Tuomarin silmin - kuka näkee ja mitä?

 Hevosystävällinen näkökulma on tänä vuonna noussut yhä tärkeämmäksi kouluratsastuksessa- sinänsä erikoista ettei esteratsastukseen puututa samalla tavoin...Viime vuoden kohtuuttomat hylkäykset ovat kuitenkin jääneet pois, kun kokemattomatkin tuomarit ovat ymmärtäneet että jokin lievä ep kulmassa voikin johtua jännityksestä, ratsastajan kädestä eikä niinkään siitä että hevonen tarvisi ambulanssilla kiidättää hevossairaalaan...Ontuminen on toki eri asia, ja aina hylättävä.

(Kuvan hevoset Punametsän tallilla liikkuivat kaikki puhtaasti ja ovat siis palkintojenjaossa. Täällä törmäsin ensimmäistä kertaa "kaurisongelmaan" kun niitä laidunsi viereisellä pellolla ja osa hevosista pelkäsi- siispä ne oli hätyytettävä pois. Erikoisin tuomariongelma tähänastisista!)

Jossain vaiheessa olin innolla nostamassa oikeuksiani ii-tasolle, mutta se on kyllä tehty melko mahdottomaksi koearvostelujen ajan, paikan, vastaanottavan tuomarin ja kilpailijoiden lukumäärän takia. Olen siis tyytynyt viime vuonna suoritettuun EEF:n nettikurssiin vaativan tason tuomareille, ja meitä on Suomesta peräti viisi lähdössä "lopputentteihin" Aacheniin joulukuun alussa. Tänä vuonna vastaavaa koulutusta ei näköjään järjestetä, mutta vanhille osallistujille on ollut avoinna "tilannetiedotus" ja muistin virkistäminen joka vielä jatkuu yhden luennon verran.Kivaa ja kiinnostavaa, ainoastaan suoritusten netistä seuraaminen on yhteydestä ja kamerakulmasta kiinni- toisaalta opimme miksi jotku numerot joskus tuomarikohtaisesti saattavat poiketa paljonkin.

TAHTI-IRTONAISUUS-KUOLAINTUNTUMA-LENNOKKUUS-SUORISTAMINEN ja KOKOAMINEN- yhä edelleen se ratsastuksen peruspilari- joskus eri tärkeysjärjestyksessä.

https://www.pferdesport-deutschland.de/ausbildung/ausbildung-des-pferdes/ausbildung-des-pferdes

Minusta nämä ovat paremmin saksaksi, ja etenkin tuon irtonaisuuden kääntäminen sanalla "suppleness" (notkeus, pehmeys, joustavuus) on mielestäni harhaanjohtava koska myös sanaa "looseness" on aiemmin käytetty. 

Perusasioita, joita jo ekalla ROK-kurssilla 1977 on käyty läpi- ja pätee yhä, vaikka moni ne tuntuu välillä unohtavankin.

Hevosen rakenteen merkitys korkeammalle tasolle vietäessä, on suuri- muistan kun Kizimov pitäessään meille tuntia joskus 90-luvulla, katsoi hevosten rakenteen tarkkaan ja jo sen perusteella ilmoitti pääseekö niillä GP- tasolle saakka vai kannattaako vaihtaa lajia. Tässä sanastoa sitä tarvitseville:

Olen tällä kaudella istunut tuomaroimassa ehkä yli 30 kisassa, eli kesällä kutakuinkin joka viikonloppuna, tai ainakin jompanakumpana päivänä.

Ja niihin yli 40 vuoteen, joina olen tuomarina toiminut, mahtuu yhtä sun toista. Sähköinen protokolla on ehkä ollut viime vuoden parhaita uudistuksia, mutta vaatii tosiaan SIHTEERIN koulutuksen - pelkkä konekirjoitustaito ei riitä kun kaikkea mahdollista voi tapahtua- varapaperit on syytä olla käsillä, muutama kappale riittää aluksi. Eräissä kisoissa meni jopa tuhlauksen puolelle, kun jokaiselle oli printattuna omat paperit varalla! Pahin tapahtuma tällä kaudella, ja ehkä kaikkiaankin, oli kun viisi ensimmäistä numeroa olivat kuulema hävinneet pöytäkirjasta kun pääsimme loppuun! Mieti siinä sitten mitä olit antanut, no se 6,5 on kai aika tasainen numero kun ei mitään erityistä muistanut tapahtuneen alussakaan..Samaisissa kisoissa oli toisen tuomarin kanssa näkymyseroa useamman pisteen verran liittyen erään ratsukon  vastalaukkaan ja laukanvaihtoon käynnin kautta - siinäkin helppo syy - itse istuin C:ssä radassa kiinni nähden hyvinkin selvästi kun hevonen ei säilyttänyt vastalaukkaa vaan putoaa raville, josta sitten siirtyy käyntiin  ja nostaa uuden laukan. En voinut antaa hyväksyttyä, kun taas naapurituomarin  näkymä sivulta oli sekunnin hellittänyt eikä tuota raville putoamista ehtinyt noteerata, jolloin sääntöjen mukaan kuuluu arvostella ratsastajan hyväksi; tässä tapauksesa kahdella kutosella minun nelosen ja kolmosen sijaan...Toiseen suuntaan hevonen päätyi vaihtoon, ja siirtyminen tuli siis väärästä laukasta, mikä sekään ei ole hyväksyttyä, mutta tässä jo olimme samaa mieltä kun näimmekin saman asian. -Siis näinkin yksinkertaisista asioista voivat piste-erot muodostua, ja toivottavaakin olisikin että ratsastaja PAIKANPÄÄLLÄ tulisi kysymään mieltään askarruttavista asioista eikä kirjoittelisi Hötönettiin tms haukkuen kaikki tuomarit. Ellei pisteet miellytä, tai ovat ratsastajan mielestä aina väärät, voi olla peiliin katsomisen paikka. Tai peräti lajinvaihto - 4vp esteen pudottamisesta  on aina sama, tuomarista riippumatta...-Ja vielä yksi plussa sähköisille pöytäkirjoille- en enää kirjaa omalla karmealla käsialalla niitä loppulauseita ja yleisnäkymää vaan nekin tekee sihteeri koneellaan. Monen mielestä erittäin tervetullut uudistus!

-Harhauduin jo polulta kun piti palata jonnekin 1980-90-luvuille, jolloin Suomen taso ei ollut kummoinen, Kyraa ja muutamaa muuta lukuunottamatta. Muistan eräätkin kisat jossain Länsirannikolla missä PSG tä starttasi rouvashenkilö jonka Venäjältä hankittu hieno hevonen osasi kyllä kaikki temput, mutta sai pelätä että ratsastaja tippuu kun tuli vähän ilmavempia laukanvaihtoja...Toki, varustetaso ei ollut sama mitä nyt - alue- ja seuratasolla saattoi alla olla jopa estesatula, tai ainakin yleissatula, koska mitään varsinaisia koulusatuloita ei Suomessa juuri myyty. Rahaa ei ollut käytettävissä samanlaisia määriä kun nyt - yleensä hevosilla oli kisoihin yksi tai kaksi valkoista huopaa, ja kotona pari värikkäämpää- ei niin että jokaiselle kuukaudenpäivälle olisi ollut omansa..Ei ollut ainakaan kyse varusteurheilusta. -Vasta perusmerkin tullessa, pääsivät pienimmätkin ratsastajat kokeilemaan kisaamista ja merkkisuorituksia tehtailtiin paljon vielä 2000-luvulle saavuttaessa, kesäisin se kuului monen leirin ohjelmaankin. Seuratoiminta oli vilkasta, eikä siihen aikaan menty "minä"-edellä kysyen mitä hyötyä on itselle kilpailijen järjestämisestä. Nykyään on välillä tosivaikeaa saada talkoolaisia mihinkään mukaan; toki tässä ei voida syyttää ratsastusurheilua pelkästään,  vaan ihan kaikessa on se oma etu tärkein. - Yksi hauska asia jostain 90-luvulta on vielä kerrottava Niinisalosta, jossa perinteisesti oli kesäisin niin - este- koulu-kuin kenttäkisatkin ja aina tosikivat kisat. Usein sihteereinä osaavia nuoria naisia , mutta kerran erään stammiksen tytär hermostui isästään niin , että oli pakko vaihtaa sihteeri kesken luokan kun pappa lähes jokaisen ratsukon jälkeen kävi kyselemässä "miten menee" ja "osaakos se flikka kirjoittaa?" Tyttö hermostui lopulta niin ettei kynäkään meinannut pysyä kädessä - hän olisi sen konjakkiryypyn tarvinnut mitä meille tuomareille oltiin joka tauolla tarjoamassa!

        -Roll-kurin tapaista on esteratsastajat tehneet vuosikymmeniä, mutta vasta kun sitä alkoi pahemmin näkyä kouluverryttelyssä, siihen on puututtu- ja hyvä onkin. Muistan Ruotsissa Falsterbon kisoissa 2010-luvulla kun seurasin ja valokuvasin verryttelyä, niin samasta ratsukosta saattoi saada aivan erilaisia kuvia- riippuen mitä haettiin....Toki oikein, että asiaan puututtiin, mutta kovin iso meteli saatiin pienistäkin pyöreälle kaulalle ratsastamisista. No, onneksi lie ollut kyseessä "ohimenevä muoti-ilmiö" ja nyt nenä löytyy luotiviivalta eikä sen takaa! -Avonaiset suut ovat olleet tämän päivän keskustelun kohteena, ja niitä ei todellakaan juuri näkynyt 30-40 vuotta sitten; kokoamista vaadittiin ilmeisesti oikeammalla tavalla takaa eteen eikä vaan lyhentämällä kaulaa. Eteenratsastus on kaiken ratsastuksen perusta!

Käynti ja peruutus ovat jostain syystä lempiasioitani- etenkin hyvän, irtonaisen käynnin dilemma tulee sitä yritettäessä koota. Muistan ikuisesti jossain tuomarikoulutuksessa kun Kyran Amiralille oli annettu laatuarvostelussa 10 käynnistä (Ruotsissa) ja Eric Lette totesi meille sen olleen liikaa, koska ongelmia tuli kootussa käynnissä kun se ei aina tahtonut pysyä puhtaana kun jalat eivät mahtuneetkaan vartalon alle...

Takaosakäännöksissä monella myös käynti muuttuu helposti passimaiseksi  - tämä on hyvä muistaa tuomaroidessa muuten kivaa käännöstä jopa riittävän pienellä alalla..

- Olen ollut tämän syksyn mukana työryhmässä jossa käymme läpi helppoja ohjelmia, ja teeemme niihin tarvittavat muutokset, ja yhteisesti olemme todenneet ettei peruutus kuulu helppoon C;n eikä edes kaikkiin B-tason ohjelmiinkaan. Tilastoin itse Pariisin olympialaisten pisteytystä peruutusten suhteen, eikä sielläkään kovin montaa 8 ollut -lähinnä 7 ja jopa 6,5 sellaisillakin ratsukoilla, joiden keskiarvot muuten pyörivät 7,5-8 kieppeillä. Liike, joka ei vaadii lennokkuutta tai superaskellajia, mutta täsmällisyyttä ja selänkäyttöä sekä hyvää tahtia- ei laahavaa, ei kiireinen, kaksitahtinen ja jalkojaan nostellen. Kaikkiaan vaikea liike tehdä oikein, mutta toimiessaan auttaa paljon kokoamisessa- miksi muuten esteratsastajat sitä käyttäisivät ennen radan aloitusta? Osa estehevosista peruuttaakin todella hyvin. 

 

.Uusi ongelma joka yhä näyttäytyy joka kisoissa on tuo "streching on the long rein" eli pitkäLLE ohjalle myötääminen , joka nimenomaan EI tarkoita sitä, että ohjat ja tuntuma heitetään pois, vaan annetaan hevosen venyttää eteen-alas- asia minkä itse aina tettän oppilaillani tai ratsastamallani hevosella tunnin lopussa. Tämä ei ole vaikeaa, jos hevonen on siihen totutettu. Kyseessä on näyttää että hevonen liikkuu irtonaisesti ja luottaa ratsastajaan.

Ratsastajan kädellä MYÖTÄÄMINEN esim kolmen-neljän askeleen verran, mitä muutamissa ohjelmissa pyydetään, on taas testi sitä, millaisessa tasapainossa hevonen kulkee ja vaatiiko se liikaa ratsastajan tukea kädelle? Muutaman askeleen verran se ei ehdi, eikä sen pidä aloittaa venyttämään, vaan jatkaa hetki ilman tukea tasapainossa ennenkun ohjat taas otetaan tuntumalle. Ei vaikeaa sekään jos hevonen itsensä kantaa. 

Vekardo ja Lassi veivät taas suokkien hallimestaruuden rutiinilla! Ihanaa kun suokkien taso on vuosia vuodelta noussut ja tasaantunut - nuoria lupaavia on jo tulossa lähes "pilvin pimein". Siinä on jalostuksella ollut osansa kun on laukkaa saatu orivalinnoilla parannettua, ja  keveyttä lisää!! Käynti meinasi olla jossain vaiheessa hukassa, mutta ne nuoret joita kesällä Ypäjällä arvostelivat , olivat kyllä öähes kaikki vähintään seiskan arvoisia.