilu tuhat "irtokuvaa" piti kahlata läpi että löytyi. No, tulipa yksi pahvilaatikollinen kuvia samalla hieman järjestettyä- etenkin sen pudotessa ylähyllyltä lattialle mun sählätessä!
Koska puitteet olivat siihen aikaan paljon vatimattomammat, pystyimme kisa-areenan edessä olleella parkkipaikalla (nyt siinä on joku iso urheiluhalli...) pitämään picknickiä- kuva taitaa olla aamiaiselta.
Seuraavassa kuvassa poseeraa Ypäjän silloisen Ratsstusopiston johtaja Väiski Jokinen, joka aamiaiskuvasta puuttuu.
Viimeisen kuvan poimin vuodelta 2006, ja siinä ilmeisesti odotellaan Kyran starttia Maxilla lippujen liehuessa yössä. (Max GPS 12. ja sunnuntain Kur 5.)
Jos jaksoit lukea tänne asti ja teksti tuntui tylsältä tai, jos joku kuvista loukkaantuu- en ole niihin lupia kysellyt- niin tasapainon vuoksi laitan vielä loppuun itsestäni en-niin- imartelevan-kuvan - olisiko peräti jokin ammatinharjoittaminen kyseessä?
😅😅😅😅😅 Kouvolassa vietettyä lauantai-iltaa vuonna 1977 - vähän taisi mennä naamioitumisen piikkiin...oi nuoruus, oi hulluus, aih vanhuus, aih -mikä?- viisaus!
Rattoisaa syksyn alkua- ha en bra höst! Iloisin terveisin ihanalta reissulta,
Ira
