hulluheppa.blogspot.com: "JA KOIRA TULI TALOON"

Pakkohan tästä on blogia kirjoittaa- vaikka kyseessä on jo viides koira, on olo kun täysin aloittelijalla!

Liittynee siihen, että maatalon emännälle ei koiranpito juuri poikkea muiden eläinten hoidosta- ruokaa, vettä, liikuntaa ja yöpaikka, puhtauttakin kura-aikana. Sekä Harald (norjanharmaa) Lula (keltainen labbis, alunperin anopin) Soffi (dalmatialainen, joka pyöräytti 13 pentuakin-kerralla) ja Fasu (labbis) ovat hyvin mukautuneet porukkaan- Fasulla alkoi silloin "uusi elämä" kun muutettiin kirkolle rivitaloon sen ollessa 7 vuotias piti opetella narussa kävelemään!

Se, miksi oikeastaan tätä kirjoitan, on itselleni täysin uusi tilanne, ja tästä syntyy ehkä hieman ymmärrystäkin heitä kohtaan, joille se koira nimenomaan on "HÄN" isoilla kirjaimilla ja huomion keskipiste- oli kyseessä sitten kissa, koira tai muu kotieläin. Mitä pienemmissä ympyröissä eletään, sen tärkeämpiä nuo omaa elämää jakamassa olevat eläimet ovat . Jos sinulla on kymmenen hevosta, neljä lasta, pari kissaa, kanoja ja jossain vaiheessa hanhikin, possuja ja lammasta unohtamatta, ei koiralle enää mitään erityishuomiota riittänyt. No, nyt riittää!

Lähes koko kylä kasvattamassa, kun naapureiden avulla on ulkoilutarhaakin tehty, pikkupoikien kanssa harjoiteltu narussa kävelemistä ja isotkin pojat auttaneet aitauksen kanssa ja ainakin neuvoja on sadellut.

Lähes kolme vuotta ilman koiraa on toki antanut vapautta ja vähentänyt vastuuta- yön yli on voinut olla pois kotoota, ja useamman päivän reissut ovat onnistuneet kun joku pojista käynyt kissojen ruoka- ja juomakupit täyttämässä ja kakka-astian tyhjentämässä.

Nyt ollaan sitten kuin vauvan kanssa ikään- ainakin kesän yli. Muistin ensin että lattiat pitää vuorata sanomalehtipapereilla pissaamista varten, ja matot poistaa, kumpaakaan en ole tehnyt eikä kasoja ole kahden yön jälkeen tullut kahta enempää sisälle. Ulos niitä on sitten mojovammin tehty- miten paljon tuollaisesta pienestä pennusta paskaa irtoaakaan? 2-4 kasaa päivässä! Ruokaa aamulla, päivällä ja illalla- onneksi ei oltu totutettu kellontarkkudelle vaan tunti-pari joustovaraa. Sitä arvostan-näin tein hevosillekin ettei tallia sentään potkittu rikki jos ruokkija sattui olemaan myöhässä.

Rekisteripaperit ja muu paperityö, sirutettu on, ell tarkastama, madotus vielä lähtiessä ja viimeinen kynsienleikkuu- kaikki valmiina! Pentuja jäi Pauliinalle Sipooseen enää kolme, joista uros lähtisi juhannukseen mennessä ja nartut jäisivät kotiin. Koko pentueessa oli yhdeksän penikkaa, joista vain kolme tyttöä. Kerran käytiin kurkkaamassa- lähes koko suvun voimin- mutta nyt oli vain Kaitsu mukana ja hän siirtyi kuskiksi niin mamma sai pitää uuttaa vauvaa jaloissaan- penkille ei koiralla ole autossa asiaa jo turvallisuussyistä!

Farmariautoa en ehkä kuitenkaan lähde pelkästään koiran takia hankkimaan- juuri on noista hevosautoista päästy eroon...

Vastuullisen koiranomistajan olisi tietty pitänyt tutkia kaikki sukupaperit viimeisen päälle, mutta hei, tämä ei ole hevonen ja koirien suvuista en mitään ymmärrä- A-lonkat ja terveet silmät riittävät minulle suvusssakin.

-Lula kun tuli, oli labbisbuumi korkeimmillaan, taisi olla vuonna 1990 tai 91, eikä oltu kuultukaan mistään lonkkaongelmista ennenkun kasvattaja Hirsipirtin kennelissä sanoi, että kauppaan kuuluu röntgata lonkat ennen 2 vuotiaaksi tuloa, vaivaisen saisi palauttaa. No, tietäähän sen että kun 1½ vuotta on koiraan tutustunut, ei sitä enää takaisin viety vaikka lonkat näytti E:tä...10½ vuotta Lula niillä hölkötteli, lihaksisto vahvistui kun oli maastossa hevosten mukana, ja lähtö tuli kerralla: Leikki äitini bokserin kanssa jonka kanssa tekivät jotain hyppyjä, ja takapää lähti alta kerralla. Seuraavaan päivään sitä särkylääkkeillä hoidettiin, mutta Dahlbomin Merja oli sen nuorena röntagnnut ja totesi että tien pää oli tässä. Arvokkaasti kesken leikin. Seuraavana päivänä tuli Lullelle sitten lähtö.

Omat juttunsa oli Haralla ja Soffillakin, mutta niistä myöhemmin - "Suklaa-Susu" oli nimettykin ennen tuloaan - Fasu II ei kuulostanut kovin omaperäiseltä ja oikeasta nimestä "Tiny Tempreness allowed to be free"-nimestä ei ihan heti mitään helppoa muunnosta saa! (Piti nimi tarkistaa, mutta johan olen rekkarin ja pentuhoito-ohjeet jonnekin ehtinyt piilottaa...)

Kissojen kanssa kun saadaan tuttavuus ystävyydeksi, niin ollaan jo voiton puolella. Ekan yön nukuin varalta sohvalla, melko turhaan sillä en edes kuullut kun kakkoja oli väännetty lattialle aamuyöstä, mutta mitään itkua tai ruikutustakaan en kuullut. Eilisyön olin omassa sängyssä mustasukkaisten kissojen ympäröimänä- katsotaan nyt päivä kerrallaan. Pari tuntia olin poissa eilen- pakko oli päästä saunaan ja uimaan- ja tänään voisin käydä salilla ja kaupassa.

Kissoille tämä uuden aidan ilmestyminen on ollut lievä shokki- Nöpön oma alue ei juuri ole tämän suurempi ole ollutkaan, joten päivää pystyi paistattelemaan kun oli aitanurkat tutkittu, mutta Ninja, joka lähinnä juoksee jonnekin karkuun harvoin ulospäästessään, tutki aitoja kovinkin tarkkaan. Saa nähdä riittääkö koira-aita myös kissa-aidaksi. Hevosten laitumet ovat sähkölangalla ympyröity, muttei ehkä nämä?

Kaupasta löytyi joko vaaleansinisiä tai vaaleanpunaisia valjaita - kukaanhan ei enää pelkkää kaulapantaa käytä- niin oli tuo tytönvärinen sitten hankittava. Onneksi siinä ei ole mitään "bling-blingiä" mitä kaikilla itseään kunnioittavilla (koulu-)ratsastajilla nykyään on niin saappaissa, hanskoissa kun kypärässäkin ja tietty hevosen otsapannassa ainakin!

Ensimmäinen lapsiin totuttelu tapahtui eilen iltapäivällä 11- ja 8-vuotiaitten pyöräilevien pojanpoikien toimesta. Reilu pari tuntia "lapsiaikaa" -tosin Afrikan tähti-pelin katkon kera- aiheutti niin suuren väsymyksen koiruliinissa, että Akin ja Emilin käynnillä myöhemmin illalla jo epäiltiin koiran olevan sairas...

Hyvin nukutun yön ja yksien yöpaskojen jälkeen pitikin aamupissit hoitaa klo 05, jonka jälkeen uni maistui vielä pari tuntia. Olin itsekin juuri nukahtanut uusiksi kun heräsin siihen maailmaan tehokkaismpaan herätys-ääneen- yökötyksen ääni. Susuhan se yäkkäsi, mitään sen kummempaa aikaansaamatta, ja epäilin lähinnä mitä kaikkea "löytötavaraa" lattioilla lojui... Siivoaminen ja imurointi siis vielä odottaa, matot jätän yhä odottamaan kauniimpia pesuilmoja, mutta suurimmat roskat on syytä siivota alta pois- enhän minä edes sitä muistanut että koiranpentu on ihmisvauvaan täysin verrattavissa siinä että kaikki mikä löyty, menee suuhun!

Alhaalla olevat kuvat ovat Sipoosta, missä vierailimme pentujen ollessa viiden viikon ikäisiä makkaroita- kolme tyttöä mielestäni niin samannäköisiä ettei selvää saanut.