keskiviikko 2. elokuuta 2017

Lisää ajatuksia perustaidoista, työllisyydestä ja syrjäytymisestä


Kuva työhevosmestaruuksista toukokuun lopulla Ypäjältä.
Tässä jos missään, tehdään töitä!

Jäin eilen miettimään niitä keinoja, miten saataisiin sitä "digitietoa" kaikille, ja mahdollisimman matalalla kynnyksellä.
Kirjastot ovat jo sankoin joukoin mukana "Taikoja"-hankkeessa, mutta voitaisiinko hyödyntää (molemminpuolisesti) avustajina ammattikoulujen tai AMK:n opiskelijoita jotka ovat suorittamassa työssäoppimista? Siinähän korostuisi ja kehittyisi myös opiskelijoiden asiakaspalvelutaidot, ja neuvonta  voisi toimia henkilökohtaisella tasolla vaikka ilman mitään ajanvarauksia ?! Toki kirjastoissa tänäänkin neuvotaan ja paljon on jo nuoria siellä työssäoppimassa, mutta laajempi tiedottaminen tästä mahdollisuudesta taitaa puuttua?
Ja miten nuorisolle nuorisotyön yhteydessä?
Kirjastoista voisi vahingossa vielä löytyä ihan mukavaa ja helppoa lukemistakin ....
Ongelmanahan taitaa olla se "kotoota poistuminen" joten tässä pitäisi kai taas laittaa ne muoviämpärit kehiin - suomalainen on niin hullu, että kun jotain saa ilmaiseksi niin jonoahan syntyy...

HS 31.7.2017


Opintotuen saannin uudelleenmuotoilu koskettaa monia toisen asteen opiskelijoita ja on saanut paljon kritiikkiä; nyt jo ruotsinkielisen HBL:n Susanna Ginman puuttui pääkirjoituksessaan tähän muutokseen, joka hänen mielestään on jo askel eriarvoisuuden lisääntymiseen. Vuoden takainen Outi Sirviön väitöskirja myös todentaa että sosioekonominen tausta koulutuksellisine tavoitteineen koskee lähinnä perheitä joissa suurimaat ja pienimmät tulot. Köyhyys koettelee.
Nyt kun Suomi on päässyt nousukierteeseen, olisi todellakin huolehdittava siitä, ettei kukaan putoa veneestä vaan saamme yhdessä maamme jaloilleen!
Näihin asioihin aion paneutua työn merkeissä täysillä; tavoitteena "kaikki mukaan kehitykseen"-ajattelu ! Masennushan siitä seuraa jos vaan vierestä katsoo kuinka maailma menee menojaan! Uskon sinisilmäisesti siihen, että jokaiselle löytyy se paikka tässä maailmassa, se "oma juttu" pitää välillä vaan kaivamalla  kaivaa esiin!
digitalisaatio - lukeminen - laskutaito  kulkevat jopa käsikädessä kun sen vaan oivaltaa!Arkirutiinitkin sujuvat paljon helpommin kun vähän osaa kalkyloida ja verrata hintoja sekä saa omat kulut inhimillisiin mittakaavoihin. Nuorilla (ja joskus meillä vanhemmillakin) tahtoo olla niin epärealistiset ajatukset siitä, mihin rahaa voi käyttää. Jos tekee mieli juhlimaan tai löytyy ihana mekko kaupan alesta,  ja pankkitili on tyhjä, ei kun pikavippi! 19.6. Aktian asiakaslehti "Talouden aika" /Jooa Murtonen kirjoitti  maksuhäiriöitä löytyvän jo 13% 25-30 vuotialta nuorilta! Ja kyseessä ei ollut esim asuntolainoja, vaan nimenomaan niitä pikavippeja.Kasottain.


Kesä kääntyy loppupuolelle, arkisia ongelmia näkyy mm mansikoiden vähyydessä - en ole vielä päässyt hintojen kanssa sopuun ja pakastin on tyhjä....Sienet alkavat kypsymään - kanttarelleja olenkin jo poiminut, mutta vadelmat antavat vielä odottaa ja mustikkasatokin on epätasaisesti kypsynyt.
Kovat ovat taas keskustelut ulkomaisista marjanpoimijoista ja jokamiehenoikeuksista -  hyvähän tuo että joku poimii eikä marjat mätäne metsiin! Mukavan tienistin siitä saisi suomalainenkin nuori kun vaan malttaisi itsensä tietokoneelta tai kännykästä irrottaa! Voihan kavereiden kanssa mennä niin eksymisenvaarakin vähenee! Pokemon go-pelin voisi ladata mustikkavahdiksi!??
Näissä ajatuksissa sateisena keskiviikkona.






tiistai 1. elokuuta 2017

uusi "laji"- syrjäytyneet pojat&miehet ?! - "Tarttis tehrä jotain" !


Kuvassa kauniita takiaisen "alkuja" - mutta mitä niistä sitten kehittyykään?
Miksi nuorista miehistä maassamme liian usein tulee syrjäytyneitä, kotona kyhöttäviä, kouluttamattomia ja työttömiä? Ehkä yökaudet tietsikkapelien kimpussa häärääviä nörttejä, joiden it-taidot sitten siihen pelaamiseen usein rajoittuvatkin.
Tai koviksia, joista vähitellen kehittyy joko suuremman tai pienemmän luokan rikollisia- kuka ajautuu huumeisiin, kuka varkauksiin, kuka väkivallantekoihin ja kuka sitten vielä näiden kaikkien yhdistelmiin?
Mitä tekemistä on kasvatuksella, koulumaailmalla, sosiaalisilla taidoilla ja koko elämisen meiningillä maassamme, joka kuitenkin on korkean teknologian tyyssija ja yhä PISA-tutkimusten kärkimaita; lievästä laskusta huolimatta.
EVAn (Elinkeinoelämän valtuuskunta) on julkistanut tuoreimman tutkimusraporttinsa aiheesta jo helmikuussa, mutta nyt kesällä on julkaistu useita artikkeleita eri lehdissä ja ylen kautta poikien lukutaidottomuudesta, kasvatuksen "puutteesta" ja koulun uudistumisesta- jonkinlaisia johtopäätöksiä voitaneen vetää ja etsiä syitä moiseen kehitykseen joka on ollut alullaan jo vuonna 2012 tehdyssä tilstoinnissa! Vuonna 2010 laskettiin Suomessa olleen noin 51.300 15-29 vuotiasta miestä, joilla ei töitä, ei opiskelupaikkaa, "ei elämää". Nyt luku jo lähentelee 80.000 - erittäin kyseenalainen kehitys seitsemässä vuodessa!
Oheen liittämäni artikkelit liittyvät vahvasti lukutaitoon ja mahdollisiin oppimisvaikeuksiin, joita toki tutkitaan, mutta kun mekaaninen lukeminen alkaa sujua, jätetään usein siihen. Jossain englanninkielisessä kirjallisuutta käsittelevässä seminaarissa jo vuosia sitten mainittiin valtavat erot britti- ja jenkkikirjallisuuden välillä; siis laadullisesti. Ihmetellessäni syitä, britit tokaisivat hieman hymähdellen etteivät jenkit osaa lukea, heillle täytyy kaunokirjallisuuskin painattaa selkokielellä tai slangilla... Tähänkö meilläkin ollaan menossa?

Sanna Ukkolan blogi https://yle.fi/uutiset/3-9749261  
antaa kylmää kyytiä kasvattajille, jotka eivät henno "häiritä" datamaailmassa viihtyvää jälkikasvuaan tai estää liiallista somettamista- onhan ihanaa että lapsella on ystäviä! Toki, oikein käytettynä tekniikka auttaa oppimisessa ja avaa uusia maailmoja, mutta aivan kuten alkoholin, huumeiden tai  pelaamisen suhteen voi syntyä riippuvuutta. Ja senhän kaikki myöntää, ettei tällainen riippuvuus ole terveellistä?!
Taikoja-hankkeen tiimoilta  olen yrittänyt perehtyä asioihin jo toista kuukautta, ja koska oma osaaminenkin, etenkin se it - on välillä hukassa, en lainkaan ihmettele miten ylivoimaiselta ajan tasalla pysyminen saattaa tuntua siltä henkilöltä, jolla on lievempikin lukihäiriö tai muu oppimisvaikeus. Helpompi vaan todeta kuten kettu aikanaan pihlajamarjoista: happamia ovat!

https://yle.fi/uutiset/https://yle.fi/uutiset/3-9513404
Tapio Laakkonen /yle on huhtikuussa selvittänyt syrjäytymisen olemusta itäisessä Suomessa, ja turhauttavinta on kyllä se voimattomuus ja suoranainen velttous mikä ihmisestä tekee täysin aikaansaamattoman. Huonoja kokemuksia koulunkäynnistä, kotiongelmat, näköalattomuus,masennus, mielenterveysongelmat,  pelko pärjäämisestä kilpailuyhteiskunnassa, kavereiden puute.... syyt ovat moninaiset eivätkä ne totisesti ratkea sillä että kouluihimme hankitaan lisää tietotekniikkaa ja vähennetään lähiopetusta ja lisätään omatoimista opiskelua! Eivät nämä nuoret miehet olisi syrjäytyneitä jos he olisivat omatoimisia!

ylen toimittaja Pasi Peiponen /   https://yle.fi/uutiset/3-8720626  raportoi kotikonnuiltaan Kuhmosta viime keväältä huolestuttavia lukuja lukutaidon heikkenemisestä nimenomaan poikien joukossa. Kirjat vaan ei kiinnosta kun on se netti.
Huolestuttavia ovat työttömuusluvutkin Itä-Suomessa; esimerkiski Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa työttömiä löytyy reilut 20% aikuisväestöstä- suurin osa miehiä. En löytänyt ajankohtaisia tilastoja tämän hetkisestä tilanteesta, mutta vertailuksi liitän tuoreimman tilaston maamme työttömyydestä, joka on kolahtanut laskuun mm Naantalin ja Turun auto- ja telakkatoiminnan varjolla .http://tilastokeskus.fi/til/tyti/2017/06/tyti_2017_06_2017-07-25_tie_001_fi.html


Miten tämä näkyisi Pohjois-Karjalassa tai yleensä Itä-Suomessa onkin sitten vaikeampi pähkinä purtavaksi. https://yl


Viereisen kuvan Aleksi Salusjärvi on blogissaan myös käsitellyt poikien lukemattomuutta ja heittää kehiin muutamia ajatuksiakin :

https://yle.fi/uutiset/3-9428600

kannattaa lukea!


Itse olen saanut omia poikiani lukemaan osittain Juha Vuorisen avulla- "Juoppohullun päiväkirja" lie kaikille tuttu, mutta moniko tiesi että Vuorinen kirja kirjalta on parantanut äidinkielen laatua ja saa pojat ikäänkuin huomaamattaan lukemaan useitakin kirjoja! Myös hyväntekeväisyydestä ja maailmanparantamisesta on vähän kyse, sillä uusin kirja"Hola(n) takaa"ohjaa myös osan tuotosta "suomalaiset kuntoon"-nimiselle hankkeelle jossa annetaan äijämäisiä terveysohjeita niin syömisen, nukkumisen kun liikunnan suhteen. (os. www.vahvempi.fi)


     Ongelmia on ja onhan niitä jo analysoitukin - kuka syyttää nettiä, kuka koulujen opetusta, kuka piiloon jääneitä oppimisvaikeuksia, kuka mitäkin...
Tilanne jatkon kannalta on kuitenkin se että liikutaan ONGELMANRATKAISUtaitojen parissa, ja tätä työtä ollaan Taikoja-hankkessa jo tehtykin ja tehdään - täysillä. Rahoitus on järjestyksessä, innostuneita vetäjiä riittää ja kohderyhmä melko selvillä - nyt onkin sitten kyse siitä, miten tietoa ja motivaatiota oppimiseen ja lukemiseen saadaan levitettyä mahdollisimman laajalle ja näkyvästi?
Ja kentältä olisi mitä mainiointa kerätä nuorten ja vähän vanhempienkin miesten mielipiteitä siitä, mitä hyötyä heille lukutaidosta on ellei heitä Tolstoi, Dostojevski tai Mika Valtari kiinnosta, niin mitä pitää lukea ja miksi? Miten lukutaito liittyy työnsaantiin ja elämänhallintaan yleensä? Ja onko tietokoneelta osattava etsiä muutakin kun parhaimmat pelit? Ja jos palkka on 10,90 / tunnilta , niin pitääkö osata laskea paljonko kuukaudessa jää käteen? Mistä muodostuu kesäloma ja koska sen saa pitää? Kannattaako viikonlopun kapakkakierrokselle ottaa varalta satasen pikavippi? Mikä se korkojuttu ja muut kulut siinä sitten tarkoittaa?

Omalta osaltani tällainen hanke-työ on ollut vielä paljolti taustojen tutkimista ja asioiden selvittelyä, mutta kyllähän se selvä on, että satavuotias Suomemme tarvitsee niitä tekijöitä eikä tuvan nurkissa istuskeskelevia röhnöttäjiä! Ja jos/kun lukeminen & kirjoittaminen, laskeminen tai tietotekniikan hyötykäyttö tuottaa ongelmia- apua löytyy! MOTIVAATIO ja sen löytäminen on -taas kerran- se avainsana millä saadaan ihmiset liikkeelle ja innostumaan - pitäisikö niitä suosittuja muoviämpäreitä jakaa oppijoillekin kun saapuvat kirjastoon tai muuhun tilaisuuteen lukemaan ja oppimaan?

http://www.iskelma.fi/uutiset/suhteet/a-124945?_ga=2.25391485.1513841316.1501306706-708435007.1501306706

"PALJON KIRJOJA LUKEVAT OVAT HYVIÄ RAKASTAJIA"


olisiko tästä kirjoituksesta motivaatiota lukemiseen?
PS! Linkki pitää ensin aukaista ja teksti lukea ;)

(Vielä tiedoksi- vaihtaessani otsikkoon soveliamman sanan "laji" rotu-sanan tilalle, huomasin että jo 50 lukijaa oli tekstiini tutustunut. Jos olen jotakuta loukannut, pyydän nöyrimmin anteeksi. "Rotu"sanaa alunperin käyttäessäni ajattelin/vertasin toki hevosiin, enkä suinkaan esim kolmannen valtakunnan Fuhrerin ajatusmaailmaan!


https://blogs.sis.uta.fi/taikoja/

Suomen kesässä on taikaa - silloin kun ei sada!




lauantai 22. heinäkuuta 2017

KESÄKUVIA - niin luontoa kun poikiakin; sekä kaksi- että nelijalkaisia...



Tämä menee varmaan jo jankuttamiseksi, mutta kaiken sen perusteella mitä hevosten kasvattamisesta tiedän, sanon vielä kerran missä pojat kuuluu olla kesällä: POIKALEIRILLÄ eli orilaitumella missä liikkumatilaa paljon, riittävästi mäkiä, ja kuten Orimattilassa- puro josta juoda ja jonka yli tehdä hyppyharjoittelua! Kavereita joiden kanssa juosta kilpaa, tapella ja temmeltää!

Samantapaista "poikaleiriä" suosittelen toki ihmislapsillekin - itse olen lapsena ollut vaikka minkälaisilla leireillä ja omat pojat ovat myös olleet niin Luontoliiton, seurakunnan kuin yleisurheilu-  jalkapallo- ja miekkailuleireillä - siis rippileirin lisäksi! Armeijaan meno ja suorittaminen ei kellekään tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia kun samassa huoneessa nukkuminenkin oli tuttua. (Nyt ollut taas armeijakelpoisuudesta ja -keskeyttämisistä kovaa porua uuden ikäluokan astuessa kuvioihin heinäkuussa. Armeijassa kun ei ketään paapota ja vielä vähemmän oikeassa sodassa. Siihen Vekarajärven ikävään kuolemantapaukseen en osaa ottaa kantaa, mutta ilmeisesti ikävien yhteensattumien summa, tosi valitettavaa.)

vasemman puolinen tähtipää Hotline- Florentine-yhdistelmä; Kyvyt esiin-finalisti syksyllä.

 GAWAIN (Stenograph- Grxie- KöniginsSohn) nyt jo kaksivuotias "kullanmuru" ja kimppavarsa josta vielä kuullaan!
Satuloituna jo juoksutettu, syksyllä ratsaille ja oripäivät tavoitteena!
Emä GRIXIE on tänä vuonna jäleläisistään valiopalkittu ja jälkeläisistä aktiivisesti kisaavat tasolla 130-140cm vellokset GRAAL / Jenna Yrjövuori ja GALAHAD/ Jasmin Nylund.
Niissä jäljissä, ja ohikin!?
Kimpassa tilaa vielä kolmelle- kysy niin kerron lisää!
Vastahakoisesti lähti lauma liikkeelle- mitä nyt lämpimänä kesäpäivänä kuluttaa energiaa turhaan!

 Yksivuotiaat kasvavat laitumella hurjasti - ihan erinäköinen oli se pikkumies joka kesäkuun alussa tänne tuotiin. Ja laumassa on luonnekin "jalostunut" - kaikki arkuus hävinnyt ja uteliaana tuli haistelemaan.

Tärkeä huomio, minkä seurassa olleelle Merille vielä kerroin, oli se varovaisuus mitä pitää noudattaa laitumelle mentäessä. Hierarkia voi johtaa siihenkin, että jos taputat "väärää" hevosta tulee lauman johtaja ja häätää - siinä rytäkssä ihminen on hyvin pieni ja saattaa jäädä alimmaiseksi.
Minulla on yleensä jokin "kättä pidempi" risu tms mukana jotta oma turvallisuus ei ole uhattuna. Suomenoriiden suhteen "risu" voi mieluummin olla kunnon karahka...

-Tämä ihana läsipää GARETH jää Grixien viimeiseksi varsaksi; eikä edes olisi myynnissä jos olisi tamma. Mutta kun tuo Galahad jo on osaomistuksessa, tälle kaverille pitää löytää tavoitteellinen omistaja - anyone?


1-vuotiaat kaverukset Gareth I ja Kyrö Schwartskaiser


Ruoka kutsuu - mitä noista ihmisistä - ne on jo nähty!

Eilinen menikin sitten HEUREKAssa ihmislapsen kanssa - ihana päivä! Myönnän, etten ole mikään niin kovin innokas puupalikoilla rakentaja tai laboratoriokokeiden tekijä, mutta se tekemisen ilo ja innostus mikä pojanpojasta loisti, kruunasi kaiken! Mikä onkaan, että usein  koulussa onnistutaan tappamaan se luonnollinen uteliaisuus ja tekemisen into mikä lapsissa alle kouluiän löytyy? Samaan muottiin laittaminenko? Kun kaikki ei vaan osaa  kaikkea ja joillekin tulee niissä koulumaailman tehtävissä väkisinkin niitä epäonnistumisen tunteita - tasapäistäminen on pahasta- pääsemmekö me nyt siitä sitten eroon uuden OPS:in myötä kun tarjotaan niitä "henkilökohtaisia opintopolkuja" ? Onnistuuko tämä jo ala-asteella? Tottakai kaikkien on opittava lukemaan ja paljon muutakin, mutta se tahti ja tapa millä asiat opetetaan se toivottavasti nyt saa vaihdella. Ei se helpommaksi tätä meille opettajille tee, mutta jos onnistutaan saadaan myös ne syrjäytymisvaarassa olevat pojat mukaan oppimiseen - kaikissahan on potentiaalia kun se vaan löytyy!

Tässä testataan minkälaiset rakennelmat lentävät nousuvirrassa parhaiten..



Kesän teeman HEUREKAssa eläinten "inside out" jossa
hyvinkin selvitettiin anatomiaa. Mielenkiintoista myös kuusivuotiaan silmin. Ja kirahvi on iso...
Vastaava näyttely ihmisistä ollut aiemmin; kuulema hyvä sekin.







Puupalikoista saa rakennettua vaikka mitä, mutta vielä hauskempi oli saada rakennusaineet autoradan kiidokkia varten jolle sitten sai tehtyä erilaiset pyörät, painot ja kallistukset.
Aikaakin otettiin sillä radalla!



Tiedemies työssään... Lasten pajat parin tunnin välein, tosi suosittuja!

http://www.is.fi/viihde/art-2000005273834.html

Tämä on hassu juttu - oli ne lapset sitten ihmisiä tai eläimiä, sitä mitä he eniten tarvitsevat on AIKAA ja välittämistä! Oma kesäloma / sairasloma on kerrankin myös minut pysäyttänyt katsomaan ympärilleni ja nauttimaan näkemästäni sekä antamaan aikaa läheisille.                                            Nykyajan ihmisen päivät ja viikot ovat jo liian aikataulutettuja; on niin tärkeää olla "varattu" tai sitten mennään toiseen äärilaitaan ja ryhdytään "downshiftaamaan" - hankitaan mökki maalta ilman mukavuuksia ja tullaan takaisin kaupunkiin häntä koipien välissä kun ekan kerran on kylmä (-ei saada hellaa syttymään märillä puilla...) tai pimeää ja pelottavaa....

Luulisin että palanen totuutta löytyy tuosta välistä - töitä ja toimeentuloa sopivasti - myös osa-aikatyö sellaiseen malliin että se lisäavustusten turvin kannattaa tietyissä elämäntilanteissa- ja luonto ja siitä saatava molemminpuolinen hyöty riittävän lähellä! Suomi asuttuna myös maaseudulla! Itse olen päässyt kokeilemaan kerran viikossa etätyötä, ja se tuntuisi olevan hyvä ja myös kestävän kehityksen suuntaan oleva ratkaisu!

Vaikka haikeudella ajattelen niitä yli kolmeakymmentä vuotta talli/ratsastuskouluyrittäjänä, en kaipaa takaisin sillä kaikkea ei voi saada. Ihanaa aikaa ja lasten ollut hyvä maalla kasvaa ja oppia työntekoon, oma vapaus ja väljyys kun lääniä riittävästi, hevoset lähellä ja työmatka olematon. Opikseni olen ottanut ja omaa organisointikykyä on tullut vuosien varrella kehitettyä, mutta se ajatus, ettei omassa kodissa koskaan voinut ottaa ihan rennosti tai loman kannalta kun tekemättömät työt muistuttivat olemassaolostaan - ei, sitä en todellakaan kaipaa!

Koiralenkillekin olen vasta oppinut parin viimeisen vuoden aikana käymään, ihana tapa päästä maastoilemaan sekin! Aikaisemmat koiran ulkoilutukset ovat lähinnä tapahtuneet koiran kannalta itsenäisesti sillaikaa kun minä olen ruokkinut hevosia tai vienyt niitä tarhoihin tai siivonnut karsinoita tai pitänyt ratsastustuntia tai itse ratsastanut...

Eipä tällaisia kukkia ja kasvejakaan tai maisemia ole juuri ehtinyt katsella- lopuksi muutamia kuvia suomalaisesta luonnosta, olkaa hyvä!










Ylläolevat kuvat Mäntsälän kirkonkylältä; kirkon takaiselta  Kartanonpellolta ja metsästä. Sitten vielä kuvia Vantaan KAUPUNGISTA eli Tikkurilasta, Heurekan vieressä virtaavasta Vantaanjoesta. Siinä on tullut lapsena uitua; tosin Rekolan kohdalla. Virtaava vesi on niin kaunis!









maanantai 17. heinäkuuta 2017

Etäisyydenarviointi esteelle- väliäkö hällä...

(ko. ratsukolla ei ole jutun kanssa mitään tekemistä)


Esteratsastuksen "estesilmää" käsittelevä blogi vapaasti suomennettuna Schuyler Rileyn kirjoittaman  USAn Chronicle of the Horse- julkaisusta.
K.o henkilöstä ei jutun yhteydessä ollut kuvaa, joten tyytyminen on viimevuotiseen otokseen Ypäjän Breedersistä jossa kasvattini Galahad I ( siis "i" eikä ykkönen niinkuin yleensä kuulutetaan...) omistaja-ratsastajansa Jasmin Nylundin kanssa rataa suorittamassa.
Tänä vuonna ovat menestyneet hieman ailahtelevasti, mutta viimeisin tulos oli 2. sija (jaettu) 7 vuotiscupissa Salossa- näin radan Havensin lähetyksessä ja harmillisesta pudotuksesta huolimatta siistiä menoa! Herkkä hevonen joka löytänyt oikean omistajan - joskus onnistuu!    -alkuperäisen artikkelin linkki ohessa!
Users/Ira/Downloads/how-my-temporary-blindness-led-to-this-concept-distances-dont-matter.htm
             Nyt asiaan: annetaan Rileylle puheenvuoro:

Kuinka tilapäinen puolisokeus aiheutti minulle  "huonon estesilmän" ja syyn panostamaan siihen tärkeämpään:  Rytmi; ="askellus" ja tie. Kun nämä asiat ovat kunnossa, etäisyyskin yleensä löytyy!
Kaikella on tarkoituksensa- hevospiireissä ollaan pikkutarkkoja ; istunnalla on merkityksensä, paineen alla itsensä koossa pitäminen, järjestelmällinen asioiden suunnittelu ja kurinalaisuus.
Kaiken pitää olla täydellistä - näyttää täydelliseltä ja ainakin pitää pyrkiä täydellisyyteen mm juuri etäisyydenarvioinnissa esteelle.
Olin juniorina kovin epävarma omasta etäisyydenarviointikyvystäni, ja vasta alettuni valmentautumaan Beezie ja John Maddenin kanssa minulle selvisi radanratsastuksen kolme pääasiaa:
Tahti  - tie  -  etäisyys   -nimenomaisessa järjestyksessä!
Opettajana voit opettaa teitä ja tahtia, mutta että "estesilmää" tai fiilistä. En ollut aluksi lainkaan varma uskoisinko tuota, koska kaikki aina puhuvat siitä etäisyydenarvioinnista...
Tänä keväänä, toukokuussa juuri ennen suurta kisatapahtumaa Kentuckyssä, sairastin ohimenevän mutta yllättäen ilmaantuneen vasemman silmän sokeutta aiheuttavan taudin. Jo alkuviikon verryttelyluokissa huomasin etten nähnyt kuin neljän askeleen päähän, jos sitäkään, ja tulokset olivat sen mukaiset - minä olin ongelman edessä;  miten edetä?
Lopputuloksena minun piti keskittyä kahteen ensimmäiseen asiaan - tempoon ja teihin ja huomasin että vaikkei askel aina osunutkaan ihan kohdalleen hevoseni hyppäsivät mielellään - ja puhtaasti! Kun saat hevosesi kulkemaan tasapainoisessa laukassa ja saat ratsastettua huolelliset ja järkevät tiet - katso, etäisyys tulee kuin itsestään!
Kahden viikon yksisilmäisenä kisaamisen jälkeen olin oppinut jotain uutta ja joutunut keskittymään paremmin tempoon ja teihin - hyvin tuloksin!
Nyt minua jo enemmän huolestuttaa se, kun jotkut valmentajat oppilailleen huutavat "tulit liian juureen", -tai ...".jäit kauaksi "- mikä onkaan hyppäämisessä se pääasia?
RELAX - rentoudu ja rytmitä laukka ja huolellinen tie - se on siinä!
Lohduttaa kovasti monia "puusilmiä" - minuakin!

Lisää kuvatekstiGalahad  I /Jasmin Nylund  (i. Incolour e Grixie)


torstai 13. heinäkuuta 2017

sadetta pidellen ja akkuja ladaten- Suomiareenaa netistä, lomaa ja laiskottelua sekä ajatustenharhailua


Vaikka kahden viikon loma muuttui sairaslomaksi sijoiltaan menneen olkapään takia (kts ed.kirjoitus suomalaisesta sairaanhoidosta!) niin ei tässä itkemään ruvettu- muutamat tekijät piti vain suunnitella uusiksi.
No, olipa syy ainakin pyytää esikoinen mukaan Kemiön reissulle kun tarvin kuskin, ja varsin onnistunut ja rentouttava kaksipäiväinen vietettiinkin siellä.
Varsoista on vielä Orimattilan laitumella ottamatta ne hienot myyntikuvat- viereisen opuksen sain kuitenkin aikaiseksi aidan  takaa kuvattua olkapään roikkuessa miten sattuu kylkeä pitkin... GARETH ; ihana herkkis ja utelias kaveri poikakoulussa muiden oriiden kanssa- kuusi vai seitsemänkö niitä nyt oli? Uutta omistajaa on vailla!
Oma "downshiftaaminen"  on ollut varsin todellista kun en ole pystynyt ratsastamaan, hädin tuskin ajamaan autoa ihan lähialueella, siivoamisen välttäminen ollut perusteellista ja ihmeellisiä mutkia on tullut matkaan mitä tavallisimmissa tehtävissä - nyt taidan kirjoittaa ensimmäistä kertaa liki kahteen viikkoon kymmensormijärjestelmää käyttäen...(saa nähdä onko särkyä sitten yöllä?)
MITÄ OPIN?
*Turha kiire pois, ja huolellisuutta peliin - ehkä se vanhan kameran maahanputoaminen olisi ollut pienempi haitta kun olkapää edellä ojassakieriskely? * kiitollisuutta ystäville - apua ja seuraa on järjestynyt * ajankäytön ihana suunnittelemattomuus- SuomiAreenaa Porista olen innolla seurannut ja kirjallisuus sekä elokuvat ihan huippuja - siihen ei sadekaan ole haittana! * pienikin irtiotto arjen rutiineista kuten Kemiön reissu jazzkonsertteineen ja veneilyineen piristi mukavasti * Musiikki on ihana asia, ja laadukasta sellaista olimme kuuntelemassa - en tiennytkään pitäväni 20-30-luvun jazz-swingistä näin paljon....* Amos Anderssonin Söderlångvikissä olen käynyt viimeksi hmmm... yli 30 vuotta sitten ?




Yleissivistys paranee kun vähän "googlettaa" _ baltic Jazzin eräänä promoottorina toiminut Antti Sarpila ( puhaltelee kuvassa) on kansainvälistäkin menestystä niittänyt, Benny Goodmanin jalanjälissä kulkeva muusikko jonka "salonkikonsertissa" lisäksi soitti pianoa ruotsalainen Ulf Johansson ja rummuissa Keith Hall.
swing- tyylistä jazzia 20-30-luvuilta.tuli mieleen jotkut vanhat elokuvat kuten "Puhallus" .
Yleisökin taisi olla enimmäkseen samoilta vuosiluvuilta, mutta haitanneeko tuo, tunnelma oli tosi mukava ja sali täynnä!
Kaikkea sitä oppiikin!


Maanantaina tuli "testattua" ystäväperheen uusi vene, kovempaa kulkee kun Ruotsinlaivat, mutta aallokkoa vastaan tuntui kun olisi ollut kivisellä tiellä ilman iskareita! Olkapään kanssa se rauhallisempi vauhti lähempänä rantaa miellytti enemmän naisväkeä.
Ja toki maar vielä piti meressä polskutellakin, vaikkei uimisesta voida puhua - koirakin testasi suolavettä, mutta kuten muistin vuoden takaisesta - ei pitänyt. Sisävesieläin, tämä mun labradori näköjään!

Västanfjärd, Lammala, kyrkan i bakgrunden

-tämä kuva on viime vuodelta, jolloin Fasu jo vältteli merivettä...tänä vuonna en uinut, polskin vaan...


Kotona taas on tullut seurattua mm Porin lähetystä Suomi Areena ihan mielenkiinnolla nettisovelluksella- itse olin pari vuotta sitten paikanpäällä ja koko Pori oli tuolloin yhtä keskusteluareenaa!
Rauhoittuminen ja malttaminen ei todellakaan ole minun vahvoja puoliani, joten ehkä tarvitsin tämän oikeasti "pysäyttävän" kokemuksen jotta todella rauhoittuisin ja lataisin akkujani? On ollut puhetta yllättävän monen, nuorenkin ihmisen kanssa siitä, miten jatkuva info ympärillämme - niin netistä, TV:stä radiosta ja puhelimistakin aiheuttaa aivoissa sellaisen tulvan ja inforyöpyn että aivot jo alkavat lajittelemaan mikä on tärkeätä, mikä ei. Monen kohdalla nimet ovat niitä ylimääräisiä muistia kuormittavia tietoja... Noloa, noloa, kun saat ihmisen kasvot mieleesi, muttet keksi hälle nimeä... Tätä nimittäin tapahtuu melko usein, ja minä kun nuorempana ylpeilin sillä, että opin uudessa luokassa oppilaiden nimet parissa viikossa...





Tuli muuten -asiasta kukkaruukkuun- luettua / kuunneltua jenkkiohjelman haastattelu (kiitos Ossi, kun jaoit Facessa!)jossa Katie Monahan-Prudent kertoi olevansa huolissaan amerikkalaisesta esteratsastuksen tulevaisuudesta etenekin mihin ollaan menossa viiden-kymmenen vuoden kuluttua.
Jo Morrisin peräänkuuluttama hevosmiestaito on USA:ssa hävinnyt - nuoret ratsastajat eivät enää viitsi vaivautua oppimaan ratsastamaan ja käsittelemään hevosia, koska heille aina vaan ostetaan sitä parasta! Perimmisinä syinä tähän Monahan arveli olleen vahvan dollarin 90-luvulla jolloin hevoskauppa Eurooppaan aukesi valtoimeksi ja maahan saatiin hankittua todella hyviä hevosia. Tämän myötä saatiin rahakkaita ihmisiä lisää lajin pariin ja kehitys meni siihen malliin, että ellei ratsastaja pärjännytkään jollain hevosella, eikun kauppaan ja uusi kallis eläin tilalle! Ja taas pääsee valmentaja jakelemaan kehujaan, koska mitään negatiivistahan ei haluta kuulla!
On sangen rohkeaa entiseltä taitavalta kilparatsastajalta, joka vieläkin valmentaa, sanoa suoraan ettei nykysukupolvesta Jenkeissä olisi kilparatsastajiksi ellei heillä olisi niin uskomattoman hyviä hevosia! Monahan mainitsi tyypillisen esimerkin siitä, kun nuoren ratsastajan kisa oli mennyt heikosti, mutta valmentaja olisi halunnut pienellä lisätreenillä eri hevosella selvittää ongelma perinpohjaisesti jo kisojen jälkeen, mutta sehän ei ratsastajalle sopinut - oli näes aika varattu kynsienhuoltoon! "First things first!"
Jotain positiivista ja tavoittelemisen arvoista toimittaja kuitenkin halusi myös kuulla, johon Monahan totesi että tärkein asia kaikessa ratsastuksessa on luottamus hevosen&ihmisen välillä sekä heidän yhteistyö! Niin yksinkertaista se on! Ja omien taitojen kartuttamisessa on tärkeätä ratsastaa paljon ja erilaisia -myös huonoja hevosia- sekä  tehdä töitä asioiden eteen!

-Tämä amerikkalainen kehitys on valitettavasti nähtävissä myös Euroopassa ja Suomessakin, missä kaiken pitää tapahtua mahdollisimman pian ja pienellä vaivalla! Nyt kun Kyrakin on puhunut paljon "mukavuusalueesta" ja siitä poistumisesta, etenkin hevosen kouluttamisen yhteydessä, kysyn vaan, onko ratsastajat enää valmiita poistumaan omilta mukavuusalueiltaan?
Totta, että positiivisella palautteella saadaan paljon aikaiseksi, mutta olemmeko menossa siihen, ettei virheitä saa lainkaan korjata tai edes mainita? Tai saako valmentaja/opettaja enää vaatia työntekoa oppilaialtaan?


http://www.wispsports.com/the-horse-show-katie-prudent

Tätä aihetta sivuten puhutaan paljon tällä hetkellä opetusmaailman digitalisaatiosta ja itseohjautuvasta oppimisesta / opettajan roolista. Hyvinkin mielenkiintoisia kannanottoja esim Facen SOKF:n sivuilla jossa nämä asiat aina asetetaan vastakkain - joko opettaja opettaa - vain yhdellä tavalla luokan edessä - tai oppilaat fiksuina etsivät tietoa itse innostuneina ja tekevät tehtäviä nettimaailmassa. Viimeksi haukuttiin pystyyn (joidenkin toimesta- oli myös puolestapuhujia allekirjoittanut mkl) prof.  Kari Uusikylä joka on uskaltanut nostaa opettajan merkityksen tietokoneen edelle! Voihan pyhät Sylvit, mutta tuosta lisää myöhemmin!
Tähän muutama kopsattu "ajatustaulu"lisää: